Jo Rakastuu Goetheen (Louisa May Alcottin Rakkaus Saksalaiseen Kirjailijaan)

Hei kaikki Pikku Naisia fanit.

Tämän päiväinen kommenttimaininta menee bloggaajalle nimeltä @notafraidof-virginiawoolf, joka sanoo näin:

"Olen päättänyt, että Friedrich Bhaer on maailmankirjallisuuden seksikkäin mies".

Virginia-Woolf ja minä olemme samoilla aaltopituuksilla. Friedrichin hahmo perustuu useisiin miehiin, joita kohtaan Louisalla oli syviä tunteita ja joihin hän tunsi vetoa. Yksi näistä miehistä oli saksan kansalliskirjailija Goethe. 

Kaikista tämän podcastin jaksoista, erityisesti tuolla englanninkielisen podcastin puolella oon saanut varmaan eniten palautetta saksa-jaksosta, joka löytyy nimellä Louisa May Alcottin rakkaus Saksaan. Moni on laittanut viestiä, että se on saanut heidän ymmärtämään Jo´n ja Friedrichin suhdetta paljon paremmin ja sille on kysytty jatk-osaa ja erityisesti uteliaisuutta on herättänyt Louisan Goethe-intoilu. Tätä jaksoa voi pitää jatko-osana kyseisella Saksa-jaksolle. 

That is some legitimate Fritz Bhaer appreciation. Friedrich, he is based on many men who Louisa May Alcott personally found attractive and one of them was Goethe.

Tämän jakson tutkimusaineistona olen enimmäkseen käyttänyt Meghan Armknecht nimisen tutkijan esseetä nimeltä "Jo marries Goethe, Professor Bhaer as the the Goethean ideal in Louisa May Alcott´s Little Women". Suomeksi käännettynä "Jo nai Goethen, Professori Bhaer Goethen ajatusten edustajana Louisa May Alcottin Pikku Naisissa". 

Sekä pitkän linjan Alcott tutkijan Christine Doylen essee "Signing Mignon´s song, German culture and literature in Little Women" eli Mignonin laulu, saksalainen kulttuuri ja kirjallisuus Pikku Naisissa.  Jos joku teistä kuuntelijoista on kiinnostunut näistä esseistä, tai etsitte materiaalia vaikka väitöskirjan tekoon niin muhun voi ottaa yhteyttä. 

Mä olen lukenut todella monta Alcott tutkimusta, ja välillä tuntuu, siltä, että tutkija puhuu elokuvista eikä itse kirjasta ja se on välillä hyvin turhauttavaa, mutta Christine Doyle on lukenut kirjat ja hän on yksi mun suosikki Alcott tutkijoista ja suosittelen hänen esseitään. 

Aloin myös lukemaan Goeathea. Yksi Louisan lempikirjoista oli Goethen "Nuoren Wertherin kärsimykset", jossa päähenkilön tunne-elämän ailahdukset muistuttavat paljon Laurieta Pikku Naisissa. Meghan Armknecht kirjoittaa, että Alcott tutkimuksessa on tehty hyvin vähän vertailuja Goethen kirjoitusten ja Pikku Naisten välillä. Tämän on hyvin uutta aluetta ja se voi täysin muuttaa, aiemman Alcott tutkimusten suunnan. 

Tämä on Pikku Naisia Podcast. Jo rakastuu Goetheen.

Louisa May Alcott ja kansainvälinen perhe

Louisa May Alcott, kuuluisa amerikkalainen kirjailija syntyi vuonna 1832. Samana vuonna suuri saksalainen kirjaiilja ja runoilija Goethe siirtyi ajasta iäisyyteen.

Oliko kyseessä enne?​

Louisa tutustui Goethen tuotantoon jo varhaislapsuudessa. Kiitos, siitä kuului Louisan isälle Bronson Alcottille, jonka pienessä, mutta tarkoin valikoidussa kirjakokoelmassa oli Goethen elämänkerta. Elämänsä lopulla Louisa oli onnistunut keräämään kaikki amerikkalaiset painokset Goethen kirjoista, sekä joitain saksalaisia painoksia. Louisa myös kirjoitti ystävilleen, että ilmoittaisivat hänelle heti, kun uusia Goethen kirjojan tuli myyntiin. 

Christine Doyle kirjoittaa:

Viimeistään, kun Louisa oli saanut kirjoitettua Plumfieldin Pojat (Pikku Naisia sarjan viimeinen osa) 1880 luvulla, hän oli kko elämänsä ajan lukenut Goetheä, joka oli selvästi erittäin tärkeä kirjalija ja esikuva hänelle.1876 ja 1883 Louisa oli tehnyt selväksi aikeensa koota itselleen niin paljon Goethen kirjoja kuin mahdollista. Hän kirjoitti kustantajalleen Thomas Nilesille:

"Kiitos Goethe kirjasta. Haluan kerätä kaikki häneen liittyvät kirjat" (Signing Mignon´s song, Doyle). 

Louisa oli itseasiassa syntynyt ensimmäiseen amerikkalaiseen kaupunkiin, jonka olivat perustaneet saksalaiset maahanmuuttajat vuonana 1683. Kyseinen kaupunki oli Pennsylvaniassa sijaitseva Germantown. Louisa syntyi aikana, jolloin amerikkalaiset alkoivat kuluttamaan saksalaista kirjallisuutta. Aikakautta kuvattiin, jopa Uuden-Englannin "saksa-maniana". Tuolloin myös amerikkalaiset yliopistot ottivat suuria määriä saksalaisia kirjoja kokoelmiinsa. Monet näistä yliopistolaitoksen uudistajista olivat vakaumukseltaan transcendentalisteja, kuten Alcottin perhe. 

