Cocosta on hyvin lyhyessä ajassa tullut yksi suosikki Disney-elokuvistani. Olen hieman muuttanut elokuva-arvostelujeni tyyliä ja nyt keskityn ennenkaikkea elokuvien kantaviin teemoihin. Cocon tärkein teema on suvun rakkaus. JuoniCoco kertoo nuoresta pojasta nimeltä Miguel ja Miguelin haave on tulla muusikoksi, kuten hänen ihailemansa Ernesto De La Cruz, mutta Miguelin perhe vastustaa haavetta, koska Riveran perhe on suutariperhe. Miguelin isoisoisoäiti Mama Imelda aloitti perheen suutariyrityksen, kun tämän muusikkomies ei palannut matkoiltaan hänen ja heidän tyttärensä Cocon luokse. Dia de los Muertosin eli kuolleiden päivän yönä Miguel livahtaa De La Cruzin museoon lainaamaan kitaraa esiintyäkseen kykykilpailussa, mutta hän päätyykin vainajien maahan, jossa hän törmää edesmenneisiin sukulaisiinsa. Miguel tarvitsee perheensä siunauksen päästäkseen takaisin elävien maahan. Mama Imelda ei kuitenkaan myöskään edesmenneenä hyväksy muusikoita, joten Miguel livahtaa tiehensä ja törmää Hectoriin, joka kertoo tietävänsä tien De La Cruzin luo. Vastineeksi Hector pyytää Miguelia viemään kuvansa alttarille, jotta hän pääsisi käymään elävien maailmassa tapaamassa tytärtään, ennenkuin tämä unohtaa hänet. Miguel ja Hector esiintyvät yhdessä De La Cruzin kykykilpailussa, jonka voittaja pääsee Cruzin bileisiin. Miguelin suku tulee kuitenkin etsimään häntä ja Miguel livahtaa De La Cruzin juhliin. Mahtavissa juhlissa Miguel tapaa De La Cruzin, joka alkuun ilahtuu siitä, että hänellä on pojanpojanpoika. Hector saapuu ja kertoo Miguelille kuinka hän menehtyi ja samalla hän tajuaa, että De La Cruz myrkytti hänet ryöstääkseen hänen laulunsa. Miguelkin tajuaa, että De La Cruzin maine perustuu valheille ja De La Cruz heittää heidät molemmat juhlista ulos. Miguel ja Hector päätyvät luolan pohjalle ja käykin ilmi, että Hector on Miguelin iso-ukki. Mama Imelda lentää paikalle henkioppaansa Pepitan kyydissä. Hän on yhä katkera Hectorille, mutta lupaa auttaa tätä. Perhe naamioituu ja livahtaa De La Cruzin konserttiin, jossa Cruzin todellinen luonne paljastuu katsojille. Hectorin aika on lopussa ja hän ja Imelda antavat Miguelille siunauksensa. Kotiin päästyään isoäitinsä Elenan vastustuksesta huolimatta Miguel soittaa isoisoäidilleen Cocolle Hectorin kirjoittaman laulun ja tämä muistaakin isänsä. Seuraavan vuoden kuolleitten päivän juhlana Hector pääsee vierailemaan elävien maailmassa ja tällä kertaa hänellä on sekä Imelda että Coco mukanaan. Miguelista on tullut muusikko ja iso-veli. Elävien Kuolleitten JuhlaOlin todella innoissani, kun ensimmäisen kerran näin Cocon trailerin vuoden 2017 Samu Sirkan joulutervehdyksessä. Yksi kaikkien aikojen suosikki Disney-animaatioistani on Kolme Caballeroa ja muutenkin rakastan Meksikolaista kulttuuria. Eikä elokuva pettänyt. Halusin heti sen katsottuani alkaa opiskelemaan espanjaa, lähteä Meksikoon viettämään kuolleitten päivää ja syödä churroja. Frida Kahlon hahmo oli Cocossa juuri sellainen kuin olen aina kuvitellut Frida Kahlon olevan ja taidehistorian harrastajana arvostan kovasti, sitä, että Kahlon hahmo oli lisätty elokuvaan. Elokuvan visuaalinen ilme oli kovasti mieleeni. Hautojen oranssi kynttilänvalon hehku ja edesmenneitten maailman värikylläisyys olivat lumoavia. Ehkä juuri syksyn pimeyden takia maailmalla juhlittaviin eri vainajien-muisto juhliin liittyy paljon kirkkaita värejä. Meksikolainen kulttuuri on muutenkin kuuluisa runsaasta värien käytöstä. Toinen syy siihen miksi Coco on päässyt Disney top kolmoseeni on se, että olen ihan pöhkönä ihan kaikkiin loka/marraskuun vainajien muisto-juhliin. Juhlin joka vuosi kekriä. Olen tutkinut Meksikon kuolemanpäivä juhlaa, Walesin Calan Gaefia, Eestin Mardipäevää, Latvialaisten Mardiniedaa ja Liettuan Vélinesiä. Irlannissa juhlitaan Samhainia ja Skotlannissa Samhuinia ja tietysti Yhdysvalloissa Halloweenia. Kaikkia näitä juhlia yhdistää, se että niitä juhlitaan vainajien ja edesmenneitten sukulaisten muistamiseksi. Suomessa vietetään toki pyhäinpäivää, mutta se hyvin hiljainen, ryppyotsainen juhla ja luterilaiseen tapaan siihen saattaa kuulua jopa enemmän pelkoa vainajia kohtaan, kuin rakkautta. Kekri on enemmän omaan makuuni, koska se tuo vainajat lähemmäksi. Vainajat ovat osa sukua ja perhettä. Meksikon kuoleman päivän juhla muistuttaa Kekriä monin tavoin, sillä erotuksella, että Meksikossa kuoleman päivää on juhlittu ammoisista ajoista saakka, kun taas Suomessa Kekrin juhliminen kiellettiin 1800-luvun lopulla ”pakanallisena”. Onneksi nykyään osa Kekri perinteistä ovat palanneet myös Suomeen. Cocossa näkyy paljon kuolemanpäivän juhla-tapoja, kuten terälehtien ripottelu, jotta vainajat löytäisivät tiensä perheitten luo. Suomessa suomalaiseen tapaan Kekri iltana talon isäntä kaatoi maahan olutta, joka johdatti vainajat perheen kotiin. Meksikossa vainajat tanssivat ja syövät yhdessä perheen kanssa. Suomessa vainajat nauttivat perheen kanssa illallisen ja vainajia varten laitettiin sauna valmiiksi. Meksikossa ja Suomessa on yksi perinne, joka on jatkunut molemmissa maissa katkeamatta ja se on kynttilöiden sytyttäminen haudoille. Suomessa ei kuitenkaan hautoja koristella samaan tapaan, kuten Meksikossa, mutta ennenvanhaan muunmuassa Liettuassa haudat koristeltiin ja niille vietiin syötävää Vélines juhlan aikana. Millaisen Perinnön Jätämme?De La Cruzin muisto elää hänen faneissaan, mutta hänen perintönsä perustuu kokonaan kuuluisuudelle ja maineen hankinnalle. Kun ihmiset tajusivat, että De La Cruz oli murhaaja, joka ryösti Hectorin laulut fanit hylkäsivät hänet, mutta Hector elää ikuisesti musiikissa, sekä perheensä tarinoissa. De La Cruzin maineeseen perustuva muisto on huomattavasti heikompi kuin Hectorin. Coco on hieman poikkeava monista muista Disney animaatioista, koska Coco keskittyy perheeseen ja perheen tärkeyteen. Monissa aiemmissa animaatioissa perhe on se, joka estää lasta seuraamasta unelmiaan ja lapsi vastustaa perhettään (esim. pieni merenneito). Coco alkaa samalla kaavalla. Miguel haaveilee muusikon urasta, jota perhe vastustaa, mutta seikkailun edetessä ja Miguelin tutustuessa esi-vanhempiinsa hän laittaakin perheensä musiikin edelle. Hän näkee millainen De La Cruzista tuli maineen myötä ja miten paljon Hector katuu, sitä ettei jäänyt Cocon ja Imeldan luokse. Lopulta Miguel saa molemmat, sekä perheensä tuen ja musiikin. Musiikki oli osa perhettä kaiken aikaa. Se kuului heidän unohdettuu identiteettiinsä. CocoCocon teema on suvun ja perheen rakkaus. Kun Miguel ensimmäisen kerran törmää vainajiin hän pelästyy heitä ja he pelästyvät häntä, mutta kun hän kohtaa omat edesmenneet sukulaisensa he osoittautuvat hauskoiksi ja rakastettavaksi ihmisiksi. Sukulaiset tuntevat Miguelin koska he ovat seuranneet tämän kasvua. Miguelin kohtaaminen Hectorin kanssa voi tuntua ihmeeltä, ottaen huomioon sen, että he eivät tiedä olevansa sukua. Miguelin ja Hectorin oli tarkoitus löytää toisensa juuri sen takia. Miguel tuntee yhteyttä isoisäänsä musiikin kautta ja tämän takia Miguel ja Hector ystävystyvät nopeasti. Elokuvan nimi tulee isoäiti Cocolta. Miguel ja muu perhe rakastaa isoäitiä vaikka tämä ei aina muista itseään tai muita. Miguel kertoo Cocolle puuhistaan ja suunnitelmistaan. Coco toimii siltana elävien ja kuolleiden välillä, koska hän viimeinen joka muistaa Hectorin. Vaikka Cocon hahmo ei esiinny elokuvassa pitkän aikaa, hänestä tulee yhdistävä tekijä hahmojen välillä, koska Miguelin täytyy saada Coco muistamaan Hector jottei tämä unohdu kokonaan. VainajalaKun ensimmäisen kerran katsoin Cocon vähän väliä mietin onko tämä Ernesto Miguelin isoisoisä, se että hän ei ollut isoisoisä vaan elokuvan pahis oli oikein hyvä juonenkäänne. Katsoin elokuvan vasta uudelleen ja aloin miettimään uskoiko De La Cruz koko ajan, että Miguel on hänen lapsenlapsensa? Ehkä hän tosiaan jätti jonkun naisen kasvattamaan lasta yksin. De La Cruz ei kertaakaan kyseenalaistanut, onko Miguel hänelle sukua. Rakastan elokuvassa lähestulkoon kaikkia kohtauksia, joissa Miguel ja Hector ovat yhdessä, koska heidän oli tarkoitus löytää toisensa. Isoäiti Cocosta minulle tulee aina oma dementtiaa sairastava mummini mieleen. Mama Imelda on yhtä vahva persoon kuin hänen henkieläin pantterinsa. Hector on kuitenkin lempihahmoni. Vaikka hän on kokenut kaikkea ikävää, hän ei kertaakaan ole antanut periksi vaan aina yrittänyt päästä takaisin tyttärensä luo. Oma sukuni on suhteellisen suuri, mutta olen kuitenkin läheinen vain muutaman sukulaisten kanssa. Olen myös jonkin verran tehnyt sukututkimusta ja välillä törmännyt hyvin kiinnostaviin persooniin ja miettinyt millaista olisi kohdata tämä ihminen ja tulisimmeko toimeen keskenämme. Elokuvassa tämä idea toimii erittäin hyvin. Pidän, siitä miten Cocossa Vainajala on kuvattu tosi mestana paikkana. Elämä jatkuu tuonpuoleisessakin. Siellä ovat sukulaiset ja ystävät ja musiikki soi. Suosikki kohtaukseni ja mieleen jääneitä yksityiskohtiaSuosikki-kohtaukseni elokuvassa taitaa olla Miguelin ja Hectorin Poco Loco esitys, sekä ihan elokuvan loppu, jossa Hector pääsee ensimmäistä kertaa tapaamaan eläviä sukulaisiaan ja hänellä on Coco mukanaan. Tykkäsin myös kovasti kohtauksesta, jossa Miguel menee De La Cruzin bileisiin. Tuntui, siltä kuin hän menisi Vegasiin erittäin hienolle Kasinolle. Mistä saisin kitaran muotoisen uima-altaan? Satu prinsessa Ruususesta on muuttanut muotoaan paljon vuosisatojen ehkä jopa vuosituhansien saatossa )O( Pintaa syvemmälleOlen jo pidemmän aikaa suunnitellut kirjoittavani Kaunottaresta ja Hirviöstä ja nyt on vihdoin sen aika. Näin Kaunottaren ja Hirviön ensimmäisen kerran 5-vuotiaana ja se on siitä, asti ollut minun lempi-elokuvani. Olen nähnyt sen ehkä 90 kertaa. Tämä on pintaa syvempi katsaus tähän Disneyn kolmanteenkymmenenteen klassikkoon. JuoniKaunotar ja Hirviö oli pitkään aikaan ensimmäinen Disney elokuva, jonka pääosassa oli kaksi hahmoa ja se myöhemmin näytti tietä sellaisille elokuville, kuten Aladdin, Notre Damen Kellonsoittaja ja Atlantis, joissa selkeästi on kaksi tai useampia päähahmoja (ensimmäinen kahden hahmon ympärille kehystetty Disney animaatio oli Kaunotar ja Kulkuri vuodelta 1955). Kaunottar ja Hirviö on tarina kaunottaresta nimeltä Belle, sekä nuoresta prinssistä, jonka haltiatar muutti hirviöksi. Hirviön linna on unohdettu. Palvelijat on muutettu esineiksi ja hirviö itse elää piilossa maailmalta. Belle elää läheisessä kylässä keksijä-isänsä kanssa. Hän on outo lintu, koska hän lukee ja on tiedonhaluinen. Belleä piirittää metsästäjä Gaston, mutta Belle ei halua naimisiin miehen kanssa, joka ei ole kiinnostunut hänen ajatuksistaan. Eräänä päivänä Bellen isä matkaa keksijöiden messuille ja eksyy. Hän löytää tiensä hirviön linnaan, mutta linnan isäntä ottaakin hänet vangikseen. Belle lähtee pelastamaan isäänsä ja tarjoutuu tämän tilalle. Belle saa kulkea vapaasti linnassa, kunhan hän ei vain astu länsi-siipeen. Siellä nimittäin on taikaruusu, joka kuihduttuaan merkitsee, sitä ettei kirousta koskaan murreta ja hirviö jää hirviöksi. Utelias Belle tietysti ensitöikseen menee länsisiipeen. Hirviö vihastuu tästä. Belle pakenee ja joutuu susien jahtaamaksi. Hirviö pelastaa hänet ja tämän tapauksen jälkeen Belle huomaakin, että hirviö on paljon inhimillisempi olento ja hän alkaa yhä enemmän viihtymään taikalinnassa hirviön ja tämän palvelijoiden seurassa. Keväällä linnassa pidetään Bellelle ja hirviölle tanssiaiset. Romanttisen illan päätteeksi Belle kertoo hirviölle kaipaavan isäänsä. Hirviö antaa Bellen katsoa isää taikapeilistä. Isä on sairas ja Belle kauhuissaan. Hirviö antaa Bellen lähteä isänsä tykö ja samalla hyväksyy kohtalonsa ja ymmärtää olevansa rakastunut, sitä hän ei kuitenkaan Bellelle kerro. Belle matkaa sairaan isänsä luo. Rouva Pannun pikkupoika Kippo on tullut mukaan salamatkustajana. Bellen ja tämän isän kauhuksi Gaston ei ole toipunut Bellen rukkasten aiheuttamasta nöyryytyksestä ja maksanut mielisairaalan johtajalle näiden nappaamisesta. Belle kertoo hirviön olevan totta. Kauhistuneet kyläläiset lähtevät Gastonin johdolla linnaan tuhoamaan hirviön. Belle ja tämän isä pakenevat Kipon avustukselle. He lähtevät varoittamaan hirviötä, mutta liian myöhään. Gaston on kerennyt haavoittaa tätä. Belle kertoo kuolevalle hirviölle rakastavansa häntä ja taika murtuu. Hirviö palautuu takaisin ihmisen muotoon ja samoin palvelijat. Vanha Taru OnWalt Disney oli kiinnostunut tekemään Kaunottaresta ja Hirviöstä animaation jo omana elinaikanaan, mutta tarinan monimutkaisuus muodostui aina ongelmaksi. Vasta 90-luvun alussa Pienen Merenneidon menestyksen myötä Disneyn uusi animaattorien ja käsikirjoittajien sukupolvi innostui Kaunottaresta ja Hirviöstä uudelleen. Kaunottaren ja Hirviön taru on kirjaimellisesti maailman vanhin taru. Ensimmäiset kirjalliset versiot löytyvät jo antiikin Kreikasta, mutta sadun teema on yhtä vanha kuin tarinan kerronta. Historiallinen hirviö oli olemassa. Hänen nimensä oli Petrus Gonsalvus. 1500-luvulla Euroopan aatelisilla oli sairas tapa keräillä poikkeavia ihmisiä. Gonsalvus kärsi hypertrikoosista, eli geneettisestä ruumiin liikakarvuudesta. Hänet löydettiin lapsena Teneriffan viidakoista ja tuotiin Ranskan hoviin. Kuningas Henri toinen päätti tehdä kokeen ja katsoa saisiko villi-lapsesta kasvatettua aatelisen. Myöhemmin kuninkaan vaimo Margareta, joka tunnettiin naimakauppojen järjestäjänä paritti Petruksen eräälle vihollisensa tyttärelle (jonka nimi oli myös Margareta). Kuningattaren ja muun hovin hämmästykseksi pari rakastui toisiinsa. Petrus ja Margareta eivät koskaan saaneet elää vapaata elämää, vaan heidän kaikkia liikkeitään seurattiin. Heidän seitsemästä lapsestaan neljä sairasti hypertrikoosia ja heidät suljettiin hoveihin ympäri eurooppaan huvittamaan aatelismiehiä ja naisia. Petruksen tarina inspiroi 1700-luvun Ranskan hovin kirjailijoita ja 1740 ilmestyi Gabrielle-Suzanne Barbot de Villeneuven kirja Kaunotar ja Hirviö. Kirja kertoi varakkaan kauppiaan kauniista tyttärestä nimeltä Belle. Kirjan juoni on hyvin mutkikas ja muistuttaa paikoitellen saippua-oopperaa. Kirjassa Belle näkee jatkuvasti unia komeasta prinssistä ja hän on varma, että hirviö on kidnapannut prinssin ja pitää tätä panttivankina. Vasta, kun Belle palaa kotiinsa ilkeiden, kateellisten sisartensa luo hän ymmärtää rakastavansa hirviötä. Bellellä on mukanaan taikasormus ja taikapeili. Peilistä hän näkee hirviön olevan kuolemaisillaan. Hän palaa ja kertoo rakastavansa tätä, jolloin hirviö muuttuu Bellen unen prinssiksi. Villeneuven tarinassa prinssin isä on kuollut ja äiti on puolustamassa kuningaskuntaa. Kun prinssi on täysikasvuinen tämän hoitaja paljastuu ilkeäksi haltiattareksi, joka tahtoo prinssin puolisokseen, kun prinssi kieltäytyy haltiatar muuttaa hänet hirviöksi. Kaunottaren äidin alkuperä paljastuu myös. Hänen äitinsä on kuninkaan sisar, jonka haltiatar myös vangitsi. Toisin sanoen Villeneuven tarinassa prinssi ja kaunotar ovat serkukset. Luin itse Villeneuven romaanin viime vuonna. Kirjani oli Englanninkielinen, ja vaikka olen erittäin hyvä englanninpuhuja minun oli hankala ymmärtää vanhankantaista englanninkieltä. Sen verran sain kuitenkin kirjasta irti, että ymmärsin sen olevan enemmän Bellen tarina, kuin hirviön. Bellen hahmo on fiksu ja kaunis. Pakkoavioliitot olivat tuolloin hyvin yleisiä ja naiset määrättiin hyvin nuorina naimisiin. Villeneuve kirjoitti kirjan, jotta nämä nuoret naiset osaisivat varautua ja sopeutua tilanteeseen. Tuntematon tuleva puoliso voi aluksi tuntua pelottavalta, mutta ehkä hän onkin todella mukava. Osa pakkoavioliitoista epäonnistui ja osa oli rakkausavioliittoja. Hirviö elokuvissa, joissa kuvataan naisen ja hirviön suhdetta, hirviö on kuvannut ihmisten oman aikansa pelkoja. Esimerkiksi ensimmäinen King Kong elokuva (1933) on allegoria mustan ja valkoisen naisen rakkaus-suhteelle. Asia, josta elokuvan ilmestymisen aikaan vaiettiin. 1756 ranskatar nimeltä Jeanne-Marie Leprince de Beaumont kirjoitti lyhennetyn version Villeneuven tarinasta ja Disneyn Kaunotar ja hirviö pohjautuu lähinnä Beaumontin kirjaan. Toinen suuri inspiraation lähde animaatiolle oli Jean Cocteaun vuoden 1947 elokuva La Belle et la Bete. Elokuvan maskeeraus ja tyyli toimivat osittain malleina animaattoreille. Tämä näkyy esimerkiksi hirviön sekä palvelijoiden ulkomuodossa. Belle Moderni KaunotarBellen hahmo oli 90-luvun alussa uudenlainen Disney prinsessa. Hän luki, oli tiedonjanoinen ja utelias maailmanmenosta. Belle merkitsee ranskaksi kaunista ja Belleä pidetään yhtenä kaikkien aikojen kauneimmista Disney prinsessoista. Bellen kauneus on kuitenkin paljon muutakin kuin ulkoista kauneutta. Hän näkee pintaa syvemmälle. Bellen äidistä ei puhuta elokuvassa mitään. Voimme olettaa, että hän on edesmennyt. Bellen on kasvattanut eksentrinen yksinhuoltaja keksijä-isä, jota Belle syvästi rakastaa. Belle myös tiedostaa isän kyseenalaisen maineen. Toisin sanoen Belleä pidetään heti alkujaan hieman outona, koska isä on paikkakunnan kylähullu. Tämä eristäytyneisyys muista kyläläisistä näkyy siinä, että perheen talo sijaitsee kylän laidalla. Belle ei kuitenkaan häpeä isäänsä vaan on ylpeästi isänsä tytär. Ehkä keksijä-isän vaikutusta on se, että Belle on lukutoukka ja erittäin fiksu. Kaunottaren ja Hirviön käsikirjoittaja Linda Woolverton toivoi, että Belleä ei esitetä täydellisenä hahmona tai täydellisyyden tavoittelijana. Siksi tällä on monesti hiussuortuva kasvoillaan, jota hän vähän väliä työntää korvan taakse. Kyläläiset ja lauma-mentaliteettiKaunottaren ja Hirviön kyläläisiä voidaan helposti verrata nykypäivän poliittiseen tilanteeseen, jossa ihmisten mentaliteettia manipuloidaan jatkuvasti median avulla, eikä ihmisiä kehoteta itsenäiseen ajatteluun. Kun tutustumme Belleen elokuvan alku-minuuteilla, jo ensimmäinen laulu kertoo kyläläisten suhtautumisesta ihmisiin, jotka eivät ole kuten muut. Miksi parikymppinen Belle lukee? miksi hän ei tee niinkuin muut? hommaa itselleen miestä ja pyöräytä lapsia ja hoida kotia? Suurin osa kylän miehistä on Belleen lääpällään, koska hän on niin uskomattoman kaunis, mutta ehkä he myös hieman pelkäävät tämän itsenäistä luonnetta. Bellea kohtaan tunnetaan myös kaunaa, erityisesti Brigid Bardotia muistuttavat identtiset kolmoset, jotka eivät voi ymmärtää miten kukaan nainen ei voi mennä Gastonin lihaksista sekaisin. Villeneuven ja Beaumontin alkuperäisissä tarinoissa Bellellä oli sekä sisaria että veljiä. Kunnon satu-perinteen mukaan Bellen veljet ovat hyviä ihmisiä. Pitävät tästä ja suojelevat tätä. Kun taas Bellen sisaret ovat ilkeitä ja kateellisia (kuten naiset, erityisesti sisaret saduissa monesti ovat). Animaation ensimmäisissä luonnoksissa Bellen ilkeät sisaret olivat mukana, mutta heidät lopulta poistettiin käsikirjoituksesta, jossa haluttiin keskittyä enemmän Bellen ja isän väliseen suhteeseen. Animaatioon kuitenkiin jätettiin identtiset kolmoset edustamaan naisten ristiriitaista suhtautumista Belleen. Suihkulähteelle istahtaneen Bellen seuraan tuppautuvat lampaat kuvastavat kyläläisten lauma-mentaliteettia. Heilä ei ole tarvetta itsenäiseen ajatteluun ja he pitävät, sitä kovin kummallisena. Maurice, koko kylän todennäköisesti fiksuin henkilö, heitetään kapakasta ulos, kun hän juoksee kertomaan Bellen kidnappauksesta. Ovatko kyläläiset kaiken aikaa pitäneet Mauricea kylähulluna? todennäköisesti. Neroja on kautta aikojen pidetty hulluina ja sopimattomina. Elokuvan lopussa kyläläisten lauma-mentaliteetti nousee huippuunsa, kun Gaston houkuttelee heidät kaikki mukaansa hirviö jahtiin. Hirviö ja palvelijatKaunotar ja Hirviö alkaa, kun vanha kerjäläiseukko saapuu palatsiin ja pyytää suojaa purevalta pakkaselta. Nuori hemmoteltu prinssi kammoaa eukon rumuuttaa ja käskee tätä lähtemään. Haltiatar näkee hirviön pilaantuneeseen sieluun ja muuttaa tämän hirviöksi ja kiroaa linnan. Hirviö kasvaa teini-pojasta aikuiseksi jatkuvassa agressiossa ja itse-inhossa. Hirviö on täysin palatsiin sidottu. Hän ei voi kulkea ulkomaailmassa, koska hänet heti tuomittaan ulkonäkönsä perusteella. Hirviössä on vihaa ja aggressiota, joka aiheuttaa vieraissa pelkoa. Elokuvaa kysyy heti alussa tärkeimmän kysymyksen; miten hirviö voi rakastaa ketään, jos hän ei rakasta edes itseään? Vasta Bellen tultua palatsiin hirviö alkaa ymmärtämään omaa itseään ja käytöstään. Kuten Belle on hänen vankinsa, hirviö on kirouksen vanki. Hirviön uskolliset palvelijat tuntevat isäntänsä kaikista parhaiten. He ovat mitä ilmeisemmin tottuneet tämän raivonpuuskiin ja huomaavat milloin tämä on hyvällä päällä. Tavallaan kaikki palvelijat, mutta erityisesti kolmen kopla: Lumiere, Könni ja Rouva Pannu edustavat hirviön omaa tuntoa. Lumiere, jonka nimi kirjaimellisesti merkitsee valoa, kuvastaa Hirviön toivoa, siitä että kaikki vielä kääntyy parhain päin. Tämä näkyy Lumieren optimistessa hahmossa ja charmikkuudessa. Lumiere on jotain, mitä hirviökin tahtoisi olla. Rationaalinen kaappikello Könni, kuvastaa ajan kulumista. Könni muistuttaa hirviötä ruusun kuihtumisesta ja aatelisarvosta. Rouva Pannu symboloi hirviön vanhempia. Hirviön taustasta ei animaatiossa muuta kerrota, kuin sitä, että hän oli itsepäinen nuori prinssi. Toisin sanoen hänen vanhempansa ovat poissa tai kuolleet mikä on katkeroittanut häntä. Äidillinen rouva Pannu huolehtii hirviöstä silloinkin, kun tämä ei huolehdi itsestään. Hän edustaa pyyteetöntä vanhemman rakkautta. Rouva