Työn alla luonnoskirjassa...

fauni 

Geishojen meikissä on aina ollut jotain kiehtovaa, siinä puetaan tietynlainen naamio ylle. 

Blogini seuraajat varmasti tietävätkin, että olen  Pikku Naisia-fani. Itselle ns. tyttökirjat olivat nuorempana erittäin tärkeitä mitä tuli oman identiteetin etsintään ja yhä luen niitä uudelleen. Siksipä minua on huvittanut, kun sekä suomalaisessa, että kansainvälisessä sosiaalisessa mediassa kuuluu välillä valituksia ihmisiltä, että miksi Pikku Naisia filmatisoidaan aina uudelleen ja näin fanina minun vastaukseni on, että siksi, koska jokainen sukupolvi suorastaan tarvitsee uuden filmatisoinnin. Tai kuten eräs amerikkalainen Pikku Naisia-fani tuttavani sen hyvin sanoiksi puki, Pikku Naisia oli ensimmäinen ns. tyttökirja aikana, jolloin tyttöjen lukutaito ei ollut kovinkaan yleistä eikä tytöille ollut juurikaan kirjallisia roolimalleja ja vaikka kyseessä oli yhdysvaltalainen kirja, Pikku Naisten-suosion takia ns. tyttökirjoja alkoi putkahtelemaan eri maissa (Suomessa esim. Selja kirjat, jotka olen myös lukenut). 

Mulla on nyt jonkin aikaa ollut työnalla sukupuoliroolien analysointi Pikku Naisissa ja olen kanssa lukenut enemmän Louisa May Alcottista mikä on monella tapaa saanut minut näkemään hahmoja paljon moniulotteisemmalta kannalta. Olin tietysti ihan täpinöissäni, kun uusi traileri tuli. Tässä mietteitäni heti trailerin katsomisen jälkeen ja pari päivää myöhemmin ;) 
.................

Pidän puvustuksesta ja näistä Jo´n poikamaisista asuista ja siitä, että Saoirse Ronanin Jo juoksee paljon ja on huomattavasti enemmän poikatyttö mitä aiemmat Jo´t.  En ole ihan varma vaaleasta tukasta, koska kirjojen Jo on brunetti. 

Olin erittäin innoissani, kun kuulin, että Meryl Streep tulisi olemaan Marchin täti, mutta miksi Marchin täti ei näytä tässä versiossa olleen lainkaan naimissa Marchin sedän kanssa. Sen takia täti on rikas ja tavallaan tämä vie pois Jo´n lapsuudenmuistot, koska hän oli sedän kanssa oikein hyvää pataa. Miksi Marchin täti on yritetty muuttaa Vihervaaran Annojen Josephine Barryksi? Jos homma on elokuvassa näin pysyttäydyn Angela Landsburyn Marchin tädissä (pikku naisia sarja 2017). Olen aina uskonut, että Marchin täti oli juro juuri sen takia, että hän ikävöi edesmennyttä miestään. 

Olen tähän mennessä katsonut 11 versiota. Joka ikisessä versiossa Laurien kosinta on romantisoitu. Tämä on ainut versio, jossa kosinta on sama mitä kirjoissa, eli riita. Tämä on huomattava parannus. En voi vielä arvioida Timotheen näyttelyn tasoa, mutta pystyykö hän olemaan pilailija/lapsellinen/hauska/läheisriippuvainen/itsekäs/laiska/aggressiivinen/täysin pihalla Laurie sekä herkkä ja välittävä Laurie (siinä onkin tunneskaalaa, mutta Laurie on erittäin monimutkainen hahmo). Ainakin hän näyttää paljon enemmän siltä mitä kuvittelin kirjojen Laurien näyttävän. Ruskea iho puuttuu. Kuinka hankalaa se on saada nuoren miehen rooliin näyttelijä, jolla on kullanruskea/oliivinvärinen iho? Se kuuluu kirjan Laurien kuvaukseen. Annan tälle elokuvalle extra tähtiä jos se vielä näyttää Laurien monimutkaisen suhteen hänen isoisäänsä. 

