 Muinaiset Baltit pitivät kovasti keväästä, oli heillä sen verran monta eri kevään juhlaa. Tutustutaampa niihin hieman tarkemmin.
0 Comments
  Ennen kristinuskon tuloa ympäri pohjoista pallonpuoliskoa on juhlittu kevätpäivän tasausta. Ennenmuinoin Suomessa kevätpäiväntasaus oli jumalatar Akan päivä eli Matopäivä. Uskottiin, että käärmeeet eli madot nousivat horroksesta tanssimaan jumalattaren kunniaksi eli maa heräsi. Suomenkielen sana Pääsiäinen on alunperin tullut heprean kielen sanasta pesach, joka on juutalainen juhla, jota vietetään orjuudesta vapautumisen muistoksi. Kun pääsiäinen kristillisessä merkityksessään saapui Suomeen sen nimeä pohdittiin pitkän aikaa. Erilaisia muunnelmia ehdoteltiin muunmuasta ruotsin pääsiäistä tarkoittavasta sanasta påsk. Valitettavasti sana oli liian lähellä sanaa paska, joten keksittiin ihan uusi sana: pääsiäinen. Englanninkielen sana Easter on lähempänä tämän kevään juhlan alkuperää. Sana Easter on alunperin tullut sanoista Ostara ja Eostre. Ostara on germaaninen kevään ja hedelmällisyyden jumala. Vanhassa Englannin kielessä sama jumalatar tunnetaan nimellä Eostre. Vanhassa englannin kielessä Eostre on myös merkinnyt Itää. Nykyenglannissa kaiku kuuluu myös sanoissa East ja Easter. Itä kaikuu myös saksankielen sanassa ost eli itä ja ja Oster, mikä tarkoittaa pääsiäistä saksaksi. Nimen eri versiot ovat myös merkinneet valonlähdettä, sekä aamunkajoa. Monissa maissa esimerkiksi Suomessa (varsinkin Länsi-Suomessa) sytytetään Pääsiäiskokkoja. Kokkojen sytyttämisellä on juhlittu auringon paluuta ja pidetty pahat henget loitolla. Täällä Walesissa ja ympäri Brittien saaria Eostren juhlaa on perinteisesti vietetty kevätpäiväntasauksena eli 20 tai 21:n Maaliskuuta. Mikä olisikaan parempi päivä juhlia kevään jumalatarta kuin kevätpäivän tasaus. Myös muita jumalattaria, jotka joskus yhdistetään Ostara/Eostreen juhlitaan samoihin aikoihin. Foinikalaisen seksuaalisuuden ja hedelmällisyyden jumalatarta Astartea juhlitaan Kevätpäiväntasauksena. Samoin mesopotamialaista rakkauden, sodan ja seksin jumalat Ishtaria, eikä pidä unohtaa muinasta Germaanien jumalatarta Austriaheneaa (jota yllätys yllätys palvottiin muunmuassa nykyisen Itävallan alueella).  Munilla on ollut tärkeä osa monissa eri uskonnoissa ja mytologioissa kautta aikojen. Kalevalassa maailma syntyy munasta, kun sotka tekee pesän Ilmattaren povelle. Maailman synty munasta on myös yleistä monilla aasialaisilla kansoilla, sekä Pohjois-Amerikan intiaanien myyteissä. Muna on ikuisen elämän symboli. Ennen vanhaan Brittein saarilla ja Pohjoismaissa munia käytettiin paljon kansantaikuudessa ja parantamisessa. Uuden elämän symbolina munaa on käytetty erityisesti hedelmällisyysloitsuja tehdessä ja raskauden aikana kivunlievitys loitsuissa. Jumalattarilla on kaikilla omat eläinsymbolinsa. Brigidillä lehmät, Freyjalla kissat, Eponalla hevoset ja Morriganilla korpit. Eostren pyhiä eläimiä ovat jänikset. Jänikset ovat kuuluisia sukupuolivietistään ja tahtoessaan lisääntyvät nopeasti. Ostara on hedelmällisyyden juhla ja Jänis on oikein osuva eläin symboloimaan lisääntymistä. Pääsiäinen on siis alunperin lähtöisin keväänjumalattaren