Pannun iso astiakaapissa asuva perhe muistuttaa hirviötä, siitä mitä hän ei koskaan voi saada, vaikka ehkä sitä hän syvällä sisimmässään tahtoisi. Hirviö on ristiriitainen hahmo. Kun hän oppii tutustumaan Belleen hänen luonteensa rauhoittuu ja hänen ihmismäisyytensä palaa. Tämä oli live-action version suurin ongelma. Belle yritti muuttaa hirviön mieleisekseen, eikä hirviön hahmo kyseisessä elokuvassa muuttunut lainkaan. Kun taas animaatiossa hirviö itse muuttaa itsensä. Hänestä tulee se ihminen, joka hän on aina tahtonut olla. Gaston Komea HirviöGaston on Kaunottaren ja Hirviön pahis ja ehkä yksi parhaimmista Disneyn pahiksista kautta aikojen. Gaston on komea, lihaksikas mestari-ampuja. Hän on myös täysi sovinisti, eikä kovinkaan älykäs. Tässä mielessä Gaston muistuttaa paljon Hirviötä, molemmilla on suuri ego ja vihan-hallinta ongelmia. Gaston tahtoo Bellen itselleen ja kun, he kohtaavat kaupungilla katsojalle tulee äkkiä selväksi Gastonin päämäärät. Hirviö ja Gaston muistuttavat hieman ulkoisesti toisiaan. He ovat isoja lihaksikkaita köriläitä. Hirviön käytös ei ole yhteiskunnassa hyväksyttävää tämän ulkomuodon takia, kun taas Gastonin pahoja tekoja katsotaan läpi sormien. Hahmon seksistinen käytös tuskin olisi ollut kovinkaan kummallista oikeassa 1600-luvun Ranskan maalaispitäjissä. Gaston sanoo Bellelle ettei nainen saa lukea, mikä ärsyttää itsenäistä Belleä suunnattomasti. Belle jatkaa matkaansa nenä kirjassa ja Gaston kehuskelee kylälle miten Bellestä tulee hänelle oiva vaimo. Belle ei tahdo naida miestä, joka on vain kiinnostunut hänen ulkonäöstään. Gaston esitetään elokuvan alussa lihaksikkaana pölkkypäänä. Törppö, joka kulkee aina Gastonin kannoilla, kuvastaa Gastonin egon jatketta. Törppö ei koskaan kyseenalaista Gastonia vaan kaiken aikaa kehuskelee ja palvoo tätä. Kun Belle antaa Gastonille rukkaset tämä ei kestä kasvojen menetystä vaan palkkaa mielisairaalan johtajan viemään Bellen ja tämän isän. Teko, joka on melkeinpä yhtä julma, kuin teini-pojan muuttaminen hirviöksi. Gaston kuvastaa, sitä miestä, joksi hirviö olisi kasvanut ilman haltiattaren sekaannusta. Kaksi PuoltaKun Belle näyttää hirviön taikapeilistä todistaakseen isänsä sanat todeksi Gastonin hirviömäinen olemus paljastuu. Hän houkuttelee kaikki kylän miehet mukaansa hirviöjahtiin. Linnan yläkerroksissa hän huutaa hirviölle juuri ne ajatukset, joita hirviö on toistellut mielessään luuletko tytön rakastavan sinua, kun hän voisi saada minut..olet liian kiltti peto... Hirviön muutoksessa on kolme pääpistettä. Ensimmäinen muutos tapahtuu, kun hän pelastaa Bellen susilta, minkä seurauksena Belle päättää jäädä linnaan ja hoitaa tämän haavoja. Toinen ehkä merkittävin muutos tapahtuu tanssisali-kohtauksen päätteeksi, kun hirviö antaa Bellen palata isänsä luo ja tajuaa rakastuneensä häneen. Kolmas muutos, joka yleensä jää unohduksiin tapahtuu Gastonin ja Hirviön taistelussa, kohtauksessa, jossa Hirviö on kuristamaisillaan armoa pyytävää Gastonia ja lopulta päästää tämän menemään. Tässä vaiheessa Gaston haavoittaa hirviötä, mutta samallla putoaa linnan tornista, kun taas samalla Belle vetää hirviön luokseen. Tämä armonpilkahdus, jonka Hirviö osoittaa Gastonille, lopulta pelastaa hänet. VärimaailmaKaunotar ja Hirviö alkaa loppukesästä ja päättyy kevääseen. Luonnossa tapahtuvat muutokset kuvastavat samalla muutoksia kahden päähenkilön elämässä. Elokuvan alussa maailma kylpee loppukesän kultaisissa väreissä. Belle on puettu valkoiseen ja siniseen. Hän erottuu kylästä ja sen massasta. Valkoinen ja sininen ovat myös Neitsyt Marian värejä. Elokuvan alun Belle on viaton, mutta ei kuitenkaan naaiivi. Puku muistuttaa Dorothyn pukua ihmemaa Oz - elokuvassa. Kuten Dorothy Bellekin löytää itsensä oudosta taikamaailmasta. Hirviö pukeutuu elokuvan alussa purppuraan vivahtavaan tummanpunaiseen viittaan. Tummanpuhuva asu kuvastaa hahmon halua piiloutua ja eristäytyä maailmasta. Kun Belle ja Hirviö elävät talven maailmassa Hirviön viitta on vaihtunut violettiin. Violetti on kuninkaallinen ja muodonmuutosten väri. Tämä viittaa Hirviön hiljaiseen muodonmuutokseen, joka on alkanut Bellen saapumisen myötä. Gastonin värejä ovat punainen ja musta. Punainen viittaa huomioon, vereen ja vihaan. Musta on piilotetun identiteetin väri. Mitä kotoisammaksi Belle tuntee olonsa Hirviön linnassa, sitä lämpimmän sävyisiä hänen asunsa ovat. Ne muuttuvat vaaleanpunaisista punaisiksi ja metsän vihreiksi. Värien käyttö kuvastaa Bellen etsimän seikkailun konkretisoitumista. Elämä linnassa on yllättävää ja jännittävää. Tanssisali kohtauksen kullankeltainen mekko antaa esi-makua Bellen tulevaisuudesta kuningattarena. Samoin Hirviön kulta-sininen asukokonaisuus kuvastaa Hirviön oman itsensä hyväksyntää ja henkilökohtaista arvonpalautusta. Hirviön palatsi on tumma ja synkkä. Seinien enkelit ja kerubit ovat kirouksen myötä muuttuneet nauraviksi paholaisiksi. Huoneiden sävymaailma vaihtelee punaisen ja violetin välillä. Tanssiaissali muistuttaa kultaupotuksineen ja kattomaalauksineen Versaillesin palatsin peili-salia. Kun kirous murtuu haalistuneet värit kirkastuvat ja tumman palatsin seinät vaalenevat ja enkelit palaavat. Palatsi kuvastaa omistajaansa. Kirouksen alla oleva hirviö on samanlainen, kuin hylätty palatsi. Belleen rakastuessaan hirviö muuttuu ja palatsi muuttuu. Se loistaa ja kimaltaa, ei vielä ulkoapäin, mutta sisältä. RuusuVielleneuvin sadussa Bellen isä kiipesi hirviön puutarhaan hakemaan ruusua suosikki-tyttärelleen. Disneyn kaunottaressa ja hirviössä ruusu sai uuden merkityksen. Siitä tuli hirviön ja palatsin tiimalasi. Kun ruusu kuihtuu hirviöllä ei ole enää toivoa muutoksesta. Kukkien kielellä tumma ruusu merkitsee intohimoista, kaiken voittavaa rakkautta. Bellen ja Hirviön rakkaus oli kaiken voittavaa (ja toivottavasti myös muuttui kirouksen särettyä intohimoiseksi). Se, että ruusu on lasikuvun sisällä kuvastaa päähenkilöiden hankalaa tilannetta, josta ulos pääsy tuntuu välillä toivottomalta. MusikaaliPienen Merenneidon menestykseen vaikutti erittäin paljon säveltäjä-duo Howard Ashman ja Alan Menken. Heidät palkattiin tekemään musiikki Kaunottareen ja Hirviöön. Kaunotar ja Hirviö muistuttaa hieman Frozenia siinä mielessä, että molemmista elokuvista on jäänyt elämään sellainen laulu, jonka tietävät nekin, jotka eivät ole elokuvaa katsoneet. Eli Let it go sekä Beauty and the Beast eli suomalaisittain tyttö sekä hän. Laulut nauhoitettiin elävän orkesterin säestyksellä. Beauty and the Beast laulusta julkaistiin myös pop-versio, jonka esittivät Céline Dion ja Peabo Bryson, ja joka kuullaan elokuvan lopputekstien aikana. Beauty and the beast voitti parhaan laulun Oscar palkinnon ja elokuva voitti vuoden 1992 Oscar palkkinnon parhaasta musiikista. Elokuvaa varten oli sävelletty laulu Human again mikä lopulta poistettiin elokuvasta, koska se ei viennyt juonta tarpeeksi eteenpäin. Se korvattiin laululla Something there eli Mä ihastuin. Human again lisättiin vuoden 1994 Kaunotar ja Hirviö Broadway musikaaliin ja vuodesta 2002 lähtien se ja lauluun tehty animaatio-osuus on liitetty dvd ja blueray julkaisuihin. Aidsia sairastanut Howard Asham menehtyi kahdeksan kuukautta ennen Kaunottaren ja Hirviön ensi iltaa maaliskuun 8. 1991 eikä hän koskaan päässyt todistamaan elokuvan maailman menestystä. Kaunottaren ja Hirviön tekijätiimi omisti elokuvan Howard Ashamanin muistolle. Elokuvan lopussa lukee "ystävällemme Howardille, joka antoi merenneidolle tämän ääneen ja hirviölle sielun". Sukupuolinormien Rikkomista90-luvun alulla Disneyllä puhalsivat uudet tuulet. Elokuvan alkuperäinen käsikirjoitus oli lähempänä Beaumontin kirjaa. Siinä Belle oli kauppiaan tytär ja hirviön rooli oli huomattavasti pienempi. Elokuvan ohjasivat Gary Trousdale ja Kirk Wise. Kaunotar ja Hirviö oli molemmille ensimmäinen ohjaus. Trousdale oli työskennellyt Disneyllä efekti-osastolla 80-luvulta asti ja Wise animaattorina. Myöhemmin molemmat ovat ohjanneet useita Disney elokuvia. Elokuvan käsikirjoitti Linda Woolverton, joka myöhemmin oli mukana käsikirjoittamassa Leijonakuningasta, Mulania sekä vuoden 2017 Kaunottaren ja Hirviön live action versiota. Woolverton tahtoi kehittää Bellen hahmosta erilaisen Disney prinsessan. Jos Arielia ei oteta lukuun, Belleä edeltäneet Disney prinsessat Lumikki, Tuhkimo ja Aurora olivat kaikki aikansa tuotteita ja kodin hengettäriä. Belle oli kaikkia aiempia sankarittaria vapaampi. Hän sai tulla ja mennä miten tahtoi. Hänen isänsä (eikä myöskään Hirviö) ei pakottanut Belleä kotitöihin. Belle ei leivo omenapiirakoita tai siivoa toisten pyynnöstä ja hän laulaa enemmän itselleen kuin eläimille. Belle lukee ja haaveilee toisenlaisesta elämästä. Pikkukaupungin elämä on Bellestä ikävää, eikä hän kestä Gastonin kaltaisia miehiä. Bellen hahmon tärkeyttä on helppo vähätellä vuonna 2018, mutta vuonna 1991 Belle kuvasi 90-luvun alun itsenäistä naista ja omalta osaltaan näytti esimerkkiä sellaisille voimahahmoille kuten Mulan, Pocahontas ja Elsa. Woolverton kertoi Bellen hahmon inspiraationa olleen Kathreen Hepburnin esittämä Jo March vuoden 1933 Pikkunaisia elokuvassa. Woolverton muokkasi hahmostaan lukemista rakastavan tytön, joka ei ollut prinsessa ja jolla ei ollut minkäänlaista hinkua naimisiin. Woolvertonin mukaan hahmon radikaali poikkeavuus aiemmista Disney prinsessoista aiheutti närää, joissain tuottajissa ja animaattoreissa. Kuvakäsikirjoituksissa Belle itki jatkuvasti vankeutensa aikana. Woolverton ei hyväksynyt tätä. Belle ei ollut luovuttaja. Hän on Disneyn prinsessoista vanhin, 20-vuotias (tai oli, Elsa on tällä hetkellä vanhin). Belle saattoi alussa olla järkyttynyt uudesta tilanteesta, mutta hän otti sen haltuunsa ja alkoi heti tutustumaan uuteen ympäristöön. Kun itkemisestä luovuttiin kuva-käsikirjoitusten Belle olikin yhtäkkiä super-bitch, joka jatkuvasti tappeli hirviön kanssa. Vasta, kun Woolverton, Bellen ääni Paige O´Hara ja tuottaja Don Hahn juurta jaksaen selittivät kaikille kuka Belle on, elokuva saatiin raiteilleen. Glen Keanin luomus hirviö ihmismuodossa, sekä inspiraatiota, Michelangelon David-patsas. Kun Gleane teki luonnoksia hirviöön hän yhdisteli monenlaisia eläimiä, mutta hirviön silmät pysyvät samana on hirviö sitten hirviö tai ihminen. AnimaatioKaunottar ja Hirviö toteutettiin osittain CAPSin avulla (Computer Animation Production System). Caps oli digitaalinen ohjelmisto, jonka Disneyllä aikoinaan kehitettiin Pixarille. Ohjelman ansioista pystyyttiin luomaan entistä useampia värejä ja sävyjä ja sävy-efektejä hahmoihin. Ohjelmalla pystyttiin myös luomaan enemmän syvyyttä taustoihin ja hahmojen välisiin etäisyyksiin. Tanssi-sali kohtaus on yksi ensimmäisistä kohtauksista