Kuvitusta Pinokkioon ja hahmokehittelyä. Pinokkio ei kuulu lempisatuihini, mutta loppujen lopuksi sen kuvittaminen oli ihan mukavaa. Piirretty nestemäisellä tussilla.

Piirsin luonnoskirjaan vaihdokkaita. Ennen muinoin ihmiset uskoivat, että jos heille syntyi sairas tai epämuodostunut lapsi tämä lapsi oli vaihdokas, joka oli tullut haltijoiden maailmasta ja terve vauva eli keijuväen kanssa. Mitä olen tehnyt tutkimuksia tätä samaa uskomusta on löytynyt ympäri Eurooppaa aina Suomesta Skotlantiin. 

Cocosta on hyvin lyhyessä ajassa tullut yksi suosikki Disney-elokuvistani. Olen hieman muuttanut elokuva-arvostelujeni tyyliä ja nyt keskityn ennenkaikkea elokuvien kantaviin teemoihin.  Cocon tärkein teema on suvun rakkaus.  

Coco kertoo nuoresta pojasta nimeltä Miguel ja Miguelin haave on tulla muusikoksi, kuten hänen ihailemansa Ernesto De La Cruz, mutta Miguelin perhe vastustaa haavetta, koska Riveran perhe on suutariperhe. Miguelin isoisoisoäiti Mama Imelda aloitti perheen suutariyrityksen, kun tämän muusikkomies ei palannut matkoiltaan hänen ja heidän tyttärensä Cocon luokse. Dia de los Muertosin eli kuolleiden päivän yönä Miguel livahtaa De La Cruzin museoon lainaamaan kitaraa esiintyäkseen kykykilpailussa, mutta hän päätyykin vainajien maahan, jossa hän törmää edesmenneisiin sukulaisiinsa. Miguel tarvitsee perheensä siunauksen päästäkseen takaisin elävien maahan. Mama Imelda ei kuitenkaan myöskään edesmenneenä hyväksy muusikoita, joten Miguel livahtaa tiehensä ja törmää Hectoriin, joka kertoo tietävänsä tien De La Cruzin luo. Vastineeksi Hector pyytää Miguelia viemään kuvansa alttarille, jotta hän pääsisi käymään elävien maailmassa tapaamassa tytärtään, ennenkuin tämä unohtaa hänet. Miguel ja Hector esiintyvät yhdessä De La Cruzin kykykilpailussa, jonka voittaja pääsee Cruzin bileisiin. Miguelin suku tulee kuitenkin etsimään häntä ja Miguel livahtaa De La Cruzin juhliin. Mahtavissa juhlissa Miguel tapaa De La Cruzin, joka alkuun ilahtuu siitä, että hänellä on pojanpojanpoika. Hector saapuu ja kertoo Miguelille kuinka hän menehtyi ja samalla hän tajuaa, että De La Cruz myrkytti hänet ryöstääkseen hänen laulunsa. Miguelkin tajuaa, että De La Cruzin maine perustuu valheille ja De La Cruz heittää heidät molemmat juhlista ulos. Miguel ja Hector päätyvät luolan pohjalle ja käykin ilmi, että Hector on Miguelin iso-ukki. Mama Imelda lentää paikalle henkioppaansa Pepitan kyydissä. Hän on yhä katkera Hectorille, mutta lupaa auttaa tätä. Perhe naamioituu ja livahtaa De La Cruzin konserttiin, jossa Cruzin todellinen luonne paljastuu katsojille. Hectorin aika on lopussa ja hän ja Imelda antavat Miguelille siunauksensa. Kotiin päästyään isoäitinsä Elenan vastustuksesta huolimatta Miguel soittaa isoisoäidilleen Cocolle Hectorin kirjoittaman laulun ja tämä muistaakin isänsä. Seuraavan vuoden kuolleitten päivän juhlana Hector pääsee vierailemaan elävien maailmassa ja tällä kertaa hänellä on sekä Imelda että Coco mukanaan. Miguelista on tullut muusikko ja iso-veli.

Olin todella innoissani, kun ensimmäisen kerran näin Cocon trailerin vuoden 2017 Samu Sirkan joulutervehdyksessä. Yksi kaikkien aikojen suosikki Disney-animaatioistani on Kolme Caballeroa ja muutenkin rakastan Meksikolaista kulttuuria. Eikä elokuva pettänyt. Halusin heti sen katsottuani alkaa opiskelemaan espanjaa, lähteä Meksikoon viettämään kuolleitten päivää ja syödä churroja. Frida Kahlon hahmo oli Cocossa juuri sellainen kuin olen aina kuvitellut Frida Kahlon olevan ja taidehistorian harrastajana arvostan kovasti, sitä, että Kahlon hahmo oli lisätty elokuvaan. Elokuvan visuaalinen ilme oli kovasti mieleeni. Hautojen oranssi kynttilänvalon hehku ja edesmenneitten maailman värikylläisyys olivat lumoavia. Ehkä juuri syksyn pimeyden takia maailmalla juhlittaviin eri vainajien-muisto juhliin liittyy paljon kirkkaita värejä. Meksikolainen kulttuuri on muutenkin kuuluisa runsaasta värien käytöstä.  

Toinen syy siihen miksi Coco on päässyt Disney top kolmoseeni on se, että olen ihan pöhkönä ihan kaikkiin loka/marraskuun vainajien muisto-juhliin. Juhlin joka vuosi kekriä. Olen tutkinut Meksikon kuolemanpäivä juhlaa, Walesin Calan Gaefia, Eestin Mardipäevää, Latvialaisten Mardiniedaa ja Liettuan Vélinesiä. Irlannissa juhlitaan Samhainia ja Skotlannissa Samhuinia ja tietysti Yhdysvalloissa Halloweenia. Kaikkia näitä juhlia yhdistää, se että niitä juhlitaan vainajien ja edesmenneitten sukulaisten muistamiseksi. Suomessa vietetään toki pyhäinpäivää, mutta se hyvin hiljainen, ryppyotsainen juhla ja luterilaiseen tapaan siihen saattaa kuulua jopa enemmän pelkoa vainajia kohtaