 Välillä joudun pitämään piirtämisestä taukoa ja toteuttamaan luovuutta muilla keinoin. Kuten esimerkiksi väsäämällä miniatyyri-asetelmia. Kun ostin itselleni Elsa-nuken paketissa oli Frozen-hahmojen kuvia, joita en halunnut heittää pois. Niistä tuli oivia kuusen koristeita. Pallot on tehty helmistä ja rautalangasta. Hopeinen kuusi piipunrassista.    Koko komeus on myynnissä Etsy-kaupassani.       Kristalli-yksisarvinen kuuluu kuvitus-sarjaani, johon kuuluu kolme yksisarvis-maalausta. Vesivari ja akryyli vesivaripaperille. Tarroja, teepaitoja ja muuta mukavaa loytyy redbubble kaupastani.   Kuoleman JuhlaEestisä Mardipäeviä eli Martinpäivää juhlitaan perinteisesti kymmenes marraskuuta Pyhän Martin päivänä. Pohjoisella pallonpuoliskolla muinaiset juhlat liittyivät vuodenkiertoon ja maanviljelyyn joten eri kulttuurien juhlat osuivat monesti samalle ajalle. Mardipäev muistuttaa muinassuomalaista Kekriä, Liettuan Velines-juhlaa, Irlantilaista Samhainia ja Walesin Calan Gaeafia. Hindedaeg, Henkien AikaEestissä Mihklipäev eli Mikkelinpäivä (syyskuun 29s) aloitti ajanjakson nimeltä Hindedaeg (Suomessa jako-aikaa vastaava). Hindedaeg tulee eestinkielen sanasta ”hing”, joka merkitsee henkeä, henkäystä ja hengitystä. Uskottiin, että Hindedaegin aikana henget kulkivat maan päällä elävien keskuudessa. Eri lähteet kuvaavat Hindedaegin eri pituiseksi ajanjaksoksi. Joidenkin lähteiden mukaan hindedaeg loppui Kadripäevinä eli Pyhän Katariinan päivänä Marraskuun 25s ja toisten lähteinden mukaan Hindedaeg loppui Jouluaattoona ja osa lähteistä väittää, että Hindedaeg loppui Mardipäevänä. Hindedaegin perinteisiin kuului edesmenneitten ihmisten ja sukulaisten muistaminen. Balttian maat olivat Euroopan viimeisiä maita, jotka kääntyivät kristinuskoon. Monoteistiset uskonnot eivät ole juuri koskaan täysin juurtuneet Eestiin. Sellaiset luterilais/katoliset juhlat kuten pyhäinmiestenpäivä, sitä ei esimerkiksi juhlita Eestissä lainkaan eikä sillä ole ihmisille juuri minkäänlaista merkitystä.  Mardipäevään kuului paljon erilaisia perinteitä. Yksi niistä oli Mardipäevän perhe-illallinen, jolla tarjottiin myös ruokaa ja lämmitettiin sauna hengille. Tapoihin kuului, että perheen emäntä ja isäntä kutsuivat henget sisään yhden kerralla. He pyysivät, että esi-vanhemmat suojelisivat viljaa ja karjaa ja kiittivät vuoden hyvästä sadosta ja siitä, että nämä suojelivat perhettä. Illallisen ja saunan jälkeen emäntä ja isäntä hyvästelivät henget ja toivottivat hyvää matkaa takaisin tuonpuoleiseen. Mardipäevän illallistarjoiluun kuului ohrapuuro, keitetty liha, pavut ja herneet ja hyvin yleinen Mardipäevän ruoka oli hanhi. Kaikenlaisten äänekkäiden töiden teko oli Mardipäevänä kiellettyä. Siihen kuului myös tabuja. Naiset eivät esimerkiksi saaneet tehdä ompeluksia tai mitään pellavaan liittyvää. Uskottiin, että jos kieltoa rikottiin, seuraavan vuoden pellava-sato ei menestyisi. MardikulkueetMardipäevään kuului myös Mardikulkueet. Mardit olivat pieniä lapsia ja joskus aikuisia. He sotkivat naamasa hiilellä ja pukeutuivat vanhoihin lakanoihin esittääkeen mardeja eli haamuja. Sana mardi merkitsee eestiksi kuollutta. Mardit kulkivat talosta taloon esittäen lauluja ja näytelmiä makeisia ja ruokaa vastaan. Uskottiin, että mitä enemmän mardeja ihmiset kutsuivat koteihinsa sitä parempi tulevan vuoden sato tulisi olemaan. Tapa juontaa alkunsa Ranskaan keski-ajalle jolloin luostareissa oli tapana jakaa niin kutsutta sielu-kakkuja köyhille. Aina yhden kakun saatuaan, sen saajan tuli rukoilla suojelua jollekkin edesmenneelle henkilölle. Tapa saapui Eestiin myöhäisellä keski-ajalla saksalaisten valloittajien myötä. Mardipäivän kulkueissa paraatia johti mardi-isä, joka oli aina yksi