Vihervaaran Anna ja Erityisherkkyys

Tumma Päilyvä Aallokko 

Erityisherkkyys on ollut kovasti pinnalla parin viime vuoden aikana, sekä Suomessa ja ulkomailla. Sen jälkeen, kun muutama vuosi takaperin ymmärsin olevani erityisherkkä olen (ehkä alitajuisesti) kiinnittänyt huomiota muihin erityisherkkiin ihmisiin kirjallisuudessa, elokuvissa ja tietysti oikeassa elämässä. Vihervaaran Anna, suosikkihahmoni tyttökirjojen maailmasta on myöskin erityisherkkä. Voisiko Annan erityisherkkyys olla, jopa yksi syy kirjojen suursuosiolle. ​

"Huominen on uusi päivä vailla virheitä...toistaiseksi"

Niille, joille Vihervaaran Annan maailma on vieras, Vihervaaran Anna (Anne of Greengables) on kanadalaisen kirjailija Lucy Maud Montgomeryn teos vuodelta 1908. Kirja sijoittuu Kanadan itärannikolle Prinssi Edvardin saarelle, jossa kirjailija vietti lapsuuteensa. Anna seikkaili yhteensä yhdeksässä kirjassa ja oli Montgomeryn laajan kirjallisen tuotannon ylivoimaisesti suosituin hahmo. 

Anna Shirley on 12-vuotias orpotyttö, joka erehdyksen kautta päätyy Prinssi Edwardin saarelle, jossa hänet adoptoivat sisarukset Marilla ja Mathew Cuthbert. Anna on puhelias, sosiaalinen ja kovasti unelmointiin taipuvainen, herkkä lapsi ja hänen tunnusmerkkinsä ja (ikuinen murheensa) on leiskuvat, tulenpunaiset hiukset, sekä kesakkoiset kasvot. Anna löytää hiljaisesta ja ujosta Matthewsta sukulaissielun. Varautuneemmalla Marillalla ja Annalla kestää aikansa löytää yhteinen sävel. Lopulta sisarukset kiintyvät Annaan kovasti ja rakastavat tätä kuin omaa tytärtään. Annan tunnemaailma on syvä. Hän ottaa elämän kaikki ilot ja surut vastaan kovalla kiihkolla, mikä tekee hänen elämästään, hyvin nautinnollista, mutta välillä myös erittäin kivuliasta. Kommelluksilta ei ensimmäisessä kirjassa vältytä. Anna lyö kihvelitaulun (tulevan elämänkumppaninsa) Gilbertin päähän, kun tämä kutsuu häntä koulussa porkkanaksi. Anna värjää vahingossa tukkansa mustan sijasta vihreäksi ja suuttuu naapurin rouva Lyndelle, kun tämä arvostelee Annan ulkonäköä. ​​

Erityisherkän ihmisen tunnemaailma on syvä. Vaikka erityisherkistä suurin osa on sisäänpäin kääntyneitä introverttejä noin, 30 % kaikista maailman erityisherkistä on sosiaalisempia ekstrovertteja. Anna kuuluu ekstroverttien eritysherkkien joukkooon.Ystäväni, joka aikoinaan tutustutti minut erityisherkkyyteen kuuluu samaan ryhmään. ​

Eräässä haastattelussa Annaa vuoden 1985-tv sarjassa näytellyt Megan Follows kertoi hahmosta näin:

"Anna on täysin rehellinen, eikä hän koskaan salaile tunteitaan tai suodata ajatuksiaan. Tämän takia, joidenkin ihmisten mielestä Anna tuntee liikaa. Hän on joko liian onnellinen, tai liian epätoivoinen"

Kuuluisat Anna-sanonnat kuten ”olen epätoivon syövereissä” tai ”luumuvanukas ei paranna kärsinyttä sielua”, johon Marilla vastaa ”sielun kärsimys ei ainakaan näytä kieltä vahingoittaneen” Kuvaavat erinomaisesti Annan erityisherkkyytä ja Marillan totaalista herkkyyden puutetta (ja ennenkaikkea tämän käytännöllistä luonnetta). ​

Annan paras ystävä on Diana Barry. Annan ja Dianan ystävyys on lähestulkoon kadehdittavan täydellistä. He eivät ole ikinä riidoissa ja Anna suorastaan palvoo Dianaa. Tytöt arvostavat toisiaan kovasti. Varsinkin ensimmäisessä kirjassa tulee esiin Annan kaipaus löytää itselleen oma perhe ja paras ystävä. Rivien välistä voi lukea Annan yksinäisyydesta ja hyvin rikkinäisestä lapsuudesta, johon kuuluivat heitteille jättö, kiusaaminen, sekä henkinen ja mahdollisesti myös fyysinen väkivälta. ​

"Ihana maailmani, olet kaunis ja minusta on ihana elää"

Erityisherkkyyttä pidetään sisäisenä, geneettisenä ominaisuutena. HSP-geenien lisäksi Annan erityisen syvään herkkyyteen ovat vaikuttaneet myös hänen traumaattinen lapsuutensa. Tulleessaan Vihervaaraan Annan rakkautta kaipaava lapsensielu on suorastaan nääntynyt. Pitkälti Dianan ja Matthewn ansiosta Anna alkaa kukoistamaan ja on ensimmäistä kertaa elämässään onnellinen.

Annan paras ja ehkä myös kadehdittavin ominaisuus on tämän kyky ystävystyä lähes kaikkien kanssa. Vaikka hän välillä vaipuukin epätoivon kuiluun, suurimman osan ajasta Anna on hyväntuulinen optimisti. Annakaan ei ole täydellinen ja avoimesti myöntää sen. Anna on hyvin pitkävihainen. Punainen tukka on Annan arka paikka, eikä hän suostunut puhumaan Gilbertille kolmeen vuoteen, sen jälkeen, kun tämä kiusasi tätä tämän tukasta. 

Rikas sisäinen maailma, paikkoihin kiintyminen ja niiden nimeäminen, luovuus, kirjallinen lahjakkuus, ikuinen romanttisuus, mielikuvitus ja äkkinäisten päätösten teko kuuluu kaikki Annan luonteeseen. Myöhemmissä kirjoissa Annasta tuli myös ystävien ja puolituttujen naimakauppojen järjestäjä, ehkä juuri tämän hyvän intuition takia. Erityisherkkyys on lahja ja että kirous. Kirjoissa Annaa kuvaillaa ihmisenä, jolle on helppo avautua, koska Anna ei helposti arvostele toista. Erityisherkät pystyvät helposti eläytymään toisen iloihin ja suruihin. ​

Luin ensimmäisen Annani 9-vuotiaana ja olen sen jälkeen lukenut ne melkeinpä, joka kesä. Vihervaara on rauhallinen paikka, joka tarjoaa paljon kauneutta sitä etsivälle. Erityisherkkyyteni ymmärsin ensimmäisen kerran noin 5 vuotta sitten. Annasta ja Annan herkkyydestä on ollut puhetta, jopa ennen Elaine Aaronin erityisherkkä ihminen - teoksen ilmestymistä. Monelle erityisherkälle Anna on ollut suoranainen pelastaja ja roolimalli. Vaikka Anna on hyvin herkkä, Anna ei ole ikinä ollut uhri. Päinvastoin, Anna ei ikinä häpeile herkkyyttään tai yritä piilottaa sitä, vaan on aina ylpeästi oma itsensä. Annan tarina on omanlaisensa tuhkimo-tarina. Huonot lähtökohdat elämälle saanut orpotyttö valloittaa Vihervaaran ja Avonlean sydämet. Hänestä tulee ystävä, opettaja, kirjailija, äiti ja puoliso. 

Kun lapsena luin Annoja, niitä pidettiin tyypilliseen tyttökirja-genren tapaan viattomana viihteenä. Näin aikuisena Annojen maailma on astetta synkempi. Eikä itselleni tullut yllätyksenä, kun pari vuotta, sitten kuulin, että kirjalija Montgomeryn todellinen kuolinsyy olikin itsemurha, eikä sydänkohtaus, toisin kuin aiemmin oli luultu. Lucy Maudella oli kyky kuvata maailmaa täydellisesti lapsen silmin. Kaikilla Montgomeryn sankareilla, kuten Jane Victorialla ja Uuden Kuun Emilialla tuntuu olevan hyvin rikas sisäinen maailma. Lucy Maud oli todennäköisesti erityisherkkä itsekkin. ​

"Eikö ole ihanaa, kun kuvitelmat tulevat toteen"

Olin lapsena hyvin ujo ja aina pelkäsin muiden ihmisten arvosteluja. Ihailin Annaa, koska tämä sanoi aina mielipiteensä suoraan eikä kummemmin välittänyt, siitä mitä muut hänestä ajattelivat. Olisinpa itsekkin ollut sen ikäisenä yhtä rohkea, mutta ehkä siihen tarvittiin Annan kaltainen hahmo auttamaan minua tulemaan omaksi itsekseni. Minulla oli lapsena hyviä ystäviä tunsin aina olevani hieman ulkopuolinen. Erityisherkkä termiä ei vielä oltu 90-luvun lama-Suomessa lanseerattu. Annasta tuli fiktiivinen sydänystäväni. Hänkin oli herkkä ja tunsi elämän ilot ja surut paljon voimakkaammin kuin muut.

Ala-asteella rakastin vuoden 1985 Sullivan Entertainmentsin Vihervaaran Anna-sarjaa. Vuoden 1985 sarjassa Annan erityisherkkyys näkyy selkeästi ja se näkyy myös Netflixin Anna E:llä sarjassa. Yritin pitää avoimen mielen katsoessani Anna E:llä. Pidän sarjassa, siitä, että Annan erityisherkkyys on näkyvämpää, kuin koskaan aiemmin. Ongelma on siinä, että sarja on liian ylidramatisoitu ja kirjan avoin ja optimistinen Anna on sarjassa usein töykeä ja ilkeä ja toisin kuin kirjassa, jossa ihmiset ihastuvat Annan luonteeseen, sarjassa Netflixing sarjassa Annaa aletaan arvostamaan vasta sitten, kun hän tekee suuria tekoja; pelastaa lapsen hengen tai kaupungin tulipalolta. 

Vaikka erityisherkkyys on yleisesti tunnettu asia se on yhä monella tavoin tabu, eivätkä kaikki erityisherkät ole suinkaan yhtä avoimia asiasta kuin minä. Erityisherkät joutuvat herkästi kiusaamisen kohteeksi, mikä saattaa johtaa masennukseen ja muihin mielenterveysongelmiin. Pitkän aikaa suomalaisessa kulttuurissa, jossa kuitenkin erityisherkkiä on kohtalaisen suuri määrä, herkkyyttä on karsastettu ja pidetty vikana eikä suinkaan hyveenä. Suomalaisista julkisuuden hahmoista esim. Pirkka-Pekka Petelius on kertonut olevansa erityisherkkä ja maailmalla Winona Ryder sekä Steven Spielberg. Annan tavoin moni erityisherkkä päätyy luoville aloille. Silti erityisherkkä voi yhä kokea syrjintää ja konflikteja herkkyytensä takia. Tämän takia Anna on tärkeä hahmo. Anna on positiivinen roolimalli kaikille erityisherkille. ​