Näiden vuosien aikana saksalaiset maahanmuuttajat, sekä saksalainen kirjallisuus jättivät jälkensä amerikkalaiseen kulttuuriin.

Seuraa lainaus historioitsija Russel Nyelta:

"Vaikka suurin osa 1800-luvun maahanmuuttajista olivat Irlannista, saksalaisia saapui myös sankoin joukoin. 1860 luvulla Yhdysvaltoihin saapui noin 1.3miljoonaa saksalaista maahanmuuttajaa. Monien amerikkalaisten silmissä protestanttisia saksalaisia pidettiin huomattavasti vähemmän epäilyttävinä, kuin katolisia irlantilaisia".

Pikku Naisia kirjoissa, sekä Alcottit tosi-elämässä olivat irlantilaisten maahanmuuttajien jälkeläisiä. 

Saksalaiset maahanmuuttajat toivotettiin tervetulleeksi,  koska heidän perinteitään pidettiin sosiaalisesti sivistyneinä, kuten heidän ruokakulttuuriaan, taidetta, kirjallisuutta, sekä vahvan koulutuksen tukemista. 

Asenteet saksalaisia maahanmuuttajia kohtaan riippui hyvin paljon osa-valtiosta. Alueilla kuten Uusi-Englanti, oli jo ennestään pitkät yhteydet saksalaisiin maahanmuuttajiin, näin ei kuitenkaan ollut kaikissa osa-valtioissa. Pikku Naisissa Jo panee merkille, miten hankalaa Friedrichin on löytää töitä, koska hän on ulkopuolinen ja puhuu englantia murtaen. Voimme olettaa, että tämän takia paikalliset yliopistot, eivät tahdo palkata häntä, vaikka hän työskenteli Saksassa Berliinin filosofian laitoksella professorina. Kun Friedrich kosii Jo´ta hän sanoo, että hän aikoo muuttaa länteen ja työskennellä siellä opettajana ja säästää rahaa, että hän Jo voivat ostaa talon yhdessä ja pariskunta päättää työskennellä yhteisen tulevaisuuden eteen. 

Miksi Friedrich lähtee juuri länteen? tämä on todennäköisesti viittaus Louisan elämänrakkauteen filosofi Henry Thoreauhun, joka edusti Louisalle länttä. Mielikuvien länttä, joka edusti Yhdysvaltojen asuttamattomia seutuja. 

Nye summaa: Saksalaiset maahanmuuttajat olivat muuntautumiskykyisiä, kunnianhimoisia sekä isänmaallisia".

Christine Doyle jatkaa: 

Juuri tällainen maahanmuuttaja on Friedrich Bhaer, jonka hahmo edustaa saksalaisen kulttuuriin positiivisia piirteitä, joita Lousia May Alcott arvosti ja, mitä uudet maahanmuuttajat edustivat. Vaikka Bhaer on tunnettu ja arvostettu professori Berliinissä, Yhdysvalloissa hän elää köyhää ja vaatimatonta elämää, kunnioittaakseen siskoaan, joka oli naimissa amerikkalaisen kanssa ja pyysi veljeään huolehtimaan kahdesta pojastaan. 

Goethe Louisan idoli 

Goethe on yhä tänä päivänä tunnettu hahmo Saksassa ja useissa saksankielisissa maissa hakijoiden tulee tuntea vähintään yksi Goethen teos päästäkseen haluamaansa yliopiston. Alcott tutkimuksissa on vedetty paljon yhteyksia Louisan "Naamion takana" sekä Goethen "Faust" kirjojen välillä. 

Sekä Friedrich ja Jo ovat hahmoja, joissa Louisa yhdistelee eri ihailemiaan ihmisiä. Jon on ideaaliversio Louisasta itsestään ja hänessä on myös elementtejä naisista, joita Louisa ihailia. Samaan tapaan Friedrich on yhdistelmä miehistä, joita Louisa ihaili ja rakasti. 
​
Friedrichin hahmolla on yllättävän paljon samankaltaisuuksia Goethen kanssa ja nämä yhtäläisyyden kattavat paljon enemmän kuin saksalaisuuden. Kun Jo kirjoittaa kireen kotiin, hän kuvailee Friedrichiä seuraavin sanoin:

"Rouva Kirk kertoi minulle, että professori on Berliinistä. Hyvä ja oppinut, mutta köyhä kuin kirkonrotta" 

Goethe ei ollut köyhä, kuin kirkonrotta. Hänellä oli aristokraattinen tausta, mutta Friedrichillä on Goethen älykkyys ja kirja antaa viitteitä siihen, että jos Friedrich olisi jäänyt Saksaan hän olisi noussut älykkyytensä ansiosta suureen maineeseen. 

Seuraa sitaatti Pikku Naisista:

Kotikaupungissaan hän oli älykkyydestään ja rehellisyydestään tunnettu. Jo tunsi ylpeyttä siitä, että hän oli Berliinissä kunnioitettu professori vaikka vain köyhä kieltenopettaja Yhdysvalloissa ja hänen kotoisa, työntäytteinen elämänsä sai tästä oivalluksesta romanttisen mausteen ja kaunisti sitä. 

Goethen kotikaupunki ei ollut Berliini. Hän oli kotoisin Weimarista, joka on vain tuhannen mailin päässä samalla alueella. 

Sitaatti Meghan Armknechtilta:

Samoihin aikoihin, kun Alcott kirjoitti Pikku Naisia kirjan, Berliinistä oli tulossa yhä tärkeämpi kaupunki Euroopassa, kunnes siitä tuli uuden yhdistyneen Saksan pääkaupunki vuonna 1871.

