 Balttilaisessa mytologiassa maan jumalatar on Žemyna . Hänen nimensä on johdettu proto-Baltin sanasta Žeme, joka merkitsee maata.
Žemyna oli balteille yksi kaikkein tärkeimmistä jumal-hahmoista. Kaiken elämän uskottiin tulleen Žemynasta. Häntä kunnoitettiin ja palvottiin. Žemynaa pidettiin luonnon ja kaiken elämän lähteenä sekä personifikaationa. Žemyna oli metsät, vuoret, vedet, järvet ja pyhät lehdott. Hän oli maa, tuli ja vesi. Häntä pidettiin kaiken alkuna ja monet balttian maiden pakanat pitävät Žemynaa yhä suuressa arvossa. Žemyna oli myös onnellisuuden, terveyden ja varallisuuden jumalatar. Ominaisuuksiltaan. Žemyna muistuttaa hieman Mielikkiä suomalaisesta mytologiasta. Žemynalla kerrottiin olevan veli nimeltä Žemepatis, joka oli maatilojen ja karjaonnen suojelija jumala. Kristinuskon levitessä Pohjoismaat ja Balttian maat olivat viimeiset maat Euroopassa minne Kristinusko saapui, joten pakanalliset tavat ja uskomukset elivät näissä maissa pidempään mitä muualla. Kristinuskon saapuessa Balttian maihin, lähetyssaarnaajien kerrotaan olleen hyvinkin närkästyneitä siitä, miten paljon liettualaiset ja latvialaiset rakastivat ja palvoivat maan jumalatarta. Jokainen juhla alkoi kiitosrukouksella Žemynalle. Talon päämies eli isäntä kaatoi olutta maljaan ja piti ensimmäisenä kiitos puheen Žemynalle ja kiitti tätä kaikesta hyvästä mitä tämä on ihmisille antanut. Sitten malja kiersi ihmiseltä ihmiselle, kunnes kaikki sanoivat kiitoksensa äiti maalle. Žemynalle uhrattiin mustia sikoja. Sikaa pidetään maanjumalattaren eläimenä monissa eri maissa ja se varmasti liittyy siihen miten siat mielellään tonkivat maata. Sian lisäksi Žemynalle uhrattiin leipää. Uhrilahjoja maanjumalattarelle annettiin Liettuassa vielä 1600-luvulla. Žemynaa juhlittiin, joka kevät raskaana olevana äitinä, koska keväisin maa syntyy uudelleen ja, joka syksy se kuolee. Žemynan kevätjuhla tunnettiin nimellä Užgavėnės. Tätä juhlaa juhlitaan maaliskuun alussa. Kristityt muuttivat sen nimeksi Mardi Gras. Žemynaa juhlittiin kuoleman vastaanottajana. Tämä ei kuitenkaan tee Žemynasta kuoleman jumalatarta, vaan hän on neutraali kuoleman suhteen. Kun kuolemme palaamme maahan eli Žemynaan, joka luo uutta elämään tuhkasta ja luista. Žemyna aloittaa jälleensyntymisen prosessin. Muinaisille liettualaisille maa oli pyhä ja he kunnoittivat maata. Maahan ei saanut sylkeä, eikä maata saanut roskata. Heillä oli myös tapana suudella maata kahdesti päivässä. Kerran ennen töihin lähtöä ja ennen maate menoa. Myös silloin kun juhlittiin elämän suuria merkkipaaluja; nimiäisiä, häitä ja, jopa hautajaisia liettualaiset suutelivat maata kunnioittaakseen Žemynaa. Žemynan nimeen myös vannottiin valoja tehdessä ja oikeuden käynneissä. Ihmisillä ei kuitenkaan ollut tietynlaista mielikuvaa siitä, miltä Žemyna näytti. Yleensä häntä kuvailtiin raskaana olevana äitinä. Žemyna on maan personifikaatio ja hedelmällinen aspekti. Kun itämeren alueen mytologiaan saapui myöhemmin enemmän indo-eurooppalaisia vaikutteita Žemyna jolla siihen asti ei ollut ollut puolisoa tuli taivaan jumala Dievasin puoliso ja joskus puolison kerrotaan olevan ukkosen jumala Perkunas. Ajatusmalli äitimaasta ja isätaivaasta on löydettävissä eri muodoissa monilta eri mantereilta. Alunperin Žemynan palvonta on kuitenkin ollut yleistä ympäri Eurooppaa, jossa ns. äiti maan kultti eli vahvana jo 25 000 vuotta sitten. J.Balyn runo Žemynasta kiteyttää kauniisti liettualaisten ja latvialaisten luonto-suhdetta: Tulin kotiini Žemeléstä Minä palaan Žemeléen Žeme minun äitini Minä tulin sinusta ja palaan sinuun Minun Žemeni, Minun äitini Minä tulin sinusta ja tahdon palata uudelleen Žeme, äitini, minä tulin sinusta, sinä ruokit minua sinä kannat minua ja otat minut takaisin, kuoleman jälkeen hyvästi, mullanmusta Žemelé, minun kantajani Juoksin ympärilläsi, kun olin pieni Suutelin sinua, joka aamu ja joka ilta Žemelé sinä, joka kasvatat kukat Sinä, joka kasvatat ruiksen ja ohran ja kaiken viljan Ole aina onnellinen, jumalatar sisällämme
0 Comments
 Turkkilaiset kielet kuuluvat Altai-vuorten kieliryhmaan ja turkkilainen mytologia kattaa alleen lukemattomia turkkilaisia kielia puhuvia kansoja aina Tataareista Kazakstaniin, Kaukasus-vuorille ja itäisen Siperian Yakip kansaan. Turkkilaisessa mytologiassa on elementtejä mongoolialaisten shamanismista eli tengrismista, seka islamin uskosta. Tataarien mytologia on sekoitus Indo-Eurooppalaisia myytteja seka varhaista uralilaista shamanismia.  Adaghan –Vuorten ja vuorella asuvien olentojen suojelija jumala. Adaghan merkitsee uhrauksen hyväksyntää Aisyt – Kauneuden jumalatar. Siperialainen Yakut heimo palvoo Aisytiä äitijumalattarena. Akbugha – Lääkinnän, terveyden ja parannuksen jumala. Akbughan symboli on valkoinen käärme. Legendan mukaan jumaluudella oli lemmikkinä valkoinen käärme. Alaz/Alas-Batyr/Alaz-Khan – Tulen jumala. Aq Yilan – Käärmeiden kuningas. Aq Yilan kirjaimellisesti merkitsee valkoista käärmettä. Ak Ana – Veden jumalatar ja varhainen luojajumalatar. Ay Ata – Kuun jumala. Baianai – Metsästyksen jumalatar. Siperialaiselle Yakut heimolle Baianai on metsän ja onnellisuuden jumalatar. Boz Tengri – Portaiden ja maaperän jumala. Burkut – Kotka-jumala, joka symboloi voimaa, sekä aurinkoa. Chokqu – Hyvien toiveiden ja toiveiden täyttymisen jumalatar. Erlik/Erlik-Erlikhan – Kuoleman ja Alisen jumala. Yksi vanhimmista turkkilaisen mytologian hahmoista. Etugen – Maan jumalatar. Yksi vanhimmista turkkilaisen mytologian jumaluuksista. Etugenin nimi on johdettu Ötygen vuoresta. Gun Ata – Auringon jumalatar. Suosittu jumaluus Kazakstanilaisissa ja Kyrgyzilaisissa myyteissä.  Hurmuz/Kurmez – Sielujen jumala. Mongoolialaista alkuperää. Hurmuzia palvottiin shamanistisissa riiteissä. Inehsit – Synnytyksen jumala, joka auttoi naisia synnytyskipujen lievittäjänä. Izih – Villien eläinten suojelija. Izih oli erityisesti vapautettujen eläinten suojelijajumala. Jayik – Jokien jumala Dayikin ja Altain alueella. Kayra/ Kaira – Luojajumala Tengrin poika. Myöskin luojajumala ja maailmankaikkeuden hallitsija. Koyas/Kuyash – Auringon jumala. Maailmankaikkeuden jumala Tengrin ja äiti maa Etygenin poika. Kubai – Synnytyksen ja lasten suojelija.  Kyzaghan – Sodan jumala. Todennäköisesti alkuperältään mongoolialainen. Kairan poika. Mergen – Viisauden, tiedon ja tasapainon jumala. Kairan poika. Od Ana – Tulen ja avioliiton jumalatar. Od Ata – Mongoolialainen tulen jumala. Qovaq – Taivaan jumaluus. Auringon tuoja. Qovaqia jahtasi jumala Yelbehen, joka tahtoi tuoda pimeyden maailmaan. Shalyk – Metsästyksen jumala. Villieläinten suojelija. Su Ana – Veden jumalatar. Suana ilmestyi alastomana naisena, jolla oli haltiamaiset piirteet. Su Ata – Veden jumala. Su ata oli vanha mies, joka oli kokonaan levän peitossa. Sillä oli vihreä part a ja sammakkomaiset kasvot.  Talai/Dalai – Valtamerten jumala. Talai on maailman merien personifikaatio. Hänet yleensä kuvataan suurena maailmaa kiertävänä jokena. Tengri – Luojajumala ja maailmankaikkeuden hallitsija. Ukulan – Virtaavan veden jumala, joka hallitsi lähteitä, puroja ja putouksia. Ulgan/Ulgen – Turkkilais-Mongolialainen luojajumaluus. Jumala Kairan poika. Hyvyyden jumala Umay or Umai – Neitseyden ja hedelmällisyyden jumlatar. Naisten, äitien ja lasten suojelija. Urens – Sadonkorjuun, viljelyn ja viljan jumalatar. Yel Ana – Tuulen jumalatar. Yel Ata – Tuulen jumala.  Yer Tangry – Maan jumalatar, jota palvottiin kasvun ja tasapainon hallitsijana.
