Ukon Vakat ja Juhannus

Kesäyön Taikaa 

Juhannuksen vietto ei ole Suomessa huomattavasti muuttunut vuosituhansien aikana, vaan juhla pitkälti pysynyt alkuperäisessä muodossaan. Juhannus on maagista aikaa, koska aurinko ei laske pohjoisella pallonpuoliskolla. Juhannus on luonnon juhla. Yhä perheet ja ystävät matkustavat maalle ja kesämökeille juhlimaan.

Ukon Vakat 

Kuten lähes kaikilla maailmalla juhlitut juhlat, myös juhannuksella on pakanallinen alkuperä. Juhannus juhlaa edelsi pakanallinen Ukon Vakat. Ukon Vakat oli Ukko jumalan kunniaksi järjestetty juhla. Maatalaouskulttuurissa Ukko, joka oli sekä sateen ja ukkosen tuoja, oli jumalista tärkein. Muinaisina aikoina ukko oli kunnianimitys, joka annettiin pitkä-ikäiselle miehille. Ukko jumala oli maatalouden, hedelmällisyyden, kasvun, yhteisön, onnen, yltäkylläisyyden, ihmisten, kommunikaation, ukkosen, salamoiden, sateen ja taivaan jumala. Monissa kulttuureissa ukkosen jumala on myös ollut sodanjumala, mutta Ukko on lempeässä muodossaan ollut hyvinkin rauhallinen jumaluus-hahmo.

Vakka merkitsee ruoka-uhria. Ukolle uhrattiin yleensä leipää, viljaa ja olutta. Ukon Vakat olivat yhteisön juhla, johon useat perheet ja joskus koko kylä kokoontui yhteen. Juhlat pidettiin yleensä rannalla tai kukkulalla veden äärellä. Kesä oli aikaa, jolloin kaikki neljä elementtiä tuli, vesi, ilma ja maa yhdistyivät ja kaikki elementit kuuluivat juhlien maisemaan.  Juhliin kuului hyvin syöminen, juominen, kokot ja nuotiot, musiikki ja tanssi. Yleensä Ukon Vakkoja juhlittiin kesäpäivän seisauksena 20-22s Kesäkuuta, mutta joissain paikoissa säästä riippuen Vakkoja saatettiin juhlija jopa Toukokuun lopussa tai Kesäkuun alussa. Toinen Ukon Vakkojen nimitys on Suomessa ollut mittumaari, joka on johdettu ruotalaisten Midsommar-juhlasta. 

---

Juhannus

Keskiajalla katolinen kirkko tahtoi lopettaa kesäpäivän seisauksen/Ukon Vakkojen ja muiden pakanallisten juhlien juhlinnan. Juhlan nimi muutettiin juhannukseksi Johannes Kastajan mukaan. Johannes Kastajalla oli jo ennestään oma juhlapäivä vanhassa suomalaisessa katolilaisessa kalenterissa, kesäkuun neljäs. Kirkko määräsi kaksi juhlaa sulautettavaksi yhteen. Uudeksi päivämääräksi valittiin kesäkuun 24s. Juhannuksen päivämäärä pysyi paikoillaan aina 1950-luvulle asti, jolloin Suomessa otettiin uusi kalenteri käyttöön. Tuolloin päätettiin, että Juhannusta juhlittaisiin aina kesäkuun 20-22n päivien välisenä viikonloppuna. Eli toisin sanoen kesäpäivän seisauksen juhlinta palautettiin alkuperäiselle paikalleen. Suomessa juhannus on virallinen juhlapyhä, eikä sitä nimestään huolimatta pidetä uskonnollisena juhlana. Juhannus-lauantai on myös Suomen lipun päivä. 

