Lista suomalaisen mytologian hahmoista ja käsitteistä

Tämä lista kattaa alleen uskomuksia ja uskomusolentoja suomalaisesta mytologiasta ja kansanperinteestä aakkosjärjestyksessä. Lisään uusia, kun niitä tulee vastaan.

Ahti – Merten, jokien, järvien ja kaikkien vesialueiden jumaluus. Kalastajien suojelijajumala. Hylkeiden emuu. 

Ahtola - Ahdin ja Vellamon mystinen palatsi veden pohjassa. Perimätiedon mukaan Ahtola oli suuri kartano ja Vellamo ja Ahti pitivät siellä vedenalaista karjaa. 

Akka – Maanjumalatar. Tunnetaan myös nimillä Rauni, Maanutar, Mannutar, Mamotar, Mammotar, Maamotar, Maanakka ja Akka maanalanen. Todennäköisesti Balttilaista alkuperää. 

Annikki – Kohtalon henki, jonka symboli on värttinä. Yksi metsänhengistä. Tapion ja Mielikin tytär.
 
Auteretar - Aamun/aamunkajon jumalatar. 
​
Elina – Rusakkojen suojelijumalatar/henki. 

Emuu – Tietyn eläin, kasvilajin tai asian luojajumala (ei aina välttämättä naispuolinen). Johdettu sanasta emo. 

Etelätär – Etelätuulen henki/jumalatar. ​

Haltia – Henki, joka asui jokaisessa joessa, järvessä, metsässä, puussa, kukassa, kivessä, nuotiossa, lammessa ja kaikissa elävissä olennoissa. 

Hattara (tunnetaan myös nimellä Murutar) - Synkkien pilvien haltija. 

Hela – Toukojuhla, jota juhlittiin Toukokuun ensimmäinen. Vapun pakanallinen edeltäjä. 

Hiisi – Alunperin hiisi oli luonnossa sijaitseva pyhä lehto, jonne ihmiset kävivät jättämässä uhrilahjoja hengille. Myöhemmin hiisi alkoi tarkoittamaan vuorien ja kivien personifikaatioita, jättiläisia ja peikkoja. 

Hillervo - Saukkojen emuu. Naispuolinen haltija, joka asui joissa ja järvissä. 

Hongatar – Karhujen emuu, sekä honkien eli kelottuneiden mäntyjen suojelijajumalatar. 

Höyheneukko - Riistalintujen emuu. Höyheneukko vartioi lintulaumoja. Ihmiset jättivät hänelle uhrilahjoja onttoihin puihin, jotta tämä antaisi heille lintuja pyydettäväksi. Hänet tunnetaan myös nimillä Holohonka ja Koppa.

Iku-Tihku - Ensimmäinen hevonen, joka oli tehty tulesta ja jäästä. 

Iku-Turso - Suomalaisen kansanperinteen myyttinen merihirviö. Mahdollisesti tarkoittanut jättimustekalaa. Joskus Iku-Tursolla on myös viitattu Raamatun Leviathan-hirviöön. 

Ilma – Arkaainen ilman/taivaan jumala. Ukon edeltäjä. 

Ilmarinen – Taivaallinen seppä. 

Ismo - Sateen tuoja. Ilman tytär.

Juoletar - Miespuolinen saukkojen emuu. Nimi on johdettu haarautuvaa jokea tarkoittavasta sanasta "juolua". 

Juoni/Juonetar – Metsästäjiä houkutteleva metsänhenki.

Kakkiainen - Katkiainen, katka, katikas ja kakkiainen olivat nimityksiä monille pienille eliöille ja uskomusolennoille, joista osa suomalaisen kansanperinteen mukaan katkoi hapsia, karvoja tai siimoja. Voi olla, että sanalla on viitattu pieniin vesi-eliöihin tai koppakuoriaisiin. 

Kalman väki - Kalman väki ja kirkkoväki tarkoittivat joskus haamuja, joskus kuolemaan liittyviä haltijoita. Nämä saattoivat aiheuttaa vakavia sairauksia ja ilmaantua kuoleman enteenä. Vain voimakkaimmat velhot saattoivat hallita Kalman väkeä.

