Cocosta on hyvin lyhyessä ajassa tullut yksi suosikki Disney-elokuvistani. Olen hieman muuttanut elokuva-arvostelujeni tyyliä ja nyt keskityn ennenkaikkea elokuvien kantaviin teemoihin.  Cocon tärkein teema on suvun rakkaus.  

Coco kertoo nuoresta pojasta nimeltä Miguel ja Miguelin haave on tulla muusikoksi, kuten hänen ihailemansa Ernesto De La Cruz, mutta Miguelin perhe vastustaa haavetta, koska Riveran perhe on suutariperhe. Miguelin isoisoisoäiti Mama Imelda aloitti perheen suutariyrityksen, kun tämän muusikkomies ei palannut matkoiltaan hänen ja heidän tyttärensä Cocon luokse. Dia de los Muertosin eli kuolleiden päivän yönä Miguel livahtaa De La Cruzin museoon lainaamaan kitaraa esiintyäkseen kykykilpailussa, mutta hän päätyykin vainajien maahan, jossa hän törmää edesmenneisiin sukulaisiinsa. Miguel tarvitsee perheensä siunauksen päästäkseen takaisin elävien maahan. Mama Imelda ei kuitenkaan myöskään edesmenneenä hyväksy muusikoita, joten Miguel livahtaa tiehensä ja törmää Hectoriin, joka kertoo tietävänsä tien De La Cruzin luo. Vastineeksi Hector pyytää Miguelia viemään kuvansa alttarille, jotta hän pääsisi käymään elävien maailmassa tapaamassa tytärtään, ennenkuin tämä unohtaa hänet. Miguel ja Hector esiintyvät yhdessä De La Cruzin kykykilpailussa, jonka voittaja pääsee Cruzin bileisiin. Miguelin suku tulee kuitenkin etsimään häntä ja Miguel livahtaa De La Cruzin juhliin. Mahtavissa juhlissa Miguel tapaa De La Cruzin, joka alkuun ilahtuu siitä, että hänellä on pojanpojanpoika. Hector saapuu ja kertoo Miguelille kuinka hän menehtyi ja samalla hän tajuaa, että De La Cruz myrkytti hänet ryöstääkseen hänen laulunsa. Miguelkin tajuaa, että De La Cruzin maine perustuu valheille ja De La Cruz heittää heidät molemmat juhlista ulos. Miguel ja Hector päätyvät luolan pohjalle ja käykin ilmi, että Hector on Miguelin iso-ukki. Mama Imelda lentää paikalle henkioppaansa Pepitan kyydissä. Hän on yhä katkera Hectorille, mutta lupaa auttaa tätä. Perhe naamioituu ja livahtaa De La Cruzin konserttiin, jossa Cruzin todellinen luonne paljastuu katsojille. Hectorin aika on lopussa ja hän ja Imelda antavat Miguelille siunauksensa. Kotiin päästyään isoäitinsä Elenan vastustuksesta huolimatta Miguel soittaa isoisoäidilleen Cocolle Hectorin kirjoittaman laulun ja tämä muistaakin isänsä. Seuraavan vuoden kuolleitten päivän juhlana Hector pääsee vierailemaan elävien maailmassa ja tällä kertaa hänellä on sekä Imelda että Coco mukanaan. Miguelista on tullut muusikko ja iso-veli.

Olin todella innoissani, kun ensimmäisen kerran näin Cocon trailerin vuoden 2017 Samu Sirkan joulutervehdyksessä. Yksi kaikkien aikojen suosikki Disney-animaatioistani on Kolme Caballeroa ja muutenkin rakastan Meksikolaista kulttuuria. Eikä elokuva pettänyt. Halusin heti sen katsottuani alkaa opiskelemaan espanjaa, lähteä Meksikoon viettämään kuolleitten päivää ja syödä churroja. Frida Kahlon hahmo oli Cocossa juuri sellainen kuin olen aina kuvitellut Frida Kahlon olevan ja taidehistorian harrastajana arvostan kovasti, sitä, että Kahlon hahmo oli lisätty elokuvaan. Elokuvan visuaalinen ilme oli kovasti mieleeni. Hautojen oranssi kynttilänvalon hehku ja edesmenneitten maailman värikylläisyys olivat lumoavia. Ehkä juuri syksyn pimeyden takia maailmalla juhlittaviin eri vainajien-muisto juhliin liittyy paljon kirkkaita värejä. Meksikolainen kulttuuri on muutenkin kuuluisa runsaasta värien käytöstä.  

Toinen syy siihen miksi Coco on päässyt Disney top kolmoseeni on se, että olen ihan pöhkönä ihan kaikkiin loka/marraskuun vainajien muisto-juhliin. Juhlin joka vuosi kekriä. Olen tutkinut Meksikon kuolemanpäivä juhlaa, Walesin Calan Gaefia, Eestin Mardipäevää, Latvialaisten Mardiniedaa ja Liettuan Vélinesiä. Irlannissa juhlitaan Samhainia ja Skotlannissa Samhuinia ja tietysti Yhdysvalloissa Halloweenia. Kaikkia näitä juhlia yhdistää, se että niitä juhlitaan vainajien ja edesmenneitten sukulaisten muistamiseksi. Suomessa vietetään toki pyhäinpäivää, mutta se hyvin hiljainen, ryppyotsainen juhla ja luterilaiseen tapaan siihen saattaa kuulua jopa enemmän pelkoa vainajia kohtaan, kuin rakkautta. Kekri on enemmän omaan makuuni, koska se tuo vainajat lähemmäksi. Vainajat ovat osa sukua ja perhettä. Meksikon kuoleman päivän juhla muistuttaa Kekriä monin tavoin, sillä erotuksella, että Meksikossa kuoleman päivää on juhlittu ammoisista ajoista saakka, kun taas Suomessa Kekrin juhliminen kiellettiin 1800-luvun lopulla ”pakanallisena”. Onneksi nykyään osa Kekri perinteistä ovat palanneet myös Suomeen. Cocossa näkyy paljon kuolemanpäivän juhla-tapoja, kuten terälehtien ripottelu, jotta vainajat löytäisivät tiensä perheitten luo. Suomessa suomalaiseen tapaan Kekri iltana talon isäntä kaatoi maahan olutta, joka johdatti vainajat perheen kotiin. Meksikossa vainajat tanssivat ja syövät yhdessä perheen kanssa. Suomessa vainajat nauttivat perheen kanssa illallisen ja vainajia varten laitettiin sauna valmiiksi. Meksikossa ja Suomessa on yksi perinne, joka on jatkunut molemmissa maissa katkeamatta ja se on kynttilöiden sytyttäminen haudoille. Suomessa ei kuitenkaan hautoja koristella samaan tapaan, kuten Meksikossa, mutta ennenvanhaan muunmuassa Liettuassa haudat koristeltiin ja niille vietiin syötävää Vélines juhlan aikana.

De La Cruzin muisto elää hänen faneissaan, mutta hänen perintönsä perustuu kokonaan kuuluisuudelle ja maineen hankinnalle. Kun ihmiset tajusivat, että De La Cruz oli murhaaja, joka ryösti Hectorin laulut fanit hylkäsivät hänet, mutta Hector elää ikuisesti musiikissa, sekä perheensä tarinoissa. De La Cruzin maineeseen perustuva muisto on huomattavasti heikompi kuin Hectorin. Coco on hieman poikkeava monista muista Disney animaatioista, koska Coco keskittyy perheeseen ja perheen tärkeyteen. Monissa aiemmissa animaatioissa perhe on se, joka estää lasta seuraamasta unelmiaan ja lapsi vastustaa perhettään (esim. pieni merenneito). Coco alkaa samalla kaavalla. Miguel haaveilee muusikon urasta, jota perhe vastustaa, mutta seikkailun edetessä ja Miguelin tutustuessa esi-vanhempiinsa hän laittaakin perheensä musiikin edelle. Hän näkee millainen De La Cruzista tuli maineen myötä ja miten paljon Hector katuu, sitä ettei jäänyt Cocon ja Imeldan luokse. Lopulta Miguel saa molemmat, sekä perheensä tuen ja musiikin. Musiikki oli osa perhettä kaiken aikaa. Se kuului heidän unohdettuu identiteettiinsä.

​Cocon teema on suvun ja perheen rakkaus. Kun Miguel ensimmäisen kerran törmää vainajiin hän pelästyy heitä ja he pelästyvät häntä, mutta kun hän kohtaa omat edesmenneet sukulaisensa he osoittautuvat hauskoiksi ja rakastettavaksi ihmisiksi. Sukulaiset tuntevat Miguelin koska he ovat seuranneet tämän kasvua. Miguelin kohtaaminen Hectorin kanssa voi tuntua ihmeeltä, ottaen huomioon sen, että he eivät tiedä olevansa sukua. Miguelin ja Hectorin oli tarkoitus löytää toisensa juuri sen takia. Miguel tuntee yhteyttä isoisäänsä musiikin kautta ja tämän takia Miguel ja Hector ystävystyvät nopeasti. Elokuvan nimi tulee isoäiti Cocolta. Miguel ja muu perhe rakastaa isoäitiä vaikka tämä ei aina muista itseään tai muita. Miguel kertoo Cocolle puuhistaan ja suunnitelmistaan. Coco toimii siltana elävien ja kuolleiden välillä, koska hän viimeinen joka muistaa Hectorin. Vaikka Cocon hahmo ei esiinny elokuvassa pitkän aikaa, hänestä tulee yhdistävä tekijä hahmojen välillä, koska Miguelin täytyy saada Coco muistamaan Hector jottei tämä unohdu kokonaan.  

​Kun ensimmäisen kerran katsoin Cocon vähän väliä mietin onko tämä Ernesto Miguelin isoisoisä, se että hän ei ollut isoisoisä vaan elokuvan pahis oli oikein hyvä juonenkäänne. Katsoin elokuvan vasta uudelleen ja aloin miettimään uskoiko De La Cruz koko ajan, että Miguel on hänen lapsenlapsensa? Ehkä hän tosiaan jätti jonkun naisen kasvattamaan lasta yksin. De La Cruz ei kertaakaan kyseenalaistanut, onko Miguel hänelle sukua. Rakastan elokuvassa lähestulkoon kaikkia kohtauksia, joissa Miguel ja Hector ovat yhdessä, koska heidän oli tarkoitus löytää toisensa. Isoäiti Cocosta minulle tulee aina oma dementtiaa sairastava mummini mieleen. Mama Imelda on yhtä vahva persoon kuin hänen henkieläin pantterinsa. Hector on kuitenkin lempihahmoni. Vaikka hän on kokenut kaikkea ikävää, hän ei kertaakaan ole antanut periksi vaan aina yrittänyt päästä takaisin tyttärensä luo. Oma sukuni on suhteellisen suuri, mutta olen kuitenkin läheinen vain muutaman sukulaisten kanssa. Olen myös jonkin verran tehnyt sukututkimusta ja välillä törmännyt hyvin kiinnostaviin persooniin ja miettinyt millaista olisi kohdata tämä ihminen ja tulisimmeko toimeen keskenämme. Elokuvassa tämä idea toimii erittäin hyvin. Pidän, siitä miten Cocossa Vainajala on kuvattu tosi mestana paikkana. Elämä jatkuu tuonpuoleisessakin. Siellä ovat sukulaiset ja ystävät ja musiikki soi.  

