Pienen Merenneidon lähteillä

​Lokakuussa 2016 osallistuin hyvin mielenkiintoiselle nettikurssille, joka käsitteli H.C.Andersenin kirjallista tuotantoa ja elämää. Kurssin järjesti Odensenin yliopisto futurelearn - ohjelman kautta.

Muutama vuosi takaperin olin Kööpenhaminassa pikareissulla. Parissa päivässä ei kuitenkaan kovin paljon kerkiä näkemään, mutta pienen merenneidon patsas oli kuitenkin pakko nähdä!
Patsas oli (ja on) kaunis ja hyvin kuvaa sadun pientä merenneitoa.

---

​Olin varmaan 15, kun ensimmäisen kerran luin H.C.Andersenin alkuperäisen sadun.
Suomeksi en satua netistä löytänyt, mutta tässä linkki Englanninkieliseen:
http://hca.gilead.org.il/li_merma.html

Satu löytyy helposti myös satukokoelmista ja kirjastoista.

Jos olet ajatellut lukea alkuperäisen kannattaa lopettaa tämä blogitekstini lukeminen. Spoilereita luvassa!


Pienen merenneidon hahmo on sadussa hyvin erilainen mitä se on Disneyn animaatiossa. Animaation Ariel on kupliva ja iloinen. Andersenin merenneito on hiljainen, sisäänpäinkääntynyt ja hieman melankolinen.

Pieni Merenneito on sadun alussa 12 tai 13. Hän asuu vedenalaisessa valtakunnassa isänsä merenkuninkaan, isoäitinsä ja sisartensa kanssa. Joka vuosi syntymäpäivinään, jokainen siskoksista saa luvan käydä pinnalla ihmettelemässä ulkomaailmaa. Aina, kun he palaavat, he kertovat asioista, joita ovat nähneet. Pieni Merenneito kuunteli sisarten tarinoita haltijoissaan ja alkoi kaipaamaan ihmisten pariin.

Isoäiti myös kertoo tarinoita ihmisistä ja, sen että, toisin kuin merenneidoilla ihmisillä on kuolematon sielu. Merenneito voi elää, jopa 300 vuotiaaksi, mutta kuollessaan tämä muuttuu vain merenvaahdoksi.

Vihdoin Pienen Merenneidon 15-vuotis syntymäpäivä koittaa. Ensimmäinen asia, minkä Pieni Merenneito näkee on upea laiva. Laivalla on juhlat käynnissä. Taivas on täynnä ilotulituksia ja miehet tanssivat ja laulavat kannella. Pieni Merenneito ihastuu komeaan prinssiin.

Yhtäkkiä tulee myrsky ja laiva uppoaa. Pieni Merenneito pelastaa prinssin hengen. Prinssi näkee hänestä vain vilauksen ja kuulee tämän kauniin lauluäänen.

Tapahtuma saa Pienen Merenneidon haluamaan elämää ihmisten parissa entistä enemmän. Hänellä on kokoelma ihmisten esineitä, pieni puutarha, jossa kasvaa punaisia kukkia auringon muodossa, sekä prinssiä esittävä patsas.

Pian Pieni Merenneito ymmärtää, että hänen on tehtävä jotain, saavuttaakseen unelmansa ja hän lähtee tapaamaan merinoitaa. Noita tekee kaupat hänen kanssaan. Merenneito antaa noidalle äänensä ja noita antaa merenneidolle jalat, mutta jaloilla kulkeminen on kivuliasta ja jokainen askel on, kuin kävelisi neulojen päällä.

Merenneito löytää pian itsensä kuningaskunnasta ja hovin keskeltä. Prinssistä tulee hänen ystävänsä, mutta pelkästään ystävä. Prinssi muistelee yhä tyttöä, joka pelasti hänen henkensä ja tämän lauluäänen, mutta Pieni Merenneito ei pysty äänettömästi kertomaan, kuka hän oikeasti on.

