 Jumaluudet: Mielikki, Vellamo Vuodenaika: Kevät Elementti: Maa, Vesi Symboliikka: kauneus Sapatti: Kesäpäivän Seisaus  Itämeren- suomalaisessa kansanperinteessä tuomi on feminiininen puu, joka yhdistetään maahan ja veteen. Tuomenkukat yhdistetään kuuhun. Tuomeen on liitetty useita eri metsästyksen jumalattaria ympäri maailmaa. Suomessa tuomi liitetään metsänjumalatar Mielikkiin. Suomenkielen sana tuomi on suomalais-ugrilaista alkuperää ja tuomi tunnetaan erityisesti sen voimakkaasta tuoksusta. Tuomenmarjat olivat aikoinaan tärkeä ravinnonlähde kivikauden ihmisille. Tuomen kaarnaa käytettiin korien punontaan, sekä kankaiden ja lankojen värjäämiseen. Tuomesta myös veistettiin pieniä esineitä. Tuomella on lempeän puun maine. Se merkitsi onnea, ystävyyttä ja iloa. Uskotaan, että tuomen halaaminen vähentää masennusta ja ahdistuneisuutta. Suomessa oli ennen muinoin koristella kodit tuomenoksilla aina äitienpäivänä ja Juhannuksena. Uskottiin, että varkaat ja pahantekijät välttivät tuomia. Keväällä Suomessa ja Eestissä oli tapana tehdä tuomenkukista seppeleitä ja asetella niitä lehmien päihin. Tämän tavan uskottiin suojelevan lehmiä, jotteivät saalistaja-eläimet hyökkäisi niiden kimppuun. Kansantaikuudessa tuomen oksia ja kuorta on käytetty parantamaan reumatismia, yskää, päänsärkyä, ruttoa ja horkkatautia. Tuomenmarja teellä on myös parannettu unettomuutta. Tuomenmarjat ovat syötäviä ja niistä voi tehdä vaikka mehua. Tuomi Video
0 Comments
 Planeetta: kuu, merkurius jumalattaret: Akka/Rauni, Mielikki, Neitsyt Maria Vuodenaika: Kevät Elementti: Vesi Symboliikka: Jälleensyntymä, herääminen Sapatti: Matopäivä (Kevätpäivän tasaus)  Paju kasvaa veden äärellä Pajulle on suomenkielessä kaksi sanaa. On Paju, joka viittaa paju-puuhun, sekä raita, joka on pensasmainen paju. Paju-sana on suomalais-ugrilaista alkuperää ja raita-sanalla on balttilaiset juuret. Paju kasvaa nopeasti ja voi elää 50-80 vuotiaaksi. Paju kasvaa vetisisissä paikoissa, joissa on paljon auringon valoa Eestiläinen sananlasku sanoo ”pajun sielu on vettä” Tämä kuvastaa hyvin pajun kasvupaikkoja. Suomessa ja Eestissä pajun oksia on käytetty taikavarpuina, joiden avulla on etsitty maanalaisia lähteitä. Pajuja käytettiin myös korien ja kalastusansojen puonontaan. Pajunkuorella on ollut monenlaisia käyttötarkoitusksia. Siitä on punottu kenkiä, kalastusverkkoja ja pajunkuorella on värjätty nahkaa ja lankoja. Kansanparantajat liottivat pajunkuorta teeksi, jolla parannettiin päänsärkyä, reumatismia ja alennettiin kuumetta. Ennen kristinuskon leviämistä länsisuomessa oli tapana kerätä pajunoksia maljakkoon ja oksien asennoista ennustettiin säätä. Itä-Suomessa pajunoksat olivat suosittuja taikasauvoja. Keväisin pajusauvoilla suoritettiin rituaaleja, joilla suojeltiin karjaa ja maata. Virpomista harrastetaan yhä tänäkin päivänä Länsi-Suomessa. Virpominen saapui aikoinaan Suomeen Ruotsin kautta. Vähän alueesta riippuen pääsiäisnoidat kulkevat, joko lankalauantaina tai Palmusunnuntaina.  Eestissä Palmusunnuntai tunnetaan nimellä Urbepäev eli suomalaisittain urpupäivä ja urpu viittaa kukintoon. Urbepäevinä oli tapana, että aamulla pitkään nukkuvat perheen jäsenet herätettiin, koskettamalla heitä hellästi pajunoksalla. Joskus herättäjänä toimi talon isäntä ja samalla tämä lausui onnea ja pitkää ikää toivottavan runon. Palkinnoksi saatiin munia ja keksejä. Eestissä oli myös tapana loitsia suojaloitset eläinten ja peltojen ylle. Koska pohjoisella pallonpuoliskolla, ei kasva raamatusta tuttuja palmuja, sekä luterilainen, että ortodokinen kirkko korvasivat palmunoksat pajunoksilla. Tämän takia pajunoksat ovat sekä Suomessa, että Eestissä osa ortodoksisen kirkon pääsiäisjuhlamenoja. Luonnonuskonnoissa paju symboloi luonnon keväistä jälleensyntymää. Video pajuista |
NiinaKuvittaja, taiteilija ja kansanperinteen tutkija. Pitää kissoista, teestä ja taruista. Blogin aihepiirin kuuluvat kuvittaminen, sadut ja myytit. 
Blogiarkisto
January 2019
Kategoriat
All
|
RSS Feed