Atargatis, Ensimmäinen Merenneito

​Merenneito-tarinoita löytyy jokaisesta maailmankolkasta. Jumalatar Atargatiksen uskotaan olevan kaikkien merenneitojen esikuva. Atargatis oli assyrialainen kuun, naiseuden ja veden jumalatar. Häntä palvottiin 4000-3000 vuotta sitten muinaisessa Syyriassa ja Välimeren alueilla.

Atargatiksen Myytti 

Tarina Atargatiksesta on hyvin surullinen. Tarinan mukaan Atargatis rakastui kuolevaiseen mieheen nimeltä Hadad ja he saivat tyttären nimeltä Semiramis, josta myöhemmin tuli Assyrian (eli muinaisen Syyrian) kuningatar. Semiramis muistetaan parhaiten Babylonian kuuluisien riippuvien puutarhojen luojana. Atargatiksen kerrotaan vahingossa aiheuttaneen Hadadin kuolema. Hän ei koskaan pystynyt antamaan anteeksi itselleen ja syyllisyyden tuskassa hukuttautui Ascalon-järveen. Tummat vedet eivät kuitenkaan pystyneet peittämään hänen kauneuttaan, joten hän muuttui merenneidoksi ja hänelle kasvoi kalan pyrstö. Atargatiksen tarina on yksi ensimmäisistä jälkipolville tallennetuista merenneito-tarinoista. ​

Atargatikselle oli rakennettu temppeli Ascaloniin, muinaiseen Israelin kaupunkiin. Temppeli oli kokonaan tehty kullasta ja timanteista ja sen keskellä oli suuri Atargatista esittävä patsas. Päästäkseen patsaan luokse jumalattaren palvojien täytyi sukeltaa altaaseen ja uida alttarille. Altaassa asui kaloja, joista temppelin työntekijät huolehtivat. Atargatiksen pyhiä eläimiä olivat kalat ja kyyhkyset. Kyyhkynen on rakkauden symboli ja kalat kuvastavat hedelmällisyyttä. Atargatiksen kultti matkasi antiikin Kreikkaan ja Roomaan ja myöhemmin roomalaisten valloittajien mukana aina Brittein saarille. Kreikkalaiset kutsuivat jumalatarta nimellä Derceto ja Roomalaisille hän oli Dea Syriae eli assyyrialainen jumalatar. ​

Muinaisessa Kreikkalaisessa tarustossa Atargatiksen myytti liitetään kalojen-tähtimerkkiin. Myytin mukaan taivaasta putosi muna Eufratis-jokeen. Kala työnsi munan rannalle ja, siitä kuoriutui jumalatar Derceto. Hän pyysi jumala Zeusta muistamaan kalan antaman avun ja Zeus loi taivaalla kalojen-tähtikuvion. Kreikasta löytyy toinen samankaltainen myytti jumalatar Afroditesta ja tämän pojasta Eroksesta, jotka pakenivat Eufrates-jokeen ja saivat apua kaloilta. Atargatiksen uskotaan olevan yksi Afroditen varhaisemmista muodoista.

Atargatis on semiittinen sana ja foinikialaiset kutsuivat häntä nimellä Athtart. Tämä selittää sen, miksi Atargatis monesti sekoitetaan Astarteen, Babylonialaisten seksin ja sodan jumalattareen. 

Atargatis edustaa universaalia äiti-jumalatarta ja elämää antavaa vettä. Vesi on tunteiden elemenetti ja yhdistetään kaikkiin merenneito-myytteihin. Atargatiksen särkynyt sydän edesauttoi tämän muodonmuutosta. Yhä tänä päivänä merenneito myytit esittävät merenneidot olentoina, joilla ei ole tunteita, mutta niillä on jatkuva kaipaus tuntea kuten ihmiset. Atargatiksen kauneus on jotain, mikä ei tule tästä maailmasta. Atargatiksen rooli kuun jumalattarena liittyvät nousu-ja laskuvesiin. Atargatis on jumalatar, joka kehottaa ihmistä kohtaamaan omat pelkonsa ja rakastamaan ja hyväksymään itsensä.