Goethen ja Friedrichin 
samankaltaisuudet

Goethen ja Friedrichin persoonallisuudet ovat hyvin samankaltaiset. Molemmat olivat perhekeskeisiä ja rakastivat lapsia. Heitä pidetään kiltteinä ja ystävällisinä ja heidät tunnetaan sydämen suuruudesta. 

Kun Jo näkee Friedrichin ensimmäisen kerran, hän auttaa köyhää palvelustyttöä kantamaan raskasta hiilisankoa. 

Kirjeessään kotiin hän kirjoittaa ajatuksiaan ylös:

"Eikö se ollutkin ystävällistä häneltä. Minä pidän sellaisesta. Kuten isä sanoo käytös osoittaa ihmisen todellisen luonteen". 

Friedrich rakastaa lapsia ja on hyvä toimimaan heidän kanssaan. Kun hänen sisarensa Minna menehtyi hän adoptoi sisarenpoikansa Franzin ja Emilin ja kasvatti heidät ominaan. Jo´lle, se että Friedrichillä on lapsia, erityisesti poikia on erittäin puoleensa vetävää. Koko kirjasarjan ajan kirjoittaja (Louisa) mainitsee sen kuinka paljon Jo rakastaa poikia, viettää aikaa poikien kanssa ja poikien energiaa. 

Kirjan Jo rakastaa seurata, sitä miten Friedrich on vuorovaikutuksessa lasten kanssa. New Yorkissa asuessaan Jo vaikoilee Friedrichiä ja Pikku Tinaa, joka on täysihoitolassa työskentelevän ranskalaisen taloudenhoitajan tytär. 

Jo kirjoittaa:

"Tinä on menettänyt täydellisesti sydämensä herra Bhaerille ja seuraa häntä, joka paikkaan kuin pieni koira. Hänestä se on vain hauskaa, koska hän pitää paljon lapsista". 

Goethen elämänkerran kirjoittaja Herder kirjoittaa, että koko elämänsä ajan Goethe oli suuri lapsi. Halukas oppimaan ja mielellään antoi omastaan pois tehdäkseen toiset onnellisiksi. Luonteenpiirre, joka Friedrichissä viehättää Jo´ta on se, että hän pitää huolta, sekä itsestään, että toisista ihmisistä. Tämä on täysin vastakkaista Laurien käytökselle, koska suurimman osan aikaa kirjassa Laurie ei osaa käyttäytyä, kuin aikuinen tai pitää huolta itsestään ja hän odottaa, että, kun hän ja Jo menevät naimisiin Jo alkaisi pitämään huolta hänestä. He eivät olisi tasapuolisia kumppaneita, vaan Jo olisi äiti-hahmo, mitä hän ei koskaan ole Friedrille vaan tasaveroinen kumppani. 

Isätön Lapsi 

Pikku Naisissa Louisa antaa viittauksia, että Friedrichin isä on aikoinaan hylännyt perheensä. Tämä selittää sen, miksi Friedrich rakastaa siskonpoikiaan ja tahtoo olla erityisen hyvä isä-hahmo. 

Lainaus: 
"Hän suuteli pienen pojan päätä ja muisti erästä isää, joka lähti eikä koskaan palannut". 

Goethellä oli hyvin hankala suhde omaan isäänsä. Isä ei hyväksynyt poikansa taiteellisia taipumuksia ja tämä on aihe, joka toistuu usein Goethen kirjoituksissa, joissa nuoret miehet alkavat kapinoimaan vanhempiensa porvarillista elämäntyyliä vastaan, sekä odotuksia joita heidän elämälleen on asetettu. 

Rakkauteen Perustuva Avioliitto

Sekä Goethe ja Louisa elivät aikana jolloin avioliitto perustui enemmän ekonomisiin syihin, kuin rakkauteen. Molemmat kirjailijat kehottavat lukijoitaan unohtamaan rahan takia solmitun avioliiton ja menemään naimisiin vain rakkaudesta. 1800-luvulla ajatus rakkausavioliitosta oli radikaali. 

Yksi niistä kirjoista, jonka Louisa löysi isänsä kirjahyllystä oli Goethen "Wilhelm Meisterin oppivuodet". Kuten Pikku Naisia, Wilhelm Meister on Bildungsroman eli kehitysromaani. Pikku Naisten ehkä kuuluisin juonne, Jo hylkää Laurien kosinnan, voidaan jäljittää Wilhelm Meisterin oppivuosiin. Tarinan alussa Wilhelm on naiivi ja idealistinen nuori mies, jolla on intohimoinen suhde näyttelijään nimeltä Marianne. Wilhelm rakastaa teatteria ja hänellä on hankaluuksia tasapainotella taiteellisten taipumustensa sekä perheensä toiveiden välillä. Wilhelmin isä toivoo, että pojasta kasvaisi liikemies. Wilhelm karkaa kiertävän teatterin matkaan vain nähdäkseen, että pikku hiljaa teatterin maailma rasittaa hänen sieluaan. Sitten Wilhelm tapaa Natalian (joka muistuttaa Pikku Naisten Amya). Natalia on Mariannen vastakohta ja auttaa Wilhelmia saamaan oman itsetuntonsa takaisin. 

