Rikkauksilla Lastattu LaivaKun olin pieni, mummuni aina kertoi minulle satuja ja suosikkejani olivat perinteiset Tuhkimo, Hannu ja Kerttu, sekä Punahilkka. Punahilkka on erityisesti jäänyt mieleeni sen vahvan visuaalisuuden takia. Pieni punaisiin puettu tyttö kulkemassa synkän metsän läpi. Punahilkkaa voidaan pitää yhtenä vanhimmista saduista. Sen ensimmäinen kirjallinen maininta on vuoden 1000-luvun alusta Ranskasta, käsikirjoituksesta nimeltä Fecunda Ratis eli rikkauksilla lastattu laiva. Käsikirjoitus oli kokoelma Hegbert Deliefe nimisen miehen runoja, joissa kaikissa oli moraalinen opetus. Käsikirjoitus oli tarkoitettu luostareissa luettaviksi. Yksi runoista kuulostaa hyvinkin tutulta. Se on runo tytöstä, joka saa ristiäislahjaksi kummisedältään punaisen viitan. Kun tyttö on viisi-vuotia hän kulkee metsässä ja susi äiti nappaa hänet. Susi ei kuitenkaan vahingoita tyttöä vaan tuo tämän luolalle, jossa suden pienet pennut nuolevat tytön kasvoja. Tyttö sanoo susille "kiellän teitä repimästä viittaani. Se oli lahja kummisedältäni". Runo pohjautuu Kristinuskon ideaan, jossa kristittyjen jumala on kaikkien olentojen luoja ja vain hän pystyy kesyttämään ne. Toisin sanoen tyttö on susilta turvassa, koska hänet on kastettu. Perraultin PunahilkkaUskotaan, että kyseinen runo toimi Charles Perraultin inspiraationa, kun tämä kirjoitti oman versionsa Pienestä Punahilkasta. Satu ilmestyi ensimmäisen kerran Perraultin kirjassa Hanhiemon tarinoita vuonna 1697. Perraultin versiossa on samankaltaisuuksia vanhan runon kanssa, mutta Perrault ei liittänyt tarinaan uskonnollisia elementtejä. Perraultin sadussa tyttö on saanut viitan lahjaksi isoäidiltään. Äiti pyytää tyttöä viemään sairaalle isoäidille palan leipää ja purkin voita. Tiellä Punahilkka kohtaa suden ja kertoo minne hän on matkalla, susi sanoo tulevansa häntä vastaan isoäidin mökille. Isoäiti avaa oven ja susi väittää olevansa Punahilkka. Likinäköinen isoäiti päästää suden sisään ja joutuu suden ruuaksi. Susi menee sänkyyn ja esittää nukkuvaa isoäitiä. Kun Punahilkka tulee hän kehottaa tyttöä riisuutumaan ja tulemaan tämän viereen. Punahilkka kysyy: "Isoäiti, miksi sinun kätesi ovat niin suuret?" "Jotta voin pidellä sinua paremmin", susi vastaa. "Isoäiti, miksi sinulla on niin suuret jalat?" "Jotta voisin juosta nopeammin" "Isoäiti, miksi sinulla on niin kummallisen näköiset korvat?" "Jotta voisin kuulla sinut paremmin" "Isoäiti miksi silmäsi ovat niin suuret?"' "Jotta voisin nähdä sinut paremmin" "Isoäiti, miksi sinulla on niin terävät hampaat?" "Jotta voisin syödä sinut" Susi syö tytön ja tähän päättyy Perraultin satu. Pelottelu-satuPerraultin satuja voidaan analysoida monin eri tavoin. Kategorioita ovat muunmuassa onnellisina loppuun asti - altavastaaja nousee voittoon - sadut, joissa on moraalinen opetus - sekä pelottelu/shokeeraavat sadut. Punahilkka kuuluu pelottelu-satuihin. Pelottelu satuja oli tarkoitus lukea ääneen yleisölle ja pelotella heitä. Perrault oli lisännyt Punahilkan alkuperäiseen käsikirjoitukseen, että kertojan tulee huutaa viimeinen lause kovaan ääneen: "JOTTA VOISIN SYÖDÄ SINUT" Charles Perrault oli 1600-luvulla Ranskan