 Arabiaksi مناة Symbolit: malja, vähenevä kuu Manat oli arabialaisessa mytologiassa kohtalon ja kuoleman jumalatar. Manatin pyhä paikka oli suuri, tumma marmori-kivi, jota säilytettin al-Mushallalin temppelissä Yathribin kaupungin lähistöllä (tunnettiin myöhemmin nimellä Medina). Manat oli kahden Yathrib heimon pääjumalatar. Näitä heimoja olivat Banu Aws ja Banu al-Khazraj. Yathribin lisäksi Manatia palvottiin läntisen Arabian Hijaz-heimojen keskuudesssa ja pohjoisella Arabian Niemimaalla Nabatealaisten parissa. Monet näiden heimojen jäsenistä tekivät pyhiinvaellusmatkoja al-Mushallalin temppeliin. Manatia pidettiin kolmesta jumalatar-siskoksesta vanhimpana ja isästään Allahista seuraavana. Manatin puoliso oli ukkosen jumala Quzah. Nabatealaisille, Qaysha, Taraha ja Dhu-Shara heimoilla Manat oli hautojen suojelija. Esi-islamilaisessa mytologiassa Allah loi Manatin ensimmäisenä. Hän oli voimakas jumalatar, jota pelättiin, koska hän pystyi tahtoessaan muuttamaan ihmisen kohtalon, jos ihminen ei miellyttänyt tätä. Manatilla vannottua valaa pidettiin valoista kestävimpänä. Kun Banu Aws ja Banu al-Khazraj-heimon jäsesenet tekivät pyhiinvaelluksia Manatin temppeliin he ajoivat kunnioituksesta hiuksensa. Kun ensimmäiset muslimit tuhosivat pakanatemppelit Mohammedin käskystä 600-luvulla, he samalla ryöstivät jumaluuksille jätettyjä uhrilahjoja. Mohammedin otto-poika Ali ibn Abi Talib ryösti Manatin temppeliin jätetyt pyhät miekat Mikhdamin ja Rasubin ja toi ne isälleen.  Manat tunnettiin myös nimellä Manawayat ja hänen nimensä on johdettu Arabian kielien sanoista maniya, mikä merkitsee kohtaloa, tuhoa ja kuolemaa, sekä sanasta menata, joka merkitsee sallimista. Manatia pidetään yhtenä arabian niemimaan vanhimmasta jumaluuksista ja uskotaan, että hänen palvontantansa on vanhempaa, kun Al-Latin ja Al-Uzzan. Nabatealaiset, jotka palvoivat Manatia hautojen suojelijoina, pyysivät tätä kiroamaan hautoihin kajoajat. Manat on kuoleman jumalatar, sekä kirjaimellisesti kuolema itse ihmisen hahmossa. Uskottiin, että lähdön hetkellä Manat ilmestyisi kuolevalle kuoleman malja kantaen. Kolmesta sisaruksesta Manat on vanhin ja hänet usein kuvataan vanhuksena. Manatin pukuun on kirjailtu hänen nimensä Sabaicin kielellä M-n-t (sabaicin kieli, ei sisällä lainkaan aakkosia).
0 Comments
Sodan Jumala Hubal oli Mekkalainen sodan jumala, jonka uskottiin tuovan voittoja taisteluissa. Hän oli onnen ja sateen jumala, sekä Banu Khuza´a, Banu Kinanahin ja Banu Quraysh heimojen ylijumala. Hubalin uskottiin näyttävän vanhalta parrakkaalta mieheltä, ja häntä esittävä veistos sijatsi Ka´abadin kaupungissa. Hubal oli Manat jumalattaren poika, eli luojajumala Allahin lapsenlapsi ja hän oli tätinsä jumalatar al-Uzzan neuvonantaja. Hubalin veli oli kuun jumala Wadd. Ennen taistelun alkua Quraysh heimon jäsenet nostattivat jumalan voimaa rituallissa huutamalla "U'lu Hubal" eli "Hubal on voittamaton" Sateen ja sotavoiton tuomisen lisäksi Hubal oli talouden jumala. Mekassa oraakkeli ja virkailijat suorittivat rituaaleja Hubalin patsaan edessä. He vetivät nuolia nuolipussista samalla kun uhrasivat kameleita jumalalle. Hubalia palvoivat myös Nabatealaiset arabit pohjoisella Arabian niemimaalla sekä Jordan joen etelä-varrella. Nabatealaisten kulttuuri oli sekoitus arabialaisia ja aramealaisia kieliä, tapoja ja perinteitä. Pohjois-arabialaisille heimoille Hubal oli nousevan veden ja lähteiden personifikaatio ja hänet yhdistettiin parantaviin lähteisiin. Hubalin nabatealainen nimi Hblw (Hubaluw) merkitsee henkeä tai henkiolentoa. On mahdollista, että Hubalin alkuperä on muinaisissa Mesopotamialaissa jumal-hahmoissa (nykyisen Iranin alue) ja uskomukset levisivät sieltä etelään Arabian niemimaalle.  Allah on mekkalainen luojajumala ja ylin jumala esi-islamilaisessa jumalten perheessä. Arabit palvoivat häntä erityisesti kuivuuden aikoina, koska Allah oli sateen jumala ja näin ollen myös kasvun jumala. Mekan kaupungin kolme suojelijajumalatarta al-Lat, al-Uzza ja Manat olivat Allahin tyttäriä. Arabit palvoivat heitä ja monia muita jumaluuksia. Allahia pidettiin kaikista jumalista korkeimpana, mutta hänen suora palvomisensa oli harvinaista. Maailmankaikkeuden luomisen jälkeen Allah vetäytyi ja puuttui ihmisten maailman asioihin vain erityisellä hädän hetkellä, kuten kuivuuden tai vaaran aikaan. Allahin asuinpaikka oli Aliyyin (arab) / Elyon (hep.) eli korkein taivas. Esi-islamilaisessa Arabian niemimaalla tapa kutsua jumaluuksia tuomaan sadetta siirtyi Islamin uskoon, mutta Islamin uskossa on synti kutsua ketä tahansa muuta jumalaa kuin Allahia. Polyteistisiä uskontoja harjoittavat heimot kuten Banu Quraysh Mekassa pitivät Allahia universumin luojana, jumalten isänä sekä henkien luojana. Allahia vastaava jumaluus oli muinainen heprealainen luojajumala El. Kristityt ja juutalaiset heimot Arabian Niemimaalla kutsuivat raamatullista jumalaansa myös nimellä Allah. Ka´abadin kaupugissa oli Allahille omistettu pyhäkkö. Siellä sijaitsi suuri musta meteoriitti, nimeltä al-Hajar al-Aswad. Kivessä uskottiin olevan mystisisiä voimia, koska se oli taivaallista alkuperää. Muuten Allahille ei ollut pyhäkköjä. Allahin uskottiin asuvan paikassa nimeltä Aliyn, maailmankaikkeuden toisella puolella, tietoisuuden korkeimmalla tasolla. Hänen kanssaan asuivat toiset jumalat ālihah ja enkelit malā'ikah, jotka hallitsivat taivaan alempia tasoja. Allahilla oli myös erityinen suhde henkiin eli jinneihin. Jinnit olivat luonnonhenkiä, jotka hallitsivat erämaita. Taivaallisessa järjestyksessä jinnit olivat enkeleiden