​Suosikki-kohtaukseni elokuvassa taitaa olla Miguelin ja Hectorin Poco Loco esitys, sekä ihan elokuvan loppu, jossa Hector pääsee ensimmäistä kertaa tapaamaan eläviä sukulaisiaan ja hänellä on Coco mukanaan. Tykkäsin myös kovasti kohtauksesta, jossa Miguel menee De La Cruzin bileisiin. Tuntui, siltä kuin hän menisi Vegasiin erittäin hienolle Kasinolle. Mistä saisin kitaran muotoisen uima-altaan?

Satu prinsessa Ruususesta on muuttanut muotoaan paljon vuosisatojen ehkä jopa vuosituhansien saatossa )O( 

Olen jo pidemmän aikaa suunnitellut kirjoittavani Kaunottaresta ja Hirviöstä ja nyt on vihdoin sen aika. Näin Kaunottaren ja Hirviön ensimmäisen kerran 5-vuotiaana ja se on siitä, asti ollut minun lempi-elokuvani. Olen nähnyt sen ehkä 90 kertaa. Tämä on pintaa syvempi katsaus tähän Disneyn kolmanteenkymmenenteen klassikkoon. 

Kaunotar ja Hirviö oli pitkään aikaan ensimmäinen Disney elokuva, jonka pääosassa oli kaksi hahmoa ja se myöhemmin näytti tietä sellaisille elokuville, kuten Aladdin, Notre Damen Kellonsoittaja ja Atlantis, joissa selkeästi on kaksi tai useampia päähahmoja (ensimmäinen kahden hahmon ympärille kehystetty Disney animaatio oli Kaunotar ja Kulkuri vuodelta 1955). Kaunottar ja Hirviö on tarina kaunottaresta nimeltä Belle, sekä nuoresta prinssistä, jonka haltiatar muutti hirviöksi. Hirviön linna on unohdettu. Palvelijat on muutettu esineiksi ja hirviö itse elää piilossa maailmalta. Belle elää läheisessä kylässä keksijä-isänsä kanssa. Hän on outo lintu, koska hän lukee ja on tiedonhaluinen. Belleä piirittää metsästäjä Gaston, mutta Belle ei halua naimisiin miehen kanssa, joka ei ole kiinnostunut hänen ajatuksistaan. Eräänä päivänä Bellen isä matkaa keksijöiden messuille ja eksyy. Hän löytää tiensä hirviön linnaan, mutta linnan isäntä ottaakin hänet vangikseen. Belle lähtee pelastamaan isäänsä ja tarjoutuu tämän tilalle.

Belle saa kulkea vapaasti linnassa, kunhan hän ei vain astu länsi-siipeen. Siellä nimittäin on taikaruusu, joka kuihduttuaan merkitsee, sitä ettei kirousta koskaan murreta ja hirviö jää hirviöksi. Utelias Belle tietysti ensitöikseen menee länsisiipeen. Hirviö vihastuu tästä. Belle pakenee ja joutuu susien jahtaamaksi. Hirviö pelastaa hänet ja tämän tapauksen jälkeen Belle huomaakin, että hirviö on paljon inhimillisempi olento ja hän alkaa yhä enemmän viihtymään taikalinnassa hirviön ja tämän palvelijoiden seurassa. Keväällä linnassa pidetään Bellelle ja hirviölle tanssiaiset. Romanttisen illan päätteeksi Belle kertoo hirviölle kaipaavan isäänsä. Hirviö antaa Bellen katsoa isää taikapeilistä. Isä on sairas ja Belle kauhuissaan. Hirviö antaa Bellen lähteä isänsä tykö ja samalla hyväksyy kohtalonsa ja ymmärtää olevansa rakastunut, sitä hän ei kuitenkaan Bellelle kerro. Belle matkaa sairaan isänsä luo. Rouva Pannun pikkupoika Kippo on tullut mukaan salamatkustajana. Bellen ja tämän isän kauhuksi Gaston ei ole toipunut Bellen rukkasten aiheuttamasta nöyryytyksestä ja maksanut mielisairaalan johtajalle näiden nappaamisesta. Belle kertoo hirviön olevan totta. Kauhistuneet kyläläiset lähtevät Gastonin johdolla linnaan tuhoamaan hirviön. Belle ja tämän isä pakenevat Kipon avustukselle. He lähtevät varoittamaan hirviötä, mutta liian myöhään. Gaston on kerennyt haavoittaa tätä. Belle kertoo kuolevalle hirviölle rakastavansa häntä ja taika murtuu. Hirviö palautuu takaisin ihmisen muotoon ja samoin palvelijat. 

Walt Disney oli kiinnostunut tekemään Kaunottaresta ja Hirviöstä animaation jo omana elinaikanaan, mutta tarinan monimutkaisuus muodostui aina ongelmaksi. Vasta 90-luvun alussa Pienen Merenneidon menestyksen myötä Disneyn uusi animaattorien ja käsikirjoittajien sukupolvi innostui Kaunottaresta ja Hirviöstä uudelleen. Kaunottaren ja Hirviön taru on kirjaimellisesti maailman vanhin taru. Ensimmäiset kirjalliset versiot löytyvät jo antiikin Kreikasta, mutta sadun teema on yhtä vanha kuin tarinan kerronta.

Historiallinen hirviö oli olemassa. Hänen nimensä oli Petrus Gonsalvus. 1500-luvulla Euroopan aatelisilla oli sairas tapa keräillä poikkeavia ihmisiä. Gonsalvus kärsi hypertrikoosista, eli geneettisestä ruumiin liikakarvuudesta. Hänet löydettiin lapsena Teneriffan viidakoista ja tuotiin Ranskan hoviin. Kuningas Henri toinen päätti tehdä kokeen ja katsoa saisiko villi-lapsesta kasvatettua aatelisen. Myöhemmin kuninkaan vaimo Margareta, joka tunnettiin naimakauppojen järjestäjänä paritti Petruksen eräälle vihollisensa tyttärelle (jonka nimi oli myös Margareta). Kuningattaren ja muun hovin hämmästykseksi pari rakastui toisiinsa. Petrus ja Margareta eivät koskaan saaneet elää vapaata elämää, vaan heidän kaikkia liikkeitään seurattiin. Heidän seitsemästä lapsestaan neljä sairasti hypertrikoosia ja heidät suljettiin hoveihin ympäri eurooppaan huvittamaan aatelismiehiä ja naisia. 

Petruksen tarina inspiroi 1700-luvun Ranskan hovin kirjailijoita ja 1740 ilmestyi Gabrielle-Suzanne Barbot de Villeneuven kirja Kaunotar ja Hirviö. Kirja kertoi varakkaan kauppiaan kauniista tyttärestä nimeltä Belle. Kirjan juoni on hyvin mutkikas ja muistuttaa paikoitellen saippua-oopperaa.  Kirjassa Belle näkee jatkuvasti unia komeasta prinssistä ja hän on varma, että hirviö on kidnapannut prinssin ja pitää tätä panttivankina. Vasta, kun Belle palaa kotiinsa ilkeiden, kateellisten sisartensa luo hän ymmärtää rakastavansa hirviötä. Bellellä on mukanaan taikasormus ja taikapeili. Peilistä hän näkee hirviön olevan kuolemaisillaan. Hän palaa ja kertoo rakastavansa tätä, jolloin hirviö muuttuu Bellen unen prinssiksi. Villeneuven tarinassa prinssin isä on kuollut ja äiti on puolustamassa kuningaskuntaa. Kun prinssi on täysikasvuinen tämän hoitaja paljastuu ilkeäksi haltiattareksi, joka tahtoo prinssin puolisokseen, kun prinssi kieltäytyy haltiatar muuttaa hänet hirviöksi. Kaunottaren äidin alkuperä paljastuu myös. Hänen äitinsä on kuninkaan sisar, jonka haltiatar myös vangitsi. Toisin sanoen Villeneuven tarinassa prinssi ja kaunotar ovat serkukset.

Luin itse Villeneuven romaanin viime vuonna. Kirjani oli Englanninkielinen, ja vaikka olen erittäin hyvä englanninpuhuja minun oli hankala ymmärtää vanhankantaista englanninkieltä. Sen verran sain kuitenkin kirjasta irti, että ymmärsin sen olevan enemmän Bellen tarina, kuin hirviön. Bellen hahmo on fiksu ja kaunis. Pakkoavioliitot olivat tuolloin hyvin yleisiä ja naiset määrättiin hyvin nuorina naimisiin. Villeneuve kirjoitti kirjan, jotta nämä nuoret naiset osaisivat varautua ja sopeutua tilanteeseen. Tuntematon tuleva puoliso voi aluksi tuntua pelottavalta, mutta ehkä hän onkin todella mukava. Osa pakkoavioliitoista epäonnistui ja osa oli rakkausavioliittoja. Hirviö elokuvissa, joissa kuvataan naisen ja hirviön suhdetta, hirviö on kuvannut ihmisten oman aikansa pelkoja. Esimerkiksi ensimmäinen King Kong elokuva (1933)  on allegoria mustan ja valkoisen naisen rakkaus-suhteelle. Asia, josta elokuvan ilmestymisen aikaan vaiettiin. 

1756 ranskatar nimeltä Jeanne-Marie Leprince de Beaumont kirjoitti lyhennetyn version Villeneuven tarinasta ja Disneyn Kaunotar ja hirviö pohjautuu lähinnä Beaumontin kirjaan. Toinen suuri inspiraation lähde animaatiolle oli Jean Cocteaun vuoden 1947 elokuva La Belle et la Bete. Elokuvan maskeeraus ja tyyli toimivat osittain malleina animaattoreille. Tämä näkyy esimerkiksi hirviön sekä palvelijoiden ulkomuodossa.

