|
Reilut neljä vuotta sitten vierailin Harry Potter studioilla Lontoossa. Mahtavaahan se oli!
0 Comments
Olen itse rohkelikko/korpinkynsi, mutta pakkohan tätä puuskupuh estetiikkaa on ihailla   Jokunen vuosi, sitten tein Harry Potter-tägin. Jos olet Harry Potter-fani haastan sinut mukaan )O(  MateriaalitLohikäärme-munien tekoon tarvitset: styrox-munia akryylimaaleja kynsilakkaa siveltimiä nastoja (100-200 kpl)  NastoitusAloita nastoittaminen ylhäältä alaspäin. Lisää nastoja kerros kerrokselta ja jätä aina osa aiempaa nastaa näkyville. Peitä kaikki styroksi nastoilla. Yhden munan nastoittamiseen menee noin 90 nastaa.  Tässä on kaksi munaa valmiiksi nastoitettuina. Ne ovat tässä vaiheessa kultaisten käpyjen näköisiä.  MaalausvaiheValitse väri josta pidät ja maalaa muna joka puolelta.  GlitterJos pidät kimalteesta yhtä paljon kuin minä maalaa muna vielä kertaalleen (tai pari) kimalle kynsilakalla. Tuo kivaa lisämagiaa lohikäärmeen muniin. Ole luova!  Tämän munan maalasin metallinhohtoisella vihreällä akryylimaalilla. Sitäkin voi kokeilla.  ValmistaLohikäärmeen munat sopivat hyvin Halloween-juhliin, pääsiäiskoristeiksi tai vaikka Harry Potter-teema synttäreille.  Tein videon, siitä miten tehdä ihan oma pullo Felix Felicistä eli onnenjuomaa Harry Potter kirjoista ja elokuvista. Sopivat hyvin vaikka Kekri-juhlan koristeiksi. Pari vuotta, sitten kävin Lontoossa Warner Brothersin studioilla tutustumassa Harry Potter-maailmaan. Kuvasin siellä tämän maagistakin maagisemman Kotikolo-pätkän.  Harry Potter maailma on todellakin vierailun arvoinen. Voin lämpimästi suositella, sitä kaikille Harry Potter-faneille.  Muistan olleeni järkyttynyt kuulessani Alan Rickmanin menehtymisestä. Hän oli minulle Kalkaroksen lisäksi Nottinghamin seriffi sekä kapteeni Brandon. "Ikuisesti" Vesiväri ja liitu Tarroja, kortteja ja muuta mukavaa löytyy täältä.  Selasin postikortti-kokoelmaani ja löysin kasan vanhoja Harry Potter korttejani ja ajattelin postata tänne muutamia.  Harry saa kohta siepin kiinni.  Tämän kortin olen joskus, muistaakseni saanut äidiltä syntymäpäivänä.  Hagrid ja pikkuinen Harry-käärö.  Yritin etsiä korttien kuvittajan nimeä, mutta ainakaan vielä en ole sitä löytänyt. Jos joku tietää kertokaa minulle. Pidän tästä satumaisesta tyylistä.  Pidän kovasti Tylypahkan vaakunasta, kun siinä on aina kaikki neljä tupaa edustettuna. Latinan kielinen teksti on tietysti suomeksi käännettynä älä kutita nukkuvaa lohikäärmettä. Keräätkö sinäkin Harry Potter oheistuotteita? Ajattelin tässä kesän aikana laittaa tänne enemmänkin kuvia kokoelmistani.
Kurpitsamehuni ei taida olla juotava kelpoista, koska se on oranssilla akryylillä värjättyä vettä. Pullo lähti lahjaksi amerikkalaiselle ystävälle.    Olen tänne blogiini kirjoittanut pakanuuteen ja myytteihin liittyvistä kirjoista ja ajattelin vaihteeksi alkaa myös kirjoittamaan fiktiivisistä kirjoista, jotka jollain tapaa liittyvät pakanuuteen ja noituuteen. Tämä vuosi on ollut merkittävä, siitä on nimittäin 20 vuotta, kun ensimmäinen Harry Potter kirja julkaistiin. Tämä sarja onkin hyvä aloittaa näillä lasten ja nuorten kirjallisuuden klassikoilla.  Harry Potter ja Viisasten kivi Brittinäyttelijä Stephen Fry:n sanoin klassikko jo syntyessään. Tämä skotlantilaisen esikoiskirjailija JK Rowlingin nuorelle yleisölle suunattu fantasiakirja ilmestyi 1997. Juoni: Harry Potter asuu Likusteritiellä Petunia-tätinsä, Vernon-setänsä ja Dudley-serkkunsa kanssa. Sukulaiset hyljeksivät kummallista orpo-poikaa. Kun Harry 11-vuotis syntymäpäivä alkaa lähestymään kummallisten tapahtumien ketju alkaa. Harrylle saapuu kasakaupalla kirjeitä, mutta Vernon-setä ei anna tämän lukea niitä. Lopulta perhe lähtee kirjeitä pakoon kaukaiselle saarelle, mutta Harryn syntymäpäivänä puolijättiläinen nimeltä Hagrid saapuu ja kertoo Harrylle, että tämä on velho ja, että kirje on kutsu Tylypahkaan, velhojen ja noitien kouluun. Tästä alkuu suuri seikkailu. Harry saa selville, että hänen äitinsä ja isänsä eivät kuolleet auto-onnettomuudessa, vaan he olivat noita ja velho, jotka kuolivat julman lordi Voldemortin käsissä ja Harry pienenä vauvana tuhosi Voldemortin. Harry saapuu Tylypahkaan, josta tulee hänelle ensimmäinen oikea koti. Hänet lajitellaan Rohkelikko-tupaan. Harry ystävystyy Ron Weasleyn ja Hermione Grangerin kanssa ja aloittaa avoimen vihanpidon Luihuisten tuvan Draco Malfoyn kanssa. Ensimmäisenä vuonnaan Harry opiskelee muodonmuutosta, loitsuja, taikajuomia ja tietysti lentämistä. Koulun kirjavaan henkilökuntaan kuuluvat mahtava velho; rehtori Dumbledore, kotkan silmät omaava Matami Huiski, tuima muodonmuutosten opettaja Professori McGarmiva, sekä Harrya inhoava taikajuomamestari Severus Kalkaros. Harry, Ron ja Hermione tempautuvat heti ensimmäiseen suureen koetukseensa, kun he sekaantuvat viisasten kiven etsintään. Kiven on napannut Voldemort, joka etsii yhä keinoa tuhota Harry Potter. Harry Potteria ja viisasten kiveä voidaan pitää myös kirjoittajansa Joanne Rowlingin menestystarinana. Rowling kertoi kirjoittaneensa kirjaa vuosien 1990-1995 välillä. Tuona aikana hän kerkesi mennä naimisiin, erota, tulla raskaaksi, kärsiä masennuksesta, työttömyyskierteestä sekä pitää huolta vakavasti sairaasta äidistään, joka menehtyi kirjoittamisprosessin aikaan. Vuoden 1996 aikana Rowling yritti kaupata teostaan lähes kaikille Britannian kustannustaloille. Lopulta kirjan julkaisi lontoolainen kustannusyhtiö Bloomsbury keäskuussa 1997. Kirja nousi heti Britanniassa suureen suosioon. Se voitti National Book Award palkinnon, eli vuoden parhaan Brittiläisen kirjan palkinnon, sekä British Book Awardin vuoden lastenkirjan. Vuonna 1998 viisasten kivi julkaistiin Yhdysvalloissa ja ympäri Eurooppaa. Tähän mennessä se on käännetty 67lle kielelle ja pitää hallussaan useimmille kielille käännetyn yksittäisen lastenkirjan maailmanennätystä. Aloin lukemaan Harry Pottereita vuonna 1998, jolloin satuin itsekkin olemaan 11-vuotias ja täytyy myöntää, että se oli rakkautta ensilukemalta. Ensimmäinen kirja on itselle tärkeä. Se johdattaa lukijan Harry Potterin maagiseen maailmaan. Ehkä juuri sen takia, että ensimmäisessa kirjassa Harry alkaa ymmärtämään taikuutta ja näkee sitä ensimmäisen kerran ja se on hänelle upeaa ja ihmeellistä, samanlainen olo tulee myös lukijalle. Tunnetta ei tavoita