animaation historiassa, jossa kalvoille maalatut hahmot on asetettu täysin digitaalisesti luotua taustaa vasten. Aluksi tekijät eivät tahtoneet käyttää tietokoneita animaatiossa lainkaan, mutta tarpeeksi kauan tekniikkaa kehitettyään, sitä päätettiin käyttää tanssisali kohtauksessa. Kohtauksen menestyksen takia studiolla uskallettiin ottaa enemmän riskejä tietokone animaation suhteen. Tämä näkyy erityisen hyvin seuraavassa Disneyn animaatiossa, joka oli vuoden 1993 Aladdin. Kohtaus, jossa Aladdin yrittää paeta ihmeiden onkalosta on tehty samalla, vielä eteenpäin kehitetymmällä tekniikalla. Animaation tärkein aines ovat kuitenkin animaatiohahmot. Bellen visuaaliseen ulkomuotoon vaikuttivat Edgar Degas´n baletti tanssija-maalaukset ja hänen kasvonpiirteensä tulivat Hollywoodin kulta-ajan tähdiltä Vivien Leighilta ja Audrey Hepburnilta. Bellen pääanimaattorina toimi Mark Hehn. Gastonin animoi kukas muu kuin Disneyn kaikkien aikojan paras pahis-animaattori Andreas Deja ja Hirviön pääanimaattori oli Glen Keane. Keane käytti Hirviön inspiraationa useampia eri eläimiä karhuja, villisikoja ja biisoneita. Loppukohtauksen muodonmuutos-jaksoa varten hän tutki paljon antiikin Kreikan ja Rooman patsaita, erityisesti Michelangelon teoksia. Ihmis-muotoisessa prinsissä näkyy piirteitä esimerkiksi Michelangelon kuuluisasta David-patsaasta. ÄäninäyttelijätOlen nähnyt Kaunottaren ja Hirviön lukemattomia kertoja suomeksi ja myös englanniksi ja ranskaksi. Suomalainen versio on itselle rakkain, koska kasvoin sen kanssa, mutta pidin myös englannin ja ranskankielisistä versioista. En ymmärtänyt ranskalaisesta versiosta muuta kuin tietysti sanat "bonjour" ja "ma cherie" kiitos Lumieren, mutta kun elokuva sijoittuu kuvitteelliseen Ranskaan ranskankieli sopii elokuvaan hyvin. Englanninkielistä versiota katsellesani muistan olleeni hämmentynyt, kun hirviön ääntä ei ollut madallettu, kuten suomenkielisessä versiossa. Paige O´Hara, joka oli alkuperäinen Bellen ääni on tätä nykyä yksi virallisista Disney taiteilijoista ja maalaa paljon erityisesti Kaunotar ja Hirviö taidetta. Suomenkielisessä versiossa Bellen ääni on ihana ooppera-laulaja Mervi Hiltunen. Hirviö on Matti-Olavi Ranin, Lumiere on Esa Muje ja Gaston on Esa Ruuttunen, jonka baritoni on hahmolle täydellinen. PalkinnotIlmestyessään 1991 Kaunotar ja Hirviö rikkoi lähestulkoon kaikki siihen astiset animaatio-elokuvien ennätykset. Se oli ehdolla neljässä eri Oscar-kategoriassa ja oli ensimmäinen (ja ainoa) animaatio, joka on koskaan ollut parhaan elokuvan Oscar palkinnon ehdokkaana ja tämä tapahtui paljon ennen kuin Oscar-palkintoihin edes tuli parhaan animaation- kategoriaa. Se oli myös ehdolla parhaasta äänityöstä, musiikista ja laulusta ja voitti parhaan musiikin ja laulun Oscarit. Kaunotar ja Hirviö voitti ensimmäisenä animaationa maailmassa Golden Globen vuoden parhaasta elokuvasta/musikaalista. Tässäpä listaa Kaunottajen ja hirviön palkinnoista: 1991 Gary Trousdale ja Kirk Wise voittivat Los Angeles Film Critics Associationin parhaan elokuvan palkinnon. 1992 Producers guild of America Tuottaja Don Hahn ehdokkaana Yhdysvaltojien parhaan elokuva-tuottajan tittelistä. Oscar-palkinnot Ensimmäinen animaatio-elokuva ehdolla vuoden parhaaksi elokuvaksi. Ehdolla parhaasta äänityksestä. Palkinto parhaasta musiikista. Palkinto parhaasta laulusta beauty and the beast. Chicago Film Critics Association Ehdolla vuoden parhaaksi elokuvaksi. Dallas-Fort Worth Film Critics Association Ehdolla vuodeen parhaaksi elokuvaksi. Voitti vuoden paras animaatio palkinnon. Golden Globe Golden Globe, säveltäjät Alan Menken ja Howard Ashman ehdokkaina lauluilla Be our guest ja beauty and the beast. Beauty and the beast voitti Golden Globen parhaasta elokuvan laulusta. Alan Menken voitti Golden Globen parhaasta elokuvan tunnussävelestä. Voitti vuoden parhaan elokuvan Golden globe-palkinnon. 1993 Grammy voitot ja ehdokkuudet kaunottaren ja hirviön sountrack oli ehdolla parhaaksi levyksi ja parhaaksi elokuva-musiikiksi. Beauty and the beast oli ehdolla vuoden parhaan laulun Grammyn voittajaksi. Voitti parhaan lasten albumin Grammyn. Voitti Best Pop Instrumental Performance Grammyn. Beauty and the beast voitti Best Song Written Specifically for a Motion Picture or for Television - Grammyn. Alan Menken voitti Best Instrumental Composition Written for a Motion Picture - Grammyn. Voitti Best Pop Performance by a Group or Duo With Vocal - Grammyn Minä ja Belle/Elizabeth Swan kampaus...vai olisiko se sittenkin Elsa? Minä ja Kaunotar ja HirviöVoisin kirjoittaa Kaunottaresta ja Hirviöstä vaikka kokonaisen kirjan, olen katsonut elokuvan niin monta kertaa. Disney-fanit monesti tykkäävät kategorisoida itseään. Minä olen Kaunotar ja Hirviö-fani. Sekä Kaunotar ja Hirviö keräilijä. Näin elokuvan ensimmäisen kerran 5-vuotiaana ja taisin katsoa sen puolen vuoden aikana kerran päivässä, kun se ilmestyi. Joskus kauan sitten törmäsin artikkeliin, jossa mitattiin sukupolvien suosikki-Disney animaatioita. 80-luvun lopussa syntyneiden suurin suosikki Disney animaatio oli Kaunotar ja Hirviö. 90-luvun alussa syntyneiden Leijonakuningas ja 2000-luvun alussa syntyneiden Frozen. Tämä lista on helposti selitettävissä sillä, että nämä kolme elokuvaa ovat Disneyn kaikkien aikojen taloudellisesti menestyneimpiä elokuvia ja erityisesti Leijonakuninkaan kohdalla Disneyllä otettiin valtava markkinakoneistokäyttöön elokuvaa mainostettaessa ja Leijonakuningas, että Frozen ovat Disneyn kaikkien aikojen tuotteistetuimpia animaatio-elokuvia. Tuolloin 5-vuotiaana, kun ensimmäisen kerran katsoin Kaunottaren ja Hirviön koin eräänlaisen taiteellisen herätyksen. Kaikki kiitos ja kunnia siitä kuuluu Glen Keanille. Kohtaus, jossa hirviö muuttuu ihmiseksi oli minusta niin upea ja ihmeellinen, että päätin silloin ryhtyä taiteilijaksi ja opetella luomaan jotain yhtä kaunista ja liikuttavaa. Kun Kaunotar ja Hirviö ilmestyi moni ikäiseni tyttö (ja varmaan myös muutama poika) samastui Bellen hahmoon. Belleen on äärimmäisen helppo samaistua. Hän on kylässään ulkopuolinen lukutoukka, joka haaveilee toisenlaisesta elämästä. Lapsena Belle oli ehdoton suosikki-prinsessani ja mielestäni Belle on yhä yksi maailman kauneimmista animoiduista hahmoista. Mitä enemmän ikävuosia on kerttynyt, sitä enemmän olen alkanut pitämään Hirviön hahmosta, joka on yksi Disney kaikista moniulotteisimmista luomuksista. Hirviö ei ole tyypillinen prinssi, eikä hän ole tyypillinen Flynn-Rider/Robin Hood seikkailija-sankari. Hirviö on hirviö. Ristiriitainen oma-itsensä. Hahmo, joka muuttuu paremmaksi ihmiseksi, kun Belle saapuu tämän elämään. Samaten Belle muuttuu hirviön luona asuessaan. Hänestä tulee rohkeampi ja itsevarmempi. Bellen pääanimaattori Mark Hehniä lainatakseni, mikä tekee kaunottaresta ja hirviöstä merkittävän hahmo-painoisen elokuvan, on se että päähahmot ystävystyvät ja oppivat tuntemaan toisensa ja heidän rakkautensa kasvaa tästä ystävyydestä. Rakkaustarina on erilainen kuin aiemmissa Disney elokuvissa jossa tyttö ja prinssi rakastuvat ensisilmäyksellä toisiinsa laulun aikana. Elokuvaa on välillä kritisoitu siitä, että hirviö lopussa muuttui prinssiksi. Muuttaako se elokuvan sanomaa, siitä että kauneus on sisäistä kauneutta? myönnän lapsena olleen hieman pettynyt, kun hirviö muuttui ihmiseksi, mutta nykyään pidän myös ihmisprinssistä (varsinkin, kun tällä on tukka auki). Tiedämme sen, että Belle rakastaisi miestä, vaikka tämä jäisikin hirviöksi. Kaunotar ja Hirviö on kahden ihmisen kehityskaari. Vasta, kun prinssi ymmärtää asettaa toiset ihmiset itsensä edelle hän palautuu takaisin ihmiseksi. Ihmiseksi palautuminen ei ole palkinto Bellelle, siitä, että hän hyväksyy miehen sellaisena kuin tämä on, vaan palkinto hirviölle tämän uhrautuvaisuudesta. Muodonmuutos on sekä sisäinen että ulkoinen. Elokuvan viesti, siitä miten kauneus voi olla monenlaista on yhtä kaunis ja tärkeä, kuin elokuva itse. Voit lukea lisää Disney-klassikko elokuva-arvostelujani täältä: Mulan Tuhkimo Prinsessa Ruusunen Lumikki Pinokkio Kuukkeli Kuu Kukas Muu![]() The adventures of Ichabod and Mr. Toad on Disney 11 klassikko, ja sen ensi-ilta oli Lokakuun 5s 1949. Elokuvassa on kaksi erillistä jaksoa. Elokuvaa on Suomessa levitetty nimillä "Herra Rupikonna ja Iisoppi Kurkinen" sekä "kaislikossa suhisee". Elokuvan suomenkieliset nimet eivät ole olleet kovinkaan yleisessä käytössä vaan suomalaisten fanien keskuudessa elokuvasta yleensä puhutaan sen englanninkielisellä nimellä. Ensimmäinen eli Herra Rupikonna perustuu Kenneth Grahamen kuuluisaan kirjaan Kaislikossa suhisee. Keskityn tässä postauksessa elokuvan jälkimmäiseen osaan eli Iisoppi Kurkiseen. Paketti-filmit40-luvulla Disneyllä tehtiin paljon ns. package eli paketti-filmejä eli lyhytanimaatio-kokoelmia. Ensimmäinen oli vuoden 1943 Kolme Caballeroa. Näissä elokuvissa oli kaksi tai useampi animaatiojaksoa yhdessä ja sama kertoja, joka yhdisti tarinat yhteen. Tämä johtui studion rahatilanteesta toisen maailmansodan jälkeen, lyhytanimaatioita oli helpompi tuottaa ja tehdä. Monista package filmeistä on kuitenkin muodostunut kultti-klassikoita Disney-fanien keskuudessa. Herra Rupikonna ja Iisoppi Kurkinen oli viimeinen 40-luvun package-filmi, minkä jälkeen Disneyllä palattiin juurille täyspitkän animaation pariin, kun Tuhkimo julkaistiin vuonna 1950. Oikea Halloweenin Henki![]() Ichabod Crane eli Kuukkeli Kuu on kaupungin uusi koulumestari. Laihalla miehellä on ikuinen ruokahalu ja suuren suuri koukkunenä. Hän on ihastunut rikkaan maanomistajan tyttäreen, kauniiseen Katriinaan, jota tavoittelee myös metsuri-komistus Brom Bones. Kilpakosinta alkaa ja hetken aikaa näyttää siltä, että herra Kuu saa pian rikkaan vaimon, kunnes Brom päättää käyttää koulumestarin taikauskoa hyväkseen. Halloweenin iltana Brom laulaa laulun kauheasta päättömästä ratsumiehestä, joka vainoaa yksinäisiä ratsastajia pimeillä metsäteillä. Lopun animaatiojaksoon on saatu humoristisen kauhu-elokuvan tuntua, siinä miten Kuukkelin hahmo hyvin hermostuneesti ratsastaa metsässä ja säikkyy varjoja. Tienristeyksessä päätön ratsastaja ilmestyy ja ihmeen kaupalla Kuukkeli Kuu onnistuu pakenemaan. Hän ei enää palaa Sleepy Hollown kylään vaan etsii uuden kodin itselleen, sekä vaimon, joka laittaa mielellään ruokaa. Kun taas Brom menee naimisiin Katriinan kanssa ja he kaikki elivät onnellisina loppuun asti. Kuukkeli Kuu TriviaTykkään kovasti kaikista syksyyn, Halloweeniin ja Kekrin aikaan sijoittuvista elokuvista ja animaatioista (ehkä se on noituus-juttu). En ole lukenut Irwinin novellia, niin en tiedä kuinka paljon taiteellisia vapauksia animaatioon on otettu. Rakastan tämän jakson musiikkia ja lauluja.