Bellen hahmo oli 90-luvun alussa uudenlainen Disney prinsessa. Hän luki, oli tiedonjanoinen ja utelias maailmanmenosta. Belle merkitsee ranskaksi kaunista ja Belleä pidetään yhtenä kaikkien aikojen kauneimmista Disney prinsessoista. Bellen kauneus on kuitenkin paljon muutakin kuin ulkoista kauneutta. Hän näkee pintaa syvemmälle. Bellen äidistä ei puhuta elokuvassa mitään. Voimme olettaa, että hän on edesmennyt. Bellen on kasvattanut eksentrinen yksinhuoltaja keksijä-isä, jota Belle syvästi rakastaa. Belle myös tiedostaa isän kyseenalaisen maineen. Toisin sanoen Belleä pidetään heti alkujaan hieman outona, koska isä on paikkakunnan kylähullu. Tämä eristäytyneisyys muista kyläläisistä näkyy siinä, että perheen talo sijaitsee kylän laidalla. Belle ei kuitenkaan häpeä isäänsä vaan on ylpeästi isänsä tytär. Ehkä keksijä-isän vaikutusta on se, että Belle on lukutoukka ja erittäin fiksu. Kaunottaren ja Hirviön käsikirjoittaja Linda Woolverton toivoi, että Belleä ei esitetä täydellisenä hahmona tai täydellisyyden tavoittelijana. Siksi tällä on monesti hiussuortuva kasvoillaan, jota hän vähän väliä työntää korvan taakse. 

Kaunottaren ja Hirviön kyläläisiä voidaan helposti verrata nykypäivän poliittiseen tilanteeseen, jossa ihmisten mentaliteettia manipuloidaan jatkuvasti median avulla, eikä ihmisiä kehoteta itsenäiseen ajatteluun. Kun tutustumme Belleen elokuvan alku-minuuteilla, jo ensimmäinen laulu kertoo kyläläisten suhtautumisesta ihmisiin, jotka eivät ole kuten muut. Miksi parikymppinen Belle lukee? miksi hän ei tee niinkuin muut? hommaa itselleen miestä ja pyöräytä lapsia ja hoida kotia? Suurin osa kylän miehistä on Belleen lääpällään, koska hän on niin uskomattoman kaunis, mutta ehkä he myös hieman pelkäävät tämän itsenäistä luonnetta.

​Bellea kohtaan tunnetaan myös kaunaa, erityisesti Brigid Bardotia muistuttavat identtiset kolmoset, jotka eivät voi ymmärtää miten kukaan nainen ei voi mennä Gastonin lihaksista sekaisin. Villeneuven ja Beaumontin alkuperäisissä tarinoissa Bellellä oli sekä sisaria että veljiä. Kunnon satu-perinteen mukaan Bellen veljet ovat hyviä ihmisiä. Pitävät tästä ja suojelevat tätä. Kun taas Bellen sisaret ovat ilkeitä ja kateellisia (kuten naiset, erityisesti sisaret saduissa monesti ovat). Animaation ensimmäisissä luonnoksissa Bellen ilkeät sisaret olivat mukana, mutta heidät lopulta poistettiin käsikirjoituksesta, jossa haluttiin keskittyä enemmän Bellen ja isän väliseen suhteeseen. Animaatioon kuitenkiin jätettiin identtiset kolmoset edustamaan naisten ristiriitaista suhtautumista Belleen.

Suihkulähteelle istahtaneen Bellen seuraan tuppautuvat lampaat kuvastavat kyläläisten lauma-mentaliteettia. Heilä ei ole tarvetta itsenäiseen ajatteluun ja he pitävät, sitä kovin kummallisena. Maurice, koko kylän todennäköisesti fiksuin henkilö, heitetään kapakasta ulos, kun hän juoksee kertomaan Bellen kidnappauksesta. Ovatko kyläläiset kaiken aikaa pitäneet Mauricea kylähulluna? todennäköisesti. Neroja on kautta aikojen pidetty hulluina ja sopimattomina. Elokuvan lopussa kyläläisten lauma-mentaliteetti nousee huippuunsa, kun Gaston houkuttelee heidät kaikki mukaansa hirviö jahtiin. 

Kaunotar ja Hirviö alkaa, kun vanha kerjäläiseukko saapuu palatsiin ja pyytää suojaa purevalta pakkaselta. Nuori hemmoteltu prinssi kammoaa eukon rumuuttaa ja käskee tätä lähtemään. Haltiatar näkee hirviön pilaantuneeseen sieluun ja muuttaa tämän hirviöksi ja kiroaa linnan. Hirviö kasvaa teini-pojasta aikuiseksi jatkuvassa agressiossa ja itse-inhossa. Hirviö on täysin palatsiin sidottu. Hän ei voi kulkea ulkomaailmassa, koska hänet heti tuomittaan ulkonäkönsä perusteella. Hirviössä on vihaa ja aggressiota, joka aiheuttaa vieraissa pelkoa. Elokuvaa kysyy heti alussa tärkeimmän kysymyksen; miten hirviö voi rakastaa ketään, jos hän ei rakasta edes itseään? Vasta Bellen tultua palatsiin hirviö alkaa ymmärtämään omaa itseään ja käytöstään. Kuten Belle on hänen vankinsa, hirviö on kirouksen vanki. 

Gaston on Kaunottaren ja Hirviön pahis ja ehkä yksi parhaimmista Disneyn pahiksista kautta aikojen. Gaston on komea, lihaksikas mestari-ampuja. Hän on myös täysi sovinisti, eikä kovinkaan älykäs. Tässä mielessä Gaston muistuttaa paljon Hirviötä, molemmilla on suuri ego ja vihan-hallinta ongelmia. Gaston tahtoo Bellen itselleen ja kun, he kohtaavat kaupungilla katsojalle tulee äkkiä selväksi Gastonin päämäärät. Hirviö ja Gaston muistuttavat hieman ulkoisesti toisiaan. He ovat isoja lihaksikkaita köriläitä. Hirviön käytös ei ole yhteiskunnassa hyväksyttävää tämän ulkomuodon takia, kun taas Gastonin pahoja tekoja katsotaan läpi sormien. Hahmon seksistinen käytös tuskin olisi ollut kovinkaan kummallista oikeassa 1600-luvun Ranskan maalaispitäjissä. Gaston sanoo Bellelle ettei nainen saa lukea, mikä ärsyttää itsenäistä Belleä suunnattomasti. Belle jatkaa matkaansa nenä kirjassa ja Gaston kehuskelee kylälle miten Bellestä tulee hänelle oiva vaimo. Belle ei tahdo naida miestä, joka on vain kiinnostunut hänen ulkonäöstään. Gaston esitetään elokuvan alussa lihaksikkaana pölkkypäänä. Törppö, joka kulkee aina Gastonin kannoilla, kuvastaa Gastonin egon jatketta. Törppö ei koskaan kyseenalaista Gastonia vaan kaiken aikaa  kehuskelee ja palvoo tätä. Kun Belle antaa Gastonille rukkaset tämä ei kestä kasvojen menetystä vaan palkkaa mielisairaalan johtajan viemään Bellen ja tämän isän. Teko, joka on melkeinpä yhtä julma, kuin teini-pojan muuttaminen hirviöksi.  Gaston kuvastaa, sitä miestä, joksi hirviö olisi kasvanut ilman haltiattaren sekaannusta.

Kun Belle näyttää hirviön taikapeilistä todistaakseen isänsä sanat todeksi Gastonin hirviömäinen olemus paljastuu. Hän houkuttelee kaikki kylän miehet mukaansa hirviöjahtiin. Linnan yläkerroksissa hän huutaa hirviölle juuri ne ajatukset, joita hirviö on toistellut mielessään luuletko tytön rakastavan sinua, kun hän voisi saada minut..olet liian kiltti peto...  

Hirviön muutoksessa on kolme pääpistettä. Ensimmäinen muutos tapahtuu, kun hän pelastaa Bellen susilta, minkä seurauksena Belle päättää jäädä linnaan ja hoitaa tämän haavoja. Toinen ehkä merkittävin muutos tapahtuu tanssisali-kohtauksen päätteeksi, kun hirviö antaa Bellen palata isänsä luo ja tajuaa rakastuneensä häneen. Kolmas muutos, joka yleensä jää unohduksiin tapahtuu Gastonin ja Hirviön taistelussa, kohtauksessa, jossa Hirviö on kuristamaisillaan armoa pyytävää Gastonia ja lopulta päästää tämän menemään. Tässä vaiheessa Gaston haavoittaa hirviötä, mutta samallla putoaa linnan tornista, kun taas samalla Belle vetää hirviön luokseen. Tämä armonpilkahdus, jonka Hirviö osoittaa Gastonille, lopulta pelastaa hänet. 

Kaunotar ja Hirviö alkaa loppukesästä ja päättyy kevääseen. Luonnossa tapahtuvat muutokset kuvastavat samalla  muutoksia kahden päähenkilön elämässä. Elokuvan alussa maailma kylpee loppukesän kultaisissa väreissä. Belle on puettu valkoiseen ja siniseen. Hän erottuu kylästä ja sen massasta. Valkoinen ja sininen ovat myös Neitsyt Marian värejä. Elokuvan alun Belle on viaton, mutta ei kuitenkaan naaiivi. Puku muistuttaa Dorothyn pukua ihmemaa Oz - elokuvassa. Kuten Dorothy Bellekin löytää itsensä oudosta taikamaailmasta.

Mitä kotoisammaksi Belle tuntee olonsa Hirviön linnassa, sitä lämpimmän sävyisiä hänen asunsa ovat. Ne muuttuvat vaaleanpunaisista punaisiksi ja metsän vihreiksi. Värien käyttö kuvastaa Bellen etsimän seikkailun konkretisoitumista. Elämä  linnassa on yllättävää ja jännittävää. Tanssisali kohtauksen kullankeltainen mekko antaa esi-makua Bellen tulevaisuudesta kuningattarena. Samoin Hirviön kulta-sininen asukokonaisuus kuvastaa Hirviön oman itsensä hyväksyntää ja henkilökohtaista arvonpalautusta. 

Hirviön palatsi on tumma ja synkkä. Seinien enkelit ja kerubit ovat kirouksen myötä muuttuneet nauraviksi paholaisiksi. Huoneiden sävymaailma vaihtelee punaisen ja violetin välillä. Tanssiaissali muistuttaa kultaupotuksineen ja kattomaalauksineen Versaillesin palatsin peili-salia. Kun kirous murtuu haalistuneet värit kirkastuvat ja tumman palatsin seinät vaalenevat ja enkelit palaavat. Palatsi kuvastaa omistajaansa. Kirouksen alla oleva hirviö on samanlainen, kuin hylätty palatsi. Belleen rakastuessaan hirviö muuttuu ja palatsi muuttuu. Se loistaa ja kimaltaa, ei vielä ulkoapäin, mutta sisältä. 

Vielleneuvin sadussa Bellen isä kiipesi hirviön puutarhaan hakemaan ruusua suosikki-tyttärelleen. Disneyn kaunottaressa ja hirviössä ruusu sai uuden merkityksen. Siitä tuli hirviön ja palatsin tiimalasi. Kun ruusu kuihtuu hirviöllä ei ole enää toivoa muutoksesta. Kukkien kielellä tumma ruusu merkitsee intohimoista, kaiken voittavaa rakkautta. Bellen ja Hirviön rakkaus oli kaiken voittavaa (ja toivottavasti myös muuttui kirouksen särettyä intohimoiseksi). Se, että ruusu on lasikuvun sisällä kuvastaa päähenkilöiden hankalaa tilannetta, josta ulos pääsy tuntuu välillä toivottomalta. 

Pienen Merenneidon menestykseen vaikutti erittäin paljon säveltäjä-duo Howard Ashman ja Alan Menken. Heidät palkattiin tekemään musiikki Kaunottareen ja Hirviöön. Kaunotar ja Hirviö muistuttaa hieman Frozenia siinä mielessä, että molemmista elokuvista on jäänyt elämään sellainen laulu, jonka tietävät nekin, jotka eivät ole elokuvaa katsoneet. Eli Let it go sekä Beauty and the Beast eli suomalaisittain tyttö sekä hän. Laulut nauhoitettiin elävän orkesterin säestyksellä.  Beauty and the Beast laulusta julkaistiin myös pop-versio, jonka esittivät Céline Dion ja Peabo Bryson, ja joka kuullaan elokuvan lopputekstien aikana. Beauty and the beast voitti parhaan laulun Oscar palkinnon ja elokuva voitti vuoden 1992 Oscar palkkinnon parhaasta musiikista. Elokuvaa varten oli sävelletty laulu Human again mikä lopulta poistettiin elokuvasta, koska se ei viennyt juonta tarpeeksi eteenpäin. Se korvattiin laululla Something there eli Mä ihastuin. Human again lisättiin vuoden 1994 Kaunotar ja Hirviö Broadway musikaaliin ja vuodesta 2002 lähtien se ja lauluun tehty animaatio-osuus on liitetty dvd ja blueray julkaisuihin. 

Aidsia sairastanut Howard Asham menehtyi kahdeksan kuukautta ennen Kaunottaren ja Hirviön ensi iltaa maaliskuun 8. 1991 eikä hän koskaan päässyt todistamaan elokuvan maailman menestystä. Kaunottaren ja Hirviön tekijätiimi omisti elokuvan Howard Ashamanin muistolle. Elokuvan lopussa lukee "ystävällemme Howardille, joka antoi merenneidolle tämän ääneen ja hirviölle sielun". 

90-luvun alulla Disneyllä puhalsivat uudet tuulet. Elokuvan alkuperäinen käsikirjoitus oli lähempänä Beaumontin kirjaa.  Siinä Belle oli kauppiaan tytär ja hirviön rooli oli huomattavasti pienempi. Elokuvan ohjasivat Gary Trousdale ja Kirk Wise. Kaunotar ja Hirviö oli molemmille ensimmäinen ohjaus. Trousdale oli työskennellyt Disneyllä efekti-osastolla 80-luvulta asti ja Wise animaattorina. Myöhemmin molemmat ovat ohjanneet useita Disney elokuvia. Elokuvan käsikirjoitti Linda Woolverton, joka myöhemmin oli mukana käsikirjoittamassa Leijonakuningasta, Mulania sekä vuoden 2017 Kaunottaren ja Hirviön live action versiota. 

Woolverton tahtoi kehittää Bellen hahmosta erilaisen Disney prinsessan. Jos Arielia ei oteta lukuun, Belleä edeltäneet Disney prinsessat Lumikki, Tuhkimo ja Aurora olivat kaikki aikansa tuotteita ja kodin hengettäriä. Belle oli kaikkia aiempia sankarittaria vapaampi. Hän sai tulla ja mennä miten tahtoi. Hänen isänsä (eikä myöskään Hirviö) ei pakottanut Belleä kotitöihin. Belle ei leivo omenapiirakoita tai siivoa toisten pyynnöstä ja hän laulaa enemmän itselleen kuin eläimille. Belle lukee ja haaveilee toisenlaisesta elämästä. Pikkukaupungin elämä on Bellestä ikävää, eikä hän kestä Gastonin kaltaisia miehiä. Bellen hahmon tärkeyttä on helppo vähätellä vuonna 2018, mutta vuonna 1991 Belle kuvasi 90-luvun alun itsenäistä naista ja omalta osaltaan näytti esimerkkiä sellaisille voimahahmoille kuten Mulan, Pocahontas ja Elsa.

​Woolverton kertoi Bellen hahmon inspiraationa olleen Kathreen Hepburnin esittämä Jo March vuoden 1933 Pikkunaisia elokuvassa. Woolverton muokkasi hahmostaan lukemista rakastavan tytön, joka ei ollut prinsessa ja jolla ei ollut minkäänlaista hinkua naimisiin. Woolvertonin mukaan hahmon radikaali poikkeavuus aiemmista Disney prinsessoista aiheutti närää, joissain tuottajissa ja animaattoreissa. Kuvakäsikirjoituksissa Belle itki jatkuvasti vankeutensa aikana. Woolverton ei hyväksynyt tätä. Belle ei ollut luovuttaja. Hän on Disneyn prinsessoista vanhin, 20-vuotias (tai oli, Elsa on tällä hetkellä vanhin). Belle saattoi alussa olla järkyttynyt uudesta tilanteesta, mutta hän otti sen haltuunsa ja alkoi  heti tutustumaan uuteen ympäristöön. Kun itkemisestä luovuttiin kuva-käsikirjoitusten Belle olikin yhtäkkiä super-bitch, joka jatkuvasti tappeli hirviön kanssa. Vasta, kun Woolverton, Bellen ääni Paige O´Hara ja tuottaja Don Hahn juurta jaksaen selittivät kaikille kuka Belle on, elokuva saatiin raiteilleen. 

Kaunottar ja Hirviö toteutettiin osittain CAPSin avulla (Computer Animation Production System). Caps oli digitaalinen ohjelmisto, jonka Disneyllä aikoinaan kehitettiin Pixarille. Ohjelman ansioista pystyyttiin luomaan entistä useampia värejä ja sävyjä ja sävy-efektejä hahmoihin. Ohjelmalla pystyttiin myös luomaan enemmän syvyyttä taustoihin ja hahmojen välisiin etäisyyksiin. Tanssi-sali kohtaus on yksi ensimmäisistä kohtauksista animaation historiassa, jossa kalvoille maalatut hahmot on asetettu täysin digitaalisesti luotua taustaa vasten. Aluksi tekijät eivät tahtoneet käyttää tietokoneita animaatiossa lainkaan, mutta tarpeeksi kauan tekniikkaa kehitettyään, sitä päätettiin käyttää tanssisali kohtauksessa. Kohtauksen menestyksen takia studiolla uskallettiin ottaa enemmän riskejä tietokone animaation suhteen. Tämä näkyy erityisen hyvin seuraavassa Disneyn animaatiossa, joka oli vuoden 1993 Aladdin. Kohtaus, jossa Aladdin yrittää paeta ihmeiden onkalosta on tehty samalla, vielä eteenpäin kehitetymmällä tekniikalla. 

Animaation tärkein aines ovat kuitenkin animaatiohahmot. Bellen visuaaliseen ulkomuotoon vaikuttivat Edgar Degas´n baletti tanssija-maalaukset ja hänen kasvonpiirteensä tulivat Hollywoodin kulta-ajan tähdiltä Vivien Leighilta ja Audrey Hepburnilta. Bellen pääanimaattorina toimi Mark Hehn. Gastonin animoi kukas muu kuin Disneyn kaikkien aikojan paras pahis-animaattori Andreas Deja ja Hirviön pääanimaattori oli Glen Keane. Keane käytti Hirviön inspiraationa useampia eri eläimiä karhuja, villisikoja ja biisoneita. Loppukohtauksen muodonmuutos-jaksoa varten hän tutki paljon antiikin Kreikan ja Rooman patsaita, erityisesti Michelangelon teoksia. Ihmis-muotoisessa prinsissä näkyy piirteitä esimerkiksi Michelangelon kuuluisasta David-patsaasta. 

Olen nähnyt Kaunottaren ja Hirviön lukemattomia kertoja suomeksi ja myös englanniksi ja ranskaksi. Suomalainen versio on itselle rakkain, koska kasvoin sen kanssa, mutta pidin myös englannin ja ranskankielisistä versioista. En ymmärtänyt ranskalaisesta versiosta muuta kuin tietysti sanat "bonjour" ja "ma cherie" kiitos Lumieren, mutta kun elokuva sijoittuu kuvitteelliseen Ranskaan ranskankieli sopii elokuvaan hyvin. Englanninkielistä versiota katsellesani muistan olleeni hämmentynyt, kun hirviön ääntä ei ollut madallettu, kuten suomenkielisessä versiossa. Paige O´Hara, joka oli alkuperäinen Bellen ääni on tätä nykyä yksi virallisista Disney taiteilijoista ja maalaa paljon erityisesti Kaunotar ja Hirviö taidetta. Suomenkielisessä versiossa Bellen ääni on ihana ooppera-laulaja Mervi Hiltunen. Hirviö on Matti-Olavi Ranin, Lumiere on Esa Muje ja Gaston on Esa Ruuttunen, jonka baritoni on hahmolle täydellinen. 

Ilmestyessään 1991 Kaunotar ja Hirviö rikkoi lähestulkoon kaikki siihen astiset animaatio-elokuvien ennätykset. Se oli ehdolla neljässä eri Oscar-kategoriassa ja oli ensimmäinen (ja ainoa) animaatio, joka on koskaan ollut parhaan elokuvan Oscar palkinnon ehdokkaana ja tämä tapahtui paljon ennen kuin Oscar-palkintoihin edes tuli parhaan animaation- kategoriaa. Se oli myös ehdolla parhaasta äänityöstä, musiikista ja laulusta ja voitti parhaan musiikin ja laulun Oscarit. Kaunotar ja Hirviö voitti ensimmäisenä animaationa maailmassa Golden Globen vuoden parhaasta elokuvasta/musikaalista. 

Tässäpä listaa Kaunottajen ja hirviön palkinnoista:

1991 
Gary Trousdale ja Kirk Wise voittivat Los Angeles Film Critics Associationin parhaan elokuvan palkinnon.

1992
Producers guild of America 
Tuottaja Don Hahn ehdokkaana Yhdysvaltojien parhaan elokuva-tuottajan tittelistä.

Oscar-palkinnot
Ensimmäinen animaatio-elokuva ehdolla vuoden parhaaksi elokuvaksi.
Ehdolla parhaasta äänityksestä.
Palkinto parhaasta musiikista.
Palkinto parhaasta laulusta beauty and the beast.

Chicago Film Critics Association
Ehdolla vuoden parhaaksi elokuvaksi.

Dallas-Fort Worth Film Critics Association
Ehdolla vuodeen parhaaksi elokuvaksi.
Voitti vuoden paras animaatio palkinnon. 

Golden Globe
Golden Globe, säveltäjät Alan Menken ja Howard Ashman ehdokkaina lauluilla Be our guest ja beauty and the beast.
Beauty and the beast voitti Golden Globen parhaasta elokuvan laulusta.  
Alan Menken voitti Golden Globen parhaasta elokuvan tunnussävelestä. 
Voitti vuoden parhaan elokuvan Golden globe-palkinnon.

1993
Grammy voitot ja ehdokkuudet
kaunottaren ja hirviön sountrack oli ehdolla parhaaksi levyksi ja parhaaksi elokuva-musiikiksi. 
Beauty and the beast oli ehdolla vuoden parhaan laulun Grammyn voittajaksi. 
Voitti parhaan lasten albumin Grammyn.
Voitti Best Pop Instrumental Performance Grammyn. 
Beauty and the beast voitti Best Song Written Specifically for a Motion Picture or for Television - Grammyn.
Alan Menken voitti Best Instrumental Composition Written for a Motion Picture - Grammyn. 
Voitti Best Pop Performance by a Group or Duo With Vocal - Grammyn 

Voisin kirjoittaa Kaunottaresta ja Hirviöstä vaikka kokonaisen kirjan, olen katsonut elokuvan niin monta kertaa. Disney-fanit monesti tykkäävät kategorisoida itseään. Minä olen Kaunotar ja Hirviö-fani. Sekä Kaunotar ja Hirviö keräilijä. Näin elokuvan ensimmäisen kerran 5-vuotiaana ja taisin katsoa sen puolen vuoden aikana kerran päivässä, kun se ilmestyi. Joskus kauan sitten törmäsin artikkeliin, jossa mitattiin sukupolvien suosikki-Disney animaatioita. 80-luvun lopussa syntyneiden suurin suosikki Disney animaatio oli Kaunotar ja Hirviö. 90-luvun alussa syntyneiden Leijonakuningas ja 2000-luvun alussa syntyneiden Frozen. Tämä lista on helposti selitettävissä sillä, että nämä kolme elokuvaa ovat Disneyn kaikkien aikojen taloudellisesti menestyneimpiä elokuvia ja erityisesti Leijonakuninkaan kohdalla Disneyllä otettiin valtava markkinakoneistokäyttöön elokuvaa mainostettaessa ja Leijonakuningas, että Frozen ovat Disneyn kaikkien aikojen tuotteistetuimpia animaatio-elokuvia. 

Tuolloin 5-vuotiaana, kun ensimmäisen kerran katsoin Kaunottaren ja Hirviön koin eräänlaisen taiteellisen herätyksen. Kaikki kiitos ja kunnia siitä kuuluu Glen Keanille. Kohtaus, jossa hirviö muuttuu ihmiseksi oli minusta niin upea ja ihmeellinen, että päätin silloin ryhtyä taiteilijaksi ja opetella luomaan jotain yhtä kaunista ja liikuttavaa. 

Kun Kaunotar ja Hirviö ilmestyi moni ikäiseni tyttö (ja varmaan myös muutama poika) samastui Bellen hahmoon. Belleen on äärimmäisen helppo samaistua. Hän on kylässään ulkopuolinen lukutoukka, joka haaveilee toisenlaisesta elämästä. Lapsena Belle oli ehdoton suosikki-prinsessani ja mielestäni Belle on yhä yksi maailman kauneimmista animoiduista hahmoista. Mitä enemmän ikävuosia on kerttynyt, sitä enemmän olen alkanut pitämään Hirviön hahmosta, joka on yksi Disney kaikista moniulotteisimmista luomuksista. Hirviö ei ole tyypillinen prinssi, eikä hän ole tyypillinen Flynn-Rider/Robin Hood seikkailija-sankari. Hirviö on hirviö. Ristiriitainen oma-itsensä. Hahmo, joka muuttuu paremmaksi ihmiseksi, kun Belle saapuu tämän elämään. Samaten Belle muuttuu hirviön luona asuessaan. Hänestä tulee rohkeampi ja itsevarmempi. Bellen pääanimaattori Mark Hehniä lainatakseni, mikä tekee kaunottaresta ja hirviöstä merkittävän hahmo-painoisen elokuvan, on se että päähahmot ystävystyvät ja oppivat tuntemaan toisensa ja heidän rakkautensa kasvaa tästä ystävyydestä. Rakkaustarina on erilainen kuin aiemmissa Disney elokuvissa jossa tyttö ja prinssi rakastuvat ensisilmäyksellä toisiinsa laulun aikana.

Elokuvaa on välillä kritisoitu siitä, että hirviö lopussa muuttui prinssiksi. Muuttaako se elokuvan sanomaa, siitä että kauneus on sisäistä kauneutta? myönnän lapsena olleen hieman pettynyt, kun hirviö muuttui ihmiseksi, mutta nykyään pidän myös ihmisprinssistä (varsinkin, kun tällä on tukka auki). Tiedämme sen, että Belle rakastaisi miestä, vaikka tämä jäisikin hirviöksi. Kaunotar ja Hirviö on kahden ihmisen kehityskaari. Vasta, kun prinssi ymmärtää asettaa toiset ihmiset itsensä edelle hän palautuu takaisin ihmiseksi. Ihmiseksi palautuminen ei ole palkinto Bellelle, siitä, että hän hyväksyy miehen sellaisena kuin tämä on, vaan palkinto hirviölle tämän uhrautuvaisuudesta. Muodonmuutos on sekä sisäinen että ulkoinen. Elokuvan viesti, siitä miten kauneus voi olla monenlaista on yhtä kaunis ja tärkeä, kuin elokuva itse. 

Voit lukea lisää Disney-klassikko elokuva-arvostelujani täältä:
Mulan
Tuhkimo
Prinsessa Ruusunen
Lumikki 
​Pinokkio 

The adventures of Ichabod and Mr. Toad on Disney 11 klassikko, ja sen ensi-ilta oli Lokakuun 5s 1949. Elokuvassa on kaksi erillistä jaksoa. Elokuvaa on Suomessa levitetty nimillä "Herra Rupikonna ja Iisoppi Kurkinen" sekä "kaislikossa suhisee". Elokuvan suomenkieliset nimet eivät ole olleet kovinkaan yleisessä käytössä vaan suomalaisten fanien keskuudessa elokuvasta yleensä puhutaan sen englanninkielisellä nimellä. 

Ensimmäinen eli Herra Rupikonna perustuu Kenneth Grahamen kuuluisaan kirjaan Kaislikossa suhisee. Keskityn tässä postauksessa elokuvan jälkimmäiseen osaan eli Iisoppi Kurkiseen. 

40-luvulla Disneyllä tehtiin paljon ns. package eli paketti-filmejä eli lyhytanimaatio-kokoelmia. Ensimmäinen oli vuoden 1943 Kolme Caballeroa. Näissä elokuvissa oli kaksi tai useampi animaatiojaksoa yhdessä ja sama kertoja, joka yhdisti tarinat yhteen. Tämä johtui studion rahatilanteesta toisen maailmansodan jälkeen, lyhytanimaatioita oli helpompi tuottaa ja tehdä. Monista package filmeistä on kuitenkin muodostunut kultti-klassikoita Disney-fanien keskuudessa. Herra Rupikonna ja Iisoppi Kurkinen oli viimeinen 40-luvun package-filmi, minkä jälkeen Disneyllä palattiin juurille täyspitkän animaation pariin, kun Tuhkimo julkaistiin vuonna 1950. 

Ichabod Crane eli Kuukkeli Kuu on kaupungin uusi koulumestari. Laihalla miehellä on ikuinen ruokahalu ja suuren suuri koukkunenä. Hän on ihastunut rikkaan maanomistajan tyttäreen, kauniiseen Katriinaan, jota tavoittelee myös metsuri-komistus Brom Bones. Kilpakosinta alkaa ja hetken aikaa näyttää siltä, että herra Kuu saa pian rikkaan vaimon, kunnes Brom päättää käyttää koulumestarin taikauskoa hyväkseen. Halloweenin iltana Brom laulaa laulun kauheasta päättömästä ratsumiehestä, joka vainoaa yksinäisiä ratsastajia pimeillä metsäteillä. Lopun animaatiojaksoon on saatu humoristisen kauhu-elokuvan tuntua, siinä miten Kuukkelin hahmo hyvin hermostuneesti ratsastaa metsässä ja säikkyy varjoja. Tienristeyksessä päätön ratsastaja ilmestyy ja ihmeen kaupalla Kuukkeli Kuu onnistuu pakenemaan. Hän ei enää palaa Sleepy Hollown kylään vaan etsii uuden kodin itselleen, sekä vaimon, joka laittaa mielellään ruokaa. Kun taas Brom menee naimisiin Katriinan kanssa ja he kaikki elivät onnellisina loppuun asti. 

Tykkään kovasti kaikista syksyyn, Halloweeniin ja Kekrin aikaan sijoittuvista elokuvista ja animaatioista (ehkä se on noituus-juttu). En ole lukenut Irwinin novellia, niin en tiedä kuinka paljon taiteellisia vapauksia animaatioon on otettu. Rakastan tämän jakson musiikkia ja lauluja.

Kuukkeli Kuu Kukas muu, Kuukkeli Kuu ei nimi sopisi muu

Toinen Halloweenin klassikkolauluni on Bromin esittämä "päätön ratsumies".

Animaatiossa on tietynlaista vanhanajan tunnelmaa. Hahmot ovat hyvin karikatyyrimäisiä. Bromin hahmo on kaikista todellisimman oloisin. Katrina on kasvoiltaan hieman Tuhkimon näköinen kurvikas neito. Kuukkeli Kuu on tavoiltaan hieman omintakeinen eikä hänen ulkonäössään ole kehumista, mutta hän osaa liehitellä naisia ja olla sulavakäytöksinen. 

​Kuukkelin hahmot ovat animoineet kuuluisat 9 old men- ryhmän jäsenet Frank Thomas ja Ollie Johnston. Elokuvan englanninkielinen kertoja ja Bromin ja Kuukkelin ääni on Bing Crosby. Suomenkielisen version on dupannut Samu Sirkan virallinen suomi-ääni eli Seppo Mäki. ​ Suomessa elokuva ei koskaan päässyt teatteri-levitykseen ja ensimmäisen kerran se julkaistiin dvdllä vuonna 2006. Elokuva löytyy dubattuna suomeksi. Suomalaisessa versiossa Ichabodin nimi on Kuukkeli Kuu ja Brom on nimeltään Tarmo. 

  Katsoimme Pinokkion Disney-yhdistyksessä keväällä. Taisi olla neljäs tai viides kerta, kun katsoin Pinokkion. Tämä oli kyllä ensimmäinen kerta, kun katsoin kyseisen elokuvan englanniksi. Pinokkio on Disneyn klassikoista järjestyksessä toinen ja ilmestyi Helmikuussa 1940. Pinokkio ei ilmestyessään ollut yleisömenestys. Osa syyn uskotaan olevan toisessa maailmansodassa, minkä takia katsojaluvut Yhdysvalloissa jäivät vähäisiksi. Pinokkio on kuitenkin merkittävä elokuva animaation kehityksen suhteen.

Disneyn animaatioista Pinokkio ei ole koskaan kuulunut suosikkielokuviini. Olen kuitenkin oppinut sitäkin, aikuisena arvostamaan enemmän. Monesti tykkään tehdä vertailuja animaatioelokuvista ja niiden lähdemateriaaleista. Pinokkion kohdalla olen tutustunut Collodin alkuperäiseen tarinaan ja lukenut, siitä pätkiä. Pinokkion luoja Carlo Collodi oli italialainen kirjailija, toimittaja ja sanomalehtimies. Pinokkion seikkailut ilmestyi alunperin jatkokertomuksessa Italialaisessa lastenlehdessä Giornale per I bambini vuosina 1881- 1882 ja täydellisenä kokoelma kirjana vuonna 1883.
Olen itse lukenut vain pätkiä alkuperäisestä Pinokkiosta, ja tuskin luen, sitä kokonaisuudessaan. Tarinat ovat itsessään aika häiritseviä ja ahdistavia. Pinokkio kirjassa on hyvin ilkeä lapsi. Samu Sirkka ei ole tarinassa oma tunto (tai ei kerkiä muuttumaan omaksi tunnoksi), koska Pinokkio tappaa sirkan astumalla tämän päälle. Kirjasarjan lopussa sininen haltiatar muuttaa Pinokkion oikeaksi pojaksi. 

Pidän Disneyn versiosta huomattavasti enemmän mitä Collodin alkuperäisestä tarinasta ja mielestäni Walt teki ihan oikein tekemällä juonimuutoksia.  
​

​Pinokkio

Elokuvassa suurin ongelmani on päähahmo. Kirjassa Pinokkio ei kadu tekojaan. Disneyn Pinokkiolla on kuitenkin kehittyvä moraali.

Oma tunto on se pieni hiljainen ääni, mitä ihmiset eivät kuuntele
-Samu Sirkka

Mielestäni tämä lause on elokuvan parasta antia. Disneyn Pinokkio käsittelee moraalia, sekä sitä miten ihminen oppii erottamaan oikean väärästä. Suurin voima elokuvassa onkin Gepeton luja rakkaus ja luottamus Pinokkioon. Suhde kuitenkin katkeaa heti elokuvan alussa, kun Rehti Repo ja hänen apurinsa houkuttelevat Pinokkion Strombolin tykö. Myöhemmin Huvitusten Saarelle. Elokuvassa muuttuminen ihmispojaksi on palkinto, jonka Pinokkio saa hyvästä käyttäytymisestä. 

Kohtaus, jossa Pinokkio alkaa ymmärtämään Samun puheita ja oman tunnon seuraamista ensimmäistä kertaa on kohtaus, jossa Stromboli heittää hänet häkkiin ja uhkaa tehdä tästä polttopuita. Pinokkio katuu tekemisiään, mutta on kuitenkin liian häpeissään myöntääkseen, sitä haltiattarelle. Näin ollen  hänen nenänsä pitenee ja pitenee.

Elokuvan loppupuolella Pinokkion moraalikäsitys alkaa jo olla hyvällä mallilla. Kun Pinokkio saa viestin, että Gepetto, Cleo ja Figaro ovat joutuneet valaan vatsaan Pinokkion ensimmäinen epäitsekästeko on lähteä pelastamaan heitä. Toinen epäitsekäs teko tapahtuu, kun Pinokkio vetää Gepeton luolaan suojaan Monstrolta. Lopussa haltiattaren sanat käyvätkin toteen. Pinokkio muuttuu oikeaksi pojaksi, koska hän on todistanut olevansa rohkea, rehellinen ja epäitsekäs.

Suurin syy miksi en lapsena pitänyt Pinokkiosta yhtä paljon kuin esimerkiksi Miekka Kivessä Artusta ja Hiidenpadan Taranista johtui pitkälti, siitä miten Pinokkion hahmo ei osaa sanoa ei vaan aina seuraa, sitä olentoja, joka hänen kanssaa sattui milläkin hetkellä olemaan. Kun viimeksi katsoin Pinokkion sain suorastaan oivalluksen tälle käytökselle. Kun haltiatar herättää Pinokkion henkiin tällä ei ole minkäänlaista käsitystä maailmasta tai ihmisenä olemisesta. Yhden päivän "vanhana" Pinokkio lähetetään kouluun. Heti Rehti Repo houkuttelee tämän teatteriin. Seuraava vuorokausi kuluu Strombolin kynsissä ja pari seuraavaa päivää huvitusten saarella. Voinko olettaa noin 4-5 päivää vanhalta nukelta hyvää arvostelukykyä ja ihmistuntemusta? en ikävä kyllä voi. Mutta en voi myöskään samaistua Pinokkion hahmoon vaikka tahtoisin.

Sirkka nimeltä Samu

Oma suosikki hahmoni Pinokkiossa on Samu Sirkka. Elokuvassa nähdään hieman sosiaalisen statuksen nousua, kun haltiatar nimittää Samun Pinokkion oma tunnoksi. Samu oppii välittämään Pinokkiosta ja selkeästi tahtoo neuvoa tätä parhaan tietämyksensä mukaan. Itselle Samu Sirkka on kuitenkin rakkain Samu Sirkan joulutervehdyksestä. Samu Sirkka esiintyy myös Disneyn Once Upon a Time - sarjassa. En ole itse, kuin kaksi ensimmäistä OUAT: tuotantokautta nähnyt, niin en voi kovinkaan syvästi analysoida sarjan Samua. Once Upon A Time -versiossa pidän kovasti siitä, miten Samu Sirkka on ihmistenmaailmassa psykologi. 

Gepetto, Cleo ja Figaro

Gepetto edustaa ehdotonta vanhemman rakkautta. Hahmona Gepetto on hieman hössähtänyt, mutta hyvän tahtoinen. Gepeton hyvyys näkyy siinä, miten sekä Pinokkio ja hänen lemmikkinsä suhtautuvat häneen. Kun Pinokkio on kadonnut ja Gepetto on valmistanut illallisen Figaro on äkäinen, kun Gepetto kieltää häntä koskemasta kalaan, kuitenkin Figaro totettelee Gepettoa. ​

​























​Puinen pikkuinen pää

Olin unohtanut, että Pinokkio alkaa myös satukirja-aloituksella ja Samu Sirkka alun kertojana. Hauskasti alku onkin kuvattu sirkan näkökulmasta hyppimässä Gepeton talon sisälle. Itselleni ihan parasta antia Pinokkiossa on Gepeton verstas. Joka kerta Pinokkiota katsoessani hämmästelen yksityiskohtien määrää, sekä vitsikkäitä kelloja. Aina uivista ankanpoikasista silinteripäiseen juoppoon.Animoinnin taso on pitkälle kehittynyttä verrattuna Lumikkiin. Toinen visuaalisesti hieno kohtaus on merenalainen maailma. Kohtaukset valaan vatsassa ja valaalta pakeneminen tuntuvat itselle huomattavasti kevyemmiltä, kuin ahdistava Huvitusten saari. Luultavasti, se johtuu siitä, että perhe on taas yhdessä tuli mitä tuli. 
Kun julkisuutta näin tarjotaan, rahaakin aivan solkenaan
Pukukin niinkuin herralla, kakkua aina ruokana

jää koululäksyt multa niin kun käyn teatteriin

Käyn teatteriin-laulu on hyvin petollinen ja antaa hyvinkin valheellisen kuvan näyttelijän elämästä. Rehti Repon tarkoitus on kuitenkin houkutella Pinokkio mukaansa. Huolimatta laulun kyseenalaisesta viestistä, olen aina tykännyt laulaa, sitä. Ironisesti myös silloin, kun olen ollut lähdössä teatteriin..ihan oikeasti.

 Pidänkin Pinokkiossa eniten lauluista. Tähti toiveen toteuttaa - on myös itselle huomattavasti tutumpi Samu Sirkan joulutervehdyksestä ja se on itselle enemmänkin yksi omista suosikki Disneyn joululauluista.

​Strombolin hahmosta en ole koskaan pitänyt, mutta sitäkin enemmän nukketeatteri esityksesta ja En köysiä ma tarvitse - laulusta. Varsinkin eri kanssallisuuksia edustavista nukeista, kuten ripaskata tanssivat venäläis-nuket, Hollantilaiset puukenkätanssijat ja ranskalaiset Can Can - nuket. 

Puinen pikkuinen pää, sekä minua vain vislaa - laulut ovat myös mukavia mukana laulettavia. Erityisesti puinen pikkuinen pää, koska laulun aikana esitellään Gepeton pajaa, sekä tutustutaan enemmän Cleon ja Figaron hahmoihin.

Pinokkiossa on myös paljon hauskoja kohtauksia. Kun Pinokkio viimein löytää perheensä Monstron vatsasta Gepetto halaa ja pussailee kalaa luullessaan tätä Pinokkioksi.

Elokuvan lopussa, kun Pinokkio on muuttunut oikeaksi pojaksi Figaro iloissaan hyppää Cleon akvaarioon ja antaa tälle pusun.

Kohtaus, juuri ennen kuin hyvä haltiatar saapuu on yksi suosikeistani. Gepetolla roikkuu seinällä kymmeniä kelloja. Samu ei millään tahdo saada unta, kun kaikki kultakalaa myöten kuorsaavat kymmenet kellot tikittävät. Sitten Samu huutaa HILJAA! ja kaikki tottelevat. 

​
Tässä on nyt tullut katsottua useampikin Disney klassikko viimeaikoina. Miekka Kivessä on Disneyn klassikko numero. 18. Se ilmestyi vuonna 1963 ja elokuva perustuu T.H.White samannimiseen kirjaan, joka nimensä mukaisesti kertoo Kuningas Artturista. Elokuva sijoittuu 500-luvun Englantiin.

Arttu on köyhä orpopoika, joka haaveilee aseenkantajan urasta. Hän asuu  Sir Ectorin ja tämän sietämättömän pojan Kayn linnassa ja toimii siellä palvelijana. Eräänä päivänä Arttu tupsahtaa velho Merlinin katon läpi, mutta selvänäkijä velho Merlin on jo osannut odottaa häntä. Merlin aloittaa Artun koulutuksen, koska hän on ennalta nähnyt, että Arttu on Englannin tuleva kuningas ja edesmenneen kuningas Uther Pendragonin poika.



Merlinin oppitunnit ovat lähinnä muodonmuutoksia. Arttu ja Merlin ovat välillä lintuja, kaloja ja oravia. Jokaisesta muodonmuutoksesta Arttu oppii jotakin. Myös seuraamalla Merlinin ja hurjan ilkeän Matami Mimmin kaksintaistelua.