enää samalla lailla seuraavissa kirjoissa, joissa taikuudesta onkin tullut Harrylle jo arkiseen elämään kuuluva osa. Harry Potter ja salaisuuksien kammio Juoni: Harry Potter ja salaisuuksien kammio on edeltäjäänsä jännittävämpi ja tummasävyisempi. Harry aloittaa toisen vuotensa Tylypahkassa velhojen ja noitien koulussa. Kirjassa esitellään myös ensimmäistä kertaa Ronin perhettä ja Ronin kotia Saukkoluodolla. Voldemortin uhka tuntuu voimistuvan varsinkin, kun koulussa alkavat salaperäiset hyökkäykset jästisyntyisiä kohtaan. Käärmeskieltä puhuva Harry alkaa kuulla ääniä seinistä. Helpotusta elämään ei tuo uusi pimeyden voimilta suojautumisen opettaja Gilderoy Lockhart, joka nauttii omasta kuuluisuudestaan ja kuuluisan Harry Potterin seurasta. Kaksintaistelukerhossa koulutovereille selviää, että Harry osaa puhua käärmeille ja pian hänen epäillään olevan hyökkäysten takana, sekä Luihuisen tuvan perustajan Salazar Luihuisen kaukainen lapsenlapsi. Kultainen kolmikko epäilee, että Luihuisten Draco Malfoy tietää enemmän kuin muut ja pian Hermione alkaa valmistamaan monijuomalientaä kolmannenkerroksen tyttöjen vessassa. Juoni tihenee, kun Ginny Weasley kaapataan ja Harry ja Ron lähtevät mystiseen salaisuuksien kammioon pelastamaan tätä. En lapsena hirveästi pitänyt salaisuuksien kammiosta, jonka loppuosa on varsinkin aika synkkä. Aikaa myöten aloin pitämään kirjasta enemmän. Varsinkin itserakkaasta Gilderoy Lockhartista, joka on ehdottomasti yksi suosikkini Harry Potter hahmoista ja ihanan julma Korpinkynnen kasvatiksi. Myös koulutovereiden pelko Harryn yhteyksistä salaisuuksien kammioon kuvaa realistisesti koulumaailman juoruilua. Hermionen ja Ronin ystävyys ja tahto pysyä Harry rinnalla muistuttavat lukijoita ystävyyden tärkeydestä. Myös Harryn kaipuu normaaliin kotielämään tulee esiin kakkoskirjassa, siinä miten hän nauttii parhaan kaverinsa Ronin perheen seurasta näiden kodikkaassa Kotikolossa ankeiden Dursleyllä vietettyjen vuosien jälkeen.  Harry Potter ja Azkabanin vanki Juoni: Komenteleva Marge-täti saapuu Dursleylle vierailulle. Marge-täti ei rakasta mitään muuta enemmän kuin nälviä Harrya ja soppahan, siitä syntyy. Marge-täti paisuu, kuin ilmapallo ja Harry päättää lähteä pois tätinsä ja setänsä luota. Mutkia tulee matkaan, kun hän heti alkuunsa törmää isoon mustaan koiraan. Poimittaislinja poimii Harryn mukaansa vie hänet Viistokujalle. Siellä Harry törmää itse taikaministeriin Cornelius Toffeeseen, joka vaatii Harryä jäämään Vuotavaan Noidankattilaan. Harry kuulee, että vaarallinen Voldemortin kannattaja Sirius Musta on vapaalla ja etsii Harryä. Lukuvuosi alkaa ja turvatoimia on lisätty. Velhovankila Azkabanin kammottavat vartijat ankeuttajat vartioivat nyt Tylypahkan portteja. Harry saa uuden lempiopettajan Remus Lupinin, joka tulee opettamaan pimeyden voimilta suojautumista. Ronilla ja Hermionella on riitaa lemmikeistä, kun Koukkujalka kissa yrittää pyydystää Ronin ikälopun Kutka-rotan. Sattuman kautta Harry kuulee, että Sirius Musta oli hänen isänsä paras ystävä ja on myös Harryn kummisetä. Kaikista pahinta on kuitenkin se, että Musta kavalsi Harry vanhemmat Voldemortille. Eräänä yönä musta koira raahaa Ronin metsään ja Harry ja Hermione lähtevät pelastamaan tätä. Seikkailussa, johon kuuluu ajankääntäjä, ihmissudeksi muuttunut opettaja, useampi animaagi ja tajunsa menettänyt taikajuomamestari selviää, että Sirius oli kaiken aikaa syytön ja hetken ajan Harry uskoo, että tulevaisuudessa hän voisi saada oikean kodin, jossa asua kummisetänsä kanssa. Azkabanin vanki on varmaan kaikkien aikojen suosikkini Harry Potter-kirjoista. Siinä on paljon huumoria ja esitellään paljon ihania uusia hahmoja. Kesy ihmissusi Remus Lupin ottaa Harryn