Elokuva antaa kerrankin Amylle hahmonkaaren ja suurena Amy fanina odotan tätä kovasti. Olen aina toivonut, että filmatisoinneissa näytettäisiin, se miten Amy nuorena rohkeasti kokeili visuaalisen taiteen eri muotoja. En tiedä tapahtuuko sitä tässä versiossa, mutta ainakin siellä on rakkautta ja tunteenpaloa maalaamista kohtaan. Tämä elokuva on myös ensimmäinen elokuva, joka rakentaa pohjan Amyn ja Laurien suhteelle. Jee! 
​
Olen hieman kummissani tästä kirjasta, jota Jo kirjoittaa. Kirjoissa Jo kirjoittaa oman versionsa Pikku Naisista, joskus Pikku Miesten ja Plumfieldin poikien välissä. Elokuvassa on myös Jo´n kirjoittama näytelmä ja sekin on muistaakseni Plumfieldin pojista ja Jo on siinä viisissäkymmenissä. Elokuvissa otetaan aina taiteellisia vapauksia. Toivottavasti ne tässä tapauksessa toimivat. 

Olen feministi ja minua ärsyttää se miten tämä traileri suorastaan huutaa, että "tämä on elokuvan on feministinen elokuva, koska kyseessä on Pikku Naisia". Kaikki tietävät, että Pikku Naisia on feministinen kirja. Se ei ole sellainen asia, josta ihmisiä pitää muistuttaa. Tarina on vahva itsestään. 

En ole kovin suuri fani, sille miten Louisan elämää yritetään ympätä Jo´n elämään. Jo on fiktiota ja Louisan elämä ja perhesuhteet olivat monin tavoin erilaisia (ja paljon traagisempia eivätkä lastenkirja materiaalia). Mutta se on aina haasteena kun kyseessä on osittain elämänkerrallisen novellin filmatisointi. 

Olin erittäin innoissani, kun kuulin, että James Norton näyttelee John Brookea, mutta hän oli hädin tuskin trailerissa. Olisiko tämä ensimmäinen versio, jossa näytetään se, miten John puolustaa Megia, kun yläluokkaiset neidot tekevät pilkkaa, siitä että tämä on kotiopettajatar.

Rakastan Emma Watsonia Meginä.  

Missä on Friedrich Bhaer? hän on trailerissa sekunnin. 
Luin ohjaaja Greta Gerwigin haastattelun ja hän sanoi, että elokuva käsittelee sukupuolijoustavuutta Jo´n ja Laurien hahmoissa, mutta käsitteleekö elokuva sitä miten suuri vaikutus Friedrichin myönteisellä maskuliinisuudella on Jo´hon.

Suomessa Pikku Naisten sukupuolijoustavuutta tai ylipäänsä miehisyyten ja maskuliinisuuteen liittyvää sukupuolitutkimusta ei juurikaan ole. Sitä on Ruotsissa ja Yhdysvalloissa. Itselle tämä nousi hyvinkin tärkeäksi teemaksi, kun aloin lukemaan enemmän Louisasta ja Friedrich on yhä lempihahmoni. 
​
Olen pitkään ajatellut, että näinä moderneina aikoina voisi vihdoinkin Pikku Naisia elokuvissa näyttää sen, miten kurjasti 1800-luvun Yhdysvalloissa kohdeltiin saksalaisia maahanmuuttajia. He olivat alhaisinta kastia, samassa joukossa suomalaisten kanssa. Fritziä kunnoitetaan intellektuelleissa piireissä, mutta kirjoista käy kyllä selville, että elämä vieraassa maassa ole aina kovin helppoa. 

Jo, Fritz ja iloiset saksalaiset 

Se minua kiinnostaa erityisesti nähdä, miten tämä elokuva näyttää Friedrichin positiivisen vaikutuksen Jo´n kirjoittamisiin ja onko tässä elokuvassa mukana elementti, joka on ollut mukana lähespoikkeuksetta kaikissa aiemmissa Pikku Naisten elokuva filmatisoinneissa, eli Jo ja Fritz oopperassa. Netissä pyörii kuva, jossa Jo ja Fritz tulevat ulos virallisen näköisestä rakennuksesta. En ole satavarma, mutta veikkaisin, että tässä versiossa on mukana symposioumi (otan sen, jos en saa opperaa). Itseasiassa symposiumi on parempi, koska se on kirjalle uskollisempi. 

Pidän siitä, että tässä versiossa Jo oikeasti kamppailee tempperamenttinsa kanssa kuten kirjoissa. Pikku Naisia on puoliksi elämänkerrallinen ja Louisa itse kamppaili lapsena ja nuorena vihanhallintaongelmien kanssa (Louisan lapsuus oli kyllä lähinnä traumatisoiva toisin kuin Jo´n jonka lapsuus oli enemmänkin idyllinen).

