L.M Montgomery: Perinnönjakajat

Yksi kesäperinteistäni on lukea Anna-kirjoja. Tänä kesänä päätin tutustua muihin itselleni ennestään tuntemattomiin Montgomeryn teoksiin. Kirjastossa Perinnönjakajat kiinnitti huomioni. Sitä mainostettiin, jopa Montgomeryn hauskimpanana kirjana

Montgomerylle hyvin tyypilliseen tapaan Perinnönjakajat kuvaa ihmismielen moninaisuutta, suvun painostusta ja on siinä myös lukematon määrä Prinssi Edwardin saaren kartanoromantiikkaa. Tarina alkaa, kun vanha rouva Becky Dark tekee kuolemaa ja testamenttaa arvokkaan perintökannunsa tietylle henkilölle. Dark ja Penhallowien sukuhaarojen jäsenet eivät saa kuitenkaan tietää kannun saajaa kuin vasta vuoden päästä, mihin asti heidän tulee käyttäytyä mallikelpoisesti kannusta vastaavan Dandy Darkin mieliksi.

Tarinoissa seurataan klaanien jäsenten elämää. Myrskyisästi toisistaan erkaantuneita Hugh ja Joscelyn Darkia. Sotaleski Donna Darkia johon, hänen isänsä syvästi inhoama tutkimusmatkailija Peter Penhallow tulisesti rakastuu. Nuorta Gay Penhallowta, jonka kihlaus purkautuu, kun tämän serkku Nan Dark nappaa tämän sulhasen itselleen. Onni onnettomuudessa lohduttajaksi saapuu Rogr, jonka suku valitsi hänelle jo kauan sitten. Alistettua ystävällistä Margaret Penhallowta, joka aina tahtoo jäädä muiden varjoihin, sekä orpoa 8-vuotiasta pikku-Briania, jonka elämä on ollut kaikkea muuta kuin onnellisen lapsen elämää.

Luin, että kustantaja ei aluksi hyväksynyt kirjan englanninkielistä nimeä Tangled Web eli ja ehdotti kirjan nimeksi Rose of Love. Montgomery ei kuulemma pitänyt yhtään Rose of Love nimestä ja toinen ehdotus Aunt Becky began it hyväksyttiin. Oli hyvä, että kustantaja ei saanut tahtoaan läpi. Vaikka romantiikkaa kirjasta löytyikin se on aika kaukana rakkausromaanista.

Ei tämä kirja hauskuudessaan vetänyt vertoja Vihervaaran Annalle ja Rachel Lynden sutkautuksille. Suosikkikohtani taisi olla alun hullun hauska perinnönjako, jossa juuri kukaan sukulaisista ei ollut tyytyväinen saamiinsa esineisiin. Vanhan naisen purevat kommentit, kertoivat siitä miten, eräät ihmiset parantavat ivaamisella pahaa oloaan, mutta juuri ennen kuolemaansä rouvakin mietti mitä jos olisikin ollut hieman pehmeämpi. Häntä jäivät kaipaamaan ne, jotka pitivät pienestä myrskystä. Vuoden päästä luovutetun kannun kohtalo oli hieman ennalta arvattava, mutta hykerryttävä. 

---