siipiensä suojaan ja samalla Harry oppii enemmän isästään ja perheestään. Kapinallinen Sirius myös muistuttaa Harrya itseään. Molemmat ovat valmiita ottamaan riskejä toisten vuoksi, eivätkä aina ajattele asioita täysin loppuun. Dumbledoren rooli Harryn auttajana ja hyväntekijänä korostuu kolmannessa kirjassa. Tämä paljastaa pojalle asioita tämän synkästä tulevaisuudesta ja antaa tämän kokeilla rajojaan. Severuksen ja Siriuksen vanhat kaunat selviävät enemmän viidennessä kirjassa. Kolmannessa kirjastaa ilmenee lähinnä näiden kahden ilmiselvä vihanpito. Komiikkaa tuovat Harryn hallitsemattomat taikuudet, Ronin puhelinsoitto Vernon-sedälle, sekä ennustamisopinnot, joiden opettaja Sibylla Punurmio aiheuttaa närkästystä erityisesti käytännölliselle Hermionelle. Kaikenkaikkiaan mahtavaa lukemista! Harry Potter ja liekehtivä pikari Juoni: Liekehtivä pikari tuo uudenlaista dynamiikkaa Harry Potterin maailmaan. Nyt 14-vuotias Harry aloittaa neljännen vuotensa Tylypahkassa. Mutta, sitä ennen Harry, Hermione ja Ron perheineen lähtevät katsomaan huispauksen maailmanmestaruus ottelua. Irlanti voittaa, mutta Bulgarian kuuluisa etsijä Viktor Krum nappaa siepin. Illalla tapahtuu kauheita. Kuolonsyöjät tulevat ensimmäistä kertaa esiin 14 vuoteen ja leijuttavat kaikista tietämättömiä jästejä. Tylypahkassa järjestetään kolmivelhoturnajaiset ja Tylypahkan lisäksi kaksi muuta velhokoulua osallistuvat, Beaxbatons sekä Durmstrang. Tylypahkan ottelijaksi valitaan komea Puuskupuh Cedrig Diggory, kaunis veela Beauxabaton´sista ja Durmstrangin ottelija on tietysti Viktor Krum. Pikari sylkäisee vielä neljännen nimen. Harrysta tulee ylimääräinen kilpailija eikä hän tiedä kuka on juonen takana. Tämä ajaa Harryn ja Ronin ensimmäistä kertaa riitoihin, jonka pojat kuitenkin onneksi onnistuvat selvittämään. Ensimmäinen koetus on kultamunan hakeminen lohikäärmeeltä. Harry saa yllättävää apua, sekä uudelta pimeyden voimilta suojautumisen opettajalta Villisilmä Vauhkomieleltä sekä Ludo Bagmanilta, huispauskisojen järjestäjältä. Cedrig vie Harryn pitkäaikaisen ihastuksen Cho Changin ja Viktor Krum vie Ronin ikiaikaisen ihastuksen Hermionen joulutanssiaisiin. Harry ja Ron joutuvat tyytymään Patilin kaksosiin. Tanssiaiset eivät ole Harrylle ja Ronille hauska tapahtuma. Molemmat vain mököttävät. Toisessa koetuksessa Harryn täytyy sukeltaa Tylypahkan järveen ja pelastaa Ron. Sankarillisena ihmisenä Harry tahtoo pelastaa kaikki koetuksen "uhrit". Kolmas koetus on labyrintti, jonka sydemessä Harry matkaa hautausmaalle, jossa pimeyden lordi syntyy uudelleen. Eeppisessä taistelussa Cedrig Diggory murhataan ja Harryn onnistuu vielä kerran paeta lordi Voldemortilta. Liekehtivä Pikari vie lukijan astetta verran synkempään suuntaan. Huispauksen maalmanmestaruuskisat ovat nautittavaa luettavaa kaikkine pienine yksityiskohtineen ja Harryn viettämä aika kotikolossa. Ronin ja Harryn riita ja Ronin kateus Harrya kohtaan kuvataan hyvin realistisesti ja varsinkin näiden sopiminen ensimmäisen koetuksen jälkeen. Harry saa aina enemmän huomiota mitä Ron ja yleensä Ron antaa sen mennä ohi korvien, mutta hänkään ei ymmärrä miksi pikari syöttää Harryn nimen ellei Harry ole sitä sinne itse laittanut. Molemmat ovat hyvin samaistuttavia hamoja. Kumpikin ovat kohtalaisen suosittuja Rohkelikkojen parissa, mutta kummallakaan ei lopulta ole hauskaa joulutanssiaisissa. Niin se on, että kirjallisuudessakaan ei täydellinen hahmo, ole täydellinen, jos elämä on pelkkää onnea ja autuutta. Ehkä rakastamme Harry Pottereiden hahmoja näiden vikojen takia.  aHarry Potter ja Feeniksin Kilta Juoni: Heti kirjan alussa Harry pelastaa serkkunsa Dudleyn ankeuttajien kynsistä. Tylypahkassa on (jälleen kerran) uusi pimeyden voimilta suojautumisen opettaja Dolores Pimento, joka heti alkuunsa ottaa Harryn hampaisiinsa. Rouva tykkää pukeutua pinkkiin, pitää kissalautasia seinällä ja tykkää fyysisistä rangaistuksista. Sanomattakin selvää, että kyseessä on kuolonsyöjä. Hermione saa ajatuksen kerhosta, jossa Harry opettaisi pimeyden voimilta suojautumista ja näin saa alkunsa Albuksen kaarti (englanniksi Dumbledore´s Army). Harry tutustuu myös kummisetänsä kotitaloon, jossa feeniksin kilta pitää majaansa. Dumbledore määrää Kalkaroksen opettamaan Harrylle okklumeusta, koska Voldemort on keksinyt sen, että Harry pystyy näkemään hänen mieleensä. Harry ei kuitenkaan tahdo oppia okklumeusta varsinkaan, kun, sitä opettaa hänen inhoamansa Kalkaros. Harry näkee ajatusseulassa nuoren isänsä kiusaamassa Kalkarosta ja tämän myötä Harryn mielikuva taikajuomamestarista ja isästään muuttuvat. Voldemort käyttää Harryn ja hänen mielensä yhteyttä hyväkseen ja saa tämän uskomaan, että hän on napannut Siriuksen ja kiduttaa tätä taikaministeriössä. Harry ja osa Albuksen kaartista lähtevät taikaministeriöön, josta he löytyvät kaamean ennustuksen, joka kertoo Harryn lopullisen kohtalon. Feeniksin kilta, Albuksen kaarti taistelevat kuolonsyöjiä vastaan. Bellatrix Lestrange surmaa serkkunsa Siriuksen. Viides Potter kirja on mielestäni kirja-sarjan synkin ja se on paikoitellen, jopa ahdistava. Harry käyttäytyy, kuin tyypillinen teini-ikäinen. Hän riitelee ystäviensä kanssa ja uskoo aina olevansa oikeassa (onneksi sankarimme kasvoi tämän vaiheen yli). Kirjassa esitellään uusia hahmoja. Kaamottava Dolores Pimento, joka tekee paluun seitsemännessä kirjassa. Minulle tuli lievästi pahoinvoiva olo, kun luin kohtauksen, jossa Harryn käsivarteen ilmestyi teksti en saa valehdella tämän ollessa Pimennon jälki-istunnossa. Muita uusia hahmoja ovat Mundungus Fletcher, Nigeas Phinellus sekä Tonks, joka on yksi kaikkien aikojen suosikki Harry Potter-hahmojani. Voi, kun minäkin voisin ajatuksella vaihtaa hiusten väriä. Viides kirja on surullistakin surullisempi. Harry menettää kummisetänsä Siriuksen, josta oli tullut hänelle hyvin läheinen. Viides ja seitsemäs kirja ovat sellaisia, joita lukiessa olen itkenyt tuntitolkulla. Harry Potter ja puoliverinen prinssi Harryn kuudes lukuvuosi alkaa sutjakkaasti, kun itse rehtori Dumbledore tulee noutamaan häntä Dursleylta. Harry saa uuden taikajuomamestarin Horatius Kuhnusarvion, jonka hän ja Dumbledore onnistuvat houkuttelemaan eläkepäiviltä takaisin Tylypahkaan. Severus Kalkaroksesta tulee uusi pimeyden voimilta suojautumisen opettaja. Harrysta tulee Rohkelikon joukkueen huispauskapteeni ja Harry alkaa käydä Dumbledoren yksityistunneilla oppiakseen mahdollisimman paljon Voldemortin menneisyydestä. Käy ilmi, että Voldemort teki seitsemän hirnyrkkiä, joihin hän piilotti osia sielustaan. Harryn tulee tuhota kaikki hirnyrkit ja, sitten hän voi lopullisesti tuhota pimean lordin. Ensimmäinen hirnyrkki oli Tom Valedron päiväkirja, jonka Harry tuhosi toisena vuotenaan salaisuuksien kammiossa. Harryn tunteet Ginny Weasleyta kohtaan syvenevät. Ron alkaa seurustelemaan Lavender Brownin kanssa, mikä saa Hermionen mustasukkaiseksi. Ron juo vahingossa Dumbledorelle tarkoitettua myrkkyä ja Harry onnistuu pelastamaan Ronin syöttämällä besoaarin tälle. Lavender jättää Ronin, kun tämä mumisee Hermionen nimeä sairaalasiivessä. Harry ja Dumbledore matkaavat mystiseen luolaan, jonne Dumbledore uskoo Voldemortin kätkeneen hirnyrkin. He saavat medaljongin, mutta kun he palaavat Tylypahkaan, koulun yllä komeilee pimen piirto. Dumbledore luo kokovartalolukon Harryyn ja pian tähtitornissa on kuolonsyöjiä. Voldemort on käskenyt Draco Malfoyn tappamaan Dumbledoren. Draco ei pysty. Niinpä