Ensimmäinen kosketukseni Caiellach jumalattareen tapahtui reilu vuosi sitten, kun olin vaellusmatkalla Skotlannissa. Luin paljon myyttejä ja runoja Cailleachista ja siitä, miten hänen kerrotaan muokanneen Skotlannin maisemaa ja maaperää.

Cailleach on alunperin Irlantilainen jumalatar, jonka juuret ulottuvat aina neoliittiselle ajalle Maltan saarelle ja Iberian Niemimaalle. Irlantilaisten esi-vanhemmat ilmeisesti toivat jumalattaren mukanaan purjehtiessaan etelä-Euroopasta pohjoiseen. Myöhemmin Cailleachin kultti levisi ympäri Brittein saarta ja erityisen tärkeä jumalatar hän on Skotlannissa, jossa hänen kerrotaan luoneen vuoret, joet, luolat ja järvet.

Tämä Sorita d´Esten ja David Rankinen kirja Cailleachista on aika lyhyt, mutta pursuaa tietoa tästä mystisestä jumalattaresta.

Cailleach on niin sanottu crone - jumalatar eli hän ilmestyy vanhan naisen hahmossa. Uskotaan, että Cailleachin kultti on yhtä vanha kuin äiti maan palvonta ja hän on mahdollisesti yksi varhaisimmista muinaisten druidien palvomista jumalattarista.

​Vanhana luonnon jumalattarena Cailleachin valtakuntaa ovat syksy ja talvi. Hän kuvastaa luonnon kiertokulkua ja jälleensyntymää. 

Kirja on englanninkielinen ja suhteellisen helppo lukuinen. Suosittelen lämpimästi kaikille muinaisista jumalatar-kulteista kiinnostuneille.

Kirjan on kustantanut pagan portals. 

 Marjut Hjeltin pieni taikakirja sisältää muinaissuomalaisia loitsuja ja uskomuksia. Luvut on jaettu eri kategorioihin kuten; syntymä, häät ja kuolema. Elämän suurten käännekohtien lisäksi kirjasta löytyy muunmuassa uskomuksia, siitä kuinka lapset oppivat parhaiten uimaan, mistä tietää kuka jää vanhaksi piiaksi tai aikamies-pojaksi ja kuka ei, naimisiin menon enteitä ja sää-ennustuksia.

Kirjaa somistavat Jaana Aallon eteeriset kuvitukset.

Hekottelin välillä kirjaa lukiessa. Suurin osa uskomuksista ovat nykypäivän mittapuulla lähinnä huvittavia. Uskomusten mukaan esimerkiksi kaikki kissa-ihmiset jäävät automaattisesti naimattomiksi, ja myös ne jotka kehtaavat laulaa saunassa, kuten myös ne, joille ei siivoaminen maistu. 

"Jos nainen lakaisee lattiaa, istuu alas ja pitää hengähdystauon hän jaa naimattomaksi" 

Vanhapiika-luvun uskomuksia voidaan pitää suorastaan seksistisinä. Pitää muistaa kuitenkin se, että ennen vanhaan naisen status oli suoraan yhteydessä tämän miehen statukseen.

Kirja sopii luettavaksi kaikille, joita vanhat suomalaiset uskomukset kiinnostavat. 

​​Ostin tämän Skye Alexanderin Mermaids kirjan keväällä 2017 ja olen jo kerennyt lukea sen pari kertaa kannesta kanteen. Kirja on todella kaunis. Kuvitus on minimalistista. Lähinnä 1800-luvun merenneitokuvituksia, jotka  on kaikki kirjaan painettu turkoosin ja sinisen sävyin kirjan henkeen sopivasti.

Tämä Mermaids kirja on yksi parhaimmista tietokirjoista, joita olen merenneidoista lukenut niin ainakin Alexanderin keiju ja Yksisarviskirjat ovat ostoslistallani.

Mermaids tarjoaa laajan syväkattauksen merenneitojen symboliikkaan, historiaan ja kulttuuriin. Kirjassa käsitellään ihmisen suhdetta veteen ja sen vahvaa naiseuteen liittyvää symboliikka, sekä miten romantiikan ajan taiteilijat vaikuttivat merenneito kuvan syntyyn. Kirjassa käsitellään kiinnostavasti merenneitojen imagoa. Miten merenneito sai pyrstön? Millaisia merenmiehet ovat? oliko merenneidoilla joskus kaksikin pyrstöä?

Itselle kaikkein kiinnostavinta kirjassa on sen laaja-alainen tutkimus merenneidoista ympäri maailmaa. Aina ensimmäisistä Babylonialaisista meren jumalattarista Afrikkalaiseen Mami Wataan. Kiinan vesilohikäärmenaisiin. Muinaisen Kreikan syvän veden jumaliin ja jumalattariin ja makean veden henkiin naiadeihin. Mainitaanpa kirjassa vielä näkki ja erilaiset veden viekastelijat, kuten japanilainen kappa.