Zarlik – Oikeudenmukaisuuden jumalatar. Zilan – Käärmemäinen lohikäärme. Virallinen Kazakstanin symboli Öd Tengn / Öd-Ögöd – Ajan jumala/personifikaatio. Ratsasti hevosellä nimeltä Ödlek.  Käsittelin viimeksi Disneyn välitunnin pääjengin demokratiaa. Tässä blogipostauksessa keskityn sarjan värikkäisiin sivuhahmoihin ja näiden muodostamien ryhmien hienovaraisesti luotuihin poliittisiin järjestelmiin ja kasteihin. Disneyn välitunti on mainio animaatiosarja ja yksi sarjan suuren suosion lähteenä pidetään, sitä miten sarja heijastaa erilaisia yhteiskunnan kerrostumia ja "ajatusmalleja koulunpihan tapahtumien kautta. Sarja pyörii T.J. Detweiler nimisen jannun ja tämän jengin ympärillä. T.J. on itse koulunpihan suurin demokraatti. Koulunpihalta löytyy monenlaista poliittista järjestelmää. Oppilaiden suurin auktoriteetti on rehtori Prickly, jonka ylennystoiveet ja opetuslautakunnan mielistely oleellisesti myös vaikuttavat kolmannenkadun koululaisten elämään. Opettajille taas rehtori Prickly on vain yksi muiden joiden joukossa. Eikä opettajilla erikseen ole nokkimisjärjestystä (tai ainakaan, sitä ei näytetä). Eräässä jaksossa T.J. jengeineen menee etsimään legendaarista opettajien huonetta ja he löytävät vain pienen tunkkaisen nurkan. Tämä kuitenkin on pelkkä kulissi. Oikea opettajien huone on salaoven takana. Heillä on kaikkea mahdollista kuumakylvyistä omaan ravintolaan ja diskoon. Näin ollen opettajilla on oma koululaisilta salainen vetäytymispaikka. Psykologiselta kannalta ajateltuna piilotettu opettajien huone on metafoora lapsuuden ja aikuisuuden erolle. Opettajien kesken valitsee myös demokratia, eikä kolmannenkadun koulun opettajien kesken ole pahemmin "klikkejä".  Rehtori Prickly Rehtori Prickly on tiukka auktoriteetti, jota kaikki ainakin näennäisesti kunnioittavat. Välillä hän on urallaan eteenpäin haluava pyrkyri ja rasittunut ratkomaan koulunpihan ongelmia. Joskus taasen hyvin leikkisä ja vitsaileva. Rehtori Pricklyn ja T.J.n suhde ei ole mitenkään musta-valkoinen kilpailu-suhde vaan enemmänkin toverillista kiusantekoa. Monessa jaksossa onkin viitattu siihen, että rehtori Prickly oli nuorena hyvinkin samanlainen kuin T.J. ja välillä tämä työhuoneessaan istuessaan ja kuullessaan koulunpihan melun hän muistelee omia kouluaikojaan. Kuten T.J. rehtori Prickly on myös suuri Senor Fusion fani.  Neiti Grotke - Aloitetaan keskittämällä Chi-energiamme Neiti Grotke on nelosluokkalaisten opettaja/luonkanvalvoja. Neiti Grotke on pitkä, laiha, intialaisamerikkalainen, hänellä on isot pyöreät silmälasit, siniset korut, pitkä vihreä mekko ja iso afrotukka. Oppilaat suorastaan jumaloivat neiti Grotkea ja tämä onkin aikuisista usein lasten puolella ja asialla. Neiti Grotke on "eksentrinen" muihin kolmannenkadun koulun aikuisiin verrattuna. Hän on myös hippi, uskoo maan parantaviin energioihin, sekä rakastaa meditaatiota ja joogaa. Elokuvassa Tehtävä: Pelastakaa kesäloma käy ilmi, että Neiti Grotke osaa myös itämaisia itsepuolustuslajeja. Tämä tekee vaikutuksen varsinkin Muriel Finsteriin.  Muriel Finster Neiti Muriel .P. Finster on vanhan koulukunnan opettajia. Apuopettajana, sekä kolmannen kadun koulun välitunnin valvojana toimiva Finster on kaikkien koululaisten pahin pelko. Hän uskoo kuriin ja järjestykseen. Finsterin apuri on neljäsluokkalainen Randal.J.Weems. Randalin näkökulmasta Finster on tämän paras (ja ainut) ystävä. Finster ja rehtori Prickly ovat itseasiassa parhaat ystävät. Elokuvassa Tehtävä: Pelastakaa Kesäloma näemme nuoren Murielin, joka seurusteli kyseisen elokuvan pahiksen Dr. Phillium Benedictin kanssa. Tuolloin Benedict ja Prickly olivat parhaita ystäviä. Diseny Wiki sivuston mukaan Finster on Pricklya vuoden nuorempi. Sarjassa viitataan useamman kerran Murielin ihastuneen koulun vahtimestari Hankiin. Finster tulee muuten saksankielen sanasta, joka merkitsee uhkaavaa. Sana Finster on myös lähellä sanaa Spinster, joka merkitsee vanhaa piikaa.  Kuningas Bob Kolmannen kadun koulu on mielenkiintoinen erilaisten hallintomuotojen yhdistelmä. Kuningas Bobin monarkia on lähellä oligarkiaa eli harvainvaltaa (Ashleyt). Tätä kuitenkin tasapainottaa T.J:n jengin levittämä demokratia. Kuningas Robert " Bob" on Kolmannen kadun koulu yksikulmakarvainen yksinhallitsija. Kuningas Bob on vaativa ja itseriittoinen silti häntä pidetään yleisesti reiluna ja oikeudenmukaisena hallitsijana. Kuningas Bobin tunnusmerkkejä ovat tämän jääkiekkokypärä, jääkiekkomaila, jääkiekkopaita, jossa on numero 8 sekä tietysti tietysti mahtavat yhteenkasvaneet kulmakarvat.  Ashleyt Ashleyt ovat kolmannen kadun koulun muotiklikki ja neljä suosituinta oppilaista. Kaikki neljä Ashley tyttöä ovat snobeja ja pilalle hemmoteltuja ja omaavat nimen Ashley. Ashleyden yhteys ei jää pelkästään samaan etunimeen. Jokaisella on oma pikku sisko nimeltä Brittany ja pikku veli Tyler. Jengin johtajana pidetään Ashley A:ta. Ashley A:n koko nimi on Ashley Armbruster. Muita Ashleyta ovat Ashley Boulet (Ashley B) Ashley Quinlan (Ashley Q) ja Ashley Tomossian (Ashley T). Ashleyden klikkiin pääsee vain jäseneksi Ashley nimiset. Kun selvisi, että Spinellin etunimi on Ashley Ashleyt tunsivat velvollisuudekseen ottaa Spinellin klikkiin mukaan vaikka tämä vastustelikin. Ashleylla on omat muotisäädöksensä. Yksi näistä on Purppurapäivä. Muistona päivästä kun klikki perustettiin ja kaikilla Ashleylla oli purppuraa yllään.  Lastentarhalaiset Välitunnissa lastentarhalaiset edustavat anarkiaa eli täydellistä kaaosta ja kontrolloinnin puutetta. Lastentarha on heti kolmannen kadun koulun vieressä ja on tunnettu paikkana, josta ei ole paluuta. Lastentarhalaiset ovat tottakai alle kouluikäisiä ja luonnollisessa tilassaan toisin kuin koululaiset. Lastentarhalaiset ovat ulkomuodoltaan villi-intiaaneja, mutta heiltä puuttuu myös kaikenlaisten primitiivisten kansojen sosiaalinen hierarkia. Lastentarhalaisilla on nuijat, ritsat ja muut aseet ja keho koristeltu sormiväreillä. Herääkin kysymys onko lastentarhalaisten elo vain toinen vertauskuvallinen rajapysäkki matkalla koululaiseksi ja myöhemmin aikuiseksi.  - Rehtori dematerialisoitui, ihan kuin Star Trekissä Mielestäni Kolmannen kadun koulu ja sen hahmot voisivat olla oikeita ihmisiä ja missä päin maailmaa tahansa, koska lapset ovat samanlaisia kaikkialla. Yhdestä asiasta kuitenkin tiedän, että Kolmannen kadun koulu on, jossain päin Yhdysvaltoja. Se on huomattava määrä sarjan scifi ja populaarikulttuuri-elementtejä. Yksi suosikeistani on Välitunti-Vex teema, jota käytetään sarjassa paljon. Millaista olisi opiskella koulussa ilman välituntia? Yhdessä jaksossa opetusministeri ja presidentti päättävät yhdessä poistaa välitunnin, jotta koulutulokset paranesivat. Kolmannen kadun koulu joutuu tietysti koekaniiniksi. FBI- agentit tutkivat miten välitunnin poisto vaikuttaa lapsiin (ei hyvin). Sama teema toistuu myös elokuvassa Tehtävä: Pelastakaa kesäloma, jossa scifi-elementit vielä korostuvat.  Amerikkalaisten lasten supersankari ihannointi näkyy T.J:n Senor Fusio fanituksessa. Täytyy myöntää, että sydäntäni lämmittää, se että kyseinen supersankari taitaa "oikealta" henkilöllisyydeltään härkätaistelija trikoista päätellen (ei siis, että hän on härkätaistelija, vaan se, että hän on espanjalainen). Toki sarjassa on myös muutama kauhu-jakso Halloweenin aikoihin. Polkupyörät heräävät eloon, sipsi-tyttö muuttuu ihmis-sipsityttösudeksi ja Finsterillä on eläviä kuolleita sukulaisia. Pidän erityisesti, siitä miten sarjassa käsitellään lasten ja nuorten sosiaalista kanssakäymistä. Mikä merkitys, sillä on, että omaa ystäviä ja pidät opettajastasi. Välillä sarjassa kritisoidaan aikuisten maailmaa rankallakin kädellä. Monesti scifi ja kauhuelementit tulevatkin paljon syvemmältä, mitä voisi kuvitella. Mikey näkee unta, jossa hän muuttuu jättiläiseksi, kun kaikki aina kutsuvat häntä iso-pojaksi. Vince tahtoisi olla ison intergalaksinen koripallotähti. Nämä kaikki ovat täysin luonnollisia ala-aste ikäisille. Vaikka ala-astetta käydään ei se tarkoita elää ilman mielikuvitusta tai luopua välitunnista ja leikkiajasta.  Välitunneissa on myös jaksoja, jotka kuvastavat hyvin psykologista sodankäyntiä (viitateen aiemmin mainittuihin poliittisiin järjestelmiin). Yksi pahimmista oli Ashleyden teko numerojärjestely, jossa he jakoivat kaikki oppilaat ykkösestä kymppiin, sen mukaan kuka on coolein. T.J. tietysti ääridemokraattina onnistui murtamaan moisen systeemin. T.Jn demokratiakaan ei ole täydellinen ja välillä T.J. itse huomaa ajautuvansa samanlaiseen itsevaltiiaan hurmioon, kuten esimerkiksi Kuningas Bob. Ompa kerran lastentarhalaiset kidnapanneet T.Jn ja hän pääsi seuraamaan anarkiaa läheltä. Onneksi ystävät aina rientävät T.J:n avuksi ja saavat tämän aina muistamaan perimmäisen demokraattisen luonteensa. Jos, joku ei ole katsonut Välituntia. Suosittelen, sitä lämpimästi. Se on vomppaavan hyvä! Biruka25. elokuuta 2016 klo 11.02Kommentoinpas tähänkin osaan. Finster on itse asiassa saksaa (kuten suurin osa hahmojen sukunimistä,saksalaissiirtolaisten jälkeläisiä kenties?) ja tarkoitaa muunmuussa tummaa,pimeää,synkkää,uhkavaa yms. Sopii hahmolle kuin nenä päähään (vaikka kyllähän vanhasta gargoilistä siis Murielista löytyy mukavempiakin piirteitä). Ironisen kiinnostavasti Nickelodeonin Ipanat-sarjan Jaskan sukunimi on myöskin Finster, Paul Germain oli yksi sarjan kehittäjistä ja Joe Ansolabehere yksi käsikirjoittajista. Ja kuningas Bob! Pitäähän minun kommentoida Hänen puskakulmakarvaisuustaan. Itse asiassa meikäläisen yksi lempparisivuhahmoista tästä sarjasta. Aika tuuheat kulmakarvat,ottaen huomioon että hahmo on vasta murrosiän edessä tai mahdollisesti jo alkanut käymään sitä prosessia. Ääni muuttuu alkuperäisversiossa ensimmäisellä kaudella alkupuolella (asian huomaa parhaiten kun katsoo/kuuntelee kauden tuotantojärjestyksessä) tosin asiahan johtuu siitä että Lane Toran Caudell (Bobin alkuperäisnäyttelijä) oli juuri murrosiässä ja juurinkin äänenmurros oli päällä miehellä.  "Kesäloma, äärimmäinen välitunti" Näin sanoo T.J. Detweiler elokuvassa Tehtävä, pelastakaa kesäloma. Itse vietän äärimmäistä välituntia katsomalla Disneyn välitunteja. Disneyn Välitunti on Walt Disney Television Animation -studion animoima sarja. Välitunnin ovat luoneet animaatiokäsikirjoittajat Paul Germain ja Joe Ansolabehere. Sarjaa on esittänyt Disneyn omistama ABC- studio ja sarja alkoi pyörimään jenkeissä 1997 ja pyöri vuoteen 2001 asti. Sarjaa on myös nähty uusintana useita kertoja Disney chanelilla. Ensimmäisen kerran vuosina 2001-2006 ja sarja pyörii yhä silloin tällöin Dinsey chanelin uusinnoissa. Itse katsoin välituntia ensimmäisen kerran juuri Suomen Disney chanelilta ja olen siihen jäänyt autuaasti koukkuun. Löytyypä meiltä välitunteja videoille nauhotettuina. Välitunti on yksi Disneyn kaikkien aikojen suosituimmista animaatio tv-sarjoista. Yksi sen suurimmista viehätysvoimista on tapa, jolla sarja kuvaa yhteiskunnan kerrostumia ja rakenteita koulun pihalla aina demokratiasta anarkismiin ja yksinhallitsijaan.  6 Päähahmoa eli T.J:n jengi "Ette voi poistaa välituntia! Juoksemme kilpaa lumessa, Pelaamme pesäpalloa sohjossa!" Disneyn välitunti keskittyy suurimmilta osin T.J. Detweilerin jengiin. Sarjan kuuden päähahmon yhdessä pitävä liima on T.J.Detweiler. T.J. on luonteeltaan ystävällinen, symppis, kujeileva, vitsaileva ja hyväntahtoinen. T.J:n pahin piirre on laiskuus. T.J. on tunnettu, siitä että hän tulee helposti kaikkien kanssa toimeen. Jaksossa paras ystävä T.J. kirjoittaa kouluun aineen, siitä miten hänellä on viisi parasta ystävää. T.J. on niin rakastettu kolmannen kadun koululla, ettei hän joudu kovin helposti hankaluuksiin. T.J. on tunnettu, siitä että hän jenginsä kanssa pystyy vaikuttamaan koulun pihan tapahtumiin ja onnistuu selvittämään hankalat tilanteet. T.J. monesti päätyy pitämään puheita, joissa hän kehottaa koululaistovereitaan vetämään yhtäköyttä samoin myös oman jenginsä kanssa. T.J.poikkeuksetta pysyy aina altavastaajan puolella ja näin ollen on kolmannen kadun koulun poliittisilta aatteiltaan suurin demokraatti. T.J.n lempinimi lyhenne tulee nimistä Theodor Jasper. Alunperin T.J:n nimen piti olla P.J sarjan luojien Paulin ja Joen mukaan. He kuitenkin muuttivat nimen T.J:si. Theodor nimen uskotaan tulleen yhdysvaltain 26:ta presidentiltä Theodor Rooseveltilta. Sarjan luojien mukaan T.J on hauskan näköinen hahmo, jolla on paljon karismaa. T.J:llä on pismaiset kasvot. T.J.n tunnus on punainen lippalakki ja hänet nähdään ilman, sitä vain muutamassa jaksossa koko sarjan aikana. Muuten T.J.n vaatetus kuvastaa tämän rentoa luonnetta. vihreä pelitakki, lököfarkut, valkoinen t-paita ja valkopunaiset lenkkarit tekevät T.Jst T.J:n. Oppilaana T.J. on mukiinmenevä, mutta poikaa ei taida muutenkaan akateeminen ura kiinnostaa. T.J. näyttää vahvasti uskovan maalaisjärjen käyttöön. Hänen lempisarjakuvansa on tietysti Senor Fusio. T.J. tulee hyvinkin normaalista perheestä. Hänellä on äiti Jan Detweiler, isä Dan Detweiler ja isosisko Becky, joka on paikallisessa floppy Burgerissa töissä. Jan ja Dan nähdään muutamassa sarjan jaksossa, Becky auttaa pikkuveljeään elokuvassa Tehtävä: Pelastakaa kesäloma. Disneyn välitunnissa suomalainen T.J:n ääni on Jon Jon Geitel (ennen äänenmurrosta).  