Kalkaros tekee sen hänen puolestaan. Kuolonsyöjät onnistuvat pakenemaan ja kirja päätty Dumbledoren hautajaisiin. JK Rowlingin on jotekin onnistunut, tappamaan lähes, jokaikisen suosikkihahmoni Harry Pottereista. Kuudennessa kirjassa lähtee suosikki-velhoni Dumbledore. Syistä, joita en oikein osaa sanoiksi pukea puoliverinen prinssi kuuluu suosikki-pottereihini. Siinä syvennetään lisää Kalkaroksen menneisyyttä ja ymmärtämällä enemmän, sekä oman perheensä, Feeniksin killan jäsenten sekä Voldemortin menneisyttä Harry oppii enemmän itsestään ja valmistautumaan tulevaan tehteväänsä. Tuhota Voldemort lopullisesti. Kirjassa on paikoitellen kevyt tunnelma. Orastavien romanssien kuvaukset, lemmenjuoma-vitsit, Fredin ja Georgen perustama Weasleyn Welhowitsit tuovat tasa-painoa Voldemortin yhä konkreettisemmalle uhkalle. Harry Potter ja kuoleman varjelukset Harry tekee sovinnon Dudley-serkkunsa kanssa ja hyvästelee setänsä ja tätinsä. Joukko Feeniksin killan jäseniä tulevat hakemaan Harryn Likusteritieltä, muuttaen muotoaan monijuomaliemellä Harryiksi. Pakomatkalla George Weasley menettää toisen korvansa ja Villisilmä Vauhkomieli surmataan. Kotikolossa juhlitaan Bill Weasleyn ja Fleur DelaCourin häitä. Kuolonsyöjät hyökkäävät häihin ja Harry, Ron ja Hermione onnistuvat pakenemaan Lontooseen ja piiloutuvat Siriuksen vanhaan kotitaloon, jonka tämä testamenttasi Harrylle. Hirnyrkkien etsintä alkaa. Yksi on Harryn vanhalla vihollisella Dolores Pimennolla. Voldemort on ottanut Taikaministeriön valtaansa ja mutkien kautta Harry, Ron ja Hermione onnistuvat nappaamaan hirnyrkin, mutta eivät onnistu tuhoamaan sitä. Hirnyrkki yrittää usuttaa käyttäjänsä itseään vastaan ja aiheuttaa eripuraa kolmikon välillä. Harry ja Hermione matkaavat Godrikin notkoon, missä he uskovat Rohkelikon miekan olevan, mutta kyseessä onkin pimeän lordin laatima juoni. Harry kohtaa metsässä naarashirven, joka johdattaa hänet talviselle metsälammelle. Hirnyrkki yrittää kuristaa Harryn ja Ron pelastaa hänen henkensä ja lopulta tuhoaa hirnyrkin Rohkelikon miekalla. Kolmikko kuulee Ksenofilius Lovekivalta kuoleman varjeluksista ja sen, että näiden ystävä Luna on kaapattu. Kaapparit saavat kolmikon kiinni. Bellatrix Lestrange kiduttaa Hermionea Malfoyn kartanossa. Kotitonttu Dobby pelastaa Harryn ja tämän ystävät oman henkensä uhalla. He hautaavat Dobbyn meren rannalle. Malfoyn kartanosta saamillaan tiedoilla Harry, Ron, Hermione ja Lujihaka maahinen murtautuvat velhopankki irvetaan etsimään Helga Puuskupuhin kuppia. Hirnyrkin löydettyään he onnistuvat pakenemaan vartijalohikäärmeen selässä. Kolmikko matkaa takaisin Tylypahkaan, jossa he uskovat loppujen hirnyrkkien olevan. Samaan aikaan kuolonsyöjät ovat vallanneet Tylypahkan. Viimeinen taistelu alkaa. Usea feeniksin killan jäsen saa surmansa kuolonsyöjien käsissä, mutta niin saa myös moni kuolonsyöjä. Molly Weasley tuhoaa Bellatrix Lestrangen mikä on kova isku Voldemortille. Voldemort surmaa Severus Kalkaroksen, jonka toiminta Dumbledoren kätyrinä paljastuu. Harry kohtaa Voldemortin kielletyssä metsässä. Kuolemanporteilla Harry käy viimeisen keskustelunsa Dumbledoren kanssa. Harry palaa tajuihinsa ja seljasauvan avulla onnistuu lopulta tuhoamaan Voldemortin. Kirjan loppu-prologissa Harry, Ron, Hermione ja Ginny ovat vanhempia Tylypahkan asemalaiturilla viemässä omia lapsiaan Tylypahkan pikajunaan. Harryn arpeen ei ole sattunut vuosiin. Aikoinaan, kun Harry Potter ja kuolemanvarjelukset ilmestyi tietoisesti päätin olla lukematta englanninkielistä versiota ja odotin vuoden suomenkielistä käännöstä. Ette voi arvatakkaan, miten hankalaa oli yrittää vältellä juonipaljastuksia. Jotenkin onnistuin pysymään tietämättömänä, siitä mitä tuleman pitää. Kuolemanvarjelukset oli minusta upeasti kirjoitettu päätös sarjalle. Siinä on kuitenkin samoja ongelmia, mitä mielestäni löytyy erityisesti viidennestä kirjasta. Välillä juoni käy niin mutkikkaaksi, että lukijalle tulee ongelmia miettiä, mitkä kaikista näistä johtolangoista liittyvät Voldemortin tuhoamiseen ja mitkä eivät. Oma lempikohtaukseni, taitaa olla metsälammella, jossa Harry näkee Kalkaroksen lähettämän suojeliuksen ja hetken päästä Ron pelastaa Harryn hukkumiselta. Ehkä olen lukenut liikaa taruja Merlinistä ja lammenneidosta, kun tämä kyseinen kohtaus aina sykähdyttää. Kuolemanvarjelukset on myös kuvaus velhomaailman sodasta. Kyyneliltä ei voi välttyä. Seitsemännessä kirjassa menehtyvät Fred Weasley, Tonks ja Lupin (juuri, kun he saivat vauvan) sekä tietysti kaikkien rakastama Dobby kotitonttu (kyllä, olen Lontoossa jättänyt Dobbylle sukkia laiturilla kolme neljännestä). Harry Potter ja kirottu lapsi Harry Potter ja kirottu lapsi on näytelmä, joka perustuu JK Rowlinging, Jack Thornen ja John Tiffanyn luomaan näytelmään, jota esitetään Lontoon West End palatsissa. Näytelmä sijoittuu 20 vuotta seitsemännen kirjan tapahtumien jälkeen. Harry on auroriviraston johtaja. Ginny toimittaa urheilusivuja päivänprofeettaan. Heillä on kolme lasta; James, Albus ja Lily. Ron on myös työskennellyt aurorina, mutta päätyi auttamaan veljeään Georgea pilapuodin pyörittämisessä. Hermione on taikaministeri ja hänellä ja Ronilla on kaksi lasta Hugo ja Rose. Draco Malfoylla on poika nimeltä Scorpio, jonka alkuperästä kiertää huhuja. Albusta jännitää Tylypahkaan meno ja junassa hän ystävystyy Scorpion kanssa. Albus myös lajitellaan Rohkelikon sijasta Luihuiseen. Sekä Harrylla, että Dracolla on hankaluuksia saada yhteyttä poikiinsa. Kaikkien ajankääntäjien uskottiin tuhoutuneen salaperäisyyksien osastolta, mutta yksi löytyy ja Hermione pitää sitä hallussaan. Isälleen vihainen Albus päättää varastaa ajankääntäjän ja pelastaa Cedric Diggoryn. Hän ja Scorpio joutuvat kuitenkin huijatuiksi. Nainen nimeltä Delfi, joka esiintyy Cedricin serkkuna, onkin Voldemortin ja Bellatrixin tytär ja tahtoo palauttaa isänsä kunnian. Harry ja Draco yhdistävät voimansa löytääkseen poikansa. Tämä kirja sai minusta hämmentävän ristiriitaista palautetta kirjoitustyylistään. Kirottu lapsi oli alunperin tarkoitettu näytelmäksi, eikä varsinaisesti kirjojen "jatko-osaksi". Itsellä ei ollut hankaluuksia tekstin kanssa, koska olen lukenut näytelmiä aiemminkin. Ehkä ainut asia, joka itseä hämmensi oli Albuksen tahto pelastaa juuri Cedric Diggory. Harryn ja Amoksen välit olivat kireät jo ensi tapaamisesta lähtien neljännessä kirjassa. Enkä täysin ymmärtänyt Albuksen kaunaa isäänsä kohtaan. Sellaisia juttuja, jotka olivat kirjassa ihan parasta oli tietysti, se että Hermione oli taikaministeri, koska Hermione on maailman etevin noita. Suosikki professorini Minerva McGarmiva oli yhä voimarehtori ja Draco oli todella hyvä isä Scorpiolle. Itselle on tästä kirjasta parhaiten jäänyt mieleen kohtaus, jossa sekä Draco, että Ginny paljastavat Harrylle miten he lapsena molemmat kadehtivat Harryn ystävyyttä Ronin ja Hermionen kanssa...kukapa ei kultaisen kolmikon yhteyttä kadehtisi. Harry Potter ja taikuus JK Rowlingin omien sanojen mukaisesti hän on käyttänyt kansanperinnettä, myyttejä ja kansanuskomuksia inspiraationa Harry Potterin maailmaan. Suurin osa potter-taikuudesta on näin ollen kirjailijan mielikuvitusta. Loitsut ovat lähinnä latinaa yhdistettynä siansaksaan. Olennot, kuten feenix-lintu, kentaurit, merenneidot, keijut ja kotitontut ovat tietysti uskomusolentoja eri maiden myyteistä ja folkloresta. Otukset, kuten kirskuristajat ovat Rowlingin itsensä keksimiä hahmoja, jotka