alapuolella. . Arabialaisessa polyteismissä Allahia pidettiin liian suurena voimana kiinnostumaan ihmisten asioista, joten ihmiset palvoivat hänen lapsiaan (ālihah). Esi-islamilaisessa Mekassa Allahin status luojajumalana ei kuitenkaan tehnyt hänestä kaupungin suojelijaa. Viran sai Hubal, sodan ja sateen jumala ja Allahin tyttärenpoika. Mekassa uskottiin, että Hubal oli huomattavasti enemmän kiinnostunut ihmisten asioista mitä isoisänsä. Uskomus yhteen luojajumalaan, jolla on valta muihin jumaliin on yleinen semeettisissä uskonnoissa. Babyloniassa Allahia vastaava jumaluus oli Llu, Foinikalaisille Elos, Heprealaisille Eloah, Kanaateille El ja aramealaisille Elaha. Esi-Islamilaisessa Arabian sanat ilāh" (jumala) ja ilāhat" (jumalatar) viittasivat mihin tahansa muuhun jumaluuten, mutta ei Allahiin. Allahin nimi on johdettu arabian kielen sanoista al-Ilah, joka merkitsee suurinta jumalaa. Kyseessä on voinut olla titteli. Polyteistisessa Mekassa Allahin nimissä vannottiin myös valoja.  Al-'Uzzān palvonta oli lähtöisin muinaisesta Saban eli Sheban kuningaskunnasta eteläisestä Arabian niemimaalta. Myöhemmin al-Uzzan palvonta levisi kaikkialle Lähi-Itään ja hänestä tuli Mekan kaupungin suojelija. Al-Uzza oli voiman, vallan ja Venus-planeetan eli iltatähden jumalatar, jota Banu Quraysh, Banu Sulaym, Banu Ghanim, Banu Ghatafan, Banu Khuza´an, Banu Thaqif ja Banu Kinãnah heimot palvoivat. Jumalattaren alttari oli kolme lähekkäin kasvavaa akaasia puuta, jotka sijaitsivat Nakhlan laaksossa Mekan kaupungin lähellä. Al-'Uzzān toinen temppeli oli nimeltään Buss. Se oli tiilestä rakennettu ja se sijaitsi Mekassa. Buss temppelin sisällä oli luun muotoinen graniittimuodostelma, jonka luona arabiheimot kävivät jättämässä uhrilahjoja jumalattarelle. He uskoivat, että jumalatar itse puhui alttarin kautta ja tarjoisi neuvoja palvojalle. Yhdessä sisartensa Al-Latin ja Mannatin kanssa Al-Uzza muodosti arabialaisen pyhän kolminaisuuden jumalattaren. Nuorimmaisena Al-Uzza symboloi neito-aspektia. Neito-jumalattarena ja taistelun ja sodan jumalattarena Al-Uzza tarjosi uusia ja tuoreita näkökulmia sodankäyntiin. Al-Uzza oli myös hedelmällisyyden ja villi-eläinten suojelija . Hänet tunnettiin myös nimillä al-Uzza, El-Ozza, Uzza, Izza, Sai´ida Uzza (Siunattu Uzza) ja as-S´ida (siunattu). Eteläisessä Arabian niemimaalla Himyarissa ja Yemenissa jumalatar tunnettiin nimellä Uzzayan, joka oli parannuksen jumalatar. Varakkaat himyriatit uhrasivat pieniä kultaisia kuvia sairaiden lastensa puolesta. Jumalattaren nimi Amat-'Uzzayan merkitsee Uzyanin neitoa, oli myös yleinen naisen nimi etelä-Arabiassa. Mekassa Abd al-'Uzza oli yleinen miehen nimi ja se merkitsee Al Uzzan palvojaa. Banu Quraysh heimo omisti Suqamin laakso Al-Uzzalle. Heimon jäsenet kävivät laaksossa vannomassa valoja ja rukoilemassa. Taistelujen aikana oli tavallista, että Mekan naiset lauloivat Al-Uzzan ja tämän puolison Hubalin nimiä, jotta nämä valaisivat rohkeutta sotureihin ja voittaisivat vihollisen.  