Ehkä näin jopa käy...

Louisa ei ollut mitään avioliittoa vastaan, mutta hän vastusti, sitä että naiset menivät liian nuorena naimisiin tai rahan takia. Seuraako tämä elokuva kirjaa ja näyttää kuinka Jo´sta oikeasti tuli feministi? 

Koska Jo ei ole ensimmäisessä kirjassa, eikä toisenkaan kirjan alussa feministi. Kun Laurie väärentää kirjoja Megille ja teeskentelee olevansa John Brooke Jo´lla on hankaluuksia identifoitua Megin kokemiin tuskan ja nöyryytyksen tunteisiin. Jo´n käytös on enemmänkin naisia halventavaa. Hän myös pilkkaa Amya, koska tämä on niin paljon häntä feminiinisempi ja Amy pilkkaa Jo´ta koska tämä on niin poikamainen. Jos tässä elokuvassa on mukana suosikkilukuni "Vierailuja" tulen erittäin onnelliseksi. Kyseisessä luvussa 19-vuotias Jo ja 16-vuotias Amy käyvät vierailemassa naapuruston taloissa, tapa joka kuului osana 1800-luvun yhdysvaltalaisten naisten sosiaaliseen elämään. Jo pilkkaa näitä vierailuja, kuten hän pilkkaa lähes kaikkia naiseuteen liittyvää. Kun eräs rouva kehuu Jo´n kirjoituksia Jo ei ota tätä tosissaan ja rouva loukkaantuu. Seuraavassa talossa Jo ei edes tahdo puhua rouville ja neideille vaan menee viihdyttämään talon poikia. Amy, joka arvostaa ja rakastaa näitä vierailuja on epätoivon vallassa. Lapsesta asti Amy tahtoi olla lady. Hän näki sen arvokkaana asiana ja työskenteli kovasti tullakseen ns. hienoksi naiseksi. Lapsina Amy ja Jo kiistelivät jatkuvasti, mutta sen takia että Amy tahtoi olla lady hän oppi kontrolloimaan tempperamenttiaan toisin kuin Jo. Viimeiseksi tytöt menevät tapamaan Marchin tätiä ja täti Carolia. Puheissaan Jo pilkkaa tätejä ja laittaa itsensä heidän yläpuolelleen ja tämän takia Amy valittiin mukaan Euroopan matkalle. 

Kukaan kirjan hahmoista ei ole täydellinen ja kuulun niihin faneihin, jotka pitävät kaikista hahmoista (Jo, Fritz ja Amy ovat erityisen lähellä sydäntä). Moralistinen paasaus, josta pikku naisia niin kovin useasti syytetään ovat kaikki oppitunteja, jotka sisaret käyvät elämässään läpi muodostaessaan omaa identiteettiään.

Jo myös kritisoi Megiä siitä, että tämä menee naimisiin. Trailerissa rakastan pientä klippiä, jossa Meg sanoo Jolle että vaikka hänen unelmansa ovat erilaiset, se ei tarkoita, sitä että ne olisivat vähemmän tärkeitä. Voisiko tämä viitata siihen miten kirjoissa Jo on suorastaan demonisoinut koko avioliitto-instituution, mutta se ei johdu feministisistä ideoista, vaan siitä, että Jo pelkäsi jättää lapsuuttaan taakseen ja monin tavoin Jo´n lapsuus oli idyllinen. Samaan tapaan Laurien kosinta oli Laurien tapa haluta olla ottamatta vastuuta itsestään ja kasvaa aikuiseksi (ei ole sattumaa, että tosi-elämän miehet/pojat joihin Laurie pohjautuu olivat kaikki Louisaa nuorempia).  Suuri syy sille, miksi Jo tahtoi olla poikamainen teininä oli myös mahtailua ja huomion saamista, mutta myös janoa olla tasa-arvoinen miesten kanssa. Laurie oli vasta teini-poika, mutta hänellä oli paljon enemmän vapauksia mitä naisilla yhteensä.Kirjoissa se, että Laurie yrittää pakottaa Jo´n ottamaan roolin, joka on perinteisesti feminiininen rikkoo Jo´n ihannoimat ajatukset maskuliinisuudesta. 

