|
Tarinaa pahoista hengistä saamelaisissa myyteissä (englanniksi)
0 Comments
 Juttua taivaankappaleista saamelaisessa mytologiassa )O( Gulahallu! 
Saamelaisten maailmankatsomus oli animistis-shamanistinen. Heidän jumalansa eivät aina olleet ihmisen muotoisia vaan näkymättömiä luonnon henkilöitymiä.
Horagállis Ukkosen jumala
Saamelaiten ukkosen jumala tunnettiin nimellä Horagállis. Muita tämän nimiä eri saamelaiskielillä olivat Hovregállis, Äijjh, Dearpmes, Tiermes, Bájan and Áddjá. Muita tunnettuja ukkosen jumalia pohjoismaissa ovat suomalaisen mytologian Ukko/Ilma/Ilmarinen, Eestiläinen Uku ja Skandinaavinen Thor. Saamelaisessa kulttuurissa ukkosen jumalaa palvottiin ennen kaikkea sateen tuojana. Hän oli porojen ja ihmisten suojelija. Uskottiin, että Horagálliksen tuoma puhdistava sade puhdisti ilman ja vei tauteja mukanaan. Saamelainen kulttuuri oli metäsästyskulttuuri, jossa miehillä ja naisilla oli tarkasti määrätyt sukupuoliroolit. Horagálliksen kultti oli naisille tabu ja vain miehet saivat palvoa häntä. Shamaanirummussa jumalan vasara/vaaja kuvataan ristin-näköisenä. Vasaraa pelättiin, koska se aiheutti myrskyjä ja salamat saattoivat surmata ihmisiä ja eläimiä.Vihainen jumala saattoi halkoa vuoria ja aiheuttaa tulvia. Horagállikselle uhrattiin urosporoja sekä verellä värjättyjä vasaroita. Pohjoisessa Suomessa tunnetuin Horagálliksen palvontapaikka on Inarissa sijaitseva Ukonsaari, missä ukkosen jumalan palvontaa harjoitettiin vielä 1800-luvulla.
Biegga-almmái eli tuulimies
Shamaanirummussa Biegga-almmái on seisova hahmo, jolla on kaksi lapiota kädessään. Itäisten saamelais-heimojen parissa jumala tunnetaan nimellä Ilmaris. Useat muinaiset suomensukuiset heimot palvoivat aikoinaan ilman jumalaa nimeltä Inmar ja Suomessa Ukkoa edeltänyt taivaanjumala ol i nimeltään Ilma. Saamelaiset uskoivat, että Biegga-almmái asui vuoren huipuilla ja kallioilla. Paikoilla, joissa aina tuuli. Biegga-almmáilla oli suuri vaikutus saamelaisten elämään, koska hän vaikutti siihen, mihin suuntaan porovakat kulkivat. Biegga-almmái oli sään jumala ja toi mukanaan myös lumisateen, hurrikaanit ja kovan tuulen.
Leaibealmmái metsästyksen jumala
Leaibealmmái eli leppämies oli metsästyksen jumala ja hänen uskottiin asuvan leppäpuissa. Lepät olivat saamelaisille pyhiä puita, koska niiden sisältämä sappi oli punaista ja edusti verta. Uskottiin, että Leaibealmmái hallitsi kaikkea riistaa, mutta ei poroja. Saamelaiset kastoivat nuolensa punaiseen nesteeseen, jota oli keitetty lepän mahlasta. Punainen nuoli edusti saaliin ja saalistajan yhteyttä. Samaa punaista väriä käytettiin shamaanirumpujen kuvioiden maalaamiseen.
Radien, Yhteisön jumala
Saamelaisessa mytologiassa Radien on on taivaan jumala. Hänet tunnetaan myös nimillä Veralden Radien, Tsorve-Radien eli sarvi-Radien, Mailmen Radien eli maailma-Radien, Kierva-Radia, Impil, Jumbmel ja Ráddenáchhi. Radien oli yhteisön jumala, jota kaikki palvoivat. Nimi Radien kirjaimellisesti käännettynä merkitsee hallitsijaa ja viittaa abstraktiin näkymättömään henkeen. Radien ei ollut minkään luonnonilmiön personifikaatio. Hän oli ihmisten sosiaalisten suhteiden jumala. Radienilla oli oma perhe, johon kuuluivat vaimo Ráddenáhkka, tytär Rana Niejta, joka oli myös yksi kevään jumalattarista sekä poika Ráddenbárdni. Radien yhdistettiin hedelmällisyyteen, poroihin, ihmissuhteisiin, perheeseen sekä maailmanpuuhun. Perinteenä oli pystyttää puu Radienin kunniaksi. Saamelaisille maailmanpuu oli myös yhteisön symboli, jossa ihmiset, eläimet ja haltiat kuuluivat kaikki yhteen. Radien oli elämän ja kuoleman jumala. Hän vastaanotti kuolevan hengen ja ohjasi tätä jälleensyntymän prosessissa. Kun saamelainen kulttuuri sai enemmän vaikutteita kristinuskosta Radien muutettiin vastaamaan kristinuskon jumalaa.