Mekan lähistöllä asuvat arabialaiset heimot säännöllisesti rukoilivat siunausta ja suojelua al-Uzzalta ja uhrasivat tälle eläimiä (ihmisiä uhrattiin harvemmin). Banu Quraysh heimo palvoi al-Uzzaa sodan jumalattarena ja ennen taisteluun lähtöä naiset lauloivat ja esittivät musiikkia jumalattarelle. Näin tapahtui myös ennen Uhudin taistelua, jossa pakanalliset arabit taistelivat ensimmäisiä varhaisia muslimaja vastaan. Viimeisen al-Uzzan pyhäkön pystytti maineeltaan antelias ja hyväntahtoinen Dubayyah ibn Haram as-Sulami. Hänet murhasi islamilainen päällikkö Khalid ibn al-Walid, jonka käskystä Al-Uzzan pyhät puut ja alttarit tuhottiin vuonna 630. Al-Uzza tunnettiin myös nimillä al-Zuhara ja Kawkabta, nämä nimet viittaavat Venus-planeettaan, jonka uskottiin olevan yksi jumalattaren inkarnaatioista. Kun Venusta kutsuttiin aamu-tähdeksi, sillä viitattiinkin miespuoliseen jumaluuten nimeltä Athtar, joka oli erillinen jumalhahmo. Esi-islamilaiset arabit uskoivat, että al-Uzza venuksen inkarnaationa oli myös avioliiton suojelija. Lähi-idässä Kanaattien sodan jumalatar Anat oli al-Uzzaa vastaava jumalatar. Hepreaksi Anat tunnettiin nimellä Uzza Hayyim eli elämän voima. Anatin puoliso oli luonnon jumala Baal.  Kreikkalaiset yhdistivät Al-Uzzan Ouraniaan. Ouraania merkitsee taivaallista ja oli yksi jumalatar Afroditen lisänimistä. Orania oli myös yksi muusista, sekä kuun jumalatar Caelistiksen. Al-Uzzan roomalainen nimi oli Carthaginian Tanit. Joskus Al-Uzza on myös yhdistetty egyptiläisten maanjumalatar Isikseen. Kreikkalainen kirjailija Herodotus mainitsee Arabian pääjumalattareksi Ouranian, jota arabialaiset kutsuvat Alilatiksi. Joidenkin tutkijoiden mukaan Al-Lat ja Al-Uzza ovat yksi ja sama jumalatar, joiden nimet vaihtelevat alueittain. Nabatealaiset astrologit kutsuivat Al-Uzzaa nimellä taivaan kuningatar. Al-Uzzaa on myös mahdollisesti palvottu Jordanian pääkaupungissa Petrassa. Petra oli yksi esi-islamilaisen maailman rikkaimpia kaupunkeja, ja siellä kulki paljon maustekauppiaita ympäri maailmaa. Al-Uzza oli myös merenkulkijoiden suojelija-jumala. Suurin osa Arabian niemimaasta on aavikkoa, mutta Nabatealaiset olivat merenkävijöitä. Al-Uzzan symboloita ovat kalat ja delffiinit, jotka mielellään uivat laivojen vieressä ja suojelevat merimiehiä. Kissa-eläimet olivat pyhia Al-Uzzalle ja Petran kaupunkia ympäröivät siivekkäät leijona-patsaat saattoivat olla lahja jumalattarelle.  Ennen Islamin uskon leviämistä Lähi-idän kulttuureissa palvottiin useampia jumalhahmoja. Ihmisten maailmankatsomus oli animistinen. Lähi-Idän kulttuurit pohjautuvat pitkälti heimo-kulttuureihin. Näin ollen jokaisella heimolla oli omat suojelija-jumaluutensa. Ihmiset uskoivat esi-vanhempien henkiin, sekä jinneihin eli paikkojen henkiin. Monesti eri jumaluudet olivat sosiaalisten tapojen ja/tai luonnonilmiöiden personifikaatioita.  Al-Lāt Elementti: Maa Symbolit: ohra, vehnä, gaselli, kameli ja leijona, valkoinen graniitti Tehtävä: maanviljelyksen, runsauden, kaupankäynnin, kasvun ja elämän suojelija (Arabiaksi اللات) Al-Lāt oli Mekan kaupunging suojelija sekä Banu Thaqif heimon pääjumalatar. Jumalattaren palvonnan keskus sijatisi at-Ta´ifin kaupugissa Hijazin maakunnassa. Al-Lātin symboli oli valkoinen graniitti-kuutio, ja se oli Banu Thaqif heimon omistuksessa. Muut lähi-alueen hiemot Banu Lihyan, Banu Hawazin, Banu Khuza´a ja Banu Qurayshin jäsenet tekivät säännöllisiä pyhiinvaellusretkiä at-Ta´ifin kuapunkiin. Jumalattarelle uhrattiin puuroa (sawiq) sekä pieniä vehnäkakkuja. Jumalattaren palvojat