Kati - Puiden emuu. 

Kapo - Sateenkaaren jumalatar. Ilmestyi nuoren tytön hahmossa. 

Karhu – Shamanistinen jumalhahmo. Useiden muinaissuomalaisten heimojen myyttinen esi-isä. Karhujen jumala. 

Katajatar – Katajien suojelijajumalatar/haltija. Mielikin ja Tapion tytär. 

Keijungainen – Pieni, siivekäs olento, jolla saattoi olla joko, musta tai valkoinen ruumis, joka oli täysin karvanpeitossa. Keijungaiset yhdistettiin kuolemaan ja kalmistoihin ja heitä saattoi joskus nähdä tanssimassa hautojen yllä. Suomenkielen sana keiju on johdettu sanasta keijungainen. ​

Kekri – Kolme päivää kestänyt vuodenpäätös juhla, jota juhlittiin, joko Marraskuun ensimmäisellä tai toisella viikolla. Kekrinä suvun edesmenneet vainajat saapuivat vierailemaan perheittensä luona. Joidenkin lähteiden mukaan (esim. Mikael Agricola) Kekri oli muinaissuomalainen hedelmällisyyden jumala.  Tunnetaan myös nimellä "Köyri". 

Kekrittäret – Naispuoliset hengettäret, jotka liittyivät Kekrin juhlintaan. 

Kirous – Loitsu, jolla pyrittiin vahingoittamaan.

Kratti - Haudattujen aarteiden suojelijahenki. 

Kuutar – Itämeren suomalaisessa mytologiassa kuun ja yön jumalatar. Päivättären sisar. 

Kuurikki – Jos ihminen käyttäytyi loukkaavasti jumalatar Mielikkiä kohtaan, hän muutti itsensä Kuurikiksi, kamalaksi rankaisijajumalattareksi. 

Kyllikki - Kivien emuu.

Kytöläinen - (Tunnetaan myös nimellä Mammotar) matojen emuu, joidenkin lähteiden mukaan pajut syntyivät Mammottaren kyynelistä. 

Käreitär – Kettujen emuu. 

Käres - Käärmeitten emuu. 

Käärämöinen - Liskojen emuu. 

Laus - Hirvien ja porojen emuu.

Lemmes (tunnetaan myös nimellä Lemmas) - Leppäpuiden emuu. 

Lempo – Pahantahtoinen metsänhenki. 

Liekkiö - Tunnetaan myös nimella Ihti-riekko. Surmatun lapsen levoton henki. Voi ilmestyä liekin kaltaisena virvatulena. 

Lintukoto - Myyttinen paikka suomalaisessa kansanperinteessä. Lintukoto oli lämmin paikka, jonne vain linnut pääsivät. Se sijaitsi taivaan tuolla puolen, ja linnut lensivät sinne linnunrataa pitkin. 

Loitsu – Maaginen toimenpide.

Louhi – Shamanismin ja noituuden jumalatar. Alunperin muinainen kuun jumalatar. Susien emuu ja pohjoisen jumalatar. Kun kulttuuri muutti patriarkaalisemmaksi Louhi alennettiin Alisen ja kuoleman jumalattareksi, sekä tautien synnyttäjäksi. Kristinuskon myötä Louhi yhdistettiin Saatanaan, hahmoon, jota ei muinaissuomalaisessa maailmankuvassa ollut olemassa. Tunnetaan myös nimillä Louhetar ja Loviatar. Louhen juuret ovat todennäköisesti saamelaisissa jumalattarista. Hänen nimensä on todennäköisesti johdettu sanasta lovi, jolla on monia merkityksiä. Lovi voi merkitä ovea/sisäänkäyntiä tai naisen sukupuolielimiä. Sanonta langeta loveen merkitsee shamaanin lankeamista transsiin, toisin sanoen Louhen valtakuntaan matkaamista. Louhi on siirtymän eli syntymän ja kuoleman jumalatar. 

Lumikki – Lumivalkoisten eläinten suojelijajumalatar/henki. Tapion ja Mielikin tytär. 

