​Bichura – Kodin henki tataarien/turkkilaisten myyteissä. Uskottiin, että jokaisessa rakennuksessa oli Bichura. Ihmismuotoinen Bichura pukeutui aina punaiseen. Ne pystyivät myös muuttamaan itsensä eläimiksi. Mieluiten Bichura muutti itsensä kissaksi tai koiraksi.
 
Chak – Paholaismainen hahmo turkkilaisesta kansanperinteestä. Chakin kerrottiin erityisesti piinaavan talonpoikia. Chakien kerrottiin useimmiten asustavan pajupuiden luona tai soilla. 
 
Chesma Iyesi – Kissan muotoinen paha henki, joka asui lähteiden ja vesiputouksien luona. Se houkutteli lapsi luokseen silittämään sitä, kunnes hukutti heidät.
 
Erbörü – Turkkilainen versio ihmissudesta. Kansanperinteessä ihminen muuttui ihmissudeksi, joko tietentahtoen, tultuaan purruksi tai kirouksen alaisena.

Erbüke – Olento, joka oli puoliksi ihminen ja puoliksi käärme. Erbüke oli käärmeiden johtaja ja kaikista viisain.

Hortlak/Hortdan – Julma kuoleman henki. Hortlak oli hautausmailla asuva olento  ja yleinen hahmo Azerbaizanilaisessa mytologiassa.

Irshi – Keiju. Irshien kerrottiin olevan kauniita miehiä ja naisia. Ne olivat pitkiä, ihmisen mittaisia, säkenöivän kauniita enkelimäisiä olentoja.
​
Karakoncolos – Mörkö. Ottomaanien myyteissä karaknocolos ilmestyi talvella kaikista kylmimpään aikaan. Se seisoi kaikista pimeimmissä nurkissa ja kysyi arkipäivisiä kysymyksiä kaikilta ohikulkijoilta.

​Khyrtyq – Naispuolinen demoni, joka asui soilla, sekä puroje ja järvien varsilla olevissa tiheiköissä. Sen kerrottiin olevan vaarallinen ja verenhimoinen.

Mhackay – Vampyyri Turkkilaisten/Tataarien myyteissä. Uskottiin, että Mhackayllä on kaksi sydäntä ja kaksi sielua.

Neme – Luonnon haltija turkkilaisessa mytologiassa. Nemet asuivat vuorilla, metsissä, luolissa sekä maan alla.

Orek – Zombi eli elävä kuollut, jota noita/shamaani hallitsi.

Peril – Enkeliä/keijua vastaava haltija. Perilit olivat kauniita, säkenöiviä, siivekkäitä olentoja. Ne asuivat erillisessä todellisuudessa, mutta joskus vierailivat ihmisten maailmassa.
​
Shurala/ Şüräle – Metsädemoni, jolla oli pitkät sormet, sarvi keskellä otsaa, sekä täysin karvan peittämä vartalo. Shurala houkutteli uhrinsa tiheikköön ja kutitti heidät kuoliaaksi.

​Susulu – Merenneito turkkilaisessa mytologiassa. Meren kuninkaan tytär.

Ubir – Verta imevä vampyyri.

Uylak – Uylak oli miespuolinen kannibalistisiä piirteitä omaava shamaani. Se oli muodonmuuttaja ja pystyi ottamaan minkä tahansa eläimen tai ihmisen muodon. Useimmiten Uylak ilmestyi hevosena, koiperhosena tai sutena.

Yarbogha – Olento joka oli puoliksi ihminen ja puoliksi härkä. Yarboghat olivat villejä ja julmia.

Yaryond – Kentaurin kaltainen olento. Puoliksi ihminen, puoliksi hevonen. Yaryondien uskottiin olevan villejä ja kiihkeitä.
​
Yuxa – Käärmeiden kuningatar. Suositun kansantarinan mukaan, jokainen 100-vuotias käärme muuttui Yuxaksi. Yuxa pystyi muuttamaan muotoaan kauniiksi nuoreksi naiseksi, joka nai miehiä ja synnytti heille jälkeläisiä.

 ​

​Turkkilaiset kielet kuuluvat Altai-vuorten kieliryhmaan ja turkkilainen mytologia kattaa alleen lukemattomia turkkilaisia kielia puhuvia kansoja aina Tataareista Kazakstaniin, Kaukasus-vuorille ja itäisen Siperian Yakip kansaan. Turkkilaisessa mytologiassa on elementtejä mongoolialaisten shamanismista eli tengrismista, seka islamin uskosta. Tataarien mytologia on sekoitus Indo-Eurooppalaisia myytteja seka varhaista uralilaista shamanismia.

Hurmuz/Kurmez – Sielujen jumala. Mongoolialaista alkuperää. Hurmuzia palvottiin shamanistisissa riiteissä.
 
Inehsit – Synnytyksen jumala, joka auttoi naisia synnytyskipujen lievittäjänä.
 
Izih – Villien eläinten suojelija. Izih oli erityisesti vapautettujen eläinten suojelijajumala.
 
Jayik – Jokien jumala Dayikin ja Altain alueella.
 
Kayra/ Kaira – Luojajumala Tengrin poika. Myöskin luojajumala ja maailmankaikkeuden hallitsija.
 
Koyas/Kuyash – Auringon jumala. Maailmankaikkeuden jumala Tengrin ja äiti maa Etygenin poika.
 
Kubai – Synnytyksen ja lasten suojelija.
 ​