valmistivat nämä uhriruuat itse. Al-Lātin symboleja olivat ohra ja muut viljelyskasvit. Jumalattarelle pyhiä eläimiä olivat gasellit, leijonat ja kamelit. Eläinsymbolit vaihtelivat heimon asuinalueesta riippuen. Al-Lātia palvottiin lähes kaikkialla Arabin niemimaalla aina eteläistä Syyriaa myöten. Hijazin maakunnassa (läntisellä Arabian niemimaalla) Al-Lāt kuului kolmen Mekan pääjumalattaren joukkoon. He kaikki olivat ylijumala Allāhin tyttäriä. Al-Lāt oli maan jumalatar, ja hän vastasi maaperän hedelmällisyydestä. Jumalatar tunnettiin mys eri nimillä Hijaz heimojen keskuudessa. Näitä olivat muunmuasa Umm al-Alihah (jumalten äiti) sekä Umm ash-Shams (Auringon jumalattaren äiti). Al-Lāt oli myös matkustajien suojelija. Häntä palvottiin pyhäköissä (haram). Ta´ifin kaupungissa kaikkea elämää pidettiin pyhänä. Eläimiä tai ihmisiä ei saatu tappaa, eikä kasveja kerätä tai niittää. Ta-ifin kauppiaille ja maanviljelijöille, jotka kuulivat aluetta hallitsevaan Banu Thaqifin heimoon Al-Lātas oli kasvun, maanviljelyksen ja hedelmällisen maaperän jumalatar. Heimon kasvu sekä status olivat täysin riippuvaisia viljasadosta. He kasvattivat ohraa, viikunoita, ruusuja sekä taateleita. Sadon menestymistä ja heimon rikkautta pidettiin jumalattaren ansiona. Mitä runsaammaksi sato tuli, sitä vahvemmaksi jumalattaren status nousi ja hänestä tuli myös kaupankäynnin, vallan ja runsauden jumalatar.  Al-Lātia vastaavia jumaluuksia löytyy paljon Arabian niemimaalta. Monet näiden jumaluuksien nimistä pohjautuvat semeettiläisiin kieliin ja murtesiin. Ta´ifissa jumalatar tunnettiin myös nimellä ar-Rabbat (rouva). Himyar heimolle hän oli Athiratan tai Ilāt, Athtarin äiti. Itäisille Hadramites -heimolle jumalatar oli Ilāhatan ja Syyrian Aramenas heimo tunsi hänet nimellä Elat. Syyriassa jumalatar tunnettiin nimellä Arsay ja Kanaanissa Aretzaya. Nämä nimet on johdettu heprean ja aramean kielen maata tarkoittavista sanoista Ars ja Aretz (myös Arabian kielen sanasta ardh). Kanaanissa ja Syyriassa maanjumalatar oli myös vainajien henkien suojelija, joka asui syvällä maan alla. Jordan-joen etelävarrella asuva Nabataelaisten heimo palvoi Al-Lātia maan jumalattarena, sekä heidän pää jumalansa Dhu'l-Sharahin mystisenä rakastajattarena. Dhu'l-Shara oli kasvun ja vuoristolähteiden jumala. Al-Lātin temppeleistä on löydetty muunmuassa kultaa, sekä jalokiviä. Syyrian aavikoilta ovat arkelogit löytäneet beduiinien esi-islamilaisia pyhiä tekstejä, joissa Al-Lātia rukoillaan tuomaan vaurautta ja onnea palvojiensa elämään. Häntä myös rukoiltiin suojelemaan palvelijoitaan vihollisilta sekä tuomaan suotuisaa säätä. Lähteitä: http://www.thewhitegoddess.co.uk/divinity_of_the_day/arabian_gods_and_goddesses.asp http://wathanism.blogspot.com/2011/11/deities-beings-and-figures-in-arabian.html Kuva-lähteet: Pixabay |
NiinaKuvittaja, taiteilija ja kansanperinteen tutkija. Pitää kissoista, teestä ja taruista. Blogin aihepiirin kuuluvat kuvittaminen, sadut ja myytit. 
Asialliset kommentit ja keskustelu ovat aina tervetullutta ja pyrin vastaamaan kommentteihin ja kysymyksiin heti, kun pystyn :)
Loukkaavasta käytöksestä/uhkailusta, kuvien/tekstien luvatta kopionnista tulee automaattinen porttikielto ja rikosilmoitus. Blogiarkisto
January 2019
Kategoriat
All
|
RSS Feed