Itäisessä naapurissamme Venäjällä juhlitaan uutta vuotta ortodoksisen kalenterin mukaan 7s tammikuuta. Venäläiseen uuteen vuoteen kuuluu perinteisesti kaksi hyvin tärkeää hahmoa. He ovat Ded Moroz eli pakkasukko sekä hänen iloinen tyttärentyttärensä Snegurochka eli lumityttö. Joka uusi vuosi he saapuvat troikalla eli hevosten vetämällä reellä tuoden lahjoja lapsille ja kaikille joilla on hyvä sydän. Pakkasukon kerrotaan olevan 2000 vuotias. Hänen syntymäpäivänsä on marraskuun 18 a hänen uskotaan asuvan Veliky Ustjukin kaupungissa pohjois-venäjällä. Valkovenäjällä Pakkasukko asuu puszcza Balowieskan metsässä, Valkovenäjän kansallispuistossa. Pakkasukko on pitkä mies, jolla on pitkä valkoinen, kihara parta. Hän useimmiten pukeutuu turkkiin, joka on joko punainen, sininen hopeinen tai kultainen ja hän käyttää saman väristä turkishattua. Pakkasukolla on maaginen sauva, jota heilauttamalla hän voi luoda lunta, pakkasta ja jäätä. Pakkasukon symboli on lumihiutale. 

Pakkasukon alkuperä on slaavilaisessa pakanuudessa. Ded Morozin inspiraatio oli slaavilainen velho ja seppä nimeltään Morozko. Hänen kerrottiin olevan mahtava velho, jonka vanhemmat olivat noita-jumalatar Mara, joka hallitsi vuoden aikoja sekä kuoleman jumala Veles. Morozkon uskottiin olevan seppä, joka pystyi "takomaan" veden jääksi. Kuten monet muutkin luonnonhenget, uskottiin, että Morozko oli ystävällinen niitä kohtaan, jotka kunnioittivat häntä. Jos ihmiset olivat ilkeitä ja laiskoja, Morozko rankaisisi heitä. Hän palelluttaisi heidät ja joidenkin lähteiden mukaan Morozko saattoi siepata ihmislapsia ja ottaa heitä orjiksi. Morozko saattoi myös olla ihmisen hyväntekijä ja suojelija. Hän auttoi niitä, jotka tekivät hyvää muilla. Pakanallisina aikoina slaavit jättivät Morozkolle uhrilahjoja, siinä toivossa, että tämä ei pakkasella tuhoaisi kaikkia puutarhojen kasveja. Ruokauhriksi jätettiin muunmuassa ohrakiisseliä, kutyaa ("slaavilaista" mysli-sekoitusta), sekä puuroa, jossa oli hunajaa ja rusinoita. ​​

Venäjästä tuli ortodoksinen maa jo 900-luvulla. Monet kansanperinteen hahmot saivat vaikutteita pyhimyksistä ja hengellisistä johtajista. Pyhästä Nikolauksesta, turkkilaisesta lasten, köyhien ja merimiesten suojelija-pyhimyksestä tuli Morozkon ohella yksi Ded Morozin muodoista. Pyhä Nikolaus on toiminut myös esi-kuvana länsimaiselle joulupukille. Pyhä Nikolaus on myös Venäjän valtion virallinen suojelija-pyhimys. 1800-luvun lopussa Ded Morozista tuli Morozkon kiltimpi ja lapsi-ystävällisempi versio ja hyvin suosittu jouluun-liitetty hahmo kaikissa slaavilaisissa maissa. Vuoden 1917 vallankumouksen jälkeen kommunistipuolue kielsi Joulun ja kaikkien uskonnollisten juhlien juhlinnan Neuvostoliitossa. Ded Morozin hahmo oli kuitenkin niin suosittu kansanparissa, että hän jatkoi lahjojen jakamista uutena vuotena. ​Moderni Ded Moroz eli pakkasukko on myös saanut vaikutteita länsimaisesta joulupukista. Heidän kerrotaan olevan kaukaista sukua toisilleen. 