Pian prinssi meneekin naimisiin naapurikuningaskunnan prinsessan kanssa. Pieni Merenneito ei saa prinssiä rakastumaan itseensä. Hän hiljaisesti hyväksyy sen, ettei prinssi rakasta häntä tarpeeksi ja tekee traagisen päätöksen päättää elämänsä. Hän ei kuulu enään vedenalaiseen maailmaan, mutta hän ei kuulu myöskään ihmisten keskelle.

Pieni Merenneito hukuttautuu ja hän muuttuu ilman tyttäreksi, ja ehkä 300 vuoden päästä hän saa ihmisen kuolemattoman sielun rakkaudestaan ihmisten maailmaa kohtaan.

Tarinan loppu on hyvin dramaattinen, missä ehkä suurin ero
 Disneyn animaation ja Andersenin sadun välillä. 
Toisaalta en usko, että Disneyn animaatiohin hyväksyttäisiin päähahmoa, joka tekee itsemurhan.

Pienen Merenneidon kerrotaan kuvaavan Andersenin omaa elämää. Hän tuli satujensa kautta kuuluisaksi ja eli pitkän elämän. Naiset, joihin Andersen tunsi yhteyttä torjuivat hänet ja Andersen oli hyvin yksinäinen mies ja monesti tunsi olevansa ulkopuolinen. Andersen oli myös harras uskovainen. Hänen saduissaan on monesti kristillisiä opetuksia ja, jotkut tarinat muistuttavat kerronnaltaan raamatun tarinoita.

Andersenin sadussa Vedenalainen maailma kuvastaa vapaata (pakanallista) maailmaa. Merenneidot elävät vailla yhteiskunnan kahleita, laulaen ja juhlien tasapainossa muun vedenalaisen maailman (eläimistön ja kasviston) kanssa (kuten Sebastian ihanasti laulaa Disneyn animaatiossa Aalloissa siis leikimme aina huolet ei paina... ) 

Sadun Pieni Merenneito tahtoo kuulua ihmisten maailmaan. Andersenin ihmisten maailma on vastakkainen vedenalaisen maailman kanssa. Se on patriarkaalinen kristittyjen maailma (Andersenin aikainen maailma). Pieni Merenneito elää jatkuvassa konfliktissa pakanallisen perintönsä ja kristillisen arvomaailman välissä.

Sadun kieli on hyvin kaunista. Andersen kuvaa hahmonsa syvällisesti ja yksityiskohtaisesti. Satu on yhtäaikaa herkkä ja surumielinen. Sen teemat eristyneisyydesta ja rakkauden kaipuusta koskettavat lukijoita iästä riippumatta.

Hahmona sadun Pieni Merenneito on viaton ja hieman naaivi. Hän on myös kiltti ja anteeksiantavainen. Jos Pieni Merenneito olisikin ihminen hän voisi olla hyvä nunna. Pieni Merenneito jättää kohtalonsa korkeamman voiman käsiin. 

Olentona Merenneito on osin ihminen. Merenneidolla on ihmisen yläruumis ja tiedot. Merenneito on myös osittain eläin, kala. Tämä tekee merenneidosta myös villin ja kesyttämättömän. Satu ei kuvaa pelkästään henkisiä kamppailuja vaan myös fyysisiä. Ei ole helppoa oppia kävelemään, jos ei ole koskaan aikaisemmin kävellyt. Kuvaukset merenneidon kivuliaasta kävelystä ovat realistisia.

Jos itse olisin samanlaisessa tilanteessa yrittäisiin etsiä tasapainon ja nauttia molemmista maailmoista.  Pieni Merenneito tahtoo melkeinpä epätoivoisesti kuulua ihmisten maailmaan. Ehkä hän osittain häpeää merenneitouttaan? Viktoriaanisen ajan Eurooppa ja patriarkaalinen maailma, jossa Andersen itsekin eli vaali käyttäytymisen ja sopivuuden normeja viimeiseen asti. Ihmiset, jotka eivät normeihin sopineet, joutuivat välillä siloittelemaan taustaansa ollakseen yhteiskunta kelvollisia.