palvontajuhlasta. Patriarkaalisten uskontojen levitessä katolinen ja ortodoksinen kirkko ottivat Eostre-jumalattaren symbolit omikseen. Katolisessa pääsiäisessä Jänis liitetään Jeesuksen legendaan ja Ortodoksisissa menoissa muna on ikuisen elämän symboli. Monissa maissa, kuten Suomessa auringonpaluu on ollut hyvin maaginen tapahtuma ja, sitä on kokoonnuttu porukalla seuraamaan. Keväänjumalattarena Eostre tuo auringon noustessaan idästä. Kristityt muuttivat auringonpaluun ylösnousemuksen metafooraksi. Alkuperäinen ajatusmalli luonnonheräämisestä kevätpäiväntasauksen aikaan, ei ole kuitenkaan hävinnyt mihinkään. Pääsiäisnoidat Lapsena rakastin vetää kumpparit jalkaan, kävellä metsään ja leikata pajunoksia. Oksat koristeltiin höyhenillä ja joskus vesiväreillä maalatuilla munilla. Ystävien kanssa kuljettiin ovelta ovelle pikkunoitina, virvottiiin ja saatiin suklaamunia ja välillä muutama markkakin. Pääsiäisen Trulli-perinne on Suomeen tullut alunperin Ruotsista 1800-luvulla. Trulli tarkoittaa nykyruotsiksi, sekä peikkoa, että noitaa. Uskomus noitiin onkin vanhempi juttu. Suomalaiset ovat perinteisesti olleet noitakansaa, shamaaneja ja poppamiehiä ja parantajanaisia. Kristinuskon saavuttua Suomeen keskiajalla yleiseurooppalaiseen tapaan noidat demonisoitiin. Uusi uskonto eli Kristinusko muutti käännytystyössään shamaanit ja tietäjät paholaista palvoviksi noita-akoiksi ja ukoiksi. Harmillisesti tämän ajatusmallin takia suuri osa suomalaisesta kansanperinteestä on saanut kristittyjä elementtejä ja kirkko on tuhonnut paljon kirjallista aineistoa. Trulli-perinne on länsisuomessa alkanut jo 1800-luvulla. Parin viime vuosikymmenen aikana se on sekoittunut itäsuomalaiseen virpomisperinteeseen, joka on Venäjän ortodokseilta lähtöisin. Suomalais-Ugrilaisilla kansoilla on vanhastaan ollut tapana loitsiessa käyttää apuna pajun oksia, koska pajua on perinteisesti pidetty maagisena puuna. Virpomisen voi osittain siis liittää myös rituaalisauvan käyttöön.  Piinaviikko kiss my ass Luterilaisuus ja kaikki siihen liittyvä on minulle aina ollut, jotain hyvin ahdistavaa ja synkkää (perheeni ei ole mitenkään erityisen uskonnollinen) ja mitä enemmän olen historiaa tutkinut ymmärrän hyvin sen, miten kirkko on vaikuttanut suomalaisten psyykeeseen ja erityisesti häpeäntunteeseen, joka välillä tuntuu olevan suomalaisten kansantauti (kuului sitä kirkkoon tai ei). Pääsiäisviikko on varhaiskeskiajalta asti tunnettu Suomessa piinaviikkona. Kiirastorstai Kiirastorstaina Jeesus seremoniallisesti pesi opetuslastensa jalat ja ilmoitti, että yksi heistä kavaltaa hänet, mutta hän antaa tämän anteeksi. Varhais-kristillisessa Suomessa Kiirastorstai on saanut nimensä kiiran ajosta. Kiiran ajo oli hyvin kummallinen puhdistautumisriitti. Kiira ajettaessa rakennusten ympäri vedettiin kelkkaa, joka oli lastattu täyteen erilaisa metalliesineitä, sekä savuava terva-astia. Joskus vetäjä puki vielä metalliesineitä vyötäisilleen ja ripusti lehmänkellon kaulaansa. Kiiran uskottiin olevan räyhänhenki/huonon onnen tuoja. Kiiraa ajettaessa saatettiin loitsia karjan ja viljan suojeluloitsuja. Metallirojun kantaminen on myös voinut olla eräänlaista katumuksen harjoittamista ja savuava terva-astia katolisista menoista inspiraation saanut suitsuke astia. Kristinuskon leviämisestä huolimatta vanhat kansanuskomukset hengistä (kuten kiiroista) on elänyt yhtäaikaa kristinuskon kanssa. Eli jo ammoisista ajoista asti suomalainen pääsiäisen vietto on ollut sekoitus kristillisiä ja pakanallisia menoja. Pitkäperjantai Pitkäperjantai oli päivä, jolloin Jeesus riistiinnaulittiin, joten se on tietysti ollut surunpäivä. Suomessa luterilaista kirkkoa, on ihan syystä monesti arvostelu Pitkänperjantain korostamisesta. Monesti, jopa niin paljon, että kristillisen pääsiäisen alkuperäinen sanoma ikuisesta elämästä, on jäänyt sen alle. Englanniksi Pitkäperjantai on muuten nimeltään Good Friday, joka positiivisesti viittaa enemmän syntien sovittamiseen. Ruotsinvallan aikaan Suomessa oli luvallista isännille piiskata lapset samaan tapaan mitä Pilatus piiskasi Jeesuksen .Eikä tarvitse mennä kovin montaa vuotta taaksepäin, kun Suomessa ei saanut Pitkäperjantaina kyläillä, nauraa tai hymyillä. Pari vuosisataa taaksepäin tulenteko oli kielletty Pitkäperjantaina, ja tuolloin syötiin vain kylmiä ruokia. Pitkäperjantai on ollut suorastaan sadomasokistinen, kun piinaa, kärsimystä ja katumusta on haluttu kirjaimellisesti pitkittää. Edistystä on paljon tapahtunut viimevuosina. Tänä vuonna on kuulemma Pitkänäperjantaina ollut Suomessa kaupatkin auki. Mikä on minun mielestäni hyvä juttu (ovathan kaupat joulunakin nykyään auki). Ehkä Suomessa pikkuhiljaa päästään pois masentavasta pääsiäisestä. Minulla on paljon kristittyjä ystäviä, jotka ovat hyvin tietoisia, siitä että lähes kaikki kristtyjen juhlat ovat pakanallista alkuperää. Usko on jokaisen oma henkilökohtainen kokemus. Harmillisesti on paljon niitä, joille uskonto on vääntynyt vallanvälineeksi. Ehkä siksi aikoinani viehätyin pakanuudesta, koska siihen ei kuulu minkäänlaista käännytystyötä. Jopa järjestäytyneet pakanauskonnot (kuten wicca) kehottavat seuraajiaan tutkimaan muita uskontoja ja niiden filosofiaa. Lankalauantain ja Pääsiäissunnuntain noituudet Lankalauantai on pääsiäisen välipäivä ja siksi ollut otollinen aika noituuksille. Lankalauantaina on mm. ennustettu tulevaa satoa, mahdollista puolisoa tai rahantuloa. Menty kolmentien risteykseen ja kuunneltu enteitä. Jos taivaalla oli vielä täysikuu loitsuissa oli mahtavaa voimaa. Sunnuntaina paaston aika oli päättynyt, joten ihmiset saivat herkutella vapaasti. Munat ovat olleet tärkeä ravinnonlähde eivätkä läheskään yhtä itsestään selvyys menneiden aikojen ihmiselle mitä nykyaikana. Munien löytyminen yritettiin varmistaa erilaisin taika ja ennustuskeinoin muunmuassa menemällä silmät ummessa aamutuimaan navettaan ja kopeloimalla pässin tai sonnin kiveksiä. Tästä vanhasta tavasta on lähtenyt liikkeelle yleiseurooppalainen leikki pääsiäismunien etsinnästä. Varisten uskottiin munivan pääsiäisenä. Variksen vesi oli vettä, jota haettiin purosta pääsiäisaamuna ennen variksen raakkumista, Joka pesi kasvonsa variksen vedellä pysyi reippaana koko vuoden. Ihminen olisi luonteeltaan koko vuoden saman kaltainen kuin ensimmäinen eläin, jonka hän pääsiäisaamuna näkisi. Itse juhlin huomattavasti mieluummin kevätpäiväntasausta, kuin pääsiäistä. Pääsiäisessä pidän noituuksista ja taikauskoista, joita siihen liitetään. Täällä Briteissä kansan mentaliteetti on pääosin ateistinen (mitä se Suomessakin alkaa olla..varsinkin etelässä), joten pääsiäinen on lähinnä suklaamunien syöntiä. Wales on onnekseni yksi Britannian druidismin keskittymiä ja olen hyvässä seurassa juhlinut auringonpaluuta. Keväässä ihaninta on nähdä lehtien tulevan puihin ja värikkäiden kukkien nousevan maasta.   