kylän miehistä. Häntä seurasi mardi-äiti, mardilapset ja joskus heillä oli mukanaan jopa mardi-vauva. Paraati kulki kohti Mardipäevän juhla-rakennusta, jossa pidettiin suuret tanssit. Siellä naurettiin, laulettiin ja syötiin hyvin. Ihmiset soittivat harppuja, viuluja, trumpetteja ja nuoremmat lapset hakkasivat kattilankansia yhteen. Uskottiin, että kova musiikki piti pahat henget poissa. Nykypäivän Eestissä Mardipäevää juhlitaan yhä mutta hieman eri tavoin. Juhla on yhä säilynyt maatiloissa ja pienemmissä kaupungeissa. Suuremmissa kaupungeissa kuten Tallinssa Mardipäevää juhlitaan Mardipäevän torilla. Pikkupaikoissa saattaa yhä nähdä lasten mardipäevä kulkueita, jotka kiertävät talosta taloon esittämässä näytelmiä. Mardipäevää juhlitaan yhä myös eestiläisissä kouluissa.   MateriaalitLohikäärme-munien tekoon tarvitset: styrox-munia akryylimaaleja kynsilakkaa siveltimiä nastoja (100-200 kpl)  NastoitusAloita nastoittaminen ylhäältä alaspäin. Lisää nastoja kerros kerrokselta ja jätä aina osa aiempaa nastaa näkyville. Peitä kaikki styroksi nastoilla. Yhden munan nastoittamiseen menee noin 90 nastaa.  Tässä on kaksi munaa valmiiksi nastoitettuina. Ne ovat tässä vaiheessa kultaisten käpyjen näköisiä.  MaalausvaiheValitse väri josta pidät ja maalaa muna joka puolelta.  GlitterJos pidät kimalteesta yhtä paljon kuin minä maalaa muna vielä kertaalleen (tai pari) kimalle kynsilakalla. Tuo kivaa lisämagiaa lohikäärmeen muniin. Ole luova!  Tämän munan maalasin metallinhohtoisella vihreällä akryylimaalilla. Sitäkin voi kokeilla.  ValmistaLohikäärmeen munat sopivat hyvin Halloween-juhliin, pääsiäiskoristeiksi tai vaikka Harry Potter-teema synttäreille.  Sain Rusalka-maalauksen vihdoin viimeisteltyä. Rusalkat ovat slaavilaisen mytologian vesi-demoneita. Joidenkin lähteiden mukaan rusalka on itsemurhan tehnyt nainen, jolla on särkynyt sydän ja toisten lähteiden mukaan rusalka on nainen, jonka mies on raa´asti murhannut ja tämä on muuttunut tappavaksi seireeniksi. Rusalkan seurana on zmei, eli slaavilainen lohikäärme. Olen aina tykännyt rusalka-tarinoista. Niissä on aina jotain hyvin synkkää ja samalla kiehtovaa. Tarroja, kortteja ja muuta kivaa löytyy täältä.
 Tässä videossa aiheena kalmanväki ja vainajat suomalaisessa kansanperinteessä.  Planeetta: kuu, merkurius jumalattaret: Akka/Rauni, Mielikki, Neitsyt Maria Vuodenaika: Kevät Elementti: Vesi Symboliikka: Jälleensyntymä, herääminen Sapatti: Matopäivä (Kevätpäivän tasaus)  Paju kasvaa veden äärellä Pajulle on suomenkielessä kaksi sanaa. On Paju, joka viittaa paju-puuhun, sekä raita, joka on pensasmainen paju. Paju-sana on suomalais-ugrilaista alkuperää ja raita-sanalla on balttilaiset juuret. Paju kasvaa nopeasti ja voi elää 50-80 vuotiaaksi. Paju kasvaa vetisisissä paikoissa, joissa on paljon auringon valoa Eestiläinen sananlasku sanoo ”pajun sielu on vettä” Tämä kuvastaa hyvin pajun kasvupaikkoja. Suomessa ja Eestissä pajun oksia on käytetty taikavarpuina, joiden avulla on etsitty maanalaisia lähteitä. Pajuja käytettiin myös korien ja kalastusansojen puonontaan. Pajunkuorella on ollut monenlaisia käyttötarkoitusksia. Siitä on punottu kenkiä, kalastusverkkoja ja pajunkuorella on värjätty nahkaa ja lankoja. Kansanparantajat liottivat pajunkuorta teeksi, jolla parannettiin päänsärkyä, reumatismia ja alennettiin kuumetta. Ennen kristinuskon leviämistä länsisuomessa oli tapana kerätä pajunoksia maljakkoon ja oksien asennoista ennustettiin säätä. Itä-Suomessa pajunoksat olivat suosittuja taikasauvoja. Keväisin pajusauvoilla suoritettiin rituaaleja, joilla suojeltiin karjaa ja maata. Virpomista harrastetaan yhä tänäkin päivänä Länsi-Suomessa. Virpominen saapui aikoinaan Suomeen Ruotsin kautta. Vähän alueesta riippuen pääsiäisnoidat kulkevat, joko lankalauantaina tai Palmusunnuntaina.  Eestissä Palmusunnuntai tunnetaan nimellä Urbepäev eli suomalaisittain urpupäivä ja urpu viittaa kukintoon. Urbepäevinä oli tapana, että aamulla pitkään nukkuvat perheen jäsenet herätettiin, koskettamalla heitä hellästi pajunoksalla. Joskus herättäjänä toimi talon isäntä ja samalla tämä lausui onnea ja pitkää ikää toivottavan runon. Palkinnoksi saatiin munia ja keksejä. Eestissä oli myös tapana loitsia suojaloitset eläinten ja peltojen ylle. Koska pohjoisella pallonpuoliskolla, ei kasva raamatusta tuttuja palmuja, sekä luterilainen, että ortodokinen kirkko korvasivat palmunoksat pajunoksilla. Tämän takia pajunoksat ovat sekä Suomessa, että Eestissä osa ortodoksisen kirkon pääsiäisjuhlamenoja. Luonnonuskonnoissa paju symboloi luonnon keväistä jälleensyntymää. Video pajuistaOlen opiskellut vesiväreillä maalausta ja akvarellitekniikkaa hyyyvin kauan, mutta tuskin koskaan täysin kyllästyn siihen. Vesivärimaalaus on äärimmäisen monimuotoinen tekniikka. Tässä joitain vesiväriharjoituksia luonnoskirjoistani.  Oranssitaustainen teksti on kirjoitettu valkoisella vaha-liidulla. Samaan tekniikkaan voi käyttää myös kynttilää. Vesiväri hylkii vahaa. Sini-valkoiseen kuvioon on käytetty maalarin teippiä. Puna-keltaiset pisteet on maalattu siveltimen kärjellä ja vihreät viivat vedelty lähes kuivalla siveltimellä.  Erilaisia laveeraustekniikoita yhdellä tai useammalla värillä.  Roiske-kuviot on tehty levittämällä värejä puhaltamalla pilliä.
 Materiaalit- A4 Kokoinen vesiväri/akvarellipaperi, jonka paksuus on vähintään 300 grammaan (itse käyttämäni merkki on Seawhite & Brighton, suosittelen myös Cansonin ja Hahnemuhle papereita) - Windsor & Newton vesiväripaletti - Kaksi vedellä täytettyä lasipurkkia - Vesiväri-siveltimiä, koot 3,6 ja 8 VäritVärit, joita käytän tähän maalaukseen ovat: Viridianin vihreä Karmosiinin punainen Kobaltin sininen ja ultramariinin sininen 1. Vaihe LuonnosteluAloitan uuden maalauksen lähes poikkeuksetta luonnostelemalla. Tätä maalausta varten tein hennon luonnostelman. Teippaa maalauksen reunat maalarinteipillä kiinni maalausalustaan, niin teos ei kupruile liikaa maalaamisen aikana. Maalarinteippi toimii yleensä hyvin, itse olen myös onnistuneesti käyttänyt washi-teippejä.  2. Vaihe Märkää-Märälle TekniikkaAloitan märkää-märälle tekniikalla eli alussa kostutan paperin kokonaan pensselillä. Jaan maalauksen kahteen osaan. Maalaan ylä-osan vaalean-sinisellä ja ala-osan tummemmalla sinisen sävyllä. Ratsastajani matkaa valoa kohti, joten vedän pelkässä vedessä kastetulla siveltimellä polun keskelle.  3. Vaihe Puiden MaalaaminenLuodaksen syvyysvaikutelman maalaan takana olevat puut sinisiksi ja pienemmiksi ja edessä olevat puut ovat suurempia ja tummempia.  4.Vaihe Puiden LehdetKäytän lehtien maalaamiseen viridianin vihreää ja ultramariinin sinistä. Maalaan lehdet painelemalla siveltimellä ohuesti paperin pintaa uudelleen ja uudelleen. Lehtien kuivuttua, maalaan kuvan etu-alalle lisää puita tummemmilla sävyillä ja lisään niihin vääntyneitä oksia ja muita yksityiskohtia. Maalausvinkki!Vesiväreillä maalatessa kannattaa siveltimien huuhteluun varata ainakin kaksi purkkia vettä. Näin värit pysyvät puhtaina eivätkä sekoitu keskenään siveltimessä.  5.Vaihe Sumu-efektiLuodakseni mystistä tunnelmaa maalaan viimeisen lehtikerroksen vihreällä. Lopuksi levitän valkoista liitua metsään ja ratsastajan ympärille luodakseni "sumua". Sitten maalaus on valmis!  |
NiinaKuvittaja, taiteilija ja kansanperinteen tutkija. Pitää kissoista, teestä ja taruista. Blogin aihepiirin kuuluvat kuvittaminen, sadut ja myytit. 
Blogiarkisto
January 2019
Kategoriat
All
|
RSS Feed