hovin ja Aurinkokuningas Ludwig XIV:n virallinen satukirjailija. Monet hänen saduistaan oli tarkoitettu hovin teini-ikäisille neidoilla ja aristokraattien lapsille. Punahilkka on monin paikoin hyvin häiritsevä satu. Suden syömä lapsi on vertauskuva pedofiilialle. Kansan suussa Perraultin tarinasta tuli nopeasti hyvin suosittu. Punahilkan punaisen viitan väri viittaa naiseuteen ja kuukautiskiertoon. Viitan väri viittaa myhös 1600-luvun Euroopassa vallitseviin jyrkkiin sukupuolirooleihin. Grimmin veljesten PunahilkkaPian julkaisunsa jälkeen Perraultin satuja käännettiin monille eri kielille. Kirjailija nimeltä Ludwig Tüg käänsi sadun saksaksi ja loi metsästäjän hahmon. Hänen versiossaan metsästäjä tappaa suden, mutta ei voi pelastaa Punahilkkaa ja tytöstä jää jäljelle vain käsivarsi. Grimmin veljekset mitä luultavimmin tunsivat saksalaisen käännöksen ja päättivät lisätä sen omaan satu-kokoelmaansa. Veljekset muuttivat tarinan lopun onnelliseksi. Metsästäjä on ampumassa sutta, mutta päättää sittenkin ottaa sakset esille ja leikkaa suden vatsan auki. Isoäiti ja Punahilkka kömpivät suden vatsasta ulos. Susi kuolee ja sen vatsa täytetään kivillä. Saksasta löytyy myös kansan suussa kerrottu versio, jossa susi hukkuu eläinten juottoaltaaseen. Toisessa kansansadussa Punahilkka piiloutuu isoäidin komeroon ja metsästäjän tullessa susi onnistuu pakenemaan. Moraalisia OpetuksiaVerrattuna Perraultin satuun, alkuperäisen ranskalaisen runon pikkutyttö vaikuttaa huomattavasti itse-tietoisemmalta, kuin Perraultin avuton Punahilkka. Tarina kuvastaa ajan luokkayhteiskuntaa, jossa lapsia pidettiin naiveina ja viattomina otuksina, jotku oli luotu tähän maailmaan lähinnä aikuisten viihdykkeiksi. Vasta 1800-luvun lopussa lapsuuden arvoa alettiin ymmärtämään. Grimmin veljesten sadun moraali on opetus siitä, että liika uteliaisuus voi tappaa. Punahilkan äiti antaa tytölle kakun ja viiniä isoäidille vietäväksi. Hän sanoo "Älä riko pulloa, ole kohtelias isoäidille, äläkä juoksentele ympäriinsä". Punahilkka sanoo "minä kyllä pystyn siihen" ja he lyövät kättä päälle. Tarinan lopussa, kun metsästäjä on pelastanut tytön tämä itsekseen ajattelee: "Tästä lähtien en poikkea polulta enkä juttele vieraille". Henkilökohtaisesti en oikein lämpene Grimmin veljesten sadulle ja se johtuu näiden tavasta lisätä julmia, jopa sadistisia yksityiskohtia tarinoihinsa. Metsästäjä leikkaa suden vatsan auki ja täyttää sen kivillä. Ihmeellistä kyllä susi on tajuissaan koko tämän ajan. Satu on kaukana sympatiasta kaikkea elävää kohtaan ja kuvastaa enemmän Grimmin veljesten puritanistista maailmankatsomusta. Villin Luonnon KesyttäminenMonet ennen 1800-luvun teollista vallankumousta kirjoitetuista saduista olivat varoittavia satuja. Niillä varoitettiin lapsia olemaan poistumatta liian kauas kotoa, ettei villi eläimet veisi heitä. Silloin tällöin villi eläimet sattoivat tappaa karjaa, mikä aiheutti vihaa ja pelkoa petoeläimiä kohtaan. 