Lupercalia Ystävänpäivän juuret ulottuvat aina Antiikin Roomaan ja Lupercalia juhlaan. Rooman valtakunta oli tunnettu susilegendoistaan. Kaikista kuuluisin näistä on tarina Rooman perustaja-veljeksistä; Romuluksesta ja Remuksesta. Veljesten vanhemmat olivat Vestan Neitsyisiin kuuluva Papitar Rhea Silvia (joka on myös yksi Rooman suojelija-jumalattarista) sekä itse roomalainen sodanjumala Mars. Rhea Silvia oli tehnyt siveyslupauksen, eikä näin ollen voinut kertoa kenellekkään synnyttäneensä kaksoset. Legenda kertoo, että hän laski Romuluksen ja Remuksen koriin ja jätti heidät Tiber-joen vietäväksi. Veljekset löysi susiemo Lupa, joka otti "ihmispennut" suojattilapsikseen. Lupan luolan nimi oli nimeltään Lupercal. Legenda kertoo, että Roomalainen paimenten jumala Lupercus, johdatti erään paimenen Lupan luolalla. Lapseton paimen otti kaksoset huostaansa ja vaimonsa kanssa adoptoivat pojat. Lupercus- jumalan nimi tulee latinan kielen sanasta Lupus, joka merkitsee sutta. Lupercusta voidaan pitää yhtenä Roomalaisen jumala Faunuksen ilmentymänä. Faunusta vastaa kreikkalaisessa mytologiassa jumala Pan. Faunus on vapaan ja villin luonnon jumala. Lupercus kuvattiin, joskus suden ja joskus ihmisen hahmoisena. Ihmishahmossaa Lupercuksella on yllään, joko sudenturkkeja ja vuohennahkoja. Voisiko olla, että paimenet rukoilivat Lupercusta, sudenhahmoista suojelijajumalaa, etteivät pedot (olivat ne sitten, susia tai mitä tahansa) hyökkäisi paimeneläinten kimppuun. Antiikin Roomassa sutta ei nähty musta-valkoisesti pahana olentona. Petoeläimiin kuuluvaa sutta kohtaan osoitettiin myös paljon kunnioitusta. Samaan tapaan, mitä Suomessa pakanallisina aikoina karhua palvottiin jumalana. Antiikin Roomassa suden vahvoja puolia ihasteltiin ja kunnioitettiin. Lupercalia-juhlaa vietettiin ennenkaikkea Lupercus jumalan kunniaksi, mutta myös Romuluksen ja Remuksen susi-äiti Lupan kunniaksi. On myös mahdollista, että Antiikin Roomalaisten side susiin, juontaa aina Välimeren alueen muinaisiin totemistisiin uskomuksiin eläinjumalista. Suomeksi käännettynä Lupercalia merkitsee Suden juhlaa ja sitä vietettiin 15. Helmikuuta. Lupercalia-juhlissa seremoniamestareina toimivat Luperci-papit. Luperci oli nimenomaan Lupercus jumalaa palvova järjestö heidän nimensä merkitsi susi-veljeksiä (suden veljeskuntaa). Nimi voi olla kunnianosoitus Romulukselle ja Remukselle, mutta se voi myös merkitä Lupercien tunneyhteyttä susiin eläiminä. Seremoniassa uhrattiin vuohia ja koira jumalille. Koira edusti sutta. Ihmiset pukeutuivat susinaamiohin ja sudenturkkeihin. Tuleen heitettiin kakkuja ja leipäsiä, joita Vestan Neitsyet olivat leiponeet. Kuten arvata saattaa 300-400 luvulla jaa. Kristityt eivät lämmenneet juhlalla, jossa