Juhannuskokot ja Ukkoslintu 

Ukko hallitsee tulen elementtiä ja näin ollen Juhannuksen/ukonvakkojen elementti on tuli. Esikristillisinä aikoina ihmiset sytyttivät kokkoja karkoittaakseen pahoja henkiä. Korkealle nousevat liekit symboloivat eleämän tasapainoa ja ihmiset uskoivat, että taivaaseen/Yliseen nousevan savun mukana Ylisessä asuvat henget kuulivat heidän toiveensa ja unelmansa. Juhannuskokot ovat Suomen pitkäikäisin juhannus-tradition. Kokkojen polttaminen juontaa juurensa aina 10 000-9000 vuoden taakse, aikaan jolloin ihmiset palvoivat toteemieläimiä. Yksi näistä toteemieläimistä oli kotka, ukkoslintu eli kokkolintu(tulilintu). Kotkat saalistavat usein ennen ukkosta. Kun ihminen muinoin näki kotkan lentävän järven yllä se tiesi ukkosta. Kokkolinnun myytti liittyy feenix-linnun tarinaan. Kun kotka tulee vanhaksi ja sen sulat alkavat irrota, se voi käydä läpi kivuliaan prosessin ja nokkia vanhat sulkansa irti ja kasvattaa uudet. Teko pystyy antamaan kotkalle lisää elinvuosia, toisin sanoen, kuten feenix-lintu, kotka syntyy uudelleen vanhoista tuhkistaan. Myyttejä kotkasta eli ukkoslinnusta kerrotaan ympäri maailmaa. Kotka symboloi kestävyyttä ja voimaa ja monissa kulttuureissa ukkosen jumalalla on kotka lemmikkinä tai he voivat muuttaa muotoaan kotkiksi. 

Seppeleet, paalut ja perinteet 

Yksi vanhoista juhannus-perinteistä oli asettaa kaksi koivupaalua ovien ja aitojen molemmin puolin. Paalut koristeltiin tuoreilla oksilla, lehdillä ja kukilla. Tämä tapa saattaa juontaa juurensa Ruotsiin, missä juhannus-salot ovat enemmän yleisiä mitä Suomessa. Jos pihalla sattui vielä kasvamaan koivu e koristeltiin värikkäillä kukilla ja nauhoilla. Talot, tallit, saunat ja aitat putsattiin ja siivottiin, minkä jälkeen ne koristeltiin seppeleillä. Lapset tekivät kukkaseppeleitä ja laittoivat niitä lehmien ja hevosten päihin. 

Juhannusloitsuja ja taikauskoa 

Juhannukseen on aina liittynyt kaikenlainen taikojenteko. Ukko oli hedelmällisyyden ja rakkauden jumala ja erityisesti nuoret naiset tekivät mielellään lemmenloitsuja. Rituaaleja suoritettiin monesti saunassa tai villikukkien tätyttämällä niityllä. ​​Tässä joitain tunnettuja ja vähemmän tunnettuja Juhannus-taikoja.

Kerää 7,9 tai 12 eri-lajia olevaa luonnonkukkaa. Laita ne tyynyt alle ja yöllä tuleva puolisosi ilmestyy uneen. 

Mene kesäpäivän seisauksena niitylle ja kurkista kaivoon keski-yöllä ja näet tulevan puolisosi. 

Juhannus on erinomaista aikaa nähdä keijuja ja haltijoita. Seuraa virvatulia metsään ja voit löytää haltijoiden kätkemän aarteen.

Mene lähteelle kesäkuun 24-25 (vanha Juhannus) välisenä yönä ja vesi muuttuu viinaksi. 

Jos sinulla on pääkipuja levitä otsallesi kesäpäivän seisauksen aamuna kerättyä aamukastetta niin pääsi paranee. 

Jos korvasi soivat kaada korvaan aamukastetta niin soiminen lakkaa. 

Jos juot kesäpäivän seisauksen jälkeisenä sunnuntai-aamuna aamukastetta saat kauniin laulu-ääneen.

Pyöri alasti aamukasteessä kesäpäivän tasauksen yönä ja pysyt kauniina/komeana loppuvuoden.