Eläin Symboliikka Suomalaisessa Kansanperinteessä

Väki 

​Suomalaisessa mytologiassa väki  oli kaikessa elävässä virtaavaa energiaa. Kiinassa väkeä vastaa chi ja Intiassa mana. Väkeä voisi verrata vaikka Tähtien sodan ”voimaan”. Kaikilla elementeillä oli oma väkensä; maanväki, vedenväki, ilmanväki ja tulenväki. Miehillä ja naisillä oli väkeä. Lapsilla oli väkeä. Metsällä oli omaa väkeä ja vainajilla oli väkeä. Eläinten väki oli usein yhdistettynä näiden elinympäristöön ja saattoi olla hyvinkin voimakasta. Maanviljely saapui Suomen alueelle noin 7000 vuotta sitten, mutta kalastus ja metsästys säilyivät tärkeinä elinkeinoina sen rinnalla. Vedenväkeä pidettiin elementtien väistä kaikista voimakkaimpana, koska veden uskottiin olevan ikuista. Sitä oli meressä, joissa ja järvissä ja sitä satoi taivaasta. Maan ja metsänväki olivat myös tärkeitä, koska ne olivat ihmisille läheisimpiä. 

Muurahainen

Muurahaiset kuuluivat metsänväkeen. Kun perhe muutti uuteen paikkaan he nostivat kiviä ylös nähdäkseen minkä värisiä muurahaisia sen alla oli. Näillä väreillä oli erilaisia symboolisia merkityksiä. Suomessa ja Ruotsissa on uskottu, että kun ihminen menehtyi tämän sielu saattoi ilmestyä muurahaisena. ​

Käärme 

​Käärmeitä palvottiin laajalti muinaisessa Suomessa ja Balttian maista. Ensimmäiset kirjalliset maininnat lemmikkikäärmeiden pidosta ovat 1500-luvulta. Käärmeille syötettiin lehmän ja lampaan maitoa ja niitä pidettiin talojen ja rakennusten suojelijahenkinä. Käärmeinen tappaminen ja turha satuttaminen oli kiellettyä. Käärmeet olivat maanjumalatar Akalle pyhitettyjä eläimiä. Kevätpäivän tasaus tunnettiin muinaisessa Suomessa nimellä Matopäivä. Tuolloin Akka heräsi talvilevostaan ja käärmeet nousivat horroksesta. Kevätpäivän tasauksena käärmeet ja madot nousivat maanpinnalle tanssimaan jumalattaren kunniaksi. Mato merkitsi vanhalla suomenkielellä sekä käärmettä, että matoa. Matopäivänä oli kielletty tehdä mitään käärmeisiin tai käärmeen muotoon viittaavia taloustöitä. Naiset eivät saanet esimerkiksi ommella tai leipoa.  

Peura

​Peurat liittyivät metsänväkeen. Ihminen, joka oli syönyt peuranaivoja näki jatkuvasti painajaisia synkistä metsän olennoista.

Karhu

Karhut olivat muinaisessa Suomessa kaikkein palvotuimpia eläimiä. Joillain alueilla karhua pidettiin jumalallisena hahmona. Itäisessä-Suomessa karhua pidettiin taivaallisena esi-isänä ja karhun lihan syöminen oli kiellettyä. Läntisessä Suomessa karhunlihaa pidettiin, jopa suurena herkkuna. Suomesta on löytynyt paljon arkeologisia todisteita muinaisesta totemistisesta karhu-kultista. Karhua pidettiin myyttisenä esi-isänä sekä metsän personifikaationa. Metsän jumalatar Mielikki ja hänen miehensä Tapio pystyivät molemmat muuttamaan itsensä karhuksi.  

Hämähäkki 

​Kun lapselta irtosi ensimmäinen (maito)hammas se laitettiin uuniin uhraukseksi hämähäkille. Uskottiin, että hämähäkki toisi lapselle uuden rautahampaan. Uskottiin myös, että edesmennyt sukulainen saattoi ilmestyä eläville hämähäkin hahmossa.  

Sammakko

​Suomalaisen mytologian vanhemmassa kerroksessa uskottiin, että sammakko oli vedenhenki. Vedenväki oli voimakkainta väkeä, joten sammakoita ja kaloja käytettiin paljon vesimagiassa. Keski-ajalla Katolinen kirkko levitti sammakoista ja liskoista kyseenalasita mainetta. Tuon ajan kansanrunot kertovat sammakoiden ja liskojen olleen salassa synnytettyjen, äitiensä soille kuolemaan hylkäävien lasten henkiä.  

Kissa 

​Suomalaisessa kansanperinteesä kissat olivat rakennusten suojelijahenkiä ja monet perheet pitivät kissoja, koska ne tuhosivat jyrsijöitä. Noitavainot saapuivat Suomeen ja Ruotsiin verrattain myöhään, joten Suomessa kissoilla ei ollut koskaan ”noidan apurien” mainetta. Suoalaisessa kansanrunoudessa halliparta eli tonttu puhalsi kissalle elämän saunan kiukaalla. Tontut muuttivat mielellään muotoaan erityisesti valkoisiksi kissoiksi. Joskus myös valkoisen kissan uskottiin olevan edesmenneen ihmisen henki.  

Hevonen

​Hevosilla oli tärkeä rooli maatalousyhteiskunnassa. Suomalaisessa mytologiass ensimmäinen hevonen oli nimeltään Iku-Tihu ja hän oli shamanistinen matkaaja. Uralilaisen maailmankatsomuksen mukaan, maailma oli jaettu kolmeen osaan. Yliseen, jossa kaikki suurimmat henget asuivat, Keskiseen, joka oli elementtien, luonnon, eläinten ja ihmisten maailma sekä Aliseen, kuoleman valtakuntaan. Iku-Tihkun valmistivat peikot vuoren sisällä ja se oli tehty tulesta ja jäästä. Iku-Tihku pystyi matkaamaan kaikkien kolmen tason välillä, mutta hän pystyi vierailemaan Keskisessä vain talvisin, koska muuten hän suli. Peikot käyttivät Iku-Tihkua mallinaan, kun he rakensivat loput hevoset, mutta ne oli tehty raudasta.  

Pikkulinnut

Pikkulintujen näkemistä pidettiin ensi-sijaisesti hyvänä enteenä. Jos talvella oli paljon pikkulintuja pihalla, se merkitsi hyvää satoa seuraavalle vuodelle. Pikkulintujen uskottiin olevan menehtyneiden lasten henkiä.  

Perhonen

​Kun ihminen otti viimeisen henkäyksensä, tämän sielun uskottiin lentävän pois perhosena.

Jänis 

​Metsäjänikset ovat yleisiä eläimiä Suomen luonnossa. Talvisin jäniksen turkki muuttuu valkoiseksi ja suolautuu ympäristöönsä. Kansanperinteessä jänis symboloi intuitiota, oppimista ja oveluutta. Ne olivat yleisiä noidan lemmikkejä.