Kuukkeli Kuu Kukas muu, Kuukkeli Kuu ei nimi sopisi muu Toinen Halloweenin klassikkolauluni on Bromin esittämä "päätön ratsumies". Animaatiossa on tietynlaista vanhanajan tunnelmaa. Hahmot ovat hyvin karikatyyrimäisiä. Bromin hahmo on kaikista todellisimman oloisin. Katrina on kasvoiltaan hieman Tuhkimon näköinen kurvikas neito. Kuukkeli Kuu on tavoiltaan hieman omintakeinen eikä hänen ulkonäössään ole kehumista, mutta hän osaa liehitellä naisia ja olla sulavakäytöksinen. Kuukkelin hahmot ovat animoineet kuuluisat 9 old men- ryhmän jäsenet Frank Thomas ja Ollie Johnston. Elokuvan englanninkielinen kertoja ja Bromin ja Kuukkelin ääni on Bing Crosby. Suomenkielisen version on dupannut Samu Sirkan virallinen suomi-ääni eli Seppo Mäki. Suomessa elokuva ei koskaan päässyt teatteri-levitykseen ja ensimmäisen kerran se julkaistiin dvdllä vuonna 2006. Elokuva löytyy dubattuna suomeksi. Suomalaisessa versiossa Ichabodin nimi on Kuukkeli Kuu ja Brom on nimeltään Tarmo. ![]() Katsoimme Pinokkion Disney-yhdistyksessä keväällä. Taisi olla neljäs tai viides kerta, kun katsoin Pinokkion. Tämä oli kyllä ensimmäinen kerta, kun katsoin kyseisen elokuvan englanniksi. Pinokkio on Disneyn klassikoista järjestyksessä toinen ja ilmestyi Helmikuussa 1940. Pinokkio ei ilmestyessään ollut yleisömenestys. Osa syyn uskotaan olevan toisessa maailmansodassa, minkä takia katsojaluvut Yhdysvalloissa jäivät vähäisiksi. Pinokkio on kuitenkin merkittävä elokuva animaation kehityksen suhteen. Disneyn animaatioista Pinokkio ei ole koskaan kuulunut suosikkielokuviini. Olen kuitenkin oppinut sitäkin, aikuisena arvostamaan enemmän. Monesti tykkään tehdä vertailuja animaatioelokuvista ja niiden lähdemateriaaleista. Pinokkion kohdalla olen tutustunut Collodin alkuperäiseen tarinaan ja lukenut, siitä pätkiä. Pinokkion luoja Carlo Collodi oli italialainen kirjailija, toimittaja ja sanomalehtimies. Pinokkion seikkailut ilmestyi alunperin jatkokertomuksessa Italialaisessa lastenlehdessä Giornale per I bambini vuosina 1881- 1882 ja täydellisenä kokoelma kirjana vuonna 1883. Olen itse lukenut vain pätkiä alkuperäisestä Pinokkiosta, ja tuskin luen, sitä kokonaisuudessaan. Tarinat ovat itsessään aika häiritseviä ja ahdistavia. Pinokkio kirjassa on hyvin ilkeä lapsi. Samu Sirkka ei ole tarinassa oma tunto (tai ei kerkiä muuttumaan omaksi tunnoksi), koska Pinokkio tappaa sirkan astumalla tämän päälle. Kirjasarjan lopussa sininen haltiatar muuttaa Pinokkion oikeaksi pojaksi. Pidän Disneyn versiosta huomattavasti enemmän mitä Collodin alkuperäisestä tarinasta ja mielestäni Walt teki ihan oikein tekemällä juonimuutoksia. ![]() Pinokkio Elokuvassa suurin ongelmani on päähahmo. Kirjassa Pinokkio ei kadu tekojaan. Disneyn Pinokkiolla on kuitenkin kehittyvä moraali. Oma tunto on se pieni hiljainen ääni, mitä ihmiset eivät kuuntele -Samu Sirkka Mielestäni tämä lause on elokuvan parasta antia. Disneyn Pinokkio käsittelee moraalia, sekä sitä miten ihminen oppii erottamaan oikean väärästä. Suurin voima elokuvassa onkin Gepeton luja rakkaus ja luottamus Pinokkioon. Suhde kuitenkin katkeaa heti elokuvan alussa, kun Rehti Repo ja hänen apurinsa houkuttelevat Pinokkion Strombolin tykö. Myöhemmin Huvitusten Saarelle. Elokuvassa muuttuminen ihmispojaksi on palkinto, jonka Pinokkio saa hyvästä käyttäytymisestä. Kohtaus, jossa Pinokkio alkaa ymmärtämään Samun puheita ja oman tunnon seuraamista ensimmäistä kertaa on kohtaus, jossa Stromboli heittää hänet häkkiin ja uhkaa tehdä tästä polttopuita. Pinokkio katuu tekemisiään, mutta on kuitenkin liian häpeissään myöntääkseen, sitä haltiattarelle. Näin ollen hänen nenänsä pitenee ja pitenee. Elokuvan loppupuolella Pinokkion moraalikäsitys alkaa jo olla hyvällä mallilla. Kun Pinokkio saa viestin, että Gepetto, Cleo ja Figaro ovat joutuneet valaan vatsaan Pinokkion ensimmäinen epäitsekästeko on lähteä pelastamaan heitä. Toinen epäitsekäs teko tapahtuu, kun Pinokkio vetää Gepeton luolaan suojaan Monstrolta. Lopussa haltiattaren sanat käyvätkin toteen. Pinokkio muuttuu oikeaksi pojaksi, koska hän on todistanut olevansa rohkea, rehellinen ja epäitsekäs. Suurin syy miksi en lapsena pitänyt Pinokkiosta yhtä paljon kuin esimerkiksi Miekka Kivessä Artusta ja Hiidenpadan Taranista johtui pitkälti, siitä miten Pinokkion hahmo ei osaa sanoa ei vaan aina seuraa, sitä olentoja, joka hänen kanssaa sattui milläkin hetkellä olemaan. Kun viimeksi katsoin Pinokkion sain suorastaan oivalluksen tälle käytökselle. Kun haltiatar herättää Pinokkion henkiin tällä ei ole minkäänlaista käsitystä maailmasta tai ihmisenä olemisesta. Yhden päivän "vanhana" Pinokkio lähetetään kouluun. Heti Rehti Repo houkuttelee tämän teatteriin. Seuraava vuorokausi kuluu Strombolin kynsissä ja pari seuraavaa päivää huvitusten saarella. Voinko olettaa noin 4-5 päivää vanhalta nukelta hyvää arvostelukykyä ja ihmistuntemusta? en ikävä kyllä voi. Mutta en voi myöskään samaistua Pinokkion hahmoon vaikka tahtoisin. Sirkka nimeltä Samu Oma suosikki hahmoni Pinokkiossa on Samu Sirkka. Elokuvassa nähdään hieman sosiaalisen statuksen nousua, kun haltiatar nimittää Samun Pinokkion oma tunnoksi. Samu oppii välittämään Pinokkiosta ja selkeästi tahtoo neuvoa tätä parhaan tietämyksensä mukaan. Itselle Samu Sirkka on kuitenkin rakkain Samu Sirkan joulutervehdyksestä. Samu Sirkka esiintyy myös Disneyn Once Upon a Time - sarjassa. En ole itse, kuin kaksi ensimmäistä OUAT: tuotantokautta nähnyt, niin en voi kovinkaan syvästi analysoida sarjan Samua. Once Upon A Time -versiossa pidän kovasti siitä, miten Samu Sirkka on ihmistenmaailmassa psykologi. Gepetto, Cleo ja Figaro Gepetto edustaa ehdotonta vanhemman rakkautta. Hahmona Gepetto on hieman hössähtänyt, mutta hyvän tahtoinen. Gepeton hyvyys näkyy siinä, miten sekä Pinokkio ja hänen lemmikkinsä suhtautuvat häneen. Kun Pinokkio on kadonnut ja Gepetto on valmistanut illallisen Figaro on äkäinen, kun Gepetto kieltää häntä koskemasta kalaan, kuitenkin Figaro totettelee Gepettoa. ![]() Ihastuttava on myös kohtaus, jossa Gepetto kutittelee Cleoa vatsasta. Lemmikit kunnioittavat ja pitävät Gepetosta. Gepetolla on myös leikkisä luonne, joka näkyy alun tanssi kohtauksessa, kun hän vielä puunukke Pinokkion jaloilla potkaisee Figaroa takamukseen. Gepeton huumori näkyy myös tämän veistämissä kelloissa ja soittorasioissa. Figaro on hieman mustasukkainen Pinokkiolle ihan vain sen takia, koska tämä saa Gepetolta niin paljon huomioita. Figaron ja Kleon suhde on taas suorastaan sisarusmainen. Kleo on enkelimäisen kiltti, Figaro on hieman vastarannan kiiski kuitenkin molemmat pitävät toisistaan kovasti. Apua, olen aasi Disneyn Pinokkio on huomattavasti vähemmän pelottava, mitä Collodin alkuperäinen teos on (ja moni muu Pinokkiosta tehty elokuva- ja animaatioversio). Silti Disneyn Pinokkiota pidetään yhtenä synkimmistä Disneyn animaatioista. Kieltämättä, siinä on useita toinen toistaa pelottavampia pahiksia. Nukketeatterin omistaja väkivaltainen Stromboli, sekä huvitusten saaren johtaja. Rehti Repo ja tämän kumppani Kimi Kepposti ovat tarinan roistoja, mutta lähinnä vain tapahtumat alulle panevia hahmoja. Itselle lapsena kamalin kohtaus on, se missä lampunsydän muuttuu aasiksi. Vieläkin itseä ahdistaa kyseistä kohtausta katsoessa. Pinokkiossa onkin ennen kaikkea psykologista kauhua. Mielestäni Huvitusten saarten pelihalli oli aika hauskan näköinen, se on nimittäin kasipallon muotoinen! Siellä Pinokkio pelaa biljardia, polttelee sikareita ja juo olutta Lampunsydämen kanssa. Huvitusten saari käsitteenä on itselle hieman absurdi. siellä on rakennuksia pienille pojille hajotettaviksi. Konsepti muistuttaa hieman traumaterapiaa. Pinokkiossa on myös yllättävän paljon yhteiskunta kriittisiä teemoja, kuten lapsityövoima. Pienet pojat houkutellaan Huvitusten saarelle. He muuttuvat aaseiksi ja johtaja aikoo myydä heidät sirkuksiin ja suolakaivoksiin "työvoimana". Kohtaus, jossa aasi-pojat lähetetään laivamatkalle onkin sydäntäsärkevä. En tiedä muiden ajatuksista, mutta Pinokkiota katsoessani olisin toivonut, että jokin ihmeellinen taika (haltiatar?) tai Pinokkion ensimmäinen urotyö olisi ollut pelastaa pojat. Elokuvaa on itsestään muutenkin niin kovin synkkä. En tiedä olikohan tarinan kehittelijöillä tämä ajatus käynyt mielessä. Ehkä se ei mahtunut elokuvaan. Eräs asia, jonka olen myös pistänyt Pinokkiossa merkille on elokuvan episodimaisuus, joka myös linkittää sen Collodin alkuperäistekstiin. Myös Pinokkion pääpahikset Stromboli ja Huvitusten saaren johtaja muistuttavat luonteiltaan ja ulkonäöltään huomattavasti Silly Symphoneiden pahiksia. ![]() Puinen pikkuinen pää Olin unohtanut, että Pinokkio alkaa myös satukirja-aloituksella ja Samu Sirkka alun kertojana. Hauskasti alku onkin kuvattu sirkan näkökulmasta hyppimässä Gepeton talon sisälle. Itselleni ihan parasta antia Pinokkiossa on Gepeton verstas. Joka kerta Pinokkiota katsoessani hämmästelen yksityiskohtien määrää, sekä vitsikkäitä kelloja. Aina uivista ankanpoikasista silinteripäiseen juoppoon.Animoinnin taso on pitkälle kehittynyttä verrattuna Lumikkiin. Toinen visuaalisesti hieno kohtaus on merenalainen maailma. Kohtaukset valaan vatsassa ja valaalta pakeneminen tuntuvat itselle huomattavasti kevyemmiltä, kuin ahdistava Huvitusten saari. Luultavasti, se johtuu siitä, että perhe on taas yhdessä tuli mitä tuli. Kun julkisuutta näin tarjotaan, rahaakin aivan solkenaan Pukukin niinkuin herralla, kakkua aina ruokana jää koululäksyt multa niin kun käyn teatteriin Käyn teatteriin-laulu on hyvin petollinen ja antaa hyvinkin valheellisen kuvan näyttelijän elämästä. Rehti Repon tarkoitus on kuitenkin houkutella Pinokkio mukaansa. Huolimatta laulun kyseenalaisesta viestistä, olen aina tykännyt laulaa, sitä. Ironisesti myös silloin, kun olen ollut lähdössä teatteriin..ihan oikeasti. Pidänkin Pinokkiossa eniten lauluista. Tähti toiveen toteuttaa - on myös itselle huomattavasti tutumpi Samu Sirkan joulutervehdyksestä ja se on itselle enemmänkin yksi omista suosikki Disneyn joululauluista. Strombolin hahmosta en ole koskaan pitänyt, mutta sitäkin enemmän nukketeatteri esityksesta ja En köysiä ma tarvitse - laulusta. Varsinkin eri kanssallisuuksia edustavista nukeista, kuten ripaskata tanssivat venäläis-nuket, Hollantilaiset puukenkätanssijat ja