Matkalla Muumimaailmassa

Heinäkuun lopussa olin siskoni kanssa reissussa ja kävimme tutustumassa Turkuun, Naantaliin ja Muumimaailmaan. Kävin viimeksi Muumimaailmassa 6-vuotiaana, joten muistikuvat eivät olleet erityisen tuoreita. Täytyy sanoa, että Muumimaailma yllätti positiivisesti. Aikuiselle ei-muumifanille, Muumimaailma tuskin tarjoaa mitään erityistä, mutta aikuiselle Muumifanille Muumimaailma on yhtä kuin Muumilaakso. 

Ruoka on muumimaailmassa kallista, joten kehotan ottamaan omat eväät mukaan, varsinkin jos siellä aikoo viettää koko päivän. Nipsun putiikilla oli juuri oikea nimi ja sieltä löytyi kaikkea muumifanille snapsilaseista päiväkirjoihin. 

---

Tiuhti ja Viuhti puhuivat omaa tiuhtiti ja viuhtiti kieltänsä ja Mamma oli yhtä mukava ja sydämellinen kuin viimeksi tapasin hänet 90-luvun alussa. 

Niiskuneidin huone oli mielestäni romanttisin. Muumitalon interiööri oli tarkoin harkittu ja hyvin uskollinen kirjoille, sekä kaikille tv- ja sarjakuvaversioille. Kuten jo aimmin mainitsin aikuinen muumifani voi saada paikasta paljon irti. Suurin osa kävijöistä ovat vanhempia lapsien kanssa ja muistan miten minun teki jatkuvasti mieli korjata aikuisia, jotka sanoivat täysin väärän henkilön asuvan missäkin huoneessa. Tyydyin kuitenkin vain hymähtelemään näille ei-muumittajille. 

Hemulin makuunhuone oli tietysti psykedeelinen, kun Muumipeikko ja kumppanit maalasivat sen. Tornihuoneesta löytyi myös Mamman maalaussoppi. 

Hahmonäyttelijät eläytyivät hyvin rooleihinsa. Juteltiin muunmuassa Sosulin kanssa. Vilijonkalla oli aina pesuaineet mukanaan...kaiken varalta ja Hemuli jakoi maissia puutarhastaan.