Gretchen Grundler "Olen yrittänyt tyhmentää itseäni lastentarhasta asti, pelkäänpä ettei se toimi" Gretchen on koulunpihan älykkäin oppilas. Hän taitaa olla koko kaupungin älykkäin ihminen. Ompa Gretchen pitänyt tukiopetusta myös opettajille. Gretchen on luonteeltaan ystävällinen. Hän on myös johtajatyyppiä ja monesti eräänlainen äitihahmo T.J:n jengissä. Gretchen ja Spinelli ovat jengin ainoat tytöt ja tulevat keskenään hyvin toimeen. Gretchen on myös hyvin läheinen Vincen kanssa. Molemmat ovat hyvin kilpailuhenkisiä. He ovat läheisiä, mutta ottavat myös helposti yhteen. Gretchen ottaa välillä myös yhteen T.Jn kanssa, koska molemmilla on aika suuri ego. Gretchen on pitkä ja laiha, kaunis kasvoinen, pisamanaamainen (vai ovatko ne finnejä?) hänellä on suurehkot silmälasit. Ruskeat hiukset suoralla jakauksella. Sinivalkoinen mekko, joissa pinkki rusetti vyö ja pinkit sukat. Gretchenilla on isot etuhampaat ja pisamia. Gretchenin vanhemmat kuvataan myös älykköina, heiltä hän on varmaan perinyt suuren aivokapasiteettinsä. Gretchenin oma "sidekick" on hänen käsitietokoneensa Galileo.  Ashley "Spinelli" Spinelli "Saanko esitellä ystäväni neiti Nyrkin!" Ashley "Spinelli" Spinelli on kolmannen kadun koulun kovin tyttö. Italilais-amerikkalaistaustainen Spinelli rakastaa painia eikä pelkää sanoa mielipiteitään. Spinelli on jengin kaikkein agressiivisin jäsen. T.J. Gretchen, Mikey, Gus ja Vince kuitenkin monesti onnistumat hillitsemään Spinellin tappelunhaluja ja näin monesti pelastavat tämän joutumasta hankaluuksiin. Ulkonäöltään Spinelli on lyhyt, sievä, nykerönenäinen, lyhyet tummat hiukset peppimäisillä saparoilla, hänellä on lähes aina päässään oranssi kondomipipo/hiihtomyssy, musta nahkatakki ja maiharit. Kokonaisuuden täydentävät punaoranssiraitaiset sukkahousut. Spinellillä on myös kauniit mantelinmuotoiset tummat silmät. Spinelli on poikatyttö, jolla on kova ulkokuori. Välillä tämän luonteen herkempikin puoli paljastuu. Spinelli monesti häpeää vanhempiaan, koska nämä aina onnistuvat nolaamaan tämän. Spinellin isä on Robert "Bob" ja äiti Florence "Flo". Muuten Spinelli vaikuttaisi olevan hyvät välit vanhempiinsa varsinkin isäänsä, koska he usein katsovat painia yhdessä. Spinellillä kerrotaan myös olevan isoveli Joey, jota ei nähdä sarjassa. Flon englanninkielinen ääni on muuten ihana Katey Sagal, joka on myös Leelan ääni Futuramassa. Spinellin etunimi on Ashley, mutta hän ei käytä etunimeään, koska kolmannen kadun koulun pissikset muodostuvat neljästä Ashley-nimisestä tytöstä, eikä Spinelli missään nimessä halua lukeutua heihin. Luonteeltaan jengissä Spinellin vastakohta on rauhaa rakastava Mikey. Muutamissa jaksoissa Spinellin ja TJn viitataan olevan enemmän kuin ystäviä. Tämä näkyy varsinkin, siinä miten monessa välitunnin jaksossa TJ laittaa toisen kätensä juuri Spinellin olkapäälle. Tämä voi joko kertoa mahdollisesta romanssista tai, sitten TJ yrittää rauhoittaa Spinellin tappelun haluja.  Mikey Blumberg Mikey on jengin rauhaa rakastavin jäsen. Hän on myös hyvin herkkä ja anteeksiantavainen. Mikeyta usein pidetään kiusaajana ja öykkärinä tämän suuren koon takia. Ulkonäkö kuitenkin pettää ja Mikey on Buddhamaisen rauhallinen eikä vihastu helposti. Mikey myös pitää runoudesta ja runojen kirjoittamisesta. Hänen haaveammattinsa onkin Bardi. Mikeyn laulu ääni on Baritoni ja huomattavasti aikuismaisempi kuin puhe-ääni. Mikey on myös lahjakas laulaja ja tanssija. Mikey on pitkä, paksu. Hänellä on vaaleat hiukset. Luonnonvalkoinen Tpaita, ruskeat housut ja sini-valkoiset lenkkarit. Mikeyn pukeutuminen samoin kuin TJ:n kuvaa näiden rentoa luonnetta. Mikey tulee TJ:n kanssa hyvin toimeen, Mikey ihailee Vinceä, koska tämä on niin cool. Jengissä Mikeyn paras kamu taitaa, kuitenkin olla Gus. Mikey monesti toimiikin kiusattujen puolustajana ja jää altavastaavan puolelle samoin kuin TJ. Pieni ja vihainen Spinelli on Mikeyn täydellinen vastakohta. Vastakohdat kuitenkin täydentävät toisiaan ja Spinelli ja Mikey ovat hyvää pataa keskenään. Mikeyn lempinimiä ovat: Mike, Iso Poika  Vince LaSalle Vince eli Vincent LaSalle on atleettinen ja urheilullinen. Vincen intohimo on koripallo. T.J:n jengissä Vince on T.J:n lähin ystävä ja muutamassa jaksossa Vinceen viitataan T.J:n "oikeana kätenä". Vince on mustaihoinen ja pukeutuu aina harmaaseen t-paitaan ja vihreään koripallopaitaan, jossa on keltainen numero 1. Myös shorteihin ja korkeisiin lenkkareihin. Vince on äärimmäisen kilpailuhenkinen, johon paidan numero 1 todennäköisimmin viittaa. Vince on myös ystävällinen, välillä hieman sarkastinen. Vince puolustaa kiusattuja ja on näin kolmannen kadun koulussa "mukavan suositun" oppilaan asemassa. Vincen perheestä sarjassa vierailee Vincen isoveli Chad, jonka Vince on aina luullut olevan tosi cool, mutta todellisuudessa Chad on suuri nörtti. Vincellä on ollut ihastumisia molempiin jengin tyttöihin Spinelliin ja Gretcheniin. Gretchenilla voi hyvinkin olla samanlaisia tunteita Vinceä kohtaan. Urheilussa Vincen pahin vihollinen on öykkäri Lawson. T.J:n jegiläisistä viisi on tuntenut toisensa lastentarhasta asti. Jengin uusin jäsen on Gus. Sarjan ensimmäisen kauden toisessa jaksossa nimeltä "Uusi poika" Gus muuttaa naapurustoon ja aloittaa kolmannen kadun koulussa. Gusin isä on armeijassa, joten perhe on joutunut muuttamaan useasti. Gus oli myös samassa lastentarhassa T.J:n jengin kanssa, mutta kerkesi olla siellä vain päivän ennen kuin perhe muutti pois. Gus on jengin ujoin ja arin jäsen. Hän on kuitenkin myös suuri sydäminen ja puolustaa itseään ja ystäviään tarpeen tullen. Joissain jaksoissa ja elokuvissa Gus ottaa myös johtajan roolin harteilleen. Näin käy monesti tilanteissa, joissa armeijatyylinen kuri on tarpeen. Gusilla on lyhyet armeija tyyliset hiukset, oliivin värinen paita, tumman vihreät housut, ruskeat kengät, kello kädessä ja sarvisankaiset silmälasit. Gusin hahmosuunnittelu on hieman poikkeavaa muihin jengiläisiin. Muilla on silmänvalkuaiset ja mustat täplät, kun Gusilla on vain täpläsilmät. Koska Gusin isä on armeijassa Gus osaa tunnistaa minkä tahansa tankkerin ja hävittäjälentokoneiden merkit.  