Kun nainen oli raskaana uskottiin, että Radien lähetti lapsen hengen kohtuun, jossa maan äiti, jumalatar Máttaráhkka yhdisti lapsen sielun ruumiiseen. Radienia palvottiin, eniten Norjan ja Ruotsin pohjois-osissa. Koska Radien oli hedelmällisyyden jumala hänelle uhrattiin porojen sukupuolielimiä. Rituaalien on kuvattu olleen raakoja ja verisiä ja niihin on myöhemmin tullut mukaan, sekä pakanallisia skandinaavisia vaikutteita ja myöhemmin vaikutteita kristinuskosta. Suomessa Radienin palvonta sulautui Horagálliksen/Ukko jumalan palvontaan. Ukko oli suomalaisessa mytologiassa ukkosen, hedelmällisyyden ja yhteisön jumala
Mánnu eli kuu-ukko
Saamelaisissa perinteissä kuuhun liittyi paljon erilaisia uskomuksia. Saamelaisessa kansanuskossa kuu nähtiin maskuliinisena olentona. Lahjakkaina astronomeina saamelaiset pystyivät kuun asennosta päättelemään milloin oli hyvä aika metsästää ja kalastaan. Yksi yleisistä kuu-uskomuksista oli se, että kuun pimennyksen aikaan peikko söi kuuta. Sama uskomus löytyy myös Suomesta. Toisen uskomuksen aikaan lurjus maalasi yöllä kuun mustaksi ja aiheutti kuun pimennyksen. Kuuhun liitettiin paljon epäluuloa, koska se edusti yötä, tuntematonta, talvea, pimeyttä ja kuolemaa. Saamelaiset palvoivat ennenkaikkea aurinkoa elämän antajana.
Ruto tautien tuoja
Ruto eli rota oli tautien demoni. Shamaanirummussa Ruto kuvataan hevosratsastajana. Uskottiin, että ruto oli sairaus, joka saapui ratsastajan muodossa, ja kun henkilö parani ratsastaja ratsasti tiehensä. Parannus rituaaleissa hevosia uhrattiin Rutolle ja sairaus yritettiin siirtää ihmisestä hevoseen. Saamelaisille Ruto oli paha sairauden jumala, mutta hänet kuvattiin pienenä jumaluutena. Myöhemmin, kun saamelainen kansanusko sai enemmän kristillisiä vaikutteita Rutosta tuli Rotaimon eli Alisen maailman hallitsija, jossa kaikki pahat henget elivät. Saamelaissa folkloressa Rotaimen kerrottiin sijaitsevan pohjattoman järven pohjassa.
Luin tämän Juha Pentikäisen kirjan ensimmäisen kerran toissa kesänä ja se teki syvän vaikutuksen. Sellaiset kirjat, joista oppii uusia asioita ovat kovasti mieleeni. Tämä kirja pursuaa tietoa saamelaisesta mytologiasta sekä saamelaisten suhteesta luontoon ja näkymättömään aina läsnäolevaan henkimaailmaan.
Kirjassa käsitellään muunmuassa saamelaisten historiaa, elämänpiiriä, tapoja, uskomuksia auringosta, kuusta ja revontulista. Poronhoidon historiaa, shamanistisia uskomuksia ja noitarumpujen magiaa. Kirjassa käydään myös läpi saamelaisten perinneuskon muuttumista kristinuskon myötä. Kirjan lopussa käsitellään myös saamelaisten "nykytilannetta". Kirja ilmestyi 1995 eli yli 20 vuotta sitten, niin nykytilanne-osio on eittämättä vanhentunut, mutta muuten kirja on erinomaista luettavaa kaikille saamelaisesta mytologiasta ja kulttuurista kiinnostuneille. |
NiinaKuvittaja, kuvataiteilija ja kansanperinteen tutkija. Pitää kissoista, teestä ja syksystä. 
Asialliset kommentit ja keskustelu ovat aina tervetullutta ja pyrin vastaamaan kommentteihin ja kysymyksiin heti, kun pystyn :)
Uhkailusta, kuvien/tekstien luvatta kopionnista tulee automaattinen porttikielto ja rikosilmoitus. 
Blogiarkisto
April 2021
Kategoriat
All
|
RSS Feed