Jo oppii sisariltaan arvostamaan naisten työtä ja tarkoitusta ja sisaret toimivat myös avustavina hahmoina Jo´n polulla feministiksi. Amyltä Jo oppii olemaan vähättelemättä muita naisia. Bethin hoitaminen tuo esiin Jo´n hellemmän puolen ja Megiltä Jo oppii, että suhde, jossa molemmat osapuolet arvostavat toisiaan voi olla tavoittelemisen arvoinen. 

Bethin hoitaminen ja Bethin menettäminen sattuvat Jo´hon erityisesti, koska Beth oli ainoa ihminen maailmassa, joka hyväksyi Jo´n juuri sellaisena kuin tämä oli. Perheen kesken Jo sai vapaasti olla poikatyttö, mutta sekä vanhemmat että Amy ja Meg olivat siitä välillä kummissaan. Bethin hyväksyntä oli siis erityisen tärkeää Jo´lle. 

Trailerissa näkyvät Beth ja Jo meren rannalla. Elokuva käsittelee näiden kahden suhdettä. Tulen varmasti itkemään. 
Kun Jo tapaa Friedrichin se on ensimmäinen kerta, kun hän tuntee seksuaalista vetoa toiseen ihmiseen ja koska Jo´lla on ollut niin jyrkät ja musta-valkoiset näkemykset rakkaudesta ja koska Jo´lla itsellään on elämä ollut tasapainottelua maskuliinisen ja feminiinisen välillä (ei niinkään fyysisesti vaan enemmän henkisesti) tunne on erittäin hämmentävä ja, koska Friedrich rikkoo 1800-luvun mies-stereotyypin hän tarjoaa Jo´lle uudenlaisen mallin maskuliinisuudesta.

Olen ollut Pikku Naisia fani jo yli 20 vuotta. Vieläkin kaksi mies hahmoa, jotka kirjoissa kunnioittavat naisia ja arvostavat heitä, Friedrich ja John Brooke ovat kaikista vähätellyimpiä. Mutta ollakseni reilu mitä Pikku Naisiin tulee kaikki mieshahmot vetivät lyhyemmän tikun (aikuinen-Laurie mukaan lukien). Mutta Pikku Naisia ei ole romanssi se on kolmen sisaren kehityskertomus ja siihen kuuluu rakkautta, lapsia, surua, pettymyksiä ja iloa. 
​
Itse kuitenkin pidän Pikku Naisten mieshahmoista, Friedrichistä erityisesti (hahmo, joka jakaa lukijakunnan yleensä kahtia). Englanninkielisessä maailmassa se, että lukija siirtyy fanittamasta Jo´ta ja Laurieta ja siirtyy rakastamaan Jo´ta ja Fritzia pidetään ns. siirtymäriittinä aikuisuuteen / little women fan passage to adulthood. Täytyy sanoa, että itse en käynyt ikinä kyseistä riittiä läpi. Minusta Friedrich oli aina mielenkiintoisin mieshahmo koko kirjasarjassa ja olen aina harmitellut, sitä kun Louisa ei kirjoittanut hänestä enempää.

Mitä Friedrich tarjoaa Jo´lle on suhde, jossa hänen ei tarvitse muuttua ja ennen kaikkea Fritz ei tahdo, että Jo ottaisi feminiinisen roolin vaan hän rakastaa tätä "epätavallisena" naisena eli uranaisena ja Fritz on itsekkin erittäin eksenttrinen ja epätavallinen. Toivon, että tämä näkyy myös tulevassa elokuvassa. 
​
Huom. Sen jälkeen, kun kirjoitin yllä olevat ajatukseni ylös spoilasin itseni kokonaan ja luin osia kässäristä. Yritän olla spoilaamatta ketään, mutta sen sanon, että tästä elokuvasta voi jopa tulla kaikkien aikojen pikku naisia suosikkini. 

Olen ollut viime-viikon Lontoossa New Designers tapahtumassa vuosikurssini kuvittajien kanssa. Tässä muutamia kuvia omasta osiostani, se pohjautuu lopputyönä tekemääni Hannu ja Kerttu-kirjaan. 

Kuviointi-harjoitukset jatkuvat. Vihreän sävyiset siveltimenvedot luonnoskirjaan. 

Räiskeet syntyivät vesiväreillä ja pillillä. 

Tässä lisää kuvituksia Liikkuvaan Linnaan. Kirja sijoittuu taikamaailmaan nimeltään Ingria ja myös osittain 80-luvun Walesiin, mikä tekee tarinasta hyvinkin moniulotteisen, mutta en saa spoilata liikaa.