Luonnottaret – Luonnon henkiä ja Luonnon tyttäriä. 

Luonto – Luonnon jumalatar. 

Luotola - Myyttinen paikka suomalaisessa kansanperinteessä. Usein sillä on viitattu Ahvenanmaahan, mutta myös mihin tahansa suurempaan saaristo alueeseen. 

Löylynhenki – Saunan henki. Voi ilmestyä myös naispuolisena löylynhengettärenä. 

Maahinen – Maanhenki, haltija. Maahiset olivat pieniä ihmisen kaltaisia olentoja, jotka asuivat maanalla. Maahisten maassa elämä oli samanlaista mitä ihmisten, mutta kaikki oli nurinkurista. 

Maanväki - Maahan liittyvät haltiat ja uskomusolennot. Maanväki pystyi esimerkiksi sairastuttamaan maahan kaatuneen ihmisen.

Mantu – Maan henki. Akka jumalattaren poika/poikia. 

Manua – Kuivan maan henki/jumalatar. Akan tytär. 

Matopäivä – (Kevätpäivän tasaus). Uskottiin, että Matopäivänä käärmeet ja madot heräsivät horroksesta ja nousivat maan pinnalle tanssimaan Akka jumalattaren kunniaksi. 

Merenneito – Naispuolinen merenhenki. ​

Metsän väki - Metsän väki tarkoitti erilaisia metsänhaltijoita ja näiden taikavoimia. Metsänhaltijat olivat merkittäviä metsästäjille, jotka tarvitsivat niiden apua pyytäessään riistaa. Toisaalta metsän väki saattoi sairastuttaa metsässä kulkijan.

Mielikki – Metsän, metsästyksen, karhujen, onnen, tasapainon, yltäkylläisyyden, parantamisen ja kansanlääkinnän jumalatar. Mielikin nimi on johdettu muinaissuomalaisesta onnea tarkoittavasta sanasta mielu. Tapion puoliso. Metsän kuningatar. 

Miiritär – Hiirien ja muiden pienten eläinten suojelijajumalatar/henki. 
​
Noita – Kantasuomalainen nimitys magian ja shamanismin eli noituuden harjoittajalle. 

Nokeinen - Soopeleiden emuu. 

Nunnus - Ilman tytär. Viileän ilman tuoja. 
​
Nyypetti – Paimenpoika, joka kaitsee lehmiä kesäisin. Mielikin ja Tapion poika. 

Nyyrikki – Metsästyksen jumala. Mielikin ja Tapion poika. 

Pajanväki - Pajassa, jossa työstettiin vaikeasti hallittavaa metallia suuressa kuumuudessa, täytyi olla huomattavia voimia. Näitä edusti pajan väki. Pajan väkeä saattoi ottaa mukaansa pajasta taikatemppujen ja loitsujen avulla, jos tarvitsi apua tai turvaa.

Pakkaspoika - Pakkasen personifikaatio. Eräiden lähteiden mukaan Loviattaren poika. Vastaa esim. kelttiläisen perinteen Jack Frost hahmoa.

Panu - Miespuolinen tulen henki.

Panutar - Naispuolinen tulen hengetär. 

Pellervoinen/Pellermoinen – Peltojen personifikaatio. Ruohon ja kasvun jumaluus. Tunnetaan myös nimellä Sämpsä Pellervoinen. 

Pellon Pekko - Karjalainen oluen ja kauran jumala. Eestissä vastaava jumalhahmo tunnetaan nimellä Peko. 

Pihlajatar – Pihlajien suojelijajumlatar/henki. Tapion ja Mielikin tytär. 

Pohjola – Mystinen paikka, jonka uskottiin vastaavan Alista ja kuoleman maailmaa. Tavalliselle kuolevaiselle, se oli pelottava paikka, mutta taikavoimia omaavalle sankarille se tarjosi paljon mahdollisuuksia.

Päivätär – Päivän ja auringon jumalatar. Kuuttaren sisko. Päivätärtä on mahdollisesti palvottu muinaisessa Suomessa kaiken elämän antajana. 

Raunikko – Pienten, karvaisten eläinten suojelijajumaluus/henki. 