18-vuotis syntymäpäivänään Louisa sai ystävältään (ja ensi-ihastukseltaan) filosofi Waldo Emersonilta syntymäpäivälahjaksi oman kappaleen "Wilhelm Meisterin oppivuosista". Tämä kirja sijaitsee nykyään Houghtonin kirjastossa Harvardin yliopistossa. Kirja on kulunut ja sisältää lukuisia Louisan omin käsin kirjoittamia merkintöjä, mitkä osoittavat syvän mielenkiinnon millä Louisa luki kyseistä teosta (Armknecht). 

Pikku Naisissa, kun Jo on New Yorkissa, Friedrich antaa Jo´lle uuden vuoden lahjaksi Shakespearen kokoelmateoksen ja kehottaa tätä tarkkailemaan ihmisten luonnetta, ja saada näin materiaalia kirjoittamiseen. 
Louisa ylisti Emersonia ja kutsui häntä "omaksi Goethekseen". Goethe oli Louisan esikuva kirjailijana ja Emerson tarjosi tukea ja kehotti tarkkailemaan ihmisten käytöstä ja luonnetta. Friedrichissä on elementtejä molemmista miehistä ja käy järkeen, että Louisa tahtoi kirjoittaa Jo´lle kumppanin, joka ei pelkästään tue Jo´n kirjailija uraa vaan on olennainen osa sitä. 

Louisa kirjoitti, sekä Goethestä ja Emersonista sanat "god of my idolatry" eli palvontani kohde. Goethestä tuli keskustelun aihe, joka myös syvensi Louisan ja Emersonin ystävyyttä ja näin rikastutti molempien elämiä. 

​Rakkaus Pikku Naisissa 

Monet kappaleet, joita Louisa on alleviivannut Wilhelm Meisterissa liittyvät rakkauteen ja romanttikkaan. Esimerkiksi luvussä yhdeksän Louisa on alleviivannut miten Wilhelm tuntee 

lainaus

"elävän uudenlaista elämää"

kun hän rakastuu Marianneen. 

Kolmannessa Wilhelm Meisterin seikkailuista kertovassa kirjassa, Louisa on alleviivannut kohtauksen, jossa Wilhelm ja Natalia keskustelevat rakkaudesta puutarhassa. Hän on kirjoittanut sanan kaunista, Wilhelmin ja Natalian keskustelun perään. 

Tämä kuulostaa hyvin samalta, mitä Pikku Naisissa tapahtuu Amyn ja Laurien välillä, kun he ovat puutarhassa Veveyssä ja Jo´n ja Friedrichin välillä "sateenvarjon alla" luvussa. 

Lainaus Christine Doylelta: 

Friedrichin ammatin kultturelli tausta ja ennen kaikkea hänen tietämyksensä Goethestä myös lujittaa hänen suhdettaan Jo´hon. Alcott oli alleviivannut Margaret Fullerin Wilhelm Meisteria käsittelevästä luentosarjasta kohtauksen, joka käsittelee naisia Wilhelmin elämässä. Alcottin käsialalla kirjoitetuissa muistiinpanoissa lukee. 

"M Fuller sanoo, kun Meister kasvaa ja alkaa ymmärtämään ihmisen luonnetta enemmän, hän tutustuu naisiin, joissa on enemmän luonteen syvyyttä siirtyen Mariaanasta Nataliaan, joka edustaa Minervaa, sekä Mignonia lyyristä luonnetta".

Minerva viittaa älykkyyteen ja Mignon tasapainoon. Tämän valossa voidaan sanoa, että Jo´n mielenkiinnon siirtyminen Lauriesta Friedrichiin, liittyy Jo´n henkilökohtaiseen kasvuun ja toisenlaisen luonteen etsintään. Laurie on aina "poika" Jo´lle, mutta Friedrich on mies. Laurie on charmikas ja kultturelli. Friedrich kuten tiedämme, on myös  kultturelli, mutta myös vakaa ja maanläheinen. Hän puhuttelee sekä Jo´n käytännöllistä luonnetta, sekä tämän romanttista mielikuvitusta.(Mignonin laulu on kuuluisa laulu Wilhelm Meisterin oppivuosissa).  Kun Friedrich tulee tapaamaan Jo´ta Concordiin, he esittävät yhdessä Jo´n perheelle Mignonin laulun, se on selkeä osoitus heidän liitostaan. Liitto kuvastaa Yhdysvaltojen yhtymistä Eurooppalaisen kulttuurin parhaisiin piirteisiin, Jo´n ja Friedrichin liitto edustaa amerikkalaisen unelman täyttymistä. 
​

Wilhelm Meister Jo siirtyy Lauriesta Fritziin, Laurie siirtyy Jo´sta Amyyn

Louisa luki Wilhelm Meisterin oppivuodet lapsena ja se oli kirja, johon hän aina palasi uudelleen. Se miten Laurie jahtaa Jo´ta löytyy toisesta Goethen kirjasta "nuoren Wertherin kärsimyksistä". Toinen Louisalle tärkeä kirja oli Eliza Follenin kirjoittama elämänkerta miehestään Charlesista. Kirja kertoo amerikkalaisen kirjailijanaisen (Eliza) ja saksalaisen maahanmuuttajan (Charles) tarinan. 

