 Muinaiset Baltit pitivät kovasti keväästä, oli heillä sen verran monta eri kevään juhlaa. Tutustutaampa niihin hieman tarkemmin.
0 Comments
Lupercalia
Ystävänpäivän juuret ulottuvat aina Antiikin Roomaan ja Lupercalia juhlaan. Rooman valtakunta oli tunnettu susilegendoistaan. Kaikista kuuluisin näistä on tarina Rooman perustaja-veljeksistä; Romuluksesta ja Remuksesta. Veljesten vanhemmat olivat Vestan Neitsyisiin kuuluva Papitar Rhea Silvia (joka on myös yksi Rooman suojelija-jumalattarista) sekä itse roomalainen sodanjumala Mars. Rhea Silvia oli tehnyt siveyslupauksen, eikä näin ollen voinut kertoa kenellekkään synnyttäneensä kaksoset. Legenda kertoo, että hän laski Romuluksen ja Remuksen koriin ja jätti heidät Tiber-joen vietäväksi. Veljekset löysi susiemo Lupa, joka otti "ihmispennut" suojattilapsikseen. Lupan luolan nimi oli nimeltään Lupercal. Legenda kertoo, että Roomalainen paimenten jumala Lupercus, johdatti erään paimenen Lupan luolalla. Lapseton paimen otti kaksoset huostaansa ja vaimonsa kanssa adoptoivat pojat. Lupercus- jumalan nimi tulee latinan kielen sanasta Lupus, joka merkitsee sutta. Lupercusta voidaan pitää yhtenä Roomalaisen jumala Faunuksen ilmentymänä. Faunusta vastaa kreikkalaisessa mytologiassa jumala Pan. Faunus on vapaan ja villin luonnon jumala. Lupercus kuvattiin, joskus suden ja joskus ihmisen hahmoisena. Ihmishahmossaa Lupercuksella on yllään, joko sudenturkkeja ja vuohennahkoja. Voisiko olla, että paimenet rukoilivat Lupercusta, sudenhahmoista suojelijajumalaa, etteivät pedot (olivat ne sitten, susia tai mitä tahansa) hyökkäisi paimeneläinten kimppuun. Antiikin Roomassa sutta ei nähty musta-valkoisesti pahana olentona. Petoeläimiin kuuluvaa sutta kohtaan osoitettiin myös paljon kunnioitusta. Samaan tapaan, mitä Suomessa pakanallisina aikoina karhua palvottiin jumalana. Antiikin Roomassa suden vahvoja puolia ihasteltiin ja kunnioitettiin. Lupercalia-juhlaa vietettiin ennenkaikkea Lupercus jumalan kunniaksi, mutta myös Romuluksen ja Remuksen susi-äiti Lupan kunniaksi. On myös mahdollista, että Antiikin Roomalaisten side susiin, juontaa aina Välimeren alueen muinaisiin totemistisiin uskomuksiin eläinjumalista. Suomeksi käännettynä Lupercalia merkitsee Suden juhlaa ja sitä vietettiin 15. Helmikuuta. Lupercalia-juhlissa seremoniamestareina toimivat Luperci-papit. Luperci oli nimenomaan Lupercus jumalaa palvova järjestö heidän nimensä merkitsi susi-veljeksiä (suden veljeskuntaa). Nimi voi olla kunnianosoitus Romulukselle ja Remukselle, mutta se voi myös merkitä Lupercien tunneyhteyttä susiin eläiminä. Seremoniassa uhrattiin vuohia ja koira jumalille. Koira edusti sutta. Ihmiset pukeutuivat susinaamiohin ja sudenturkkeihin. Tuleen heitettiin kakkuja ja leipäsiä, joita Vestan Neitsyet olivat leiponeet. Kuten arvata saattaa 300-400 luvulla jaa. Kristityt eivät lämmenneet juhlalla, jossa ylistettiin ihmisen veljeyttä eläimeen. Niinpä 350 jaa. Katolisen kirkon toimesta Lupercalia muutettiin Pyhän Valentinon päiväksi.