Ristikko – Jumalatar, joka suojeli eläimiä, joilla oli pieni risti rinnassa. Tapion ja Mielikin tytär. ​

Siilikki – Tunnetaan myös nimellä Huijutar. Ampiaisten ja mehiläisten emuu.

Simatar – Hunajan ja siman jumalatar/henki. 

Sumu - Sumun jumala/jumalatar

Sumutar - Sumun henki. Sumun tytär. 

Suvetar – Kesän jumalatar.

Tahvatar - Hevosten emuu. Tunnetaan myös nimellä Tahvanus. 

Taivaanväki - Taivaaseen liittyvät henkilolennot, kuten Ilmatar, Kuutar ja Nunnus. 

Talvetar/Talvikki - Talven jumalatar. 

Talvipäivä – Talvipäivän Tasaus. 20-22 Joulukuuta. 

Tapio – Metsien, metsästyksen ja karhujen jumala. Mielikin puoliso. 

Tapiotar – Metsänhenki. Tapion ja Mielikin tytär. 

Tapiola - Mielikin ja Tapion palatsi metsän keskellä. Vanhasuomalainen nimitys metsälle. 

Tellervo – Metsänhenki ja metsän eläinten suojelija. Tapion ja Mielikin tytär. 

Tonttu – Rakennuksen haltija. Tontut liittyivät vahvasti esi-isien palvontaan. 

Tuheroinen - Vesikkojen emuu. Auttoi myös ahmojen ja saukkojen pyynnissä. 

Tulenväki - Tulen haltijat ja henget. Palovammoja kutsuttiin tulenväen vihoiksi. 

Tuometar – Tuomien suojelijahenki. Tapion ja Mielikin tytär. 

Tursas – Jättiläinen. Todennäköisesti skandinaavista alkuperää.

Tuulikki – Hennon tuulevireen henki. Tapion ja Mielikin tytär. 

Tuutikki - Metsän henki. Tapion ja Mielikin tytär. 

Tyytikki - Oravien emuu. 

Vedenemä - Arkaainen vedenjumalatar. Vellamon edeltäjä. Tunnetaan myös nimillä vedenemo ja veenemonen, vedenemonen

Vedenneito – Naispuolinen vedenhenki.

Vedenväki - Veteen liittyvät haltiat ja uskomusolennot. Vedenväkeä pyydettiin avuksi, varsinkin kalastaessa. 

Vellamo – Merten, järvien, jokien ja muiden vesialueiden jumalatar. Kalastajien suojelija. Vellamolla oli kyky luoda aaltoja ja myrskyjä. Ahdin puoliso. Vellamon nimi tulee veden liikehdintää kuvaavasta sanasta velloa. 

Viimatar - Kylmän tuulen henki. 

Vilunkoira - Koiranhahmoinen vilun eli pakkasen henki,  jolla on aikoinaan peloteltu lapsia menemästä ulos kylmään ilmaan. 

Vuotar – Voiteitten tekijä. Parannuksen henki.

Vuoren väki  eli kallion väki - Vuorten ja kallioiden haltijoita. 

Väinämöinen – Myyttinen tietäjä hahmo. Todennäköisesti Balttialaita alkuperää. Väinä merkitsee hitaasti virtaavaa jokea.

Ukko – Ukkosen, sateen, hedelmällisyyden, yhteisön ja ihmissuhteiden jumala. 

Ukkosen väki - Ukkosen haltiat. Ukkosen väkeä sai haltuunsa ukonilmalla. Se auttoi parantamaan sairaita.

Ukon Vakat – Ukko-jumalan juhla, jota vietettiin alkukesällä. Juhannuksen edeltäjä. 

Ulappala - koirien emuu

Utuneito – Sumun ja usvan henki.
​
Äimätär - myös susien emuu. 

Lähteet:

Kaarle Krohn: suomalaisten runojen uskonto

Elias Lönnrot: Suomen kansan muinaisia loitsurunoja 

Anna-Leena Siikala: Itämeren suomalainen mytologia 

Anna-Leena Siikala: Suomalainen shamanismi

​Risto Pulkkinen: Suomalainen kansanusko