1900-luvun lopussa Pohjoismaissa luterilainen kirkko maksoi ihmisille kymmenyksiä susien tappamisesta. Tämä ns. susiviha kuului osana kirkon "villin luonnon kesyttämis" prosessiin, jossa haluttiin kytkeä pois kaikki muinaisusko ja eläinten ja luonnon palvonta. Ennen Kristinuskon leviämistä susia ja monia muita eläimiä palvottiin eri kulttuureissa. Susia palvoivat muunmuassa antiikin roomalaiset, etruskit, useat Pohjois-Amerikan alkuperäisheimot, slaavilaiset kansat ja viikingit. Suomessa susi oli noituuden jumalatar Louhen pyhä eläin. Kristinuskon levitessä poikkeuksetta kaikki naiseuteen, noituuteen ja shamanismiin liitetyt jumalattaret muutettiin Krisintuskon paholaiseksi. Samalla sudesta Louhen pyhästä eläimest tuli "paholaisen lapsi". Susi-viha on ollut hyvin vahingoittavaa Ruotsin, Suomen ja Norjan ekosysteemille. Meghan Ory näytteli Punahilkkaa ABC-kanavan Olipa Kerran sarjassa. Oliko Punahilkka Ihmissusi?Punahilkka-satu liitetään usein ihmissusi-myytteihin. Tarinat ihmisistä, joilla oli kyky muuttaa itsensä susiksi ovat olleet hyvin yleisiä eri puolilla maailmaa. 1700 ja 1800-luvuilla pidettiin, jopa ihmissusioikeudenkäyntejä noitaoikeudenkäyntien yhteydessä. Muodonmuutokset eläimestä ihmiseksi kuuluivat osana shamanistisiin rituaaleihin ja susien demonisointi kuului osana kristittyjen kirkkojen käännytystyöhön. Sudet ovat laumaeläimiä ja hyvin perhekeskeisiä ja yleensä sudet ja kaikki villieläimet välttävät ihmisiä. Kun Perrault julkaisi satunsa hän ikävä kyllä osallistui susivihan syntyyn, jota yhä esiintyy tänä päivänä. Punahilkasta on viime vuosina tehty useita filmatisointeja, joissa Punahilkka on ihmissusi. Olipa Kerran- sarjassa Punahilkka käy läpi, sekä fyysisen, että henkisen muutoksen, ennen kuin hän pystyy täysin hyväksymään itsensä sellaisena, kun hän on. Amanda Seyfried Valerieana elokuvassa Red Riding Hood. Amanda Seyfried esitti Punahilkkaa vuoden 2011 elokuvassa Red Riding Hood. Elokuva on suosikkini kaikista Punahilkan filmatisoinneista. Elokuvan värimaailma on hyvin pelkistetty ja kauniit maisemat luovat mystisen ja satumaisen maailman. Hieman PunaistaYksi Punahilkka sadun viehätyksestä liittyy punaiseen väriin. Vuosisatojen ajan Euroopassa punaista väriä pidettiin syntisenä ja epäilyttävänä värinä. Punainen väri yhdistetään rakkautaan, valtaan, voimaan, huomionhakuisuuteen, seksiin, seksuaalisuuteen sekä tietysti paholaiseen. Punainen oli veren väri ja sitä kautta myös elämän ja kuoleman väri. Jos Punahilkka on sadussa ihmissusi tytön punainen peittävä viittää, kuvaa salaisuutta, sekä jälleensyntymää. Viitta voi kuvastaa tytön heräävää tai tukahdettua seksuaalisuutta. Sudeksi muuttuminen kuvaa oman kehon täyttä omistamista. Punahilkan tarina ei kerro pelkästään tytöstä ja sudesta. Se on metafoora omien pelkojen kohtaamiselle. Sadun jännitys, visuaalisuus ja pelottavuus tekevät, siitä yhden vaikuttavimmista koskaan kerrotuista saduista.
0 Comments
Your comment will be posted after it is approved.
Leave a Reply. |
NiinaKuvittaja, kuvataiteilija ja kansanperinteen tutkija. Pitää kissoista, teestä ja syksystä. Asialliset kommentit ja keskustelu ovat aina tervetullutta ja pyrin vastaamaan kommentteihin ja kysymyksiin heti, kun pystyn :)
Uhkailusta, kuvien/tekstien luvatta kopionnista tulee automaattinen porttikielto ja rikosilmoitus. Blogiarkisto
January 2021
Kategoriat
All
|