Koulun pihan demokratia Näin ollen T.J:n jengiin kuuluu jäseniä eri kasteista ja se edustaa demokratiaa. Koulunpihalta löytyy myös käskyvalta/ auktoriteetti, jota edustaa rehtrori Prickly. Monarkia Kuningas Bobin muodossa. Yhteiskunnan näennäinen turvajärjestelmä löytyy tottakai välitunnin valvoja Muriel Finsterin muodossa. Tärkeä rooli on myös Finsterin hännystelijällä Randalilla, joka vähän välia raportoi koulunpihan tapahtumista Finsterille, joka taas (joskus) raportoi rehtorille. Turvajärjestelmä on vain "näennäinen", koska oppilaat mielellään huiputtavat Randalia ja Finsteria, koska he eivät hyväksy kaikkia käskyvallan käskyja varsinkaan demokratiaan uskova T.J. Koulupihalta löytyy myös hallittu anarkistinen kaaos eli lastentarhalaiset. Opettajilla on myös sisäinen kastijärjestelmä, joka on täysin koulun pihan tapahtumista riippumaton. Monarkismi ja Kuningas Bobin käskyvaltaa siedetään lähinnä, sen takia, että kuningas harvemmin puuttuu koulunpihan demokratiaan. Ashleyt edustavat myös omanlaista itsehallintoa voisiko sitä kutsua pissismonarkiaksi. Tätä tukee näiden lämmin suhde kuningas Bobiin ja muihin suosittuihin oppilaisiin. Koulun pihalta löytyy vielä suuri määrä kasteihin "luokittelemattomia" eksentrisiä hahmoja kuten, kaivajat, sipsityttö, ylösalaisin tyttö ja keinujatyttö. Eksentrikot eivät kuitenkaan edusta alinta kastia. Sisällä välitunnit viettävät D&D nörtit alittavat heidätkin. T.J:n jengistä löytyy tappelupukari ja välillä vihaongelmista kärsivä Spinelli, pasifisti Mikey, suosittu urheilullinen oppilas Vince, yleisnero Gretchen, sekä uusipoika Gus. Suosittujen asteikolla Vince on korkeimmalla, Gretchen seuraavana, sitten Spinelle, Mikey ja Gus. T.J. demokraattina vastustaa kastijärjestelmää loppuun saakka ja on silti kaikkien silmissä pidetty niin opettajien, kuin suosittujen ja ei suosittujen oppilaiden kanssa. Tämä on myös yksi syy, siihen miksi T.Jn jengi on äärimmäisen yhteenhiottu. Luokittelu on heitetty kuuseen ja lapset vain nauttivat toistensa seurasta.  maanantai 23. toukokuuta 2016 Ajattelin kirjoittaa aiheesta, joka on itselle lähellä sydäntä eli miksi katson Disneyn animaatiota. Sain tähän postauksen inspiraation Vilhelmiinan tekstistä. Hieman myös vertailen suomalaisten ja brittien Disney kulttuurin eroja. Siihen, miksi olen Disney-fani on monta yksittäistä tekijää. Yksi on se, että olen syntynyt 80-luvun lopulla juuri otolliseen Disney-aikaan. Pieni Merenneito ilmestyi 1989 ja 90-lukua kutsutaan Disneyn renesanssi-ajaksi. Lyhyen ajan sisällä ilmestyivät klassikot, kuten Kaunotar ja Hirviö, Aladdin, Pocahontas ja Leijonakuningas. Voi kait sanoa, että olen lapsena altistunut Disneyn kuvatulvalle (ei pelkästään Disneylle vaan ylipäänsä käsinpiirretyille animaatioille). Lapsena opettelin piirtämään Disneyn satukirjoista ja yhdessä vaiheessa haave-ammattini oli Disneyn animaattori, mutta täytyy myöntää, että muksuna minulla ei ollut aavistustakaan, mitä animaattori oikeasti tekee. Animaatioilla on kuitenkin ollut vaikutusta, koska olen päätynyt taide-alalle. Suomessa on todella hieno Disney-yhteisö. On keskustelufoorumi taikalinna ja on upeita Disneyblogeja, joissa Disneyttäjät kertovat harrastuksestaan. Itsellä on myös onneksi Suomessa ystäviä ja sisko, jotka ovat hyvinkin omistautuneita Disney-faneja. Suomessa olen myös törmännyt ikävä kyllä negatiivisiin asenteisiin, mitä Disneyttämiseeni tuleen. Monesti asenne tulee esiin vähättelynä tai ivana. Näitä asenteita olen kohdannut muunmuassa äidiltäni, joiltain ystäviltäni ja puolitutuilta. Kun aikoinaan opiskelin taideohjaajaksi muutama luokkakaverini puhui aina ivallisesti Disney-fanittamisestani. Olen tullut siihen lopputulokseen, että monesti ihmiset ovat ivallisia, koska he ovat epävarmoja itsestään ja purkavat, sitä toisiin. En osaa tarkaan sanoa miksi näin on. Osittain syy voi johtua suomalaisten pessimistisestä elämänasenteesta. Ehkä nämä kyseiset aikuiset eivät ole katsoneet tarpeeksi laatuanimaatioita, tai tulevat perheistä, joissa tällainen asenne on jo ennestään vallalla. Osasyy voi myös olla brändäys. Monet animaatiot suunnataan ensisijaisesti lapsille, mutta se ei tarkoita, sitä etteivät ne voisi myös puhutella aikuiskatsojaa. Ehkä tämän takia myös moni yhdistää Disneyn animaatiot pelkästään lasten elokuviksi, vaikka ne ovat koko perheen elokuvia. Kuitenkin Aku Ankka on Suomessa instituutio ja Don Rosaa ja Carl Barksia palvotaan lähes jumalina (ainakin itse palvon). Opin myös aikoinaan lukemaan Aku Ankasta. Suomesta kuitenkin löytyy hulluna aikuisia Aku Ankan lukijoita. Viihde tasolla Akkarit ovat yhtä turvallisia kuin Disneyn animaatiot. Siksi on hieman kummallista, kun sarjakuva nostetaan animaation edelle vaikka ne ovat molemmat tärkeä osa visuaalista populaarikulttuuria. Muutin Walesiin viime syksynä ja täällä on IHAN eri meininki, mitä animaatioihin tulee. Perustin tänä keväänä yliopistolleni Disney-yhdistyksen <3 ja tällä hetkellä jäseniä on 58. Veikkaan, että määrä tuplaantuu ensi syksynä, kun uusia opiskelijoita tulee sankoin määrin. Disney-yhdistyksessä katsomme Disney elokuvia ja keskustelemme niistä yhdessä jälkeenpäin. Meillä on myös facebook-ryhmä, jossa keskustelemme eri Disney-aiheista. Yhdistys ei ole pelkästään rajattu yliopistolle, vaan siinä on myös mukana alueella asuvia aikuisia Disney-faneja, jotka tulevat leffanäytöksiin ja keskusteluiltoihin. Kaupoissa myydään, joka paikassa Frozen tavaraa (ei mikään yllätys). Viime jouluna, kun ostin Tescosta joululahjoja (Tesco on iso tavaratalo-ketju) siellä soi non-stoppinaDisneyn talvi-aiheiset laulut (ei tarvinnut edes lähteä Pariisin Disneylandiin!) Disney-storeja löytyy kaikista isommista kaupungeista. Divareista olen onnistunut löytämään Disney dvd:tä, joissa on myös Suomeksi dubbaukset. Kukaan ei ole katsonut kieroon tai mutissut itsekseen (ainakaan päin naamaa), kun ovat kuulleet