Alcott tutkija Daniel Shealy kirjoittaa esseesssään "Wedding Marches", jäljelle jääneistä kirjeistä Louisan ja tämän kustantajan Thomas Nilesin välillä, ei ole minkäänlaisia merkkejä, siitä että Niles olisi kehottanut tai pakottanut Louisaa naittamaan hahmonsa. Pikku Naisia kirjojen avioliitot ovat kaikki Louisan itsetahtoen kirjoittamia. On mahdollista, että Louisa kehitteli Pikku Naisten rakkaustarinat mielessään, jo vuosikymmeniä ennen kuin häntä pyydettiin kirjoittamaan Pikku Naisia. Pikku Naisten rakkaustarinat kuvastavat epäkypsän ja kypsän rakkauden eroa. Tällä kaikella on yhteys Louisan omaan elämään ja erityisesti hänen suhteisiinsä tosi-elämän Laurien Ladislas Wisniewskin ja tosi-elämän Friedrichin Henry Thoreaun kanssa. Myöhemmin Louisa yritti irrottaa itsensä ja oman rakkauselämänsä kirjallisesta vastaparistaan, koska tunteet olivat niin henkilökohtaisia.

Kirjailija Geraldine Brooks sanoo: Syy sille miksi Alcott kirjoitti Jo´n elämän kulkevan tiettyyn malliin, näyttää johtuvan siitä, että Louisa toivoi menevänsä naimisiin mutta ei koskaan mennyt. Hänen päiväkirja merkintöjensä pohjalta voidaan kuitenkin sanoa, että hän rakastui ainakin yhdesti elämänsä aikana, ehkä kahdesti. Alcott antoi Jo´lle, sen mitä hän ei saanut itselleen. Rakastavan parisuhteen ja oman perheen. 

Tätä aihetta vuosia tutkineena olen tullut samaan lopputulokseen. Kun olen lukenut Louisan kirjeitä varsinkin tämän loppuelämän ajalta, hän kirjoittaa olevansa onnellinen siskojensa puolesta, jotka kukoistavat omissa avioliitoissaan. Louisa kirjoittaa myös kadehtivansa heitä ja olevansa hyvin yksinäinen. Hän uskoo, että seuraavassa elämässä hän see kaikki ne asiat, joita  hänelle ei ole tässä elämässä annettu. Perheen ja parisuhteen. 

Louisa May Alcottin sentimentaalinen kieli

Pikku Naisia 2019 ohjaaja ja käsikirjoittaja Greta Gerwig on ollut erittäin äänekäs, siitä miten hän vihaa Friedrichin hahmoa. En osaa sanoa mikä hänen ongelmansa on, mutta yksi asia on sellainen, että se ärsyttää mua ihan suunnattomasti. Gerwig sanoo, että Friedrich 

lainaus

"pakottaa" Jo´ta käyttämään "thou" sanaa. 

Sanotaanko vaikka näin, että ohjaaja on alkanut keksimään tekosyitä omasta päästään.

Yksi ensimmäistä asioista, joita saksankielen tunneilla opetetaan on se, että saksassa on teitittelymuoto ja sinuttelumuoto. Kun ihminen puhuu vieraalle, tai henkilölle, jota ei tunneta kovin hyvin "te" sanasta käytetään muotoa "Sie" ja kun ihminen puhuu ystävälle tai läheisellä käytetään "sinä" sanaa eli "Du". 1800-luvulla, kun saksalaisia kirjoja käännettiin englanniksi "Du" sana eli sinuttelumuoto kääntyi sanaan "thou". Kun Friedrich ja Jo puhuvat toisilleen sinuttelu muodolla se merkitsee, sitä että he tahtovat olla lähellä toisiaan.

Kirjassa Jo vielä ajattelee itsekseen, miten.. lainaus "thou on kaunis tavu". 

Christine Doyle kirjoittaa:

Kun Jo Friedrichin pyynnöstä käyttää sanaa "thou" puhuessaan hänelle, Jo kysyy eikös se ole hieman sentimentaalista? Friedrich vastaa "sentimentaalista kyllä, luojan kiitos, me saksalaiset uskomme romantiikkaan ja sentimentaalisuuten ja pidemme itsemme nuorina sen ansioista!"

Friedrich itseasiassa pitää saksalaisen aksenttinsta kaikissa Pikku Naisia kirjoissa välillä lisäen saksalaisia sanoja kuten "Mein Sohn" ja "Vaterland" puheeseensa, vaikka hänen englanninkielen taitonsa kehittyy, jokaisessa kirjassa yhä enemmän. Esimerkiksi Pikku Naisissa Friedrich sanoo "haf", Viimevuotiset ystävämme kirjassa hän lausuu sanan oikein "have". Kuten Friedrich uskonnollinen vakaumus, hänen sentimentaalinen puheenpartensa on merkittävää, sekä itse tarinan, että Louisa May Alcottin elämän kontekstissa. Alcott puolustaa romantiikkaa ja sentimentaalisuutta Uuden Englannin vakavassa ilmapiirissä. 

"Nuoren Wertherin kärsimykset" oli oman aikansa best-selleri ja se teki Goethestä kuuluisuuden. Kirjaa on myös monesti pidetty esimerkkinä saksalaisen Sturm und Drang liikkeen yli-tunteellisuudesta. Louisa rakasti Sturm un Drang liikettä ja sai siitä paljon vaikutteita.

Sturm und Drang suomeksi myrsky ja kiihko oli saksalaisessa kirjallisuus- ja musiikkimaailmassa vaikuttanut suuntaus, jonka nimi on peräisin Friedrich Maximilian von Klingerin näytelmästä Sturm und Drang.Se oli voimissaan vuosina 1767–1785, ja siinä painotettiin yksilöiden tunne-elämän voimakasta esittämistä. Suuntauksen keskeisimpiä vaikuttajia olivat Johann Wolfgang von Goethe ja Friedrich Schiller. Nuorena Louisa kirjoitti paljon "myrksy ja kiihko" tarinoita. Vaikka Pikku Naisia edustaa realistista tyylisuuntaa, se on kirjoitettu Goethen sentimentaalisella kiellä ja tämä pätee lähes kaikkiin Louisan lastenkirjoihin ja myös hänen aikuisille suunnattuihin kirjoihin.  Friedrich on tunteellinen ja sentimentaalinen, mutta niin on myös Louisa May Alcott. 