Pari tiesi, että lapsi ei kuulunut tähän maailmaan ja, että tulisi päivä, jolloin tämä jättäisi heidät. Tyttö oli kiltti ihmisille ja eläimille. Hän rakasti metsää ja kaunista talvista maailmaa ja vietti siellä niin paljon aikaa kuin mahdollista. Hänestä tuli melankoolinen ja masentunut. Piristäkseen häntä vanhemmat veivät hänet kaupunkiin talvi-juhlaan. Siellä hän tapasi nuoren miehen, joka soitti huilua ja nuoret rakastuivat toisiinsa. Eräänä päivänä metsässä Ded Moroz ilmestyi ​​tytön eteen ja varoitti häntä olemaan ryhtymättä minkäänlaisiin suhteisiin kevään koittaessa. Snegurochka ei tahtonut kuunnella. Varhaisena kevät aamuna tyttö kuuli pojan soittavan kaunista musiikkia ja alkoi juoksemaan tämän syliin, mutta heti, kun hänen jalkansa koskettivat auringon sulattamaa maata tyttö katosi. Nuoren miehen sydän särkyi ja tytön vanhemmat surivat vaikka he tiesivät, että niin kävisi. Ded Moroz oli nähnyt mitä tapahtui ja onnistui sieppaamaan kylmän tuulen, joka nousi paikalta, missä tyttö oli kadonnut. Hän vei tuulen mukanaan kotiinsa ikuisen lumen maahan ja antoi tälle tämän ihmismuodon takaisin. Siitä asti, tyttö on ollut hänen kumppaninsa. Kesät he viettävät kaukana pohjoisessa, missä lumi ei koskaan sula ja talvet he matkaavat ympäriinsä antamassa lahjoja ihmisille, jotka ovat yhtä hyväsydämisiä, mitä tytön kasvatti vanhemmat olivat olleet. 

Niin se tuli. Nimittäin ensi-lumi. 

Välillä joudun pitämään piirtämisestä taukoa ja toteuttamaan luovuutta muilla keinoin. Kuten esimerkiksi väsäämällä miniatyyri-asetelmia. Kun ostin itselleni Elsa-nuken paketissa oli Frozen-hahmojen kuvia, joita en halunnut heittää pois. Niistä tuli oivia kuusen koristeita. Pallot on tehty helmistä ja rautalangasta. Hopeinen kuusi piipunrassista. 

Koko komeus on myynnissä Etsy-kaupassani. 

Kristalli-yksisarvinen kuuluu kuvitus-sarjaani, johon kuuluu kolme yksisarvis-maalausta. Vesivari ja akryyli vesivaripaperille. Tarroja, teepaitoja ja muuta mukavaa loytyy redbubble kaupastani.

Eestissä Mihklipäev eli Mikkelinpäivä (syyskuun 29s) aloitti ajanjakson nimeltä Hindedaeg (Suomessa jako-aikaa vastaava). Hindedaeg tulee eestinkielen sanasta ”hing”, joka merkitsee henkeä, henkäystä ja hengitystä. Uskottiin, että Hindedaegin aikana henget kulkivat maan päällä elävien keskuudessa. Eri lähteet kuvaavat Hindedaegin eri pituiseksi ajanjaksoksi. Joidenkin lähteiden mukaan hindedaeg loppui Kadripäevinä eli Pyhän Katariinan päivänä Marraskuun 25s ja toisten lähteinden mukaan Hindedaeg loppui Jouluaattoona ja osa lähteistä väittää, että Hindedaeg loppui Mardipäevänä. Hindedaegin perinteisiin kuului edesmenneitten ihmisten ja sukulaisten muistaminen. Balttian maat olivat Euroopan viimeisiä maita, jotka kääntyivät kristinuskoon. Monoteistiset uskonnot eivät ole juuri koskaan täysin juurtuneet Eestiin. Sellaiset luterilais/katoliset juhlat kuten pyhäinmiestenpäivä, sitä ei esimerkiksi juhlita Eestissä lainkaan eikä sillä ole ihmisille juuri minkäänlaista merkitystä. ​

​Mardipäevään kuului paljon erilaisia perinteitä. Yksi niistä oli Mardipäevän perhe-illallinen, jolla tarjottiin myös ruokaa ja lämmitettiin sauna hengille. Tapoihin kuului, että perheen emäntä ja isäntä kutsuivat henget sisään yhden kerralla. He pyysivät, että esi-vanhemmat suojelisivat viljaa ja karjaa ja kiittivät vuoden hyvästä sadosta ja siitä, että nämä suojelivat perhettä. Illallisen ja saunan jälkeen emäntä ja isäntä hyvästelivät henget ja toivottivat hyvää matkaa takaisin tuonpuoleiseen. Mardipäevän illallistarjoiluun kuului ohrapuuro, keitetty liha, pavut ja herneet ja hyvin yleinen Mardipäevän ruoka oli hanhi. Kaikenlaisten äänekkäiden töiden teko oli Mardipäevänä kiellettyä. Siihen kuului myös tabuja. Naiset eivät esimerkiksi saaneet tehdä ompeluksia tai mitään pellavaan liittyvää. Uskottiin, että jos kieltoa rikottiin, seuraavan vuoden pellava-sato ei menestyisi.

Lohikäärme-munien tekoon tarvitset:

styrox-munia
akryylimaaleja
kynsilakkaa
siveltimiä 
nastoja (100-200 kpl)

Aloita nastoittaminen ylhäältä alaspäin. Lisää nastoja kerros kerrokselta ja jätä aina osa aiempaa nastaa näkyville. Peitä kaikki styroksi nastoilla. Yhden munan nastoittamiseen menee noin 90 nastaa. 

Tässä on kaksi munaa valmiiksi nastoitettuina. Ne ovat tässä vaiheessa kultaisten käpyjen näköisiä. 

Valitse väri josta pidät ja maalaa muna joka puolelta. 

Jos pidät kimalteesta yhtä paljon kuin minä maalaa muna vielä kertaalleen (tai pari) kimalle kynsilakalla. Tuo kivaa lisämagiaa lohikäärmeen muniin. Ole luova!

Tämän munan maalasin metallinhohtoisella vihreällä akryylimaalilla. Sitäkin voi kokeilla. 

Lohikäärmeen munat sopivat hyvin Halloween-juhliin, pääsiäiskoristeiksi tai vaikka Harry Potter-teema synttäreille. 

Sain Rusalka-maalauksen vihdoin viimeisteltyä. Rusalkat ovat slaavilaisen mytologian vesi-demoneita. Joidenkin lähteiden mukaan rusalka on itsemurhan tehnyt nainen, jolla on särkynyt sydän ja toisten lähteiden mukaan rusalka on nainen, jonka mies on raa´asti murhannut ja tämä on muuttunut tappavaksi seireeniksi.

Rusalkan seurana on zmei, eli slaavilainen lohikäärme. 

Olen aina tykännyt rusalka-tarinoista. Niissä on aina jotain hyvin synkkää ja samalla kiehtovaa. Tarroja, kortteja ja muuta kivaa löytyy täältä. 

Tässä videossa aiheena kalmanväki ja vainajat suomalaisessa kansanperinteessä. 

Tämän kertaisen videon aiheena on paju suomalaisessa ja itämeren-suomalaisessa mytologiassa ja kansanperinteessä. 

Olen opiskellut vesiväreillä maalausta ja akvarellitekniikkaa hyyyvin kauan, mutta tuskin koskaan täysin kyllästyn siihen. Vesivärimaalaus on äärimmäisen monimuotoinen tekniikka. Tässä joitain vesiväriharjoituksia luonnoskirjoistani. 

Oranssitaustainen teksti on kirjoitettu valkoisella vaha-liidulla. Samaan tekniikkaan voi käyttää myös kynttilää. Vesiväri hylkii vahaa.

Sini-valkoiseen kuvioon on käytetty maalarin teippiä. Puna-keltaiset pisteet on maalattu siveltimen kärjellä ja vihreät viivat vedelty lähes kuivalla siveltimellä. 

Erilaisia laveeraustekniikoita yhdellä tai useammalla värillä. 

Roiske-kuviot on tehty levittämällä värejä puhaltamalla pilliä.