ylistettiin ihmisen veljeyttä eläimeen. Niinpä 350 jaa. Katolisen kirkon toimesta Lupercalia muutettiin Pyhän Valentinon päiväksi. Pyhä Valentinus Katolisen kirkon historia tuntee useita Valentinus /Valentino nimisiä pyhimyksiä. Kuuluisin legenda kertoo Antiikin Roomassa eläneestä Valentinus nimisestä pyhimyksestä. Rooman Keisari Claudius toinen oli, sitä mieltä, että Rooman kuuluisaan armeijaan pitäisi päästää vain naimattomia miehiä. Claudiuksen mielestä naimisissa olevat sotilaat olivat huonompia, sotilaita, koska nämä aina kaipasivat vaimojaan. Niinpä Claudius kielsi pappeja vihkimästä sotilaita. Pappi nimeltä Valentinus kuitenkin kapinoi ja salaa hän vihki naimisiin tahtovia pareja. Legenda kertoo, että Valentinus vangittiin ja moni hänen vihkimänsä ihminen ujutti hänelle salaa lahjoja (ja tästä on alkanut ystävänpäivän lahjojenanto perinne). Vuonna 269 jaa. Valentinus teloitettiin ja reilut sata vuotta myöhemmin, kun katolinen kirkko tahtoi kitkeä Lupercalia-juhlan perusteellisesti pois Roomasta, Valentinus kanonisoitiin pyhimykseksi ja hänen legendaansa alettiin levittämään.  Ystävänpäivä Itselleni tarina pyhästä Valentinoksesta kuulostaa hyvin samanlaiselta mitä monen muun pyhimyksen. Se on suurin mittasuhteisiin kasvanut legenda. Uskon, että monia Valentinuksia on ollut olemassa ja myöhemmin katolinen kirkko on hyvinkin saattanut yhdistellä eri Valentinuksien legendoja toisiinsa. Tarina vankiselliin ujutetuista lahjoista tuntuu aika kaukaa haetulta. Minulle tulee mieleen toinenkin juhla, jossa pyhimys liitetään lahjojen jakoon. Pyhä Nikolaus, johon joulupukin legenda osittain perustuu. Keski ja Etelä-Euroopassa Pyhän Valentinuksen päivällä on pitkät perinteet. Englannissa Pyhän Valentinuksen päivä on ollut virallinen juhlapäivä vuodesta 1537 asti. Pyhän Valentinuksen päivä liitettynä romanttiseen rakkauteen on alkanut nimenomaan keskiajalla, mutta myös liittynyt katolisten uskomukseen yksiavioisuudesta. Ensimmäiset Valentinon päivän kortit, julkaistiin Englannissa 1800-luvulla. Juhla oli Euroopassa menettämässä suosiotaan, kunnes se rantautui Yhdysvaltoihin. Yhdysvalloissa teollistumisen myötä ystävänpäivästä tuli kaupallisuuden riemujuhla. Sen symboliksi valikoitui punainen sydän. Ystävänpäivän värejä ovatkin heleä pinkki ja punainen. Amerikkalaisiin ystävänpäivän perinteisiin kuuluvat muunmuassa rusettiluistelu, sekä erilaiset taikauskot. Erään uskomuksen mukaan ensimmäinen ihminen, jonka kohtaat Valention päivän aamuna on tosirakkautesi. Amerikkalaisesta ystävänpäivästä löytyy myös pakanallinen symboli Roomalaisten rakkauden jumala Cupid, jonka ulkomuoto ikävä kyllä Viktoriaanisena aikana muuttui komeasta nuoresta miehestä vaippaan pukeutuneeksi vauvapullukkaenkeliksi, joka tietysti ampuu "Amorin nuolia". Yhdysvaltojen innoittamina Ystävänpäivän kaupallisuus saapui myös Eurooppaan.  Ystävänpäivä Suomessa