Louisan elämänrakkaus ja mahdollinen rakastaja Henry David Thoreau, myös käytti "thou" sanaa rakkausrunoissaan ja kirjeissään, kirjoittaessaan rakkauden kohteelleen. 

Friedrichin ja Goethen Ulkonäkö 

Jo kuvailee Friedrichin näyttävän tyypilliseltä saksalaiselta. Hänellä on ruskeat hiukset ja tuuhea parta. Kauniit siniset silmät, isot kädet ja jalat ja hänellä on ystävällinen sävy äänessää, joka..lainaus

"tekee korvillemme hyvää, terävän ja huolimattoman amerikkalaisen kaakatuksen jälkeen". 

Näin Friedrich Schiller kuvailee ensikohtaamistaan Goethen kanssa. 

"Omat kuvitelmani siitä että hän olisi näyttävä ja komea mies, katosivat äkkiä, kun tapasin hänet. Goethe on keskipitkä, hän kävelee jäykästi. Hänen kasvonsa ovat avoimet ja miellyttävät ja hänellä on säteilevät silmät. Kasvojen ilme on vakaa, mutta samalla kiltti ja ystävällinen. Hänellä on ruskeat hiukset ja hän vaikuttaa vanhemmalta, mitä hän todellisuudessa on. Hänen äänensä on erittäin miellyttävä ja keskustelu on sujuvaa, eläväistä ja huvittavaa. On suuri ilo kuunnella häntä, ja kun hän on hyvällä tuulella, mitä hän oli kun tapasimme, hän pitää puhumisesta ja myös kuuntelee mielenkiinnolla, mitä keskustelukumppanilla on sanottavaa". 

"His appearance greatly lessened the idea I had conceived from hearsay of his imposing and handsome person. He is of middle height, and looks and walks stiff. His countenance is not open, but he has beaming eyes. The expression of his countenance is serious, at the same time that it is benevolent and kind. He has brown hair, and appears older than I should say he really is. His voice exceedingly pleasing, and his conversation flowing, lively and amusing. It is a pleasure to listen to him, and when he is in a happy mood, which he was on this occasion, he is fond of talking and takes and interests in what he says".

Friedrichin ulkonakö ja hieman vakava persoonallisuus voidaan jäljittää jälleen kerran Henry David Thoreauhun, mutta samaan tapaan mitä Goethe, Henry oli seurassa avoin ja eläväinen, varsinkin, kun keskustelu oli mukaansatempaavaa. ​

Sinne Minä Lähtisin Sinun Kanssasi Rakkaani 

Ennen kuin Jo ja Friedrich virallisesti esitellään toisilleen, Jo vakoilee tätä useamman viikon ajan. Hän katsoo, miten Friedrich järjestelee kirjojaan ja laulaa saksalaista laulua "Kennst du das land" (suomeksi käännettynä "tunnetko maan"). Kyseinen laulu on ensimmäinen osa Mignonin laulua Wilhelm Meisterin oppivuosista (me palaamme tähän kirjaan jatkuvasti). Jälleen kerran törmäämme yhteyteen Pikku Naisten ja Wilhelm Meisterin välillä. Kun Friedrich laulaa Mignonin laulua, Louisa ei pelkästään vedä yhteyttä Friedrichin ja Goethen välille, vaan hän luo emotionaalisen yhteyden oman itsensa ja Goethen välille. 

Louisa osoittaa, että sekä Jo ja Friedrich tuntevat Wilhelm Meisterin. Luvussa Yllätyksiä, kun Friedrich tulee "kosiskelemaan" Jo´ta, Jo kysyy josko he esittäisivät Mignonin laulun yhdessä.

Lainaus Pikku Naisista:

"Nyt meidän täytyy esittää Mignonin laulu yhdessä ja Herra Bhaer esittää sen"

"Laulattehan the kanssani? äänemme sopivat hyvin yhteen? herra Bhaer kysyi Jo´lta?

Hauskaa kuvitelmaa, koska Jo´lla oli yhtä paljon sävelkorvaa tai musiikillista lahjakkuutta mitä heinäsirkalla, mutta Jo olisi ilomielin suostunut vaikka hän olisi pyytänyt Jo´ta esittämään kokonaisen oopperan hänen kanssaan, välittämättä lainkaan ajan puuttesta tai sävellajista. Sillä ei ollut väliä, koska herra Bhaer lauloi, kuten todellinen saksalainen, rakkaudella ja erittäin hyvin ja pian Jo tyytyi hymisemään hiljaa ja kuuntelemaan ääntä, joka tuntui laulavan yksin hänelle itselleen.

"Tiedätkö maan, jossa sitruunat kukkivat?"

Nämä olivat professorin lempisäkeistöt. Kysieinen maa merkitsi hänelle Saksaa, mutta nyt hän tuntui laulavan seuraavat sanat erityisellä lämmöllä

"Sinne minä lähtisin sinun kanssasi rakkaani"

Yksi kuuntelijoista oli mielensä sisällä innoissaan tästä hellästä kutsusta, ja Jo tahtoi sanoa, että hän tiesi tämän maan ja lähtisi tämän kanssa mielellään sinne, heti kun hän pyytäisi. 

Mistä Jo tiesi, että juuri tämä säe oli Friedrichin suosikki? ehkä he ovat keskustelleet Goethestä keskenään. 

Näin Pikku Naisia fani Christina kirjoittaa. 

"Ehkä Jo huomasi tietyn pilkkeen Friedrichin silmissä aina, kun hän lauloi tämän säkeen. Ehkä hänen huulensa kaartuivat ylöspäin, aina kun hän lauloi kyseisen kohdan. Tai ehkä Jo huomasi tietyn lämmön, jolla hän puhui omasta kodistaan ja Jo tunnisti sen samaksi lämmöksi, jolla hän puhui hänen kodistaan. Jo huomaa sen aina. Hän huomaa pieniä asioita Friedrichissä, mutta ei vielä tiedä miksi. Kun hän lähtee New Yorkista ja tuntee olevansa täysin yksin Bethin kuoleman jälkeen, hän ajattelee noita pieniä asioita, joita hän tarkkaili Friedrichissä ja hymyilee itsekseen. Kun Friedrich saapuu Jo´n kotiin, Jo muistelee kyseistä säettä. Friedrich on löytänyt kodin". 

On myös toinenkin tapa tulkita tätä lukua. Mignonin laulu kertoo lähtemisestä ja jälleen näkemisestä kuoleman jälkeisessä elämässä. Louisa uskoi jälleensyntymään ja siihen, että seuraavassa elämässä hän kohtaisi rakkaansa. Ehkä luvut "yllätyksiä" ja "Sateenvarjon alla" kertovat molemmat Henrystä. Henry menehtyi 44-vuotiaana, Louisan ollessa 28. 

Henry oli lukenut samat Goethen kirjat mitä Louisa. Hän oli myös hyvä laulaja ja illanvietoissa Henry ja Louisa esittivät usein lauluja yhdessä. Louisa uskoi kohtaavansa Henryn uudelleen seuraavassa elämässä ja saavansa elää sellaisen elämän, jota hän aina toivoi itselleen. Pikku Naisia kertookin rakkauden kaipuusta. 

Taiteen Mitta

maLainaus Megan Armknechtilta

Toinen samankaltaisuus Goethen ja Friedrichin välillä on heidän elämänfilosofiansa, koskien taidetta ja uskontoa. Bhaer on kiinnostunut Jo´n kirjoittamisesta ja rohkaisee tätä lukemaan Shakespearea ja auttaa selittämään tämän työtä Jo´lle. Bhaer antaa hänelle Shakespearen kirjan uuden vuoden lahjaksi. Klassiset kirjailijat, kuten Shakespeare olivat tärkeitä Goethelle, joka luki Shakespearea usein ja keskusteli hänen kirjoistaan ystävänsä Schillerin kanssa. 

Kun Jo lukee Shakespearea, hän ei ala vain ymmärtämään todentuntuisia hahmoja enemmän, vaan hän alkaa myös kiinnittämään huomiota siihen kuinka hyvä ihminen Bhaer todellisuudessa on. Jo näkee edessään "tosielämän sankarin", joka kiinnostaa häntä kaikista inhimillisistä epätäydellisyyksistä huolimatta. Yhdessä heidän keskusteluistaan Bhaer kehottaa Jo´ta tarkkailemaan todellisia ja ihastuttavia ihmisiä aina, kun hän kohtaa heitä, hyvänä harjoitteluna kirjailijan uraa varten. Jo noudattaa neuvoa ja professorin tietämättä alkaakin tutkailemaan Bhaeria itseään ja huomaa tävän olevan erittäin mukava ja huomaavainen. Bhaerin kehotus Jo´lle kuvastaa Goethen näkemyksiä. Läpi elämän Goethe uskoi, että paras kirjallisuus pohjautuu todellisuuteen ja todelliseen elämään, mutta ei ole koskaan täysin sokea idealistisille tulkinnoille. 

Kirjassa Friedrich auttaa Jo´ta tulemaan aidoksi kirjailijaksi. Pikku Naisia fani-piireistä löytyy paljon ihmisiä, jotka sanovat, että Friedrich yrittää estää Jo´ta tulemasta kirjailijaksi. Tätä valeuutista levittävät lähinnä Jo ja Laurie shippaajat. Se on myös erittäin kummallista, että useissa Pikku Naisten filmatisoinneissa Jo ja Friedrich esitetään riitelevän kohtauksessa, jossa Jo kirjoittaa juttuja lehtiin. Sitä ei tapahdu kirjassa ollenkaan. Kirjassa nämä lehtijutut itseasiassa ahdistavat Jo´ta ja niissä on kuvattu jopa Jo´n paniikkikohtaus. 

Tämä on hyvin  tärkeää tietoa. Kun Louisa oli parikymppinen hän kirjoitti sensaatiojournalismia New Yorkilaiseen ehteen. Pikkunaisissa Weekly Volcano lehti on tämän kyseisen lehden karikatyyri. Nämä tarinat eivät ole Louisan parhaimmistoa. Pikku Naisissa Jo kokee ahdistusta, koska hän tuntee itsensä voimattomaksi päätoimittajan vaatimusten edessä. Päätoimittaja pyytää Jo´ta kirjoittamaan shokeraavia tarinoita ja materiaalia etsiessään Jo 
alkaa kokemaan mielenterveysongelmia mitkä lopulta johtavat paniikkikohtauksiin. Tämä kaikki löytyy kirjasta ja Jo´n ahdistuskohtauksia ei ole koskaan näytetty Pikku Naisia elokuvissa, mikä varmasti myös osaltaan vaikuttaa joidenkin ihmisten anti-Friedrich Bhaer asenteisiin. Kirjassa Friedrich tulee auttamaan Jo´ta, kun hän näkee miten paljon Jo´ta ahdistaa sensaatiojournalismin kirjoittaminen. 

Tämän podcastin englanninkieliseltä puolelta löytyy kokonainen jakso, joka käsittelee tätä aihetta. Se on nimeltään Jo and Friedrich don´t argue in the novel, why they argue in the movies?

Kun Louisa kirjoitti näitä sensaatiotarinoita, monet teemat, joita häntä vaadittiin kirjoittamaan ahdistivat Louisaa, koska ne sotivat Louisan omia arvoja vastaan. Sanomalehti, jossa Louisa työskenteli Frank Lesley´s Weekly Newspaper sitä voitaisiin tänä päivänä pitää enemmänkin vale-uutisten levittäjänä, koska monet kyseisen lehden reportoimista tapahtumista eivät olleet mitenkään puolueettomia ja niissä käytettiin kyseenalasia taktiikoita sensaatiomaisuuden lisäämiseksi. 

Onko sitten ihmekkään, että Louisa kääntyi suosikkikirjailijansa puoleen etsiessään kirjailija-heerosta. Louisa noudatti Goethen ohjetta, siitä että paras tarina perustuu todellisiin tapahtumiin ja näin Jo siirtyy roskalehdistä kirjoittamaan kirjoja, joista hän voi itse olla ylpeä ja se on pitkälti Friedrichin ansiota ja Louisa teki samoin ja siitä kunnia Goethelle. ​

Goethe, Friedrich ja Uskonto

Joskus Friedrichin ja Goethen arvot eroavat toisistaan. Yksi näistä on heidän näkemyksensä uskonnosta. Goethen uskonnollisia ajatuksia kuvataan usein epämääräisiksi, kun taas Pikku Naisten Friedrich on hyvin uskonnollinen. Louisa May Alcott itse oli erittäin hengellinen persna ja Louisan uskonnolliset näkemykset olivat aika eklektiset, mutta suurimmaksi osaksi hänen uskonsa pohjautui protestanttiseen kasvatukseen ja transsendentalistiseen maailmankuvaan.

Louisa syntyi transsendentalistiperheeseen. Transsendentalismi oli Yhdysvalloissa syntynyt uskonnollis-filosofinen maailmankatsomus, joka pohjautui hyvin vahvasti 1700-luvun saksalaiseen filosofiaan. Transsendentalismi pohjautui kristinuskoon, mutta se erottui ns. normi amerikkalaisesta kristinuskosta, sillä että transsendentalismi oli hyvin panteistista kristinuskoa. Transsendentalismit uskoivat, että jumala oli kaikkialla läsnä, erityisesti luonnossa. Luonto oli heille jumalan ilmentymä. 1800-luvun Yhdysvallat oli hyvin puritanistinen maa ja esimerkiksi Henry David Thoreauta haukuttiin joskus kerettiläiseksi ja Louisan isää oli joskus syytetty buddhalaiseksi. Miten olen itse lukenut transsendentalistien teksteja, kyllä he ainakin minun silmissä ovat lähinnä erikoislaatuisia kristittyjä. 

Pikku Naisissa Jo ja Friedrich ottavat osaa symposiumiin eli filosofiseen keskusteluun ja yksi nuorista filosofeista alkaa puhumaan ateistisesta maailmankuvastaan ja tämä järkyttää Jo´ta todella paljon. 

Seuraa lainaus:

"Pikku hiljaa Jo´sta alkoi tuntumaan siltä, että maailma, joka oli tuttu hänelle mureni hänen ympäriltään ja uutta oltiin rakentamassa tilalle. Uusi ja parempi maailma, puhujien mukaan. Uskolla ei ollut mitään arvoa ja ainoa jumala oli ihmisten älykkyys. Jo ei tiennyt mitään filosofiasta tai metafyysikasta ja uteliaisuus, joka osoittautui sekä jännittäväksi, että hyvin kivuliaaksi nousi hänen ylleen kuin horisonttiin katoava ilmapallo". 

"Hän piti mielipiteensä sisällään niin kauan kuin pystyi, kunnes hän nousi ja puolusti uskontoa kaiken rehellisyyden ja todenmukaisuuden nimessä - puheen aitous teki hänen murtaen puhumastaan englannista lyyrisen ja hänen tavanomaisista kasvoistaan kauniin. Hän taisteli urheasti, sillä viisaat miehet vastasivat hyvin, mutta  Jo´n silmissä professori voitti kirkkain värein. Kun hän puhui Jo´n rikkinäinen maailma palasi paikoilleen. Vanha uskonto, joka oli säilynyt niin kauan kuulosti paremmalta kuin uusi. Jumala ei lut pelkkä sokea voima, eikä iäisyys ollut kaunis taru, vaan siunattu tosi. Jo tunsi jälleen maata jalkojensa alla, ja kun herra Bhaer lopetti puheensa, Jo tahtoi lyödä käsiään yhteen ja kiittää häntä". 

Hän ei tehnyt kumpaakaan, mutta hän muisti tämän tapahtuman loppuelämänsä ajan ja alkoi kunnoittamaan professoria koko sydämestään, koska Jo tiesi mitä kaikkea häneltä vaaditiin, että hän puhuisi omantuntonsa puhtaaksi. Jo alkoi näkemään, että hyvä luonne oli arvokkaampaa kuin varallisuus, asema, älykkyys tai kauneus ja hänestä tuntui, että kun viisas mies sanoi, että hyvyys merkitsee "totuutta, kunnioitusta ja hyvää tahtoa" hänen ystävänsä Friedrich Bhaer ei ollut pelkästään hyvä, vaan mahtava".