Disney-harrastuksestani. Päin vastoin ihmiset ovat yleensä kauheaninnoissaan ja nopeasti puhe kääntyy lempianimaatioihin. Itselleni moni Disneyn animaatio on auttanut vaikeissa elämänvaiheessa. Lilo ja Stitch, kun sairastuin masennukseen. Bambi, kun toinen vanhemmistani menehtyi ja Kaunotar ja Hirviö aina, kun olen kohdannut tilanteita, joissa on tehnyt mieli luovuttaa. Hieman uudemmista voisin mainita Wall-E:n ja realistiset ympäristöuhat, kuten ilmaston muutos, Frozen ja Elsan sisäinen voimaantuminen, Kaksin karkuteillä Gothelin ja Rapunzelin kieroutunut suhde, Nemoa Etsimässä Isä ja tyhjän pesän syndrooma, sekä Zootropolis ja syrjintä. Animaatioelokuvissa käsitellään aiheita laidasta laitaan, ihan kuten näytellyissä elokuvissa. Kaikenikäisiä koskettavia asioita ja tunteita; rakkautta, vihaa, kateutta, ystävyyttä, surua, iloa ja onnea, ihmissuhteita, perhesuhteita, luopumista, avun vastaanottamista ja itsensä hyväksymistä. Nämä ovat kaikki abstrakteja aiheita ja moni animaatio käsittelee, niitä nerokkaasti ja monesti katsoja oppii samalla, jotain itsestään. Kaikille suomalaisille Disneyn animaatioita rakastaville tahdon sanoa Rakasta sisäistä Disney-faniasi. Mitä useampi suomalainen Disney-fani (tai ylipäänsä animaatiofani) uskaltaa puhua ääneen rakkaudestaan animaatioihin, sitä paremmin ihmisten asenteet muuttuvat. 5 kommenttia:
  Ennenmuinoin Kekri oli Suomessa kaikista suurin juhla. Viimeinen sadonkorjuu juhla, josta virallisesti alkoi uusi vuosi. Kekri tunnetaan myös nimellä Köyri. Sanan uskotaan juontuvat kanta-uralilaisesta Kekraj-sanasta, joka on viitannut pyörään tai kehään. Suomessa Kekrillä ei ollut yhtä määrättyä ajankohtaa vaan perhe päätti itse milloin juhlia Kekria. Yleensä juhlat pidettiin, kun viimeiset peltotyöt oli saatu päätökseen. Kekriä on Suomessa perinteisesti juhlittu Marraskuun ensimmäisellä tai toisella viikolla. Kekri oli satokauden päätös juhla, mutta ennnenkaikkea Kekri oli edesmenneitten muistamisen juhla. Kekri aloitti myös jako-ajan. Jakoaika on konsepti, joka löytyy lähes poikkeuksestta kaikista Pohjois-maista sekä Balttian maista (Eestissä jako-aika tunnetaan nimellä Hindedaeg). Jako-aika oli pimea ajanjakso aina Syyskuusta Joulukuuhun. Tuolloin kaikkien sekä hyvien, että pahojen henkien uskottiin olevan liikkeellä ja pystyvän vaikuttamaan ihmisiin.  Kekrin perinteisiin kuului oleellisena osana Kekripukki, joka oli Suomalaisen joulupukin ensimmäinen esi-kuva. Jo Mikael Agrikola aikoinaan 1500-luvulla kirjoittaessaan ensimmäistä luettoloa suomalaisten pakanallisista jumalhahmoista mainitsi Kekrin hedelmällisyyden ja sadonkorjuun jumalana. Siitä, oliko Kekri sadonkorjuunjumala vaan pelkästään juhlan nimitys tuskin koskaan saadaan täyttä selvyyttä. Se tiedetään, että Balttian maissa ja Keski-Euroopassa on kulkenut samankaltaisia hahmoja sadonkorjuun juhlien aikaan. Kekripukki oli yleensä nuorimies, joka oli pukeutunut nurinpäin käännettyyn turkikseen sekä laittanut päähänsä vuohen tai pukinsarvet. Kekripukki kulki kekrikulkueen kanssa, johon saattoi kuulua haamuiksi pukeutuneita nuoria miehiä sekä naisia, jotka tunnettiin nimellä kekrittäret. Kekripukki oli provosoiva ja monesti iljettävä otus. Perheiden tuli kuitenkin kestitä kekripukkia ja tämän seuruetta viinalla ja ruualla. Kestitsemisen uskottiin lisäävän seuraavan vuoden vilja-onnea. Kekrinä kulki myös pikku mörköjä, jotka tunnettiin nimellä kekrimöröt tai köyrimöröt. Köyrimöröt olivat pienten lasten porukoita, jotka kulkivat talosta taloon esittämässä lauluja ja pieniä näytelmiä kestitystä vastaan. Suomessa ei enää ole köyrimörköjä tai kekripukkeja kulkenut vuosisatoihin. Naapurimaassamme Eestissä taas maalla elää yhä köyrimörköjen perinne. Eestissä köyrimöröt tunnetaan nimella mardit ja mardit kulkevat mardinpäivänä kymmenes marraskuuta.  Suomessa Kekri oli hyvin perhepainonen juhla, toisin kuin esimerkiksi Ukon Vakat, jotka olivat yhteisön yhteiset juhlat. Kekriä vietettiin perheen ja suvun kesken. Kekrin viettoon kuului osana muunmuassa Kekrisaunan lämmittäminen. Kekrisaunaan kutsuttiin myös suvun vainajat. Perheen isännän tuli Kekriaaton iltana kaataa olutta pihapolulle ja näin herättää vainajat unistaan. Vainajat seurasivat isäntää taloon, jonne oli katettu illallinen vainajille. Sillä aikaa, kun vainajat söivät rauhassa perhe meni kekrisaunaan. Kekrisaunaan valmistettiin myös sauna vainajille. Näille varattiin omat vastat, vihdat, pesunesteet ja pyyhkeet. Vainajien uskottiin saunovan aina seuraavaan aamuun asti. Moni perinne, jotka nyky-Suomessa kuuluvat joulun viettoon tulivat alunperin Kekristä. Näitä ovat muunmuassa Joulurauhan, julistus, joka juontaa juurensa Kekrirauhan julistukseen. Hyvä ruoka oli olennainen osa Kekrin juhlintaa. Suomessa perinteisiä Kekri ruokia ovat olleet erilaiset paistit, marjat ja juurekset. Kekriin kuului myös tulevan vuoden ennustaminen. Yksi ennustustapa oli heittä olkia kattoon ja katsoa kuinka monta olkea tarttui kattoon. Mitä enemmän, sitä parempi viljelysvuosi oli tulossa. Suomessa Luterilainen kirkko karsasti Kekrin juhlintaa ja vuosisatojen ajan ihmisia hitaasti käännytettiin epäjumalallisen Kekrin juhlinnasta kristillisen Joulun juhlintaan. 1700 ja 1800-luvulla määrättiin myös sanktioita Kekrin juhlijoille. Eli jos ihminen jäi kiinni, siitä, että tämä juhli Kekriä salaa hän saattoi saada sakkoja tai, jopa vankilarangaistuksen. Suurin vaikuttava tekijä Kekri-juhlan häviämiseen oli kuitenkin 1800-luvun elämäntapojen muutos, kun ihmisiä muutti enemmän asumaan maalta kaupunkeihin. Eikä sadonkorjuuhuun pohjautuvaan juhlaan tunnettu enää yhteyttä.  Itselleni Kekri on ennenkaikkea syvää pohdiskelun aikaa. Kekriä on juhlittu vainajien juhlana ja samankaltaisia juhlia löytyy ympäri maailmaa, kuten Liettualaisten Vélinés, Irlantilaisten Samhain juhla, johon amerikkalaisten Halloween pohjautuu, Eestiläisten Mardipäev, Walesissa Calan Gaeagh sekä Meksikolaisten kuolemanpäiva juhla. Pohjoisella pallonpuoliskolla jako-aika on liittynyt ei pelkästään vainajiin ja henkiin vaan myös kirjaimellisesti maan kuolemaan. Jo Suomenkielen sana Marraskuu viittaa martaaseen eli kuoleman kuukauteen. Näin ollen Kekri on myös edustanut tietynlaista uudelleen/jälleensyntymää luonnossa. Uutta vuotta, jolloin vuoden pyörä kääntyy aina tulevaan kevääseen ja kesään.