Suomeen Ystävänpäivä juhlana saapui verrattaen myöhään 1980-luvulla. 1987 Ystävänpäivästä tuli virallinen juhla-pyhä. Se on Joulun jälkeen toiseksi suurin juhla, jolloin suomalaiset lähettävän kortteja toisilleen. Nykyään myös tekstiviestejä ja some-viestejä. Oleskelen täällä Briteissä ja täällä Ystävänpäivä on hyvin kaupallinen juhla. Ehkä juuri sen takia olen aina pitänyt suomalaisesta ystävänpäivästä, joka on käsitteenä huomattavasti laajempi kuin St. Valentines Day. Ystävänpäivänä ystävien ja rakkaiden muistaminen on tärkeintä. Rakkauden määritelmäkin on laajempi. Ystävänpäivänä voi muistaa parasta ystävää, puolisoa, opettajaa, sisaruksia, iso-vanhempia, pomoa..ketä tahansa, jota pitää ystävänä. Suomen lisäksi Ystävänpäivää sekä ystävyyden ja rakkauden juhlana juhlitaan myös eteläisissä naapureissamme Eestissä ja Tanskassa.  Ennen kristinuskon saapumista Suomessa juhlittiin Helajuhlaa eli Toukojuhlaa. Helaa juhlittiin Toukokuun ensimmäinen ja siihen kuului laulua, tanssia, hyvin syömistä, sekä siman ja oluen juontia. Helaa juhlitiin hedelmällisyyden juhlana, sekä kesän alkamisen juhlana. Hela-juhlaan kuului monenlaisia tapoja ja taikauskoja. Yksi tärkeimmistä Helan symboleista olivat Helan kokot eli Helavalkeat. Helavalkeita sytytettiin pitämään pahat henget poissa ja tuovan suojelusta karjalle petoeläimiltä. Toinen helan symboli on tiuku. Erityisest lapset pukivat tiukuja ja helistimiä käsiinsä ja jalkoihinsa Helana. Kilinän uskottiin tuovat karja-onnea, antavan enemmän maitoa lehmille, sekä suojelevan karjaa. Kristinuskon saapuessa Suomeen varhaisella Keskiajalla Hela juhla muutettiin kristittyjen juhlaksi eli Valpuriksi. Valpuri juhlan nimi tulee Pyhä Walpurgista. Devonissa eläneestä Englantilaisesta pyhimyksestä. Jos nimi kuulostaa saksalaiselta, se johtuu, siitä että Walpurga kuului saksilaiseen ylimysperheeseen. Saksassa pakanallista Hela-juhlaa vastaa Walpurgisnacht - juhla eli Valpurin yö. Brittein saarilla juhla tunnetaan paremmin druidien Beltane juhlana. Valpuri juhlan muuttuessa enemmän kristityksi juhlaksi entiset pakanalliset uskomukset alkoivat saada tuomittuja piirteitä. Huhtikuun ja Toukokuun välinen yö tunnettiin Suomessa muunmuasa nimillä Valpurinyö, Taikayö sekä Noitienyö. Uskottiin, että kyseisenä yönä noidat olivat voimakkaimmillaan. Ihmiset pelkäsivät, että noidat ja pahat henget sieppaisivat lapsia ja veisivät karja-onnen. Noidilta suojauduttiin ripustamalla luuta ja lepänoksia talojen eteen. Nykyinen Vappu rantautui Suomeen naapurimaastamme Ruotsista. 1800-luvulla niin Ruotsissa ja Suomessa kukan päivä eli Flooran päivä 13.Toukokuuta oli päivä, jolloin ylioppilaat ja työläisten ryhmät pitivät yleisiä kokouksia. 1800-luvun lopulla kokouspäivä siirrettiin Toukokuun ensimmäiseksi. Työläisten oikeuksia alettiin myös ajamaan ympäri maailmaa näin ollen Toukokuun ensimmäinen on myös kansainvälinen työläisten päivä. Vapusta tuli Suomessa yleinen vapaa päivä 1944 ja liputuspäivä vuodesta 1979 lähtien. Vappuun kuuluu riehakas tunnelma, karnevaalit, ilmapallot, serpenttiini, sima, munkit, ylioppilaslakit, välillä myös shampanjan juonti ja lapsille järjestetään paljon naamiaisia. Monet näistä perinteistä juontavat juurensa Toukojuhlaan. Aika toivottaa kesä tervetulleeksi takaisin. |
NiinaKuvittaja, taiteilija ja kansanperinteen tutkija. Pitää kissoista, teestä ja taruista. Blogin aihepiirin kuuluvat kuvittaminen, sadut ja myytit. 
Blogiarkisto
November 2018
Kategoriat
All
|
RSS Feed