![]() lauantai 9. tammikuuta 2016 En saanut tätä aihetta millään pois päästäni ja oli pakko istua läppärin eteen kirjoittamaan aiheesta (sivumennen sanoen kello on kolme yöllä Britti-aikaan, onneksi on viikonloppu). Kuten otsikko antaa ymmärtää tämä on ystävällismielinen kehoitus lastenelokuvista mokottaville aikuisille. Minä pidän monenlaisista elokuvista; action-pätkistä, fantasiasta, Tim Burtonin elokuvista, romanttisista komedioista ja myös muutamista kauhuleffoista. Mutta erityisesti minä pidän animaatioista, vielä erityisemmin Disney animaatioista. Minä pidän myös lukemattoman monista ns. lastenelokuvista. Lastenelokuvalle on myös poliittisesti korrekti termi kokoperheen elokuva. Minua välillä rasittaa suunnattomasti, joidenkin aikuisten (tässä tapauksessa pienten lasten vanhempien) tapa kritisoida kokoperheen elokuvia ilman minkäänlaista ymmärrystä kyseisestä elokuvasta tai elokuvan konseptista. Kävin vuosi sitten tammikuussa Oulussa katsoman Paddington-elokuvan. Olin ihan innoissani odottanut sitä, koska pidin lapsena kovasti Paddington-kirjoista. Kävin katsomassa sen Plazan pienimmässä salissa (joka on myös kodikkain). Paikallani oli lisäkseni ehkä 10 suunnilleen itseni ikäistä aikuista. Kävin katsomassa alkuperäisen englanninkielisen version. Suomalainenkin olisi varmasti toiminut, mutta ajattelin, että englanninkielinen sopii hyvin sillä olin muuttamassa Suomesta Britteihin syksyllä. Pidin elokuvasta kovasti. Pari päivää sen jälkeen, kun olin käynyt Paddingtonin katsomassa luin muistaakseni Finnkinon sivuilta, jonkun miehen/isän kirjoittaman arvioinnin katselukokemuksesta. Hän ihmetteli kirjoituksessaan miksi pienille lapsille tehdään elokuva, jossa karhu säheltää ja joutuu kommelluksesta toiseen? elokuva oli hänen mielestään liian menevä? Kirjoittaja ei kuitenkaan kirjoittanut oliko hän ollut pienen lapsensa kanssa katsomassa elokuvaa ja oliko pieni lapsi pitänyt elokuvasta? ![]() Paddington koheltamassa vai koheltaako sittenkään? Paddingtonin ikäraja on 7. Eli elokuva ei ole ihan pienimmille lapsille suunnattu, Tuskinpa juonta välttämättä kaikki alle 7-vuotiaat ymmärtävät. Minun teki kovasti mieli antaa tälle huolestuneelle isälle huutia, mutta en oikein uskonut, että hän vahtaisi finnkinon sivuja silmä kovana. Tällaisia ajatuksia minulle kuitenkin syntyi aiheesta: - Paddington elokuva perustuu Michael Bondin kirjasarjaan karhuherra Paddington - Kaikki, jotka ovat kyseisen kirjasarjan kirjoja useasti lukeneet tietävät, että kirjoissa Paddingtonille sattuu lähes jokaisessa luvussa pieniä kömmähdyksiä ja kohelluksia. Tämä kuitenkin tekee Paddingtonista vain enemmän inhimillisemmän ja rakastettavan hahmon. Karhun ystävällisyys ja ylitsepursuava englantilainen kohteliaisuus tuovat balanssia näihin ns. kommelluksiin. - Kaikki yllämainittu huomioon ottaen Paddington elokuva on hyvin uskollinen kirjasarjalle. Lapsi ymmärtää elokuvasta tunteet parhaiten, eikä välttämättä edes pysty vielä muodostamaan käsitystä juonesta. Karhun nappisilmät voivat vaikuttaa mukavaan elokuvakokemukseen, kuten myös humoristiset kohdat. Mitään pelottavia kohtauksia ei elokuvassa ole. Menevimpien kohtauksien jälkeen aina rauhoitutaan. ![]() Matkalla Maailman ympäri 80 päivässä oli jokainen jakso täynnä seikkailua Ainakin itse lapsena pidin elokuvista, joissa oli paljon toimintaa ja niin varmasti pitää moni nykyajan lapsi myös. Rakastin ankronikkaa ja Matkaa