ranskalaiset Can Can - nuket. Puinen pikkuinen pää, sekä minua vain vislaa - laulut ovat myös mukavia mukana laulettavia. Erityisesti puinen pikkuinen pää, koska laulun aikana esitellään Gepeton pajaa, sekä tutustutaan enemmän Cleon ja Figaron hahmoihin. Pinokkiossa on myös paljon hauskoja kohtauksia. Kun Pinokkio viimein löytää perheensä Monstron vatsasta Gepetto halaa ja pussailee kalaa luullessaan tätä Pinokkioksi. Elokuvan lopussa, kun Pinokkio on muuttunut oikeaksi pojaksi Figaro iloissaan hyppää Cleon akvaarioon ja antaa tälle pusun. Kohtaus, juuri ennen kuin hyvä haltiatar saapuu on yksi suosikeistani. Gepetolla roikkuu seinällä kymmeniä kelloja. Samu ei millään tahdo saada unta, kun kaikki kultakalaa myöten kuorsaavat kymmenet kellot tikittävät. Sitten Samu huutaa HILJAA! ja kaikki tottelevat. Ääninäyttelijät Pinokkion ääninäyttelijöistä Matti Ranin on itselle tutuin. Dvd:ltä katsoin dokumentin Pinokkion tekemisestä ja ilmeisesti amerikkalainen Gepeton ääni Christian Rub toimi myös Gepeton visuaalisena mallina. Hauska, kun suomalaisessa versiossa Matti Ranin on Gepeton ääni, koska Ranin valkohapsisena silmälasipäisenä miehenä muistutti myös Gepettoa. Pekka Lehtosaari, joka ohjasi Pinokkion suomidubin sai Disneyltä ohjeet pitää suomalaiset äänet mahdollisimman lähellä alkuperäistä ja englanninkielisen version katsottuani täytyy myöntää, että Pinokkion, Samun ja Strombolin äänet ovat hyvin lähellä suomalaisia ääniä. Pinokkio ei ehkä ole lempianimaationi. Disney-fanien kannattaa se kuitenkin ainakin muutaman kerran elämässään katsoa. 2 kommenttia:
![]() Tässä on nyt tullut katsottua useampikin Disney klassikko viimeaikoina. Miekka Kivessä on Disneyn klassikko numero. 18. Se ilmestyi vuonna 1963 ja elokuva perustuu T.H.White samannimiseen kirjaan, joka nimensä mukaisesti kertoo Kuningas Artturista. Elokuva sijoittuu 500-luvun Englantiin. Arttu on köyhä orpopoika, joka haaveilee aseenkantajan urasta. Hän asuu Sir Ectorin ja tämän sietämättömän pojan Kayn linnassa ja toimii siellä palvelijana. Eräänä päivänä Arttu tupsahtaa velho Merlinin katon läpi, mutta selvänäkijä velho Merlin on jo osannut odottaa häntä. Merlin aloittaa Artun koulutuksen, koska hän on ennalta nähnyt, että Arttu on Englannin tuleva kuningas ja edesmenneen kuningas Uther Pendragonin poika. Merlinin oppitunnit ovat lähinnä muodonmuutoksia. Arttu ja Merlin ovat välillä lintuja, kaloja ja oravia. Jokaisesta muodonmuutoksesta Arttu oppii jotakin. Myös seuraamalla Merlinin ja hurjan ilkeän Matami Mimmin kaksintaistelua. Englanti on maana kaaoksen vallassa (näin Briteissä elävänä sanon, että on se sitä nytkin). Edesmennyt kuningas Uther iski miekkansa kiveen ja se, joka nostaisi miekan kivestä on Englannin oikeutettu hallitsija. Lopulta tulee ilmoitus, että tuleva hallitsija valitaankin turnajaisilla, joten Sir Ector ja Kay lähtevät Lontooseen ja ottavat Artun aseenkantajaksi. Merlin suivaantuu tästä ja häipyy Bermudalle. Lontoossa, kuitenkin tapahtuu ihme ja Arttu vetää miekan kivestä ja hänestä kruunataan Englannin kuningas. ![]() Olen tämänkin elokuvan monesti lapsena nähnyt, mutta niin sai tämäkin animaatio uusia ulottuvuuksia, kun näin aikuisena katsoo. Varmaan kaikki blogiani seuraavat tietävät, että tykkään kovasti myyteistä ja historiasta, niin myös eri kuningas Artturiin ja Merliniin liittyvät legendat ovat itselle tuttuja. Kun muutin Walesiin, oli todella jännä huomata, miten lähes kaikki Kuningas Artturiin ja Merliniin liittyvät myytit ovat ilmeisesti lähteneet Walesista. Walesin lipussa on punainen lohikäärme, jonka symboliikka on, jopa 1500-2000 vuoden takaa. Tarinoihin, jotka kertovat velho Myrddinistä (Merlin kymrin eli walesin kielellä) ja Kuningas Vortigernista, jonka huhutaan olleen esikuva Kuningas Artturin hahmolle. Niin tai näin Miekkä Kivessä on oiva lisä Kuningas Artturin ja velho Merlinin legendaan. Hauskimmat pointsit elokuvassa annan ovelalle dialogille. Varsinkin Merlinin ja hänen pöllönsä Arkimedeksen keskusteluille. Selvänäkijänä Merlin on ennustanut muunmuassa höyryveturin ja sanomalehdet. "Tietämättömällä Keski-Ajalla on tiedettävä mitä tekee" ![]() Mieleeni on myös painunut Merlinin ja Mimmin kaksintaistelu, jossa he muuttuvat eri olennoiksi. Mimmi oli aika kova vaaleanpunaisena lohikäärmeenä, mutta Merlin voitti hänet muuttumalla tautiviirukseksi. "Olen poissa, mutta en olekaan poissa. Jos häivyn, et ole varma häivyinkö" Kaiken kruunaa sairastunut Matami Mimmi, joka vuoteestaan huutaa: "Minä vihaan auringonvaloa, minä vihaan, MINÄ VIHAAN!" Tästä tuli itselleni lentävälause, kun aamuvirkku elämä alkoi käydä ylivoimaiseksi. Mielenkiintoista miten ainakin suomalaisissa Aku Ankka-lehdissä Mimmi on todella mukava, jopa hieman lälly hahmo, kun taas tässä hänen elokuva-ensiesiintymisessään hän on Kamala, Mahtava, Matami MIMMI <3 Näin kyllä taisi käydä myös Sepe Suden pojalle, joka oli alunperin Pikku Paha Hukka...aika jännä juttu. Kaikenkaikkiaan Miekka Kivessä on aika miespainotteinen animaatio, ehkä siksi en ole aikoinaan kovasti lämmennyt sille. Mimmi on lähes ainut naishahmo, joka elokuvassa vilahtaa. Mutta toisaalta 500-luvun Englanti oli varmasti myös hyvin patriarkaalinen niin siinä mielessä Mikka Kivessä on myös autenttinen ajankuvaus. Musiikin Miekka Kivessä - elokuvaan ovat tehdeet Shermanin veljekset, jotka ovat tehneet musiikkia Disney Klassikoihin kuten Aristokatit, Maija Poppanen ja Hokkus Pokkus Taikaluudalla. Osa lauluista on jäänut mieleen paremmin, kuin muut. Aina olen pitänyt Merlinin pakkauslaulusta. "Äläs nyt Sokerikipposein..kirjat aina ensin!" "....Kutistukaa kokonaan...kaikki mukaan mahtukaa" Hauskoja, ovat myös kohtaukset, joissa Merlin esittelee taikavoimiaan; saa lumipilven satamaan Sir Ectorin päälle ja astiat tiskaamaan itse itsensä (sen loitsun minäkin haluan!) Itseä eniten häiritsee elokuvassa hieman keskeneräisyyden tuntu. Se varmaan johtuu, siitä että elokuva perustuu T.H.Whiten kirjasarjan ensimmäiseen kirjaan. Artusta tulee kuningas, mutta emme tiedä millainen kuningas. Myös Artun alkuperä ja hänen suhteensa kuninkaaseen, jäävät elokuvassa hämärän peittoon. Pidän kuitenkin Miekka Kivessä elokuvan yksityiskohtaisesta animaatiotyylistä ja nokkelasta huumorista. ![]() Prinsessa Ruusunen on Disneyn 16 täyspitkä animaatioelokuva vuodelta 1959. Juoni: Kuningas Stefanus ja hänen kuningattarensa olivat vuosia toivoneet lasta. Kun toive toteutui koko kuningaskunta oli innoissaan. Prinsessalle annettiin nimeksi Aurora, joka merkitsee aamun kajoa. Juhliin kutsuttiin myös naapurimaan kuningas Hubertus ja tämän pieni poika prinss Philip. Hubertus ja Stefanus toivoivat lastensa menevän jonain päivänä naimisiin ja yhdistävän kuningaskunnat. Juhliin saapuivat myös prinsessan haltiatarkummit, Flora, Fauna ja Ilomieli, jotka antoivat prinsessalla lahjoja. Floran lahja oli kauneuden lahja, Faunan lahja oli laulun lahja, mutta Ilomielen lahjananto keskeytettiin, koska juhliin saapui Pahatar, joka ei ollut saanut kutsua. Pahatar loi kirouksen, jonka mukaan prinsessa 16-vuotta täytettyään pistäisi sormensa värttinän piikkiin ja kuolee. Kuningaspari kauhistui ja Stefanus määräsi kaikki valtakunnan rukit poltettaviksi. Haltiatarkummit suostuttelivat antamaan lapsen heille kasvatettaviksi, jotta he pystyisivät suojelemaan tätä. He antoivat lapselle nimeksi Ruusunen ja kasvattivat hänet omanaan. Kun Ruusunen täyttää 16 hän kohtaa metsässä prinssi Philipin kumpikaan ei tiedä, että heidät on lapsena luvatut toisilleen. Nuoret rakastuvat hetkessä toisiinsa ja lupaavat tavata mökillä myöhemmin samana iltana. Haltiatarkummit kertovat Auroralle kuka hän on. Aurora järkyttyy kuulessaan olevansa tuntemattoman kanssa kihloissa ja kertoo olevansa rakastunut maalaispoikaan. Samaan aikaan prinssi Philip kertoo isälleen olleensa rakastunut kohtaamaansa maalaistyttöön. Pahatar saa tietää missä Aurora on ja, kun prinsessa saapuu linnaan Pahatar houkuttelee tämän kammioon, jossa hän pistää sormensa värttinään ja nukahtaa. Haltiattaret syyttävät itseään ja nukuttavat linnanväen uneen. Pahatar on vanginnut prinssi Philipin ja kertoo tälle, että maalaistyttö onkin oikeasti hänen morsionsa. Haltiattaret pelastavat Philip tyrmästä. Pahatar luo tappuramuurin linnan ympärille ja muuttaa itsensä lohikäärmeeksi. Philip onnistuu tuhoamaan lohikäärmeen ja herättää Ruususen tosirakkauden suudelmalla. Juhlaväki herää ja elokuva päättyy valssiin ja väriä alativaihtavaan juhlamekkoon. Kehittely: Prinsessa Ruususen kehittely alkoi jo vuonna 1951. Vuonna 1952 elokuva äänet nauhoitettiin. Animaatiota tehtiin vuosien 1953 ja 1958 välillä. Musiikki lisättiin vuonna 1957. Prinsessa Ruusunen oli tuolloin kallein siihen mennessä tehty Disneyn animaatio. Sen teko maksoi noin 6 miljoonaa dollaria. Disneyn Prinsessa Ruusunen perustuu pääasiassa Charles Perraultin versioon Prinsessa Ruususesta nimeltä La Belle au bois dormant eli metsän nukkuva prinsessa. Prinsessa Ruusunen on täyttä ilotulitusta silmille. Sitä pidetään yhtenä Disneyn kaikkien aikojen kauneimmista ja taiteellisimmista elokuvista eikä suotta. Walt Disney ei ollut itse kovin aktiivisesti mukana Prinsessa Ruususen teossa. Tuohon aikaan Walttia kiehtoi toinen tärkeä projekti nimeltä Disneyland. Tämän takia Prinsessa Ruususen kohdalle animaattoreilla oli pitkälti vapaat kädet. Animaattori nimeltä Euvind Earl määräsi pitkälti Prinsessa Ruususen taiteellisen tyylin. Earlin kerrotaan ottaneen inspiraatiota muunmuassa persialaisista keskiaikaisista miniatyyrimaalauksista elokuvan tyyliä varten. Prinsessa Ruusunen muutti Disneyn animaatoiden perinteisen tyylin, johon oli siihen mennessä kuulunut lähinnä söpön pyöreät hahmot. Prinsessa Ruususen tyyli on suoralinjaisempaa ja graafisempaa. Se näkyi yhä seuraavissa Disneyn animaatioissa, kuten 101 Dalmatialaista ja Miekka Kivessä. Prinsessa Ruususta oli tekemässä 300 taiteilijaa. Yksi kuuluisimmasta oli 9 old men ryhmään kuulunut animaattori Marc Davis, joka tunnetaan erityisen hyvin kauniiden hahmojen animaattorian (Davisin kuuluisin luomus taitaa olla itse Helinä Keiju). Davis loi Auroran sekä Pahattaren hahmot. Davisin kerrotaan kuvailleen Pahatarta suureksi lepakkovamppyyriksi. Prinsessa Ruususen kohdalla käytettiin myös ihmismalleja, joiden ilmeitä ja eleitä