Andersen oli hyvin kiinnostunut Eurooppalaisesta kansanperinteestä. 1800- luvulla merenneidot nähtiin pitkälti eroottisina hahmoina. Ne edustivat naiseutta, kaaosta ja pahuutta. Patriarkaalisessa Euroopassa naiset nähtiin alempina kansalaisina miehiin verrattuna.

Kun Pieni Merenneito julkaistiin, siitä tuli hyvin suosittu satukirja. Se myös muutti ihmisten käsityksiä merenneidoista. Enää merenneitoja ei nähty pelkästään eroottisina seireeneinä. Merenneito olikin yhtäkkiä ihmisen kaltainen ja rakastettava olento. Tämän takia pidän Pienen Merenneidon tarinasta. Siinä on kauneutta, filosofiaa ja sen suosio on myös tuonut mukanaan kokonaisen merenneitokulttuurin keskuuteemme.

---

Severus16. joulukuuta 2015 klo 1.54
Lukiossa tehtiin Pienestä Merenneidosta yhellä äikän kurssilla vähän isompikin esitelmä ja siinä tuli tutkittua tätä tarkasti. Lainasin sillon ihan kirjastosta tämän omana satukirjanaan ja olen siitä tosi hämmentynyt, kun lainaan vaikka neljä satukirjaa, niin jokaisessa on Pieni Merenneito tarina väänetty vähän erilaiseksi. Se jonka ite luin oli hyvin raamatullista lopussa. Tavallaan että kun merenneidot elää sen 300 vuotta ja ihmiset vaan 80(tai olla siinä kirjassa?) niin ne kaikki (niin merenneidot kuin ihmiset) pääsee jumalan valtakuntaan lopussa. Kun Pieni Merenneito sitten hukuttautuu niin hän ei sinne pääse ja muut merenneidot katsoi sitä sitten hyvin pahana. 
Toiseksi kun kirjasta piti tehdä joku tutkielma, niin itse pistin hyvin paljon hjuomiolle sen, kuinka merenalaisessa maailmassa kokoajan arvostettiin kauneutta. Kokoajan kaikki oli kaunista ja merenenitojen piti pynttäytyä ja Pienen merenneidon siskot oli tosi kateellisia, kun tämä oi kaunis ilman pynttäytymistä ja näitten muiden piti tehdä jotain sen kauneuden eteen. Sitten kun merenneito oli kokoikänsä saanut kuulla olevansa kaunis niin ihmisten maailmassa hänelle ei sitä enää toitotettukkaan ja se voi olla yksi syy, miksi prinssi valitsikin toisen naisen. Voin hyvin kuvitela Andreaksen liittävän sen ajan kauneusihanteita ja tarkoitusperiä tähän satuun.
VastaaPoista
Vastaukset

1. 
   Niina FairychamberArtist16. joulukuuta 2015 klo 2.15
   Mä oon kanssa lukenut monenlaisia väännöksiä. Myös, jonkun josssa sisaret oli kateellisia pienelle merenneidolle tämän äänestä ja kauneudesta. Tarinasta on moni myöhempi satukirjailija kans tehnyt oman versionsa. Tuo enkun kielinen satu-versio, joka piti kurssilla lukea uskoakseni oli lähellä alkuperäistä, kun se oli Andersenin instituutin virallinen versio. Siinä sisaret olivat huomattavasti ystävällisempiä. Kun Merenneito huomasi, ettei prinssi häntä rakastanutkaan siskot tulivat pyytämään tulisiko hän, sittenkin takaisin merenalaiseen valtakuntaan, koska perhe kaipasi häntä. Täytyy sanoa, että tykkäsin tästä versiosta enemmän, vaikka hieman hämmentävä lukukokemus se aina on, kun pitää sukeltaa 1800-luvun yhteiskuntaan.
   ​