perustuvat myyttisiin hahmoihin. Harry Pottereissa velhomaailma asuu rinnakkain ei-taikovien "jästien" maailman kanssa. Taikamaailma on eräänlainen peilimaailma. Harry Pottereiden maailmassa velhot ja noidat elävät erillään, mutta järjestäytyneesti. Heillä on omat ministeriöt, omat seurattavat urheilut, omat radio-kanavat, omat lehdet, mutta velhojen maailmassa on, jotain universaalia. Voldemortin edustama pahuus edustaa pahuuttaa ihmisessä. Harryn voima kumpuaa ystävyydestä ja rakkaudesta. Rowlingin kieli on rikasta ja taikamaailmassa on omat sääntönsä, joita tulee myöskin noudattaa. Tupailu Yhden suuren eron olen huomannut suomalaisten ja britti- Harry Potter fanien välillä. Suomessa suurin Harry Potter hypetys on huomattavasti laantunut, sitten viimeisen elokuvan jälkeen. Briteissä Harry Pottereista on tullut erottamaton osa kulttuuria ja se näkyy jokapäiväisessä katukuvassa. Monesti ihmiset ovat tuvistaan myös äärimmäisen ylpeitä (Suomessa ylpeillään vähemmän muutenkin). Olen itse rohkelikko/korpinkynsi ja olen huomannut, että ollessani briteissä tupailuni on huomattavasti enemmän esillä, mutta ehkä se johtuu, siitä, että Potter-tuotteita on vaan enemmän saatavilla. Eräs ystäväni on 100% Puuskupuh ja pukeutuu lähes, joka toinen päivä keltaiseen ja mustaan. Harmillisesti Puuskupuhin ja Korpinkynnen vaatteita ei vieläkään tahdo saada mistään, niin ystäväni joutuu tilaamaan niitä verkkokaupoista. Tupailu on kieltämättä mukava harrastus. Suomessakin voitaisiin tupailla enemmänkin. Pottermoren ansiosta moni tuntee kuuluvansa useampaan kuin yhteen tupaan. Itsellä on näin ollen paljon yhteistä Hermionen ja Professori McGarmivan kanssa.  Elokuvat Ensimmäinen Harry Potter elokuva ilmestyi samoihin aikoihin, kun kolmas Harry Potter kirja Azkabanin vanki ilmestyi eli aikaan, jolloin kirjat olivat suosionsa huipussa. Pidän elokuva-versioista, mutta itselle kirjat ovat aina tärkeämpiä. Potter-leffoissa esiintyy Brittinäyttelijöiden parhaimmistoa ja moni nuori näyttelijä, jotka aloittivat uransa Potter-elokuvissa ovat päässeet maailmanmaineeseen. Emma Watson on naisten oikeuksien puolustaja, Daniel Radcliffe on esiintynyt sekä teatterin lavoilla, että useissa elokuvissa. Rupert Grint on viihtynyt teatterissa, ostanut jäätelöauton ja jaellut ilmaista jätksiä faneilleen. Harry Potter ja salaisuuksien kammio jäi Sir Richard Harrisin viimeiseksi elokuvaksi ja hänen tilalleen tuli Sir Michael Gambon. Tavallaan itse pidin molemmista Dumbledoreina. Mielestäni Harrisin Dumbledoren hahmo muistutti enemmän hieman hassahtanutta kirjojen Dumbledorea, kun taas Gambon teki hahmostaan omanlaisensa, hieman synkkämielisemmän ja pelottavamman hahmon. Näyttelijälegenda Alan Rickman tullaan aina muistamaan Severus Kalkaroksena, enkä kyllä voisi ketään muuta kuvitella taikajuomamestarin rooliin. Potterismi Harry Pottereita ei hevin unohdeta. Tällä hetkellä Lontoon pääkirjastossa on Harry Potter 20-vuotta näyttely, jossa juhlitaa tätä maailmankirjallisuuden kuuluisinta velhopoikaa. Itselle Harry ja Harryn ystävät ja vihamiehet ovat kuin vanhoja tuttuja. Kuulun ns. ensimmäiseen Harry Potter sukupolveen. Aina, kun itse siirryin luokalta toiselle niin siirtyi Harrykin. Jaoin Harryn kanssa ongelmat ja onnenhetket ja niin jakoivat miljoonat muutkin. Kauan eläköön Harry Potter! |
NiinaKuvittaja, kuvataiteilija ja kansanperinteen tutkija. Pitää kissoista, teestä ja syksystä. 
Asialliset kommentit ja keskustelu ovat aina tervetullutta ja pyrin vastaamaan kommentteihin ja kysymyksiin heti, kun pystyn :)
Loukkaavasta käytöksestä/uhkailusta, kuvien/tekstien luvatta kopionnista tulee automaattinen porttikielto ja rikosilmoitus. 
Blogiarkisto
October 2020
Kategoriat
All
|
RSS Feed