Tämä kuva pohjautuu kohtaukseen, jossa Sophie tutkii linnan kätköjä ja erityisesti Howlin kylpyhuonetta, joka on täynnä mitä eriskummallisempia taikajuomapulloja.

Julisteita ja tarroja löytyy Redbubble kaupastani.

Vesiväri ja kollaasi. Tämä oli ehkä yksi antoisimmista omista kuvituskokemuksista oli nimittäin älyttömän hauskaa
lisätä pulloihin merkinnät. Kaikkea löytyy tonttujen pääkalloista sisiliskon henkäykseen. 

Yksi viime vuoden kuvitus-projekteistani yliopistolla oli tehdä  kuvituksia Diana Wynne Jonesin Liikkuvaan Linnaan. Kaiken kaikkiaan tein kolme kuvitusta kirjaan. Luin Liikkuvan Linnan lapsena ja muistin pitäneeni, siitä jouduin sen projektia varten uudelleen englanniksi ja se oli parempi kuin muistinkaan. Luin kirjan ikävä kyllä aika hätäisesti, niin pitää lukea se vielä uudelleen suomeksi ajan kanssa jossain vaiheessa.

Kirjasta on tehty Ghibli-animaatio, mutta täytyy myöntää, että en ole sitä nähnyt. Kuvittamisen kannalta, se oli ihan hyvä juttu, koska sitten ei alitajuisesti ota mistään vaikutteita, mutta kun kuvitukset on tehty voisin kyseisen animaation katsoa. Kuulin, että Christian Bale on Howl-velhon englannin-kielinen ääni ja täytyy sanoa, että en voisi kuvitella sopivampaa näyttelijää Howlin ääneksi.

Niin...Liikkuva Linna...niille, jotka eivät kyseistä tarinaa tunne, sen enempää spoilaamatta kerrottakoon, että tarina kertoo nuoresta naisesta nimeltä Sophie Hatter ja hän on nimensä mukaisesti hatuntekijä. Ilkeä velhotar muuttaa Sophien vanhaksi naiseksi ja siitä seikkailu vasta alkaa. Sophie pestautuu työskentelemään mystiseen liikkuvaan linnaan, jota isännöi komea ja ylimielinen velho Howl. 

Vesiväri ja kollaasi. T-Paitoja, tarroja ja kaikkea muuta kivaa tästä teoksesta on saatavilla täältä. 
Velho Howlistani tuli outo sekoitus Lucius Malfoyta ja Painajainen ennen joulua - Jackia. 

Tämä kuvitus on kirjan kohtauksesta, jossa Sophie löytää kukkapurkista alruunan.

Valmistuin muuten kuvitustaiteen kandidaatiksi viikko sitten, neljän vuoden urakan jälkeen. Jippii!

Olen viime aikoina tehnyt Rick Riordanin Percy Jackson ja Olympoksen Sankarit kirjojen inspiroimia kuvituksia. Jos joku ei tiedä, oon Percy Jackson kirjojen suurkuluttaja. Suosikki parini Percy Jacksonin maailmasta ovat Haadeksen poika Nico ja Apollonin poika Will. 

Vesiväri ja lyijykynä luonnoskirjaan. 

Mytologian ystäville tiedoksi, että nettikaupastani saa nyt mytologia - maalauksistani printtejä ja julisteita. 

Olin pari vuotta sitten Skotlannissa vaeltamassa ystävän kanssa. Luonnoskirja oli tietysti mukana. 
Tässä on muutamia siltoja, joita näin Aviemoressa. 

Nopea vesivärimaalaus järvestä, eli skotlantilaisittain "loch"

Maalasin myös vuoria. 

Muistatteko "Laakson kuningas" sarjan? rakastin sitä, kun se aikoinaan pyöri YLEllä. Käytiin Ardverikie housessa, joka oli sarjassa Glenboglen linna. Olin teininä niin suuri Laakson kuninkaan fani, että tämä kartanon näkeminen lähenteli jo uskonnollista kokemusta. 

Yksi asia, josta pidän erityisesti Walesissä ja Skotlannissa on nämä pikkiriikkiset vesiputoukset. On niin helppo kuvitella keijukaisia tanssimaan niiden ympärille. 

Olen päivitellyt verkkokauppaani ja sieltä löytyy nyt muunmuassa selkäreppuja <3