Kirjassa on myös hauskoja historiallisia tietokuplia merenneidoista populaarikulttuurissa ja muinaisista meren ja veden henkiin liittyvistä taikauskoista. Jos englanninkielesi on hyvää (ainakaan toistaiseksi en ole nähnyt tätä kirjaa suomeksi käännettynä) ja rakastat merenneitomytologiaa tämä kirja on juuri sinulle.

​

Kaarle Krohnin "Suomalaisten runojen uskonto" ilmestyi ensimmäisen kerran jo vuonna 1915 ja sen silloinen kustantaja oli suomalaisen kirjallisuuden seura. Itse hommasin oman kopioni pari vuotta sitten salakirjoista. 

102 vuotiaaksi-kirjaksi Kaarle Krohnin teos on hyvin moderni. Tyyli on asiallinen ja toisin kuin monilla saman ajan suomalaisilla antropologeilla Krohnin teos ei ole saarnaava, eikä se jatkuvasti vertaile suomalaisten myyttien alemmuutta suhteessa kristinuskoon.

Kaarle Krohn oli Suomessa yksi merkittävimmistä antropologeista. Hänen isänsä Julius Krohn kehitti alunperin ns. maantieteellis-historiallisen tutkimusmetodin, jossa myytin, legendan ja sadun varhaisvaiheita, kulkeutumista ja muuntautumista seurataan. Tämä näkyy myös "suomalaisten runojen uskonnossa", jossa Krohn vertailee suomalaisia myyttejä Itäisen Euroopan, Balttian, saamelaisten ja skandinaavien vastaaviin myytteihin. 

Kirja on äärimmäisen kattava matka suomalaiseen mytologiaan ja menneisyyten. Käsittelyyn pääsevät Vainajala, myyttiset eläimet, karhu-kultti, tontut, haltiat, tietäjälaitos, jumaluudet sekä keski-ajan katolilaisuuden vaikutus suomalaiseen mytologiaan.

Itse opin tästä kirjasta suunnattoman paljon uusia asioita. Teksti on paikoitellen aika kuivakkaa, niin suosittelen kirjaa ihmisille, jotka rakastavat suomalaista mytologiaa ja ovat myös tottuneet lukemaan akateemisia tutkimuksia. Jos ei ole aiempaa kokemusta, niin tästä kirjasta on hyvä aloittaa. 

​​

Suvi Niinisalon Keijukaisten lähteillä kuuluu ehdottomasti lempi-mytologia kirjojeni joukkoon. Suvi Niinisalo on taidehistorioitsija sekä keiju-mytologian asiantuntija.

Kirja alkaa tutustumalla luonnonhenkiin ympäri Eurooppaa, aina suomalaisesta metsänhengestä Shakespearen Titaniaan. Niinisalon kirjoitustyyli on kepeä, mutta samalla asiallinen, mistä itse pidän kovasti. ​

​Keijukaisten lähteillä tutkii, sitä miten ihmisten mielikuva keijuista on muuttunut hyvin erilaisista hengistä pieniksi, siroiksi ja siivekkäiksi. Siihen on vaikuttanut muunmuassa J.M.Barrien Peter Pan näytelmä. Helinä-Keiju hahmon synty ja kehitys aina Disneyn Helinä-keijuiksi. Keijukaisimagon muuttumiseen on myös vaikuttanut viktoriaanisen ajan uskonnollinen puritanismi, romantiikan aika,sekä 1800-luvun kansallisaatteet. Yksi suurimmista merkittävimmistä tekijöistä oli lapsuuden tärkeyden ymmärtämien/ psykologian kehitys (lapsityövoiman käytön lopettaminen Englannissa ja muualla Euroopassa). Kehitys johti lastenkirja-kulttuurin syntyyn sekä kirjankuvitustaiteen nousuun. 1800-lukua pidetäänkin yleiseti kuvitustaiteen kultakautena. 

Keijujen ulkonäköön länsimaissa on myös suuresti vaikuttanut pre-raphaelistien taideryhmä. Viktoriaanisen ajan englannissa erotiikka ja seksuaalisuus tuli pitää visusti piilossa tuon ajan tapakulttuurissa. Pre-raphaelistit keksivät keinon kiertää tapanormeja keskittymällä ammentamaan runo ja maalausaiheita myyteistä ja kansanperinteistä

Viktoriaanisen ajan kaksi ehkä kuuluisinta keijutaiteilijaa olivat tuon ajan kuuluisimmat
naispuoliset kirjankuvittajat: Cicely Mary Barker sekä Margaret Tarrant. Molempien keijukuvat ovat vahvasti vaikuttaneet keijujen ulkonäköön niin kirjallisuudessa, elokuvissa ja taiteessa. 