Hauskaa Halloweenia, Kekriä ja Kuolemanpäiväjuhlaa tai mitä syysjuhlaa ikinä juhlitkaan blogini lukijoille )O(   29 Lokakuuta 2017 Näin lähestyvän Pyhäinpäivän kunniaksi ajattelin kirjoittaa hieman Walesiläisestä sadonkorjuun juhlasta. Tätä juhlaa varmaan Suomessa vastaa parhaiten Kekri. Eli kyseessä on Calan Gaeaf (lausutaan Kalan Geif) Calan Gaeaf on kymriä eli Walesin kieltä ja se on johdettu pidemmästä nimestä Nos Calan Gaeaf, joka merkitsee henkien yötä. Calan Gaeafia on perinteisesti Walesissa juhlittu Lokakuun viimeisen päivän ja Marraskuun ensimmäisen välisenä yönä. Samaan tapaan mitä Irlantilaisten Samhain juhlaa. Samankaltainen juhla tunnetaan Skotlannissa nimellä Samhuin. Calan Gaeafiin kuuluu paljon mielenkiintoisia uskomuksia ja tapoja. Yksi tärkeimmistä Calan Gaeafin perinteistä oli kokkojen sytyttäminen ja nämä kokot tunnettiin nimellä Coelcerth. Erään tavan mukaan ihmisten tuli koota kiviä nuotion/kokon ympärille ja oma nimi piti kaivertaa kiveen. Jos seuraavana aamuna oma kivi oli poissa tai nimi oli kivestä kadonnut. Tulevana vuonna kyseinen henkilö menehtyisi. Walesissa uskottiin, että Lokakuun viimeisen ja Marraskuun ensimmäisen välinen yö oli Limbo eli rajatila, jolloin ihmisten välinen maailma ja henkien välinen maailma oli täysin avoin. Kymrin kielen marraskuuta merkitsevä sana Tachwedd merkitsee teurastusta. Marraskuu oli kuukausi, jolloin eläimiä teurastettiin ja lihaa varastoitiin tulevan talven varalle.  Calan Gaeafiin kuului paljon tulevaisuuden ennustamista, pelejä, leikkejä, musiikkia ja tanssia. Sadonkorjuun symbolit ja Calan Gaeafin herkut, kuten omenat, pähkinät ja siemenet. Niitä käytettiin myös usein ennustusleikeissä.
Naamiaiskulkueet ja naamioituminen oli tärkeä osa Calan Gaeafia. Ihmiset käyttivät naamioita, jotta pahat henget eivät tunnistaisi heitä. Monet ryhmät järjestivät esityksiä. Keppostelu kuului myös Calan Gaeafiin. Uskottiin, että henkien matkiminen toisi onnea tulevalle vuodelle. Keskiajalla Walesissa jaettiin myös paljon ns. sielukakkuja. Sielukakkujen perinne on alunperin lähtöisin ranskalaisista luostareista, jolloin Pyhän Martiniuksen päivänä jaettiin kakkuja köyhille. Walesissä ihmiset leipoivat Calan Gaeafia varten tusinoittain sielukakkuja ja niitä jaettiin toisille. Sielukakku on saanut nimensä siitä, että kakun vastaanottaja ajattelee aina yhden sielukakun kohdalla, jotakuta edesmennyttä ihmistä. Sielukakkuja jaettiin miimikoille, jotka monesti olivat naamioituja lapsia ja teinejä. Myöhemmin sielukakut vaihtuivat makeisiin ja rahaan. Calan Gaeafin juhlinta väheni 1800 ja 1900 luvuilla, kun valtio otti suurimman osan maista itselleen, teollistumisen myötä suuri osa ihmisista muutti maalta kaupunkeihin. Nykyään walesissä lähinnä pakanat juhlivat Calan Gaeafia ja amerikkalaisten kaupallinen Halloween on joka vuosi entistä suositumpi kaiken kansan keskuudessa.  Hommasin hiljattain Ukonvaaja-dokumentin itselleni. Tilasin elokuvan ennakkotilauksena Salakirjoista.Suomalaisen mytologian ystävänä olen odottanut dokumenttia mielenkiinnolla. Ukonvaaja on Helomedian tuotantoa ja sen on ensimmäinen suomalaisesta muinaisuskosta kertova dokumentti. Pidän itseäni aika hyvin "lukeneena" mitä suomalaiseen mytologiaan tulee, mutta dokumentissa oli myös paljon sellaisia asioita, joita en ole aiemmin tullut ajatelleeksi. Elokuvan kertojana toimii CMX:n laulaja ja laulunkirjoittaja A.W.Yrjänä. Elokuvassa haastateltiin muunmuassa folkloristiikan professori Juha Pentikäistä, taivaannaulan jäseniä, sekä eri arkeologeja ja mytologian tutkijoita. Juha Pentikäisen tutkimuksia olen joskus nuorempana lukenut enemmänkin. Yhdyn hänen sanoihinsa, siitä miten "uusi Kalevala", joka on se Kalevala, jonka suurin osa suomalaisista tuntee on vain Lönnrotin näkemys suomalaisesta sankari-epiikasta ja muinaisuskosta. Lönnrotin kalevala on myös monoteistinen (yksijumalainen). Muinaissuomalaisten maailman kuva oli enemmänkin animistis-shamanistinen ja polyteistinen/panteistinen eli monijumalainen. Lönnrotin Kalevala ilmestyi 1800-luvun loppupuolella kohottamaan "suomalaisuutta" eli sllä on ollut enemmänkin poliittinen tarkoitusperä. Sekä uusi ja vanha Kalevala ovat loppujen lopuksi vain pieni osa suomalaista muinaisuskoa ja suomalaisen mytologian universumia. Dokumentissa käytiin läpi suomalaisten tunnetuimmat jumalat; Ukko, Akka, Ahti, Vellamo, Tapio, Tapiotar (Mielikki), Annikki ja tietysti karhu. Kerrottiin myös, siitä miten muinaissuomalaisten suhtautuminen karhuun henkiolentona ja jumalallaillisena esi-isänä muuttui kuin keräilijä-kulttuurista siirryttiin metsästys kulttuuriin ja metsästäjä-kulttuurista maanviljely-kulttuuriin. Suomalaiseen mytologiaan kuuluu tärkeänä osana sielu-usko ja sitäkin on dokumentissa käsitelty. Miten muinaissuomalaiset uskoivat ihmisellä olevan kolme-sielua ja itse-sielu pystyi syntymään samaan sukuun. Sekä henkien maailmaan. Suomen luonnossa kaikilla neljällä elementillä tulella, vedellä, maalla ja ilmalla on oma väkensä. Muinaissuomalaisten uskomukset henkimaailmaan näkyvät vieläkin suomalaisessa kulttuurissa, elävät ja voivat hyvin varsinkin eri juhlapyhinä, sekä opituissa tavoissa. Dokumentissa puhuttiiin paljon myös suomalaisen luonto-suhteen muuttumisesta parin viime vuosikymmenen aikana. Suurimmilla osalla suomalaisista on hyvä luontosuhden (erittäin hyvä verrattuna moneen muuhun länsimaiseen maahan). Luontosuhde on kuitenkin muuttunut, samalla kun ihmisten elämäntyyli on muuttunut. Pidin kovasti dokumentin visuaalisesta ilmeestä. Varsinkin näistä mystisitä kansikuvista. Kaupunkimaisema vilahtaa vain elokuvan alkupuolella yhden minuutin ajan. Muuten liikutaan Suomen kauniissa luonnossa. Elokuvassa luonnollisesti soi kantele ja välillä myös shamaanirumpu. A.W.Yrjänä matala ääni teki dokumentistä hyvin rauhoittavan katseluelämyksen. Hänellä on myös hieman karhumainen olemus, joka teki hänestä oikein sopivan kertojan tälle "tutkimusmatkalle". Dokumentissa tarinat jumaluuksista kerrottiin animaatiopätkinä. Animaatiotyyli oli aika minimaalista, mikä tavallaan sopi dokumenttiin oikein hyvin. Suosittelen tätä dokumenttia kaikille suomalaisesta mytologiasta kiinnostuneille. Dokumenttiin saa myös englanniksi tekstit. Katsoin tämän viimeviikolla Brittiystävieni kanssa ja he pitivät, siitä myös kovasti.   Lupercalia Ystävänpäivän juuret ulottuvat aina Antiikin Roomaan ja Lupercalia juhlaan. Rooman valtakunta oli tunnettu susilegendoistaan. Kaikista kuuluisin näistä on tarina Rooman perustaja-veljeksistä; Romuluksesta ja Remuksesta. Veljesten vanhemmat olivat Vestan Neitsyisiin kuuluva Papitar Rhea Silvia (joka on myös yksi Rooman suojelija-jumalattarista) sekä itse roomalainen sodanjumala Mars. Rhea Silvia oli tehnyt siveyslupauksen, eikä näin ollen voinut kertoa kenellekkään synnyttäneensä kaksoset. Legenda kertoo, että hän laski Romuluksen ja Remuksen koriin ja jätti heidät Tiber-joen vietäväksi. Veljekset löysi susiemo Lupa, joka otti "ihmispennut" suojattilapsikseen. Lupan luolan nimi oli nimeltään Lupercal. Legenda kertoo, että Roomalainen paimenten jumala Lupercus, johdatti erään paimenen Lupan luolalla. Lapseton paimen otti kaksoset huostaansa ja vaimonsa kanssa adoptoivat pojat. Lupercus- jumalan nimi tulee latinan kielen sanasta Lupus, joka merkitsee sutta. Lupercusta voidaan pitää yhtenä Roomalaisen jumala Faunuksen ilmentymänä. Faunusta vastaa kreikkalaisessa mytologiassa jumala Pan. Faunus on vapaan ja villin luonnon jumala. Lupercus kuvattiin, joskus suden ja joskus ihmisen hahmoisena. Ihmishahmossaa Lupercuksella on yllään, joko sudenturkkeja ja vuohennahkoja. Voisiko olla, että paimenet rukoilivat Lupercusta, sudenhahmoista suojelijajumalaa, etteivät pedot (olivat ne sitten, susia tai mitä tahansa) hyökkäisi paimeneläinten kimppuun. Antiikin Roomassa sutta ei nähty musta-valkoisesti pahana olentona. Petoeläimiin kuuluvaa sutta kohtaan osoitettiin myös paljon kunnioitusta. Samaan tapaan, mitä Suomessa pakanallisina aikoina karhua palvottiin jumalana. Antiikin Roomassa suden vahvoja puolia ihasteltiin ja kunnioitettiin. Lupercalia-juhlaa vietettiin ennenkaikkea Lupercus jumalan kunniaksi, mutta myös Romuluksen ja Remuksen susi-äiti Lupan kunniaksi. On myös mahdollista, että Antiikin Roomalaisten side susiin, juontaa aina Välimeren alueen muinaisiin totemistisiin uskomuksiin eläinjumalista. Suomeksi käännettynä Lupercalia merkitsee Suden juhlaa ja sitä vietettiin 15. Helmikuuta. Lupercalia-juhlissa seremoniamestareina toimivat Luperci-papit. Luperci oli nimenomaan Lupercus jumalaa palvova järjestö heidän nimensä merkitsi susi-veljeksiä (suden veljeskuntaa). Nimi voi olla kunnianosoitus Romulukselle ja Remukselle, mutta se voi myös merkitä Lupercien tunneyhteyttä susiin eläiminä. Seremoniassa uhrattiin vuohia ja koira jumalille. Koira edusti sutta. Ihmiset pukeutuivat susinaamiohin ja sudenturkkeihin. Tuleen heitettiin kakkuja ja leipäsiä, joita Vestan Neitsyet olivat leiponeet. Kuten arvata saattaa 300-400 luvulla jaa. Kristityt eivät lämmenneet juhlalla, jossa ylistettiin ihmisen veljeyttä eläimeen. Niinpä 350 jaa. Katolisen kirkon toimesta Lupercalia muutettiin Pyhän Valentinon päiväksi. Pyhä Valentinus Katolisen kirkon historia tuntee useita Valentinus /Valentino nimisiä pyhimyksiä. Kuuluisin legenda kertoo Antiikin Roomassa eläneestä Valentinus nimisestä pyhimyksestä. Rooman Keisari Claudius toinen oli, sitä mieltä, että Rooman kuuluisaan armeijaan pitäisi päästää vain naimattomia miehiä. Claudiuksen mielestä naimisissa olevat sotilaat olivat huonompia, sotilaita, koska nämä aina kaipasivat vaimojaan. Niinpä Claudius kielsi pappeja vihkimästä sotilaita. Pappi nimeltä Valentinus kuitenkin kapinoi ja salaa hän vihki naimisiin tahtovia pareja. Legenda kertoo, että Valentinus vangittiin ja moni hänen vihkimänsä ihminen ujutti hänelle salaa lahjoja (ja tästä on alkanut ystävänpäivän lahjojenanto perinne). Vuonna 269 jaa. Valentinus teloitettiin ja reilut sata vuotta myöhemmin, kun katolinen kirkko tahtoi kitkeä Lupercalia-juhlan perusteellisesti pois Roomasta, Valentinus kanonisoitiin pyhimykseksi ja hänen legendaansa alettiin levittämään.  Ystävänpäivä Itselleni tarina pyhästä Valentinoksesta kuulostaa hyvin samanlaiselta mitä monen muun pyhimyksen. Se on suurin mittasuhteisiin kasvanut legenda. Uskon, että monia Valentinuksia on ollut olemassa ja myöhemmin katolinen kirkko on hyvinkin saattanut yhdistellä eri Valentinuksien legendoja toisiinsa. Tarina vankiselliin ujutetuista lahjoista tuntuu aika kaukaa haetulta. Minulle tulee mieleen toinenkin juhla, jossa pyhimys liitetään lahjojen jakoon. Pyhä Nikolaus, johon joulupukin legenda osittain perustuu. Keski ja Etelä-Euroopassa Pyhän Valentinuksen päivällä on pitkät perinteet. Englannissa Pyhän Valentinuksen päivä on ollut virallinen juhlapäivä vuodesta 1537 asti. Pyhän Valentinuksen päivä liitettynä romanttiseen rakkauteen on alkanut nimenomaan keskiajalla, mutta myös liittynyt katolisten uskomukseen yksiavioisuudesta. Ensimmäiset Valentinon päivän kortit, julkaistiin Englannissa 1800-luvulla. Juhla oli Euroopassa menettämässä suosiotaan, kunnes se rantautui Yhdysvaltoihin. Yhdysvalloissa teollistumisen myötä ystävänpäivästä tuli kaupallisuuden riemujuhla. Sen symboliksi valikoitui punainen sydän. Ystävänpäivän värejä ovatkin heleä pinkki ja punainen. Amerikkalaisiin ystävänpäivän perinteisiin kuuluvat muunmuassa rusettiluistelu, sekä erilaiset taikauskot. Erään uskomuksen mukaan ensimmäinen ihminen, jonka kohtaat Valention päivän aamuna on tosirakkautesi. Amerikkalaisesta ystävänpäivästä löytyy myös pakanallinen symboli Roomalaisten rakkauden jumala Cupid, jonka ulkomuoto ikävä kyllä Viktoriaanisena aikana muuttui komeasta nuoresta miehestä vaippaan pukeutuneeksi vauvapullukkaenkeliksi, joka tietysti ampuu "Amorin nuolia". Yhdysvaltojen innoittamina Ystävänpäivän kaupallisuus saapui myös Eurooppaan.  Ystävänpäivä Suomessa
Suomeen Ystävänpäivä juhlana saapui verrattaen myöhään 1980-luvulla. 1987 Ystävänpäivästä tuli virallinen juhla-pyhä. Se on Joulun jälkeen toiseksi suurin juhla, jolloin suomalaiset lähettävän kortteja toisilleen. Nykyään myös tekstiviestejä ja some-viestejä. Oleskelen täällä Briteissä ja täällä Ystävänpäivä on hyvin kaupallinen juhla. Ehkä juuri sen takia olen aina pitänyt suomalaisesta ystävänpäivästä, joka on käsitteenä huomattavasti laajempi kuin St. Valentines Day. Ystävänpäivänä ystävien ja rakkaiden muistaminen on tärkeintä. Rakkauden määritelmäkin on laajempi. Ystävänpäivänä voi muistaa parasta ystävää, puolisoa, opettajaa, sisaruksia, iso-vanhempia, pomoa..ketä tahansa, jota pitää ystävänä. Suomen lisäksi Ystävänpäivää sekä ystävyyden ja rakkauden juhlana juhlitaan myös eteläisissä naapureissamme Eestissä ja Tanskassa. |
NiinaKuvittaja, taiteilija ja kansanperinteen tutkija. Pitää kissoista, teestä ja taruista. Blogin aihepiirin kuuluvat kuvittaminen, sadut ja myytit. 
Blogiarkisto
January 2019
Kategoriat
All
|
RSS Feed