Pyhä Valentinus Katolisen kirkon historia tuntee useita Valentinus /Valentino nimisiä pyhimyksiä. Kuuluisin legenda kertoo Antiikin Roomassa eläneestä Valentinus nimisestä pyhimyksestä. Rooman Keisari Claudius toinen oli, sitä mieltä, että Rooman kuuluisaan armeijaan pitäisi päästää vain naimattomia miehiä. Claudiuksen mielestä naimisissa olevat sotilaat olivat huonompia, sotilaita, koska nämä aina kaipasivat vaimojaan. Niinpä Claudius kielsi pappeja vihkimästä sotilaita. Pappi nimeltä Valentinus kuitenkin kapinoi ja salaa hän vihki naimisiin tahtovia pareja. Legenda kertoo, että Valentinus vangittiin ja moni hänen vihkimänsä ihminen ujutti hänelle salaa lahjoja (ja tästä on alkanut ystävänpäivän lahjojenanto perinne). Vuonna 269 jaa. Valentinus teloitettiin ja reilut sata vuotta myöhemmin, kun katolinen kirkko tahtoi kitkeä Lupercalia-juhlan perusteellisesti pois Roomasta, Valentinus kanonisoitiin pyhimykseksi ja hänen legendaansa alettiin levittämään. 
Ystävänpäivä
Itselleni tarina pyhästä Valentinoksesta kuulostaa hyvin samanlaiselta mitä monen muun pyhimyksen. Se on suurin mittasuhteisiin kasvanut legenda. Uskon, että monia Valentinuksia on ollut olemassa ja myöhemmin katolinen kirkko on hyvinkin saattanut yhdistellä eri Valentinuksien legendoja toisiinsa. Tarina vankiselliin ujutetuista lahjoista tuntuu aika kaukaa haetulta. Minulle tulee mieleen toinenkin juhla, jossa pyhimys liitetään lahjojen jakoon. Pyhä Nikolaus, johon joulupukin legenda osittain perustuu. Keski ja Etelä-Euroopassa Pyhän Valentinuksen päivällä on pitkät perinteet. Englannissa Pyhän Valentinuksen päivä on ollut virallinen juhlapäivä vuodesta 1537 asti. Pyhän Valentinuksen päivä liitettynä romanttiseen rakkauteen on alkanut nimenomaan keskiajalla, mutta myös liittynyt katolisten uskomukseen yksiavioisuudesta. Ensimmäiset Valentinon päivän kortit, julkaistiin Englannissa 1800-luvulla. Juhla oli Euroopassa menettämässä suosiotaan, kunnes se rantautui Yhdysvaltoihin. Yhdysvalloissa teollistumisen myötä ystävänpäivästä tuli kaupallisuuden riemujuhla. Sen symboliksi valikoitui punainen sydän. Ystävänpäivän värejä ovatkin heleä pinkki ja punainen. Amerikkalaisiin ystävänpäivän perinteisiin kuuluvat muunmuassa rusettiluistelu, sekä erilaiset taikauskot. Erään uskomuksen mukaan ensimmäinen ihminen, jonka kohtaat Valention päivän aamuna on tosirakkautesi. Amerikkalaisesta ystävänpäivästä löytyy myös pakanallinen symboli Roomalaisten rakkauden jumala Cupid, jonka ulkomuoto ikävä kyllä Viktoriaanisena aikana muuttui komeasta nuoresta miehestä vaippaan pukeutuneeksi vauvapullukkaenkeliksi, joka tietysti ampuu "Amorin nuolia". Yhdysvaltojen innoittamina Ystävänpäivän kaupallisuus saapui myös Eurooppaan. 
Ystävänpäivä Suomessa
Suomeen Ystävänpäivä juhlana saapui verrattaen myöhään 1980-luvulla. 1987 Ystävänpäivästä tuli virallinen juhla-pyhä. Se on Joulun jälkeen toiseksi suurin juhla, jolloin suomalaiset lähettävän kortteja toisilleen. Nykyään myös tekstiviestejä ja some-viestejä. Oleskelen täällä Briteissä ja täällä Ystävänpäivä on hyvin kaupallinen juhla. Ehkä juuri sen takia olen aina pitänyt suomalaisesta ystävänpäivästä, joka on käsitteenä huomattavasti laajempi kuin St. Valentines Day. Ystävänpäivänä ystävien ja rakkaiden muistaminen on tärkeintä. Rakkauden määritelmäkin on laajempi. Ystävänpäivänä voi muistaa parasta ystävää, puolisoa, opettajaa, sisaruksia, iso-vanhempia, pomoa..ketä tahansa, jota pitää ystävänä. Suomen lisäksi Ystävänpäivää sekä ystävyyden ja rakkauden juhlana juhlitaan myös eteläisissä naapureissamme Eestissä ja Tanskassa. 
Ennen kristinuskon saapumista Suomessa juhlittiin Helajuhlaa eli Toukojuhlaa. Helaa juhlittiin Toukokuun ensimmäinen ja siihen kuului laulua, tanssia, hyvin syömistä, sekä siman ja oluen juontia.
Helaa juhlitiin hedelmällisyyden juhlana, sekä kesän alkamisen juhlana. Hela-juhlaan kuului monenlaisia tapoja ja taikauskoja. Yksi tärkeimmistä Helan symboleista olivat Helan kokot eli Helavalkeat. Helavalkeita sytytettiin pitämään pahat henget poissa ja tuovan suojelusta karjalle petoeläimiltä. Toinen helan symboli on tiuku. Erityisest lapset pukivat tiukuja ja helistimiä käsiinsä ja jalkoihinsa Helana. Kilinän uskottiin tuovat karja-onnea, antavan enemmän maitoa lehmille, sekä suojelevan karjaa. Kristinuskon saapuessa Suomeen varhaisella Keskiajalla Hela juhla muutettiin kristittyjen juhlaksi eli Valpuriksi. Valpuri juhlan nimi tulee Pyhä Walpurgista. Devonissa eläneestä Englantilaisesta pyhimyksestä. Jos nimi kuulostaa saksalaiselta, se johtuu, siitä että Walpurga kuului saksilaiseen ylimysperheeseen. Saksassa pakanallista Hela-juhlaa vastaa Walpurgisnacht - juhla eli Valpurin yö. Brittein saarilla juhla tunnetaan paremmin druidien Beltane juhlana. Valpuri juhlan muuttuessa enemmän kristityksi juhlaksi entiset pakanalliset uskomukset alkoivat saada tuomittuja piirteitä. Huhtikuun ja Toukokuun välinen yö tunnettiin Suomessa muunmuasa nimillä Valpurinyö, Taikayö sekä Noitienyö. Uskottiin, että kyseisenä yönä noidat olivat voimakkaimmillaan. Ihmiset pelkäsivät, että noidat ja pahat henget sieppaisivat lapsia ja veisivät karja-onnen. Noidilta suojauduttiin ripustamalla luuta ja lepänoksia talojen eteen. Nykyinen Vappu rantautui Suomeen naapurimaastamme Ruotsista. 1800-luvulla niin Ruotsissa ja Suomessa kukan päivä eli Flooran päivä 13.Toukokuuta oli päivä, jolloin ylioppilaat ja työläisten ryhmät pitivät yleisiä kokouksia. 1800-luvun lopulla kokouspäivä siirrettiin Toukokuun ensimmäiseksi. Työläisten oikeuksia alettiin myös ajamaan ympäri maailmaa näin ollen Toukokuun ensimmäinen on myös kansainvälinen työläisten päivä. Vapusta tuli Suomessa yleinen vapaa päivä 1944 ja liputuspäivä vuodesta 1979 lähtien. Vappuun kuuluu riehakas tunnelma, karnevaalit, ilmapallot, serpenttiini, sima, munkit, ylioppilaslakit, välillä myös shampanjan juonti ja lapsille järjestetään paljon naamiaisia. Monet näistä perinteistä juontavat juurensa Toukojuhlaan. Aika toivottaa kesä tervetulleeksi takaisin. |
NiinaKuvittaja, kuvataiteilija ja kansanperinteen tutkija. Pitää kissoista, teestä ja syksystä. 
Asialliset kommentit ja keskustelu ovat aina tervetullutta ja pyrin vastaamaan kommentteihin ja kysymyksiin heti, kun pystyn :)
Uhkailusta, kuvien/tekstien luvatta kopionnista tulee automaattinen porttikielto ja rikosilmoitus. 
Blogiarkisto
April 2021
Kategoriat
All
|
RSS Feed
