Mardipäev Eestiläinen Kuolleitten Juhla

Kuoleman Juhla

Eestisä Mardipäeviä eli Martinpäivää juhlitaan perinteisesti kymmenes marraskuuta Pyhän Martin päivänä. Pohjoisella pallonpuoliskolla muinaiset juhlat liittyivät vuodenkiertoon ja maanviljelyyn joten eri kulttuurien juhlat osuivat monesti samalle ajalle. Mardipäev muistuttaa muinassuomalaista Kekriä, Liettuan Velines-juhlaa, Irlantilaista Samhainia ja Walesin Calan Gaeafia.

Hingedeaeg Henkien Aika

Eestissä Mihklipäev eli Mikkelinpäivä (syyskuun 29s) aloitti ajanjakson nimeltä Hingededaeg  jako-aikaa vastaava). Hingededaeg tulee eestin kielen sanasta
  ”hing”, joka merkitsee henkeä, henkäystä ja hengitystä. Uskottiin, että Hingedeaegin
aikana henget kulkivat maan päällä elävien keskuudessa. Eri lähteet kuvaavat Hingededeaegin
eri pituiseksi ajanjaksoksi. Joidenkin lähteiden mukaan Hingedeaeg
loppui Kadripäevinä eli Pyhän Katariinan päivänä Marraskuun 25s ja toisten lähteinden mukaan
Hingedeaeg loppui
Jouluaattoona ja osa lähteistä väittää, että Hingedeaeg
oppui Mardipäevänä. Hingedeaegin
perinteisiin kuului edesmenneitten ihmisten ja sukulaisten muistaminen. Balttian maat olivat Euroopan viimeisiä maita, jotka kääntyivät kristinuskoon. Monoteistiset uskonnot eivät ole juuri koskaan täysin juurtuneet Eestiin. Sellaiset luterilais/katoliset juhlat kuten pyhäinmiestenpäivä, sitä ei esimerkiksi juhlita Eestissä lainkaan eikä sillä ole ihmisille juuri minkäänlaista merkitystä. ​

​Mardipäevään kuului paljon erilaisia perinteitä. Yksi niistä oli Mardipäevän perhe-illallinen, jolla tarjottiin myös ruokaa ja lämmitettiin sauna hengille. Tapoihin kuului, että perheen emäntä ja isäntä kutsuivat henget sisään yhden kerralla. He pyysivät, että esi-vanhemmat suojelisivat viljaa ja karjaa ja kiittivät vuoden hyvästä sadosta ja siitä, että nämä suojelivat perhettä. Illallisen ja saunan jälkeen emäntä ja isäntä hyvästelivät henget ja toivottivat hyvää matkaa takaisin tuonpuoleiseen. Mardipäevän illallistarjoiluun kuului ohrapuuro, keitetty liha, pavut ja herneet ja hyvin yleinen Mardipäevän ruoka oli hanhi. Kaikenlaisten äänekkäiden töiden teko oli Mardipäevänä kiellettyä. Siihen kuului myös tabuja. Naiset eivät esimerkiksi saaneet tehdä ompeluksia tai mitään pellavaan liittyvää. Uskottiin, että jos kieltoa rikottiin, seuraavan vuoden pellava-sato ei menestyisi.

Mardikulkueet

Mardipäevään kuului myös Mardikulkueet. Mardit olivat pieniä lapsia ja joskus aikuisia. He sotkivat naamasa hiilellä ja pukeutuivat vanhoihin lakanoihin esittääkeen mardeja eli haamuja. Sana mardi merkitsee eestiksi kuollutta. Mardit kulkivat talosta taloon esittäen lauluja ja näytelmiä makeisia ja ruokaa vastaan. Uskottiin, että mitä enemmän mardeja ihmiset kutsuivat koteihinsa sitä parempi tulevan vuoden sato tulisi olemaan. Tapa juontaa alkunsa Ranskaan keski-ajalle jolloin luostareissa oli tapana jakaa niin kutsutta sielu-kakkuja köyhille. Aina yhden kakun saatuaan, sen saajan tuli rukoilla suojelua jollekkin edesmenneelle henkilölle. Tapa saapui Eestiin myöhäisellä keski-ajalla saksalaisten valloittajien myötä.

Mardipäivän kulkueissa paraatia johti mardi-isä, joka oli aina yksi kylän miehistä. Häntä seurasi mardi-äiti, mardilapset ja joskus heillä oli mukanaan jopa mardi-vauva. Paraati kulki kohti Mardipäevän juhla-rakennusta, jossa pidettiin suuret tanssit. Siellä naurettiin, laulettiin ja syötiin hyvin. Ihmiset soittivat harppuja, viuluja, trumpetteja ja nuoremmat lapset hakkasivat kattilankansia yhteen. Uskottiin, että kova musiikki piti pahat henget poissa. 
​Nykypäivän Eestissä Mardipäevää juhlitaan yhä mutta hieman eri tavoin. Juhla on yhä säilynyt maatiloissa ja pienemmissä kaupungeissa. Suuremmissa kaupungeissa kuten Tallinssa Mardipäevää juhlitaan Mardipäevän torilla. Pikkupaikoissa saattaa yhä nähdä lasten mardipäevä kulkueita, jotka kiertävät talosta taloon esittämässä näytelmiä. Mardipäevää juhlitaan yhä myös eestiläisissä kouluissa.