Englanti on maana kaaoksen vallassa (näin Briteissä elävänä sanon, että on se sitä nytkin). Edesmennyt kuningas Uther iski miekkansa kiveen ja se, joka nostaisi miekan kivestä on Englannin oikeutettu hallitsija. 
Lopulta tulee ilmoitus, että tuleva hallitsija valitaankin turnajaisilla, joten Sir Ector ja Kay lähtevät Lontooseen ja ottavat Artun aseenkantajaksi. Merlin suivaantuu tästä ja häipyy Bermudalle.

Lontoossa, kuitenkin tapahtuu ihme ja Arttu vetää miekan kivestä ja hänestä kruunataan Englannin kuningas.

Mieleeni on myös painunut Merlinin ja Mimmin kaksintaistelu, jossa he muuttuvat eri olennoiksi. Mimmi oli aika kova vaaleanpunaisena lohikäärmeenä, mutta Merlin voitti hänet muuttumalla tautiviirukseksi.
"Olen poissa, mutta en olekaan poissa. Jos häivyn, et ole varma häivyinkö"

Kaiken kruunaa sairastunut Matami Mimmi, joka vuoteestaan huutaa:

"Minä vihaan auringonvaloa, minä vihaan, MINÄ VIHAAN!"

Tästä tuli itselleni lentävälause, kun aamuvirkku elämä alkoi käydä ylivoimaiseksi.
Mielenkiintoista miten ainakin suomalaisissa Aku Ankka-lehdissä Mimmi on todella mukava, jopa hieman lälly hahmo, kun taas tässä hänen elokuva-ensiesiintymisessään hän on Kamala, Mahtava, Matami MIMMI <3

Näin kyllä taisi käydä myös Sepe Suden pojalle, joka oli alunperin Pikku Paha Hukka...aika jännä juttu.

Kaikenkaikkiaan Miekka Kivessä on aika miespainotteinen animaatio, ehkä siksi en ole aikoinaan kovasti lämmennyt sille. Mimmi on lähes ainut naishahmo, joka elokuvassa vilahtaa. Mutta toisaalta 500-luvun Englanti oli varmasti myös hyvin patriarkaalinen niin siinä mielessä Mikka Kivessä on myös autenttinen ajankuvaus.

Musiikin Miekka Kivessä - elokuvaan ovat tehdeet Shermanin veljekset, jotka ovat tehneet musiikkia Disney Klassikoihin kuten Aristokatit, Maija Poppanen ja Hokkus Pokkus Taikaluudalla.

Osa lauluista on jäänut mieleen paremmin, kuin muut. Aina olen pitänyt Merlinin pakkauslaulusta.

"Äläs nyt Sokerikipposein..kirjat aina ensin!"

"....Kutistukaa kokonaan...kaikki mukaan mahtukaa"

Hauskoja, ovat myös kohtaukset, joissa Merlin esittelee taikavoimiaan; saa lumipilven satamaan Sir Ectorin päälle ja astiat tiskaamaan itse itsensä (sen loitsun minäkin haluan!)
​
Itseä eniten häiritsee elokuvassa hieman keskeneräisyyden tuntu. Se varmaan johtuu, siitä että elokuva perustuu T.H.Whiten kirjasarjan ensimmäiseen kirjaan. Artusta tulee kuningas, mutta emme tiedä millainen kuningas. Myös Artun alkuperä ja hänen suhteensa kuninkaaseen, jäävät elokuvassa hämärän peittoon.

Pidän kuitenkin Miekka Kivessä elokuvan yksityiskohtaisesta animaatiotyylistä ja  nokkelasta huumorista.
​​

​Dumbo on monella tapaa hieman kummallinen elokuva. Siinä on äärimmäisen hellyttäviä kohtuauksia Timotein ja Dumbon ystävyys ja eläinäidit ja näiden eläinlapset. Siinä on myös aika hurjia kohtauksia. Poika joka pilkkaa Dumboa ja Rouva Jumbo joka raivostuu tästä ja joutuu karanteeniin. Dumbo herättää hyviä kysymyksiä eläinten ja ihmisten välisistä suhteista. Rankaiseeko kukaan ilkeää poikaa? Rouva Dumbo joutuu vaunuselliin ja kyltissä lukee "varo vihaista elefanttia". Rouva Jumbo muuten vaikuttaa olevan hieman ujompi ja hiljaisempi mitä muut sirkuselefantit, jotka lähinnä viettävät aikansa juoruilemalla keskenään.

Dumbo on myös hyvin aikaansa sidottu. Yhä harvemmassa sirkuksessa on eläimiä esiintyjinä ja myös eläinpuistot ovat menettäneet hohtoaan, kun ihmiset ovat alkaneet ymmärtämään eläinten käytöstä enemmän ja puolustamaan eläinten oikeuksia.

Dumbon tarina sijoittuu 30-40 lukujen taitteeseen, jolloin kiertävät sirkukset olivat hyvin yleisiä eikä tuolloin vielä osattu ajatella eläinten oikeuksia ja onko sirkuselämän etiikkaa. 

Olen aina itse pitänyt surrealistisesta vaaleanpunaiset elefantit kohtauksesta. Ehkä juuri siksi, kun siinä ei ole päätä eikä häntää. Välillä siitä tulee mieleen yksi lempi Disney elokuvistani Kolme Caballeroa, joka on yhtä surrealistinen eikä juonta ole nimeksikään.

Vaaleanpunaiset elefantit ovat ihan hupsuja, koomisia ja välillä painajaismaisia. Sen animaatiotyyli hieman rikkoo elokuvan kaavaa. Kohtaus voisi ihan hyvin olla fantasiasta. Olen miettinyt kuvastaako kohtaus Dumbon sen hetkistä työtä. Klovnien työtä on nimenomaan käyttäytyä ilman päätä ja häntää. 

Hieman kummallisella tavalla kohtaus myös vie elokuvaa eteenpäin, koska Dumbo ja Timotei heräävät puusta seuraavana aamuna. Varsinkin lapsikatsojille, jotka eivät vielä ymmärrä alkoholin haittoja, kohtaus voi herättää enemmänkin kysymyksiä. Miten he nousivat puuhun ja miksi he eivät muista sitä.

Dumbossa suosikki laulujani ovat Ukko-Pekka ja Baby Mine. Muita lauluja Dumbossa ovat Herra Haikara, Töitä paiskii duunarit, kun norsun lentävän mä nään ja norsu vaaleanpunainen

Itse pidän hieman yksinkertaistetusta animaatiosta mitä Dumbossa on. Se hieman muistuttaa tyyliä Robin Hoodissa sekä Pelastuspartio Bernard ja Biancassa. Mielestäni hieman yksinkertaistettu tyyli sopiikin hyvin animaatioihin, joissa päähahmona on eläimet ja yritykseen tehdä eläimistä hyvin ilmekkäitä. Dumbo onkin hyvin hellyttävä otus isoine korvineen ja taivaansinisine silmineen. 

Monella tapaa ihana elokuva. Historiallisesti myös aika realistinen lentävää elefanttia lukuunottamatta ;) ​

Yksi suosikki Disney animaattoriestani Mary Blair teki todella ihania luonnoksia Tuhkimoa varten.
​

Frozenin juoni on varmaan kaikille tuttu. Arendellin kuningaskunnassa prinsessa Elsalla on maagisia voimia. Hänellä on kyky luoda lunta ja jäätä. Leikkiessään pikkusiskonsa Annan kanssa, Anna loukkaa itsensä ja Elsa säikähtää voimiaan. Vanhemmat vievät heidät parantajapeikon luo, joka kehoittaa Elsaa olemaan varovainen voimiensa kanssa ja hän pyyhkii Annan muistot. 

Seuraavassa luvussa vanhemmat menehtyvät merillä ja Elsasta leivotaan Arendellin kuningatarta. Sisaret eivät ole läheisissä väleissä ja kuitenkin kaipaavat toisiaan. 

Kruunajaispäivänä Anna kohtaa Etelä-saarten prinssi Hansin ja ihastuu tähän. Muutaman laulutuokion jälkeen pari suunnitteleekin jo häitä. Elsa ei tahdo sisarensa naivan miestä, jonka tämä on tuntenut vain muutaman tunnin. Siskoille tulee kruunajaisissa riita ja Elsan voimat paljastuvat. Tämän huomaa Wesseltonin herttua, joka suunnittelee Arendellin kruunun kaappausta itselleen. Elsa pakenee vuorille ja jättää taaksensa ikuisen talven.

Anna ei luovuta. Hän jättää vallan prinssi Hansille ja lähtee siskonsa perään. Hän kohtaa jäämies Kristoffin, joka poronsa Svenin kanssa päättää auttaa Annaa. Elsan jääpalatsin liepeiltä löytyy myös lumiukko Olaf, jonka Elsa loi tyttöjen ollessa lapsia. Olaf liittyy omituiseen seurueeseen. Anna kohtaa Elsan palatsissa, sisko on vapautunut mutta kieltäytyy yhä palaamasta Arendelliin. Kristoff vie Annan tapaamaan peikkoparantajaa. Peikot osoittauvat aikamoisiksi parittajiksi ja yrittävät saattaa Kristoffin ja Annan yhteen. Parin välillä onkin pientä flirttiä. Yhtäkkiä Annan sydän kylmenee.

Kristoff, Olaf ja Sven vievät hänet takasin palatsiin prinssi Hansin luokse. Hans paljastuu roistoksi ja kertoo huijanneensa Annan kihloihin saadakseen kruunun itselleen. Anna on järkyttynyt ja Olaf auttaa häntä ymmärtämään, että Kristoff rakastaa häntä. Kun Anna kuulee, että Hans suunnittelee tappavansa Elsan Anna lähtee pelastamaan tätä.

Viimeisessä taistelussa Hans uskottelee Elsalle, että Anna on kuollut. Hans yrittää tappaa Elsan, mutta Anna juoksee väliin ja muuttuu jääpatsaaksi. Elsa itkee ja halaa siskoaan, ja tämän kyyneleet sulattavat Annan taas henkiin. Elsa ymmärtää, että hän voi olla sekä kuningatar, että käyttää voimiaan vapaasti. Hän muuttaa Arendellin jälleen kesäiseksi ja lähettää Hansin sekä Wesseldorfin herttuan takaisin kotimaihinsa ja luo Olafille oman lumipilven. Kristoff ylennetään kuninkaalliseksi jääntoimittajaksi ja hänen ja Annan suhde lämpenee. Elokuva päättyy luistelukohtaukseen, jossa hahmot nauttivat toistensa seurasta. 

Elsa ja Anna

Frozenin suosiota ovat Disney-fanit ja ei-niin-Disney fanit pohtineet loputtomiin. Frozen kuume tuntuu jatkuvan ja jatkuvan. Elokuva tuli teattereihin 2013. Henkilökohtaisesti uskon Frozenin suosion johtuvan, siitä, että pääosassa on kaksi hyvin erilaista prinsessaa ja, jokainen katsoja samaistuu kumpaan jompaan prinsessoista, tai lukeutuvat ns. joko Elsa tai Anna-tiimiin. Itse lukeudun ehdottomasti Elsa-tiimiin.21-vuotias Elsa on Disneyn iältään vanhin prinsessa. Anna on 18. Elsa on huomattavasti sisartaan kypsempi ja myös luonteeltaan hieman melankolinen. Anna on varsinkin elokuvan alkuvaiheessa hyvinkin naiivi. Kristoff kysyy kaikkien katsojien mielessä polttavan kysymyksen "Kuka oikeasti menee naimisiin tyypin kanssa, jonka on tuntenut vain päivän?"

Olen paljon miettinyt tätä Annan ja Elsan tilannetta. Laulussa "For the first time in forever" (Ensikertaa ikuisuuteen) Anna laulaa innostuneena, siitä miten portit vihdoin avataan ja hän tapaa vieraita ihmisiä ensimmäistä kertaa. Hän myös haaveilee unelmien prinssin kohtaamisesta. Annan tilannehan on se, että hän on elänyt lähes täysin eristyksissä muista ihmisistä. Vanhemmat ovat menehtyneet, palvelijat ovat olleet ympärillä, mutta palvelijat ovat olleet lähinnä aikuisia, eivätkä samanikäisiä ystäviä. Sisar taas on eristäytynyt lähes kokonaan. Anna on kuitenkin ikuinen optimisti ja uskoo, että Elsastakin tulee sosiaalisempi kuningattarena toimimisen myötä. Jos verrataan Annan ja Elsan elämää Euroopan kuninkaallisiin kautta historian prinsseillä ja prinsessoilla, jotka eivät ole kruununperijiä on huomattavasti vähemmän paineita elämässään. Moni lapsena on varmasti haaveillut löytävänsä unelmien prinssin (tai prinsessan) kuin sadussa. Anna on kuitenkin elänyt niin eristäytynyttä elämää, että hän vielä 18-vuotiaana uskoo siihen. 

Annan huolenpito siskoaan kohtaan on hellyttävää eikä hän voi ymmärtää miksi Elsa sulkee tämän elämänsä ulkopuolelle. Elsa uskoo tekevänsä sen epäitsekkäistä syistä, suojellakseen Annaa, mutta samalla hän rikkoo heidän suhteensa. Elsa myös huolehtii Annasta ja tämän hyvinvoinnista ja ymmärtää, ettei sisar oikeasti voi naida miestä, jonka hän on vasta tavannut. ​

​Arendelle

Frozen sijoittuu Arendellen maahan, joka löysästi perustuu kuvitteelliseen Norjaan. Elokuvan vaatetus ja rakennukset ovat saaneet inspiraationsa 1800-luvun alun Norjasta. Disney Wikistä myös luin, että Annan ja Elsan vanhempien nimet ovat Kuningas Agnarr ja Kuningatar Iduna. Frozenin tapahtumat sijoittuvat Heinäkuuhun 1839. Arendellin vaakunassa on Krookus ja Arendellin värit ovat vihreä ja purppura. Kaupungin värimaailma toistuu myös Annan asuissa, kun taas Elsan värimaailma, sinisen eri sävyt kuvastavat hänen eristäytyneisyyttään ja tämän taikavoimia. 
Norjaan kuuluvat myös peikot ja mielestäni oli mahtavaa, että Frozenissa on peikkoja. Ehkä ainut mikä itseä häiritsi hieman oli peikkojen laulu, joka vaikutti lähinnä Broadway-showlta eikä niinkään ollut lähellä musiikkia, mitä Norjassa on perinteisesti liitetty peikkohin, kuten rumpuja ja kansansoittimia. ​

​Laulut ja äänet

Kun muutin Walesiin ja kävin Tescossa ostoksilla, siellä soi Joulun aikaan jatkuvasti Let it Go. Tescossa soi aina Disney-laulut jouluisin <3 Saisi minun puolesta soida Suomessakin kauppakeskuksissa. Olen Disneyn musikaalielokuvien ystävä, Frozenissa on ennätysmäärä lauluja verrattuna Disneyn aiempiin musikaalielokuviin. 

Omat suosikkilauluni Frozenissa ovat "Frozen Heart" ja "Let it go". Viimeksi, kun olin Kuusamossa ja kohtasin poroja oli tietysti pakko myös laulaa "Reindeers are better than people". 

Olen Frozenin katsonut vain kerran Suomeksi ja se oli ensimmäinen kerta, kun katsoin Frozenin ylipäänsä. En hirveästi ole pitänyt 2000-luvun Disney suomidubeista eikä Frozen ollut poikkeus. Saara Aalto Annana oli omaan korvaan kauhean kimittävä, enkä muutenkaan oikein pidä hänen äänestään. Ehkä Aaltoa vielä kamalampi oli Axl Smith Kristoffina, koska Smithin Kristoff puhui niin helsinkiläisittäin (tämä ei ole ensimmäinen kerta, kun olen tämän ongelman kohdannut animaatioiden suomi-dubeissa) itse puhun suomea täydellisellä Oulun murteella, silti toivoisin, että animaatioissa ääninäyttelijät puhuisivat selkeällä yleiskiellellä. Varsinkin se, kun Kristoff on vielä Disney lähteiden mukaan saamelainen korostaa tätä inhoani. Antti Tuisku olisi voinut olla parempi puhuja, kun hän on Lapista lähtöisin. Tämä kuvastaa kuitenkin enemmän Suomen Disney dubbien ikävää tilannetta, kun ohjaajat ottavat tämän hetken "kuumia nimiä" animaatioihin ääniksi, eivät koulutettuja ääninäyttelijöitä. Viimeisenä esimerkkinä Doria Etsimässä  Päivi Vesäla..en tykkää.

Pidän kuitenkin kovasti Katja Sirkiästä Elsana. Sirkiä onkin ääninäyttelijäkonkari."Taakse jää" biisiä kuuntelen mielelläni suomeksi, muuten olen katsonut Frozenin aina Englanniksi ja pidän englanninkielistä dubbia huomattavasti parempana. Nämä ovat kuitenkin aina makuasioita. ​

Lumikuningatar

Tykkään aina tutkia tarinoita mihin Disneyn animaatiot perustuvat. Viime syksynä osallistuin Odensenin yliopiston järjestämälle kurssille H.C.Andersenin saduista ja niiden psykologiasta. Kurssi oli mielenkiintoinen yksi tehtävistä oli vertailla Disneyn Pientä Merenneitoa ja Andersenin satua. 

Kävimme läpi myös H.C.Andersenin lumikuningatarta. Frozen perustuu hyvin löyhästi Andersenin satuun. Itse Walt Disney aikoinaan suunnitteli tekevänsä Lumikuningattaresta animaation, mutta projekti jäi muiden animaatioprojektien alle. Frozen oli tuotantoprosessinsa alussa huomattavasti lähempänä Andersenin Lumikuningatarta. 

Niille, jotka eivät ole Andersenin tarinaa lukeneet. Se on hyvin episodimainen ja kertoo kahdesta lapsesta Gerdasta ja Kaysta. Tarinassa ei muistaakseni kerrota missä Gerda ja Kay asuvat, mutta olisiko se Tanskassa tai Norjalaisessa kaupungissa. Gerda ja Kay eivät olleet sisaruksia, mutta välittivät toisistaan kuin sisarukset. Kuten lähes kaikki Andersenin sadut, myös Lumikuningattaressa on kristitty pohjasävy. Satu alkaa, kun paholaisen tekemä peili rikkoutuu ja sirpaleet lentävät ihmisten silmiin. Näitä lentää myös poloisen Kayn silmiin. Tämä kiinnittää julman kauniin lumikuningattaren huomion ja tämä nappaa Kayn itselleen. 

Gerda matkustaa Lappiin pohjan porukoille etsimään Kayta. Hänellä on apunaan pieni rosvotyttö (lappalainen?) tämän poro ja kaksi korppia. Yksi sirpaleista osuu lopulta Kayn sydämeen tämä kylmenee täysin. Gerda onnistuu kuitenkin pelastamaan Kayn ja tuhoamaan pahan lumikuningattaren.

Frozenin juoni kirjoitettiin lopulta kokonaan uudelleen, ehkä niin on parempi, sillä Andersenin tarina ei ole taipunut elokuvaksikaan kovin helposti. Gerdan ja Kayn suhde on muuttunut kahden siskoksen suhteeksi. Annan periksiantamattomuus muistuttaa Gerdan hahmoa. Tavallaan Anna muistuttaa myös Kayn hahmoa, kun hänen sydämensä kylmenee, kun Elsa torjuu hänet. Elsa taas ei ole millään muotoa paha lumikuningatar, vaikka Arendelin asukkaiden ja Wesseltonin herttuan mielestä hän on nimenomaan juuri sitä. Tämä taas on hieno vertaus menneisyyteen ja, siihen miten helposti ihminen saattoi saada noidan maineen itselleen, jos tällä oli (tai huhuttiin olevan) taikavoimia. Jopa se, että Elsa valitsee elää lumisessa palatsissa kaukana muista ihmisistä pystyy yksin lietsomaan tällaista ajatusmailmaa, jossa ns. vapaa nainen on myös vaarallinen nainen. ​

Lumikuningattaren tarve adoptoida pieni poika itselleen muistuttaa hieman Elsan jatkuvaa surua siitä, että hän ei pysty elämään perheensä parissa vaan joutuu eristäytymään muusta maailmasta. Yksi Frozenin suureen suosioon varmasti vaikuttaa kahden päähenkilön sisaruussuhde. Tämä teki myös Andersenin tarinasta yhden hänen kauneimmistaan. Lumikuningattaressa ei taas ole minkäänlaista romassia. Frozenissa on Annan ja Kristoffin romanssi. Frozenissa kuitenkin pääpaino on kahden siskoksen välillä. Disneyltä löytyy mukavasti elokuvia, jotka käsittelevät nimenomaan sisaruussuhteita. Voisin mainita suosikkini Lilon ja Stitchin, sekä karhuveljeni Kodan. Frozenissa molemmat naispäähahmot ovat vielä todella moniulotteisia. 

Yleisesti ottaen Frozenin tapahtumat kuvaavat enemmän vuoden 2013 maailmaa, kuin Andersenin 1800-luvun Eurooppaa. Itseltäni Frozen saa varman kolme ja puoli tähteä. Vielä nippelitietona lisättäköön, että 2014 Frozen voitti parhaan animaatioelokuvan Oscar-palkinnon ja luonnollisesti Let it go- voitti parhaan kappaleen pystin. ​