maailmanympäri 80 päivässä. Eivätkä kaikki muumijaksot varmasti pääsisi läpi Suomen tupakka ja alkoholinjuonti sensuuria (taitaa mennä japanilais- hollantilais-suomalaisessa animaatiossa vain viini ja punssi-linjalle. Mutta ajatteleeko lapsi Nuuskamuikkusta katsoessaan piipunpolttamista? tuskinpa. Ei kaiken tarvitse olla mitään aivoja nollaavaa teletappimaata. Kyllä aikuisen kannattaa valvoa mitä lapsen kannattaa katsoa ja mitä ei. Elokuvien ikärajoihin on syynsä ja niihin kannattaa perehtyä. ![]() Muistan aina saaneeni tässä kohtauksessa vilunväristyksiä yhdessä Nipsun kanssa. Toisin sanoen mörön hahmo täyttää tehtävänsä. Vanhemmat jos menette lastenne kanssa katsomaan koko perheen elokuvia muistelkaapa myös omaa lapsuuttanne ja sitä jäiko niistä kokoperheen elokuvista teille pysyviä traumoja? Tiedän monen pelänneen Mörköä lapsuudessa, silti Muumilaakson tarinoita tapitetaan yhä vuodesta toiseen. Tavallaan Mörköä on ihana pelätä. Mörkö koskettaa kaikkia, sillä että se on jäätävä ja yksin. Pelottavaksi sen tekee kummitusmaisuus ja ainakin Suomi-dubissa möreä ääni. Mörön pelko on myös hyväksi lapsen kehitykselle, koska lapsi ylittää pelon kasvaessaan. ![]() "Muumit Rivieralla" Muumeja käsittelenkin seuraavaksi. Olin järkyttävän järkyttynyt, siitä miten iltalehden sivuilla haastateltiin vanhempia, jotka olivat kauhistuneita Muumit Rivieralla elokuvasta. Minun teki tosiaan mieli mennä koputtelemaan kukkahattu äitien ja isien päitä. "Hei Haloo! Ennen kuin päätitte lähteä katsomaan Muumit Rivieralla luitteko elokuvan taustoja tai juonta?" Muumit Rivieralla perustuu Tove Janssonin 60-luvun aikuisille suunnattuihin Muumi-sarjakuviin. Näissä sarjakuvissa Tove Jansson käsitteli mitä moninaisimpia aiheita aina politiikasta kieltolakiin. ![]() Mustasukkaisuutta Rivieralla elokuvassa "Muumit Rivieralla" Niille, jotka ovat tottuneet Muumilaakson tarinoita- animaatioon Muumit Rivieralla voi tarvita hieman totuttautumista (ranskalainen animaatiotyyli ja uudet äänet). Typerää on kuitenkin lähteä katsomaan Muumi-elokuvaa ja ajatella sen olevan aina samaa muumia. Ne, jotka tuntevat muuminsa hyvin tietävät, ettei japanilais-hollantilais- suomalaista sarjaa ole jatkettu, sitten vuoden 1992 jälkeen. Muumit Rivieralla on kaikenikäisille sallittu elokuva. Se perustuu Janssonin sarjakuviin. Eikä siinä minusta mitenkään erityisemmin mitään lapsille vahingollista ollut. Luin Muumit Rivieralla sarjakuvan lapsena ja pidin siitä kovasti (uhkapeleineen päivineen). 60-luvun sarjakuvat sisältävät paljon huumoria ja satiiria 60-luvun yhteiskuntaa kohtaan. Eivätkä ne välttämättä aukea kaikille nykypäiävän lapsille heti. Minusta kuitenkin on tekopyhää valittaa uusimmasta Muumianimaatiosta ja antaa samalla lasten katsoa salattuja elämiä tai pelätä tappopelejä päivästä toiseen. Jos tässä vaiheessa on vielä joku huolestunut vanhempi siellä lukijoissa kannattaa käydä lukemassa eläköön kuvat blogista tämä mainio postaus, jossa pohditaan väkivaltaa lastenohjelmissa ja vanhempien vastuuta. Kun itse katsoin uudelleen nuo eläköönkuvat blogin klipit Paddington ja Muumit Rivieralla tuntuvat yhtäkkiä suorastaa pumpuliselta koko perheen viihteeltä. ![]() "Kolme Caballeroa" Disney klassikko vuodelta vuodelta 1944 Ikuisena Disney-fanina minua välillä tympii ihmisten asenne pitää Disneyn animaatiota pelkästää lapsille tarkoitettuna pakkopullana. Yksi Walt Disneyn kuuluisimmista sanonnoista on se, että hän tekee elokuvia lapselle meissä jokaisessa. Disneyn elokuvissa yritetään tavoittaa lapsuuden taikaa ja ihmetystä. Ihan yhtälailla minua ärsyttää se, miten jotkut vertailevat Disneytä ja Ghibliä ja niiden kaupallisuutta. Ghibli on Japanissa ihan yhtä kaupallinen mitä Disney on lännessä. Ennenkuin kommentoit huolimattomasti mitä tahansa animaatiota tai kuuluisiin lastenkirjoihin perustuvaa elokuvaa tee tutkimustyösi. ![]() Disneyn prinsessojen kehityskaari Lumikista aina Elsaan asti on ollut huikea. Muutamia esimerkkejä: Älä kritisoi Disney-prinsessoja passiivisuudesta tai heidän ulkonäköään jos tiedä mitään animaatiotekniikoista, hahmojen kehittelystä, piirtämisestä, tarinan kehittelystä ja ennenkaikkea Disneyn naishahmojen roolien muuttumisesta aina 30 -luvulta nykypäivään, mikä on suoraan verrannollista naisen aseman kehittymiseen (ennen kaikkea Yhdysvalloissa). Älä myöskään kritisoi Disneyn prinssejä passiivisuudesta jos, et ole katsonut animaatioiden kommenttiraitoja tai muuten tutustunut elokuvan juonen kehittämiseen. Osa Disneyn animaatioista ovat enemmän miespääpainotteisia ja osa naispääpainotteisia. On myös animaatioita, joissa mies ja naispäähenkilöt ovat ruudussa lähes yhtä kauan. Älä kutsu itseäsi Disney-faniksi jos olet katsonut tyyliin vain Frozenin ja Leijonakuninkaan. Älä ylianalysoi muumien seksuaalisia suuntautumisia ja toitota niistä muille. Vaikka Tove Jansson oli lesbo. Se ei tarkoita. että hän kategorisoi kaikki hahmot mustavalkoisesti homoiksi tai lesboiksi. Päinvastoin Muumeissa liikutaan harmaalla alueella. (Jos) seksuaalisuutta käsitellään Muumeissa sitä käsitellään ystävyydellä, ihastumisella ja ihailulla. Jokainen tulkitsee muumit omalla tavallaan, joten kukaan ei ole oikeassa eikä kukaan väärässä. Sama koskee Nalle Puhia. Ei kaikkia maailman mielenterveysdiagnooseja tarvitse asentaa Risto Reippaan leluille. En kyllä ymmärrä yhtään mistä koko touhu on alkanut. Ihaa on kirjoitettu jo alkuperäiseen A.A.Milnen lastenkirjaan hieman depressiiviseksi hahmoksi, mutta sekä A.A.Milnen kirjan että Disneyn Nalle Puhin opetus on ystävyyden voima ja se ohittaa kaikki diagnoosit. ![]() Puh pähkäilee Animaatiot ovat itsessään muuttuneet huomattavasti, sitten lapsuuteni kultaiselta 90-luvulta. Nykyään ne tahtovat olla pelkkää pikselimömmöä aina Maija Mehiläisestä... sniif Nalle Puhiin, mutta niin kauan kun on luovia ihmisiä maailmassa myös animaatiolla on toivoa. Maailma on niin pullollaan aikuisia Disney-faneja, muumifaneja, anime-faneja ja tiesmitäanimaatiofaneja. Meidän pitää kaikkien olla ylpeitä animaatio ja kokoperheen-elokuva tietomäärästä mitä meillä on ja puuttua heti mokottavien aikuisten asenneongelmiin! Minä olen nyt 54:stä Disneyn klassikosta katsonut 53! Big Hero 6 vielä on katsomatta, mutta se johtuu, siitä että haluan katsoa Suomiversion enkä englanninkielistä, mutta eihän Suomiversiota voi täältä ostaa. Ehkä kesälomalla katson sen. Sitä odotellessa sydänviiva kulkee tuttua rataa:
0 Comments
Your comment will be posted after it is approved.
Leave a Reply. |
NiinaKuvittaja, kuvataiteilija ja kansanperinteen tutkija. Pitää kissoista, teestä ja syksystä. Asialliset kommentit ja keskustelu ovat aina tervetullutta ja pyrin vastaamaan kommentteihin ja kysymyksiin heti, kun pystyn :)
Uhkailusta, kuvien/tekstien luvatta kopionnista tulee automaattinen porttikielto ja rikosilmoitus. Blogiarkisto
February 2021
Kategoriat
All
|