Kirjassa on paljon kiinnostavaa tietoa kaikille, jotka pitävät keijuihin liittyvästä tarustosta ja mytologiasta. Se käsittelee laajasti ennen kristinuskon tuloa Euroopassa vallalla olleita käsityksiä keijuista ja haltioista, niihin liittyviä uskomuksia sekä taruja, joihin uskomukset perustuvat aina antiikin kreikasta, Brittein saarille ja Suomeen. Käsikädessä keijumytologian ja taruston kanssa kulkevat kuuluisat kirjat, jotka käsittelevät keijuja (Peter Pan, Cicely Mary Barkerin Big book of fairies) kuvitustaiteen synty ja kehittyminen Britanniassa ja myöhemmin Suomessa. Sekä lapsuuden ymmärtäminen ja ajatustapojen muuttuminen. Opiskelen itse lastenkirjojen kuvittamista niin kirjassa on hyvää tietämystä lastenkirjojen sekä kirjapainon historiasta.

Kirjassa käsitellään myös keijujen muodonmuutosta  Suomessa aina vanhasta suomalaisen mytologian kalmanhenki Keijungaisen hahmosta sieväksi, pieneksi, siivekkääksi keijukaiseksi. Suomeen pieni ja siivekäs keijukaishahmo saapui alunperin ulkomailta tuotujen lastenkirjojen myötä. Kirjassa mainitaan myös kuuluisia suomalaisia keijukais-satuja kuten Pessi ja Illusia, sekä niihin liittyviä kuvituksia. Myös suomessa ilmestyneitä satukokoelmia, joissa on ollut keijukaisaiheisia kuvituksia ja kuvittajia pohjoismaista, kuten Rudolf Koivu ja Elsa Beskow. 
​
Teos on hyvin monipuolinen ja äärimmäisen kaunis aina kultakoristeltua kantta myöten sisällön värikuvituksiin. Ehkä itse olisin toivonut keijumytologiaa muualtakin kuin Euroopasta, mutta koska aihe nivoutuu yhteen kirjankuvituksen kehitykseen Britanniassa ja Suomessa ehkä parempi näin. Voin suositella tätä kirjaa kaikille keijujen mytologiasta ja ylipäänsä taidehistoriasta kiinnostuneilla. Sain itse kyseisen kirjan joululahjaksi vuosia sitten ja se on minulla yhä kovassa käytössä. ​

Olin viime keväänä Skotlannissa viikon vaeltamassa ja ostin reissuun mukaan Judy Hamiltonin kirjan Scottish myths and legends. Nimensä mukaisesti kirja käsittelee Skotlantilaisia myyttejä ja legendoja. 

Itselläni ei ollut ennestään kovinkaan suurta kosketusta Skotlantilaisiin myytteihin. Ehkä ainoastaan pintapuolisesti tietoa Loch Nessin hirviöstä. Hamiltoniin kokoamiin myytteihin kuuluu paljon järvihirviöitä, joita esiintyy Skotlannin syvissä järvissä runsaamminkin. Nessiellekin on omistettu oma lukunsa ja historialle, joka alkoi kauan ennen kuuluisien (myöhemmin väärennöksiksi todistettujen) merihirviö kuvien ottoa.

Kirjassa kerrotaan muunmuassa tarina Lagganin noidasta, joka oli aikamoinen yhteensattuma, sillä vaelluksella tuli kuljettua Lagganin kylän läpi (paikka oli niin pieni, että kylä sana on aikamoista liioittelua). 

Lagganin noidan ja Nessien lisäksi kirjassa on tarinoita kelpieistä, sekä selkieistä, eli hylje-ihmisistä, tarinoita jättimadoista, jotka ovat todennäköisesti saapuneet viikinkien mukana, keijuista, Brahan-näkijästä sekä haltijakuningattaresta.

Kirjassa ei erikseen puhuta eläinsymboliikasta, mutta sitä löytyy paljon. Monet tarinat käsittelevät muotoaan muuttavia noitia ja velhoja, jotka ottavat milloin itselleen jäniksen ja milloin korpin muodon.

Kirja on englanninkielinen ja suhteellisen helppolukuinen.

Luin tämän Juha Pentikäisen kirjan ensimmäisen kerran toissa kesänä ja se teki syvän vaikutuksen. Sellaiset kirjat, joista oppii uusia asioita ovat kovasti mieleeni. Tämä kirja pursuaa tietoa saamelaisesta mytologiasta sekä saamelaisten suhteesta luontoon ja näkymättömään aina läsnäolevaan henkimaailmaan. 

Kirjassa käsitellään muunmuassa saamelaisten historiaa, elämänpiiriä, tapoja, uskomuksia auringosta, kuusta ja revontulista. Poronhoidon historiaa, shamanistisia uskomuksia ja noitarumpujen magiaa. Kirjassa käydään myös läpi saamelaisten perinneuskon muuttumista kristinuskon myötä. 


​
Kirjan lopussa käsitellään myös saamelaisten "nykytilannetta". Kirja ilmestyi 1995 eli yli 20 vuotta sitten, niin nykytilanne-osio on eittämättä vanhentunut, mutta muuten kirja on erinomaista luettavaa kaikille saamelaisesta mytologiasta ja kulttuurista kiinnostuneille. ​