animaattorit piirsivät. Ruususen malli oli tuohon aikaan 19 vuotias Mary Costa, joka toimi myös Ruususen äänenä alkuperäisessä versiossa. En ole itse nähnyt Prinsessa Ruususta alkuperäisillä äänillä, mutta rakastan Ruususen suomalaista dubbia. Ruusunen on kestosuosikkini Mervi Hiltunen, joka on myös Bellen ja Ihmemaan Liisan ääni. Pahattaren vetää tyylillä Hannele Lauri, jonka ääni on kuin luotu kyseiselle hahmolle. Hauskana pikkutietona haltiatarkummeista. Walt Disney alunperin ehdotti, että haltiattaret olisivat kolmoset hieman samaan tapaan, kuin Tupu, Hupu ja Lupu ja huomattavasti nuorempia, mutta onneksi veteraanianimaattorit Frank Thomas ja Ollie Johnston saivat hänet muuttamaan mielensä. Vuoden 1951 tarinaversiossa haltiattarilla oli myös eri nimet. Lopulta vain Ilomielen nimi pysyi samana. Floran ensimmäinen nimi oli Tranquility, joka merkitsee unien haltiaa. Faunan nimi oli Fernadell eli metsänhaltia. Ilomielen nimi Merryweather merkitsee alkuineiden haltiaa. ![]() Prinsessa Ruususen animaatio on silmiä hivelevää. Animaatio kuvattiin kokonaan laajakangas formaattiin. Näin ollen taustoihin on saatu upotettua suuri määrä yksityiskohtia aina puiden yksittäisistä lehdistä sammaleisiin. Jo katsotte tarkasti haltiattaren mökin sisäseinien koristelussakin näkyy luonto ornamentiikka. Valot, värit, yksityiskohdat, kivimuurien tekstuuri sekä kullan, lasin ja tulen heijastukset on kaikki tarkoin tehty. Keijujuttuja Minulle tuli ihan hölmö olo viimeksi katsoessani Prinsessa Ruususta, kun tajusin, että hyvät haltiattarethan ovat keijuja. Keijuja, jotka voivat ottaa ihmisen muodon. Pahatar on tietyllä tapaa langennut keiju. Näin selitetään vuoden 2014 Pahatar elokuvassa, jossa Pahatarta esitti Angelina Jolie, mutta ajatus langenneesta keijusta on ikivanha ja se esiintyy keijujen satuperinteessä ja muissakin Prinsessa Ruususen satuversioissa. Itseasiassa se on verrattavissa kristittyjen mytologiaan, jossa Lucifer on langennut enkeli. Kohtauksessa, jossa prinssi Philip käy taisteluun Pahattaren kanssa. Pahatar sanookin "Uskallatteko kohdata Pahattaren? Kaiken pahuuden rakastajattaren!" Pahattarestä löytyy kyllä jonkinsortin paholaisyhteys ainakin sarvista päätellen. Hannele Laurin äänityöstä on myös itselle jäänyt mieleen: "Kuulitko lemmikkini. Kaikki nämä vuodet he ovat etsineet vauvaa. Houkat! Idiootit! Imbesillit! Mene lemmikkini mene. Etsi 16-vuotiasta tyttöä, jonka hiukset ovat auringon kultaa ja huulet ruusunpunaa. Mene! MENE!" Kolmesta haltiattaresta llomieli on suosikkini. Flora on puuhakas täti-ihminen, Fauna on hyvää tarkoittava, mutta hieman höperö (eikä hän todella osaa leipoa). Varmasti yksi mieleenpainuvimmista kohtauksista Prinsessa Ruususessa on Floran ja Ilomielen kilvoittelu, siitä onko mekko sininen vai vaaleanpunainen. Itse olen enemmän sinisen kannalla. Kuninkaallisia juttuja Auroran hahmo jää kautta elokuvan hieman vaisuksi. Hahmoa ei voida kuitenkaan asiasta syyttää, koska hän on puolet elokuvasta unikirouksen alaisena. Olen aina pitänyt prinssi Philipin hahmosta. Varsinkin, kun häntä vertaa Lumikin ja Tuhkimon prinsseihin Philip on huomattavasti aktiivisempi. Hän vitsailee mielellään hevosensa ja isänsä kanssa. "Isä olet vanhanaikainen. Elämme 1300-lukua" Yksi parhaista kohtauksista on Hubertuksen ja Stefanuksen juomalaulu, jossa tarjoileva hovinarri piiloutuu pöydän alle juomaan salaa viiniä luutusta. ![]() Näiden kahden kuninkaan välillä on tarkoituksellinen kontrasti. Stefanus on pitkä ja kulmikas, kun Hubertus on lyhyt ja pyöreä. Aikamoista on ollut kuninkaallisten naimakauppojen suunnittelu 1300-luvulla. Hääpari ei ole vielä edes kohdannut toisiaan ja Hubertus on kerennyt rakentamaan heille palatsin valmiiksi. "40 huonetta. Tanssisali. Sellainen lepomökki" Musiikki: Prinsessa Ruususen musiikin pohjana toimii Tzaikovskin Baletti Prinsessa Ruusunen, jonka säveltäjä George Burns muokkasi elokuvaa varten. Kuuluisin yksittäinen kappale elokuvasta on Baletista johdettu laulu Once upon a dream suomeksi unessa kerran kohtasin. Vastaanotto: Prinsessa Ruusunen oli ilmestyessään tappio Disneyn studioille. Se oli pitkään aikaan myös viimeinen klassiseen satuun perustuva Disneyn elokuva. Seuraava olikin vuoden 1989 Pieni Merenneito. Myöhemmät sukupolvet ovat kuitenkin ottaneet Prinsessa Ruususen omakseen. Sitä pidetään yhtenä Disneyn animaatioiden merkkipaaluista ja yhtenä Disneyn kauneimmista ja taianomaisimmista animaatioista. Itse rakastan Prinsessa Ruususen taiteellista tyyliä, jonka jokainen kuvaruutu on kuin keskiaikainen maalaus. Olen lisännyt zazzle kauppaani kansioita keiju-kuvituksillani. Tässä muutamia kesän keijuja. Käykäähän tutustumassa )O(
![]() Kehittely Dumbo perustuu vuonna 1939 kirjakäärön muodossa ilmestyneeseen satukirjaan nimeltä "Dumbo lentävä elefantti" sen olivat kirjoittaneet Helen Aberson Pearl sekä Harold Pearl. Ensimmäisen julkaisija oli Whitman Publishing vuonna 1941 Walt Disney Productions osti oikeudet tarinaan. Dumbo sai ensi-iltansa Lokakuun 23 vuonna 1941 ja se on neljäs Disneyn kokopitkä animaatio. Dumbo on myös yksi Disneyn lyhyimmistä animaatio-elokuvista. Se on vain 64 minuuttia pitkä. Alkuperäinen Pearlin ja Abersonin tarina ilmestyi niinsanotun kirjakäärön muodossa. Tarina muistutti pikemminkin panoramaa. Walt Disney tutustui Dumboon jo vuonna 1939, kun lisenssiosaston johtaja Kay Kamen esitteli hänelle kyseistä kirjakääröä. Alunperin Dumbosta oli tarkoitus tehdä lyhytelokuva. Pian kuitenkin studioilla ymmärrettiin ettei lyhytelokuva tekisi tarinalle oikeutta. Toisen maailmansodan takia studiolla oli jatkuva rahapula eivät Pinokkio ja Fantasia olleet tuoneet niin paljon kassatuloja mitä oli toivottu. Näin olle Dumboa alettiin suunnittelemaan pienellä budjetilla. Käsikirjoittajiksi palkattiin Dick Huemer ja Joe Grant, jotka pysyivät lopulta hyvin uskollisina alkuperäiselle tarinalle. ![]() Elokuvan ohjaaja Ben Sharpsteen sai ohjeistukseksi pitää animaatio hyvin yksinkertaistettuna. Tämän takia Dumboa ei ole täytetty niin mittavilla yksityiskohdilla, kuten aiempia Disneyn elokuvia; Pinokkio, Fantasia ja Lumikki. Dumbo on välillä suorastaan karikatyyrimainen. Ohjeistus pitää animaatio yksinkertaisena antoi myös hahmo-animaattoreille tilaisuuden keskittyä hahmojen elävöittämiseen täydellä sydemällä. Bill Tytlan animoimaa Dumbon hahmoa pidetäänkin yhtenä Disneyn ilmeikkäimmistä päähahmoista. Dumbossa käytettiin myös vesiväri/akvarellitaustoja, joita Disneyllä on käytetty paljon muunmuassa lyhytanimaatioissa. Muutamissa elokuvissa Dumbon lisäksi on myös käytetty vesiväritaustoja näitä elokuvia ovat Lumikki ja Bambi sekä monen vuosikymmenen jälkeen Lilo ja Stitch vuodelta 2002. ![]() Vastaanotto Toisesta maailmansodasta huolimatta Dumbo oli Disneyn studioiden 1940 luvun rahallisesti menestynein elokuva. Tuotanto itsestään maksoi 950 000 dollaria ja se tuotti 1,6 mijoonaa dollaria ensimmäisellä esityskierroksella. Elokuva voitti myös parhaan musiikin oscar-palkinnon ja Baby Mine laulu oli ehdokkaana parhaan laulun palkinnon saajaksi. ![]() Juoni Veturi kuljettaa sirkusta eteenpäin. Eläimet odottavat haikaralta lapsia. Haikara tuo Rouva Jumbolle pienokaisen. Jumbo Juniorilla on ylisuuret korvat ja tämä saa kaikki muut sirkuselefantit karsastamaan sitä ja näin elefantin poikanen saa lempinimen Dumbo. Sirkuksessa yksi katsojista ilkeämielinen poika alkaa ilveilemään ja vetämään vitsejä Dumbon ylisuurista korvista. Dumbon äiti vihastaa ja alkaa kärsällään läpsimään poikaa. Tämän seurauksen Rouva Jumbo joutuu karanteeniin. Pikku Dumbo alennetaan klovni-norsuksi. Dumbo on hyvin surullinen ja yksinäinen ilman äitiään. Sirkushiiri Timoteista tulee Dumbon ystävä ja suojelija. Timotei suostuttelee sirkustirehtöörin tekemään suuren elefanttinumeron. Näin tapahtuu ja esitykseen kuuluu suuri elefanttipyramidi, jonka huipulla seisoo pikkuinen Dumbo. Dumbo ja Timotei onnistuvat kompuroimaan huipulla ja pian koko sirkus on rikkoutunut mastoa myöten ja kaikki elefantit joutuvat sairaslomalle. Dumbo on surullisempi kuin koskaan. Timotei vie Dumbon tapaamaan äitiään. Baby Mine laulun aikana rouva jumbo silittää lastaan kärsällään ja molemmat kyynelehtivät ikävissään. Palatessaan takaisin karanteenialueelta Timotei ja Dumbo pysähtyvät juomaan vettä, mutta joku klovneista on kaatanut veteen shamppanjaa. Alkoholiin tottumattomina Dumbo ja Timotei alkavat näkemään näkyjä vaaleanpunaisista elefanteista. Aamulla neljä varista löytävät epäilemättä huonokuntoiset Timotein ja Dumbon nukkumassa puussa. Timotei pohtii miten he ovat puuhun joutuneet ja sitten hän tajuaa sen. Dumbo osaa lentää korvillaan. Variksista tulee Dumbon ja Timotein ystäviä ja yhdessä he alkavat opettamaan Dumboa lentämään. Dumbo lopulta joutuu taas klovninäytökseen mutta tällä kertaa hän osaakin lentää. Näin Dumbosta tulee sirkuksen uusi vetonaula. Dumbo upea lentävä elefantti. Elokuva päättyy Dumbosta kirjoitettuihin lehtijulkaisuihin ja Rouva Jumboon joka on päässyt pois karanteenista ja omaa nyt oman vaunuosaston ja Dumboon joka lentää sirkusjunan yläpuolella ystäviensä Timotein ja Varisjengin kanssa. ![]() Dumbo ja Minä En ollut katsonut Dumboa pitkään aikaan niin minulla ei ollut kovin paljon muistikuvia mitä siinä tapahtui. Yksi suosikkikohtauksistani on elokuvan alku, jossa veturi yrittää nousta ylös vuorelle ja hyvin veturimaisella äänellä sanoo "I can do it I can do it". Veturi on yllättävän ilmeikäs hahmo. Olen Dumbosta kuullut vain yhden laulun suomeksi ja se on nimenomaan tämä veturi, joka tietysti suomenkielisessä versiossa on nimeltään Ukko-Pekka. Kohta saapuu juna verraton! Ukko Pekka on! Ukko Pekka on! Kyyneliltä ei voi Dumbossa välttyä. Jo ihan elokuvan alussa on hellyyttävää katsoa miten tiikerille, strutsille ja kenguruille tuodaan oma pentu. Baby Mine laulusta nyt puhumattakaan. Yksi ihan hassu kohtaus, joka oli jäänyt mieleen on palava klovnitalo ja klovinorsu-äidiksi pukeutunut klovni törmäilee ympäriinsä ja huutelee "save my baby". Äärimmäisen klovnimaista. Dumbo ei ehkä elokuvana sovi ihmisille, joilla on klovnifobia. Dumbo on monella tapaa hieman kummallinen elokuva. Siinä on äärimmäisen hellyttäviä kohtuauksia Timotein ja Dumbon ystävyys ja eläinäidit ja näiden eläinlapset. Siinä on myös aika hurjia kohtauksia. Poika joka pilkkaa Dumboa ja Rouva Jumbo joka raivostuu tästä ja joutuu karanteeniin. Dumbo herättää hyviä kysymyksiä eläinten ja ihmisten välisistä suhteista. Rankaiseeko kukaan ilkeää poikaa? Rouva Dumbo joutuu vaunuselliin ja kyltissä lukee "varo vihaista elefanttia". Rouva Jumbo muuten vaikuttaa olevan hieman ujompi ja hiljaisempi mitä muut sirkuselefantit, jotka lähinnä viettävät aikansa juoruilemalla keskenään. Dumbo on myös hyvin aikaansa sidottu. Yhä harvemmassa sirkuksessa on eläimiä esiintyjinä ja myös eläinpuistot ovat menettäneet hohtoaan, kun ihmiset ovat alkaneet ymmärtämään eläinten käytöstä enemmän ja puolustamaan eläinten oikeuksia. Dumbon tarina sijoittuu 30-40 lukujen taitteeseen, jolloin kiertävät sirkukset olivat hyvin yleisiä eikä tuolloin vielä osattu ajatella eläinten oikeuksia ja onko sirkuselämän etiikkaa. Olen aina itse pitänyt surrealistisesta vaaleanpunaiset elefantit kohtauksesta. Ehkä juuri siksi, kun siinä ei ole päätä eikä häntää. Välillä siitä tulee mieleen yksi lempi Disney elokuvistani Kolme Caballeroa, joka on yhtä surrealistinen eikä juonta ole nimeksikään. Vaaleanpunaiset elefantit ovat ihan hupsuja, koomisia ja välillä painajaismaisia. Sen animaatiotyyli hieman rikkoo elokuvan kaavaa. Kohtaus voisi ihan hyvin olla fantasiasta. Olen miettinyt kuvastaako kohtaus Dumbon sen hetkistä työtä. Klovnien työtä on nimenomaan käyttäytyä ilman päätä ja häntää. Hieman kummallisella tavalla kohtaus myös vie elokuvaa eteenpäin, koska Dumbo ja Timotei heräävät puusta seuraavana aamuna. Varsinkin lapsikatsojille, jotka eivät vielä ymmärrä alkoholin haittoja, kohtaus voi herättää enemmänkin kysymyksiä. Miten he nousivat puuhun ja miksi he eivät muista sitä. Dumbossa suosikki laulujani ovat Ukko-Pekka ja Baby Mine. Muita lauluja Dumbossa ovat Herra Haikara, Töitä paiskii duunarit, kun norsun lentävän mä nään ja norsu vaaleanpunainen Itse pidän hieman yksinkertaistetusta animaatiosta mitä Dumbossa on. Se hieman muistuttaa tyyliä Robin Hoodissa sekä Pelastuspartio Bernard ja Biancassa. Mielestäni hieman yksinkertaistettu tyyli sopiikin hyvin animaatioihin, joissa päähahmona on eläimet ja yritykseen tehdä eläimistä hyvin ilmekkäitä. Dumbo onkin hyvin hellyttävä otus isoine korvineen ja taivaansinisine silmineen. Monella tapaa ihana elokuva. Historiallisesti myös aika realistinen lentävää elefanttia lukuunottamatta ;) ![]() Tuhkimo on Disneyn kahdestoista elokuva-klassikko. Tuhkimo ilmestyi 1950. Tuhkimo-sadusta löytyy ympäri maailmaa lukemattomia eri versioita. Disneyn animaatio perustuu ranskalaisen Charles Perraultin tuhkimo-satuun. Juoni Tuhkimo on leskiytyneen aristokraatti isän tytär. Isä päättää mennä uudelleen naimisiin. Tuhkimon äitipuoleksi tulee Lady Tremaine ja hän saa kaksi sisarpuolta. Pian Tuhkimon isä kuolee ja hän jää täysin äitipuolen ja julmien sisarpuolten armoille. Tuhkimo pakotetaan palvelijaksi omaan taloonsa. Tämän ainoita ystäviä ovat kartanon eläimet, kaikki paitsi Lady Tremainen Lucifer kissa, joka vähän väliä yrittää napata Tuhkimon hiiri-ystäviä. Samaan aikaan palatsissa kuningas on huolissaan, kun hänen poikansa ei tahdo mennä naimisiin. Kuningas toivoo itselleen lapsenlapsia. Kuningas päättää järjestää suuret tanssiaiset, joissa prinssi voisi valita itselleen tulevan puolison. Tanssiaskutsu tulee myös Lady Tremainen taloon. Tuhkimon sisarpuolet Anastasia ja Druzella innostuvat kovasti tanssiaisista. Tuhkimokin tahtoo mukaan ja juoni äitipuoli myöntää luvan, jos Tuhkimo saa ennen tanssiaisia kaikki kotityönsä tehdyksi ja löytää puvun itselleen. Äitipuoli ja sisarpuolet kuitenkin syysäävät niin paljon askareita Tuhkimon niskoille, ettei tälle jää paljon aikaa itselleen. Tuhkimon hiiri-ystävät Huli ja Vili päättävät auttaa Tuhkimoa. Yhdessä muiden hiirien kanssa he korjaavat Tuhkimon edesmenneen äidin vanhan puvun sisarpuolten poisheittämistä tavaroista. Tuhkimo ihastuu ikihyviksi. Hän tahtoo lähteä äitipuolen ja sisarpuolten mukana juhliin, mutta kun sisarpuolet huomaavat Tuhkimon asussa olevan heidän poisheittämiään asusteita he repivat mekon Tuhkimon yltä. Lady Tremaine ja sisarpuolet lähtevät palatsiin. Musertunut Tuhkimo itkee pahaa oloaan pois puutarhassa, jonne pian ilmestyy Tuhkimon hyvä haltiatar. Haltiatar loihtii kurpitsasta prinsessan vaunut ja eläimistä tulee lakeioita ja ajureita. Tuhkimolle hän loihtii kauniiin puvun ja lasikengät. Tuhkimolla on keskiyöhön asti aikaa, kunnes taika raukeaa. ![]() Tanssiasissa prinssi lumoutuu Tuhkimosta täysin ja Tuhkimo hänestä. Kun kello lyö keskiyötä Tuhkimo pakenee paikalta ja jättää jälkeensä vain lasikengän. Valtakunnassa julistetaan lasikenkään sopivan jalan etsintä. Neito, jolle kenkä sopii on prinssin kadottama tyttö. Kun Lady Tremaine saa selville, että Tuhkimo oli tanssiaisten mysteerineito. Hän lukitsee Tuhkimon ullakolle, kun suurlakeija saapuu sovittamaan lasikenkää sisärpuolten jalkoihin. Hiiret ja Bruno koira onnistuvat avaamaan oven ja Tuhkimo ehtii paikalle ennen kuin Suurherttua poistuu. Lady Tremaine kokeilee onneaan vielä viimeisen kerran ja kaataa kepillään Suurherttuan ja lasikenkä sirpaloituu. Onneksi Tuhkimolla on vielä toinen lasikenkä tallessa ja se sopii hänen jalkaansa. Tuhkimo ja Prinssi menevät naimisiin ja elevät elämänsä onnellisina loppuun asti. Prinssin hahmo jää valitettavasti hieman etäiseksi. Kun viimeksi katsoin Tuhkimon huomasin ensimmäistä kertaa miten komea Prinssi on hymyillessään. Ensimmäisissä käsikirjoituksissa prinssin oli tarkoitus elokuvan alussa olla kauriin metsästysretkellä. Elokuvan loppupuolelle oli suunniteltu kohtaus, jossa Suurherttua saa Tuhkimon henkilöllisyyden selville. Vie tämän prinssin luo ja kertoo, että tämä on palvelustyttö. Tuhkimoon hullaantunut prinssi ei kuitenkaan välitä vaan pyytää Tuhkimoa vaimokseen. Hieman ikävää, ettei näitä kohtauksia saatu elokuvaan, mutta kaikenkaikkiaan prinssi vaikuttaa kelpomieheltä. Prinssistä ei itse lopullisessa elokuvassa paljon puhuta. Kuningas on hieman tyytymätön poikaansa, koska tämä ei asetu aloilleen. Mitäköhän tästä voimme päätellä? prinssi tykkää reissata. Tuhkimon kohdatessaan prinssi mitä ilmeisemmin rakastuu ensi-silmäyksellä ja hän on sinnikäs, kun hän alkaa etsiä neitoa, jonka jalka sopii lasikenkään. ![]() Hiiret ovat Tuhkimon parhaita ystäviä. Myös koira Bruno sekä linnut. Olen aina tykännyt Hulista ja Vilistä. Meikä oppi aikoinaan lukemaan Aku Ankasta niin ainakin omassa Disney maailmassani Huli ja Vili asettuivat Tuhkimon lähdettyä Mummo Ankan farmille. Hiiret ovat hyvin solidaarisia. He ottavat heti uuden hiiren Hulin joukkoonsa. Hiiret ovat myös hyvin suojelevia Tuhkimon suhteen. Tuhkimossa hiiret ovat muuten ainoat eläimet, joiden puhetta Tuhkimo ymmärtää. Näin kissaihmisenä rakastan Lucifer-kissaa. Kai se on osa kissojen viehätystä, miten ne tuntevat oman itsearvonsa ja varsinkin Lucifer tuntee. Kai se on oppinut jekkuja emännältään. Tuhkimon sisarpuolet toimivat elokuvan koomisena osana. Drucella ja Anastasia ovat pilalle hemmoteltuja neitoja. He ovat ottaneet oppia äidistään ja kohtelevat Tuhkimoa ala-arvoisesti. Tytöt mielellään juoruilevat keskenään ja haukkuvat Tuhkimoa varsinkin tämän läsnäollessa. Mielenkiintoisesti yhdessä Tuhkimo-elokuvien jatko-osassa "Tuhkimo taikansa kutakin" Anastasiasta paljastui täysin uudenlainen puoli. ![]() Lady Tremaine on minusta aina ollut yksi Disneyn pelottavimpia hahmoja. Hän ei ole näkyvästi väkivaltainen tai murhanhimoinen vaan kylmä ja laskelmoiva. Hän on päättänyt ajaa tyttäriensä etua ikuisesti. Jo Lady Tremainen puhetapa ja läsnäolo luovat uhkaavan tunnelman. Olen hyvin monia elokuva-versioita tuhkimosta nähnyt. Todella harva yltää samalla tasolle mitä tämä Disneyn animaation tuhkimon Lady Tremaine. Täytyy sanoa, että yksi oma suosikkini Tuhkimon pahoista äitipuolista on Ikuisesti Sinun -elokuvassa Angelica Houstonin näyttelemä Rodmilla de Ghent, jonka kylmä äitipuoli hahmo lähenee jo Disney animaation äitipuolen psykologista julmuutta. Hyvä haltiatar löytyy monista eri saduista. Kuka hän on ja mistä hän on? en tiedä. Haltiatarkummi on elokuvan auttaja hahmo. Hän lohduttaa Tuhkimoa tämän synkimmällä hetkellä. Luo tälle kauniin puvun, vaunut, hevoset ja ajurin ja antaa tälle illan olla prinsessa. Lähitulevaisuudessa muuten suunnittelen kirjoittavani enemmän blogitekstejä animaatioiden ja live-action elokuvian ja sarjojen keijuista ja haltioista (ja jos innostun myös merenneidoista ja noidista). Yksi lempihahmoistani Tuhkimossa on aina ollut lupsakka kuningas. Muksuna aina naureskelin kohtaukselle, jossa Kuningas uneksii leikkivänsä lapsenlastensa kanssa. Kuninkaan ja Suurherttuan väliset kohtaukset ovat myös aina huvittavia seurata. Suomenkielinen kuninkaan ääni on tietysti ihana Matti Ranin. ![]() Kimalle Walt Disney on kertonut, että hänen kaikkien aikojen lempikohtauksensa Tuhkimossa, on kun haltiatar loihtii tämän juhla-asun. Kohtaus on kieltämättä kaunis. Kun viimeksi katsoin Tuhkimon ihastelin, sitä miten elokuva suorastaan kimaltelee. Tukimo on täynnä taikaa. Värimaailma tuhkimossa on kauniin hillitty. Yksi iänkaikkisista suosikkikohtauksistani Tuhkimosa on ns. Kuplakohtaus, jossa Tuhkimo kuuraa lattioita ja laulaa ihanasti Laulaa lintunen. Samalla, kun sisarpuolet yrittävät samaa yläkerrassa vähemmän sulavasti. Kohtaus on yksinkertaista animaatiotaikaa, kun Tuhkimon ääni moninkertaistuu ja Tutkimon kuva heijastuu sadoissa saippuakuplissa. Tietysti vähän ajan päästä Tuhkimon pitää aloittaa alusta, kun Lucifer tulee sotkemaan paikkoja. Yksi suosikki Disney animaattoriestani Mary Blair teki todella ihania luonnoksia Tuhkimoa varten. Toinen lempilauluni Tuhkimossa on Öisin uneksin. Mielestäni kyseinen laulu on kuin avaisi ikkunan Tuhkimon mielenmaisemaan. Se on myös koko elokuvan perimmäinen sanoma. Pidä aina unelmistasi kiinni.
Ja vaikka kuinka joskus sattuu, jos uskot niin tää muuttuu. Öinen haaveesi to-teu-tuu |
NiinaKuvittaja, kuvataiteilija ja kansanperinteen tutkija. Pitää kissoista, teestä ja syksystä. Asialliset kommentit ja keskustelu ovat aina tervetullutta ja pyrin vastaamaan kommentteihin ja kysymyksiin heti, kun pystyn :)
Uhkailusta, kuvien/tekstien luvatta kopionnista tulee automaattinen porttikielto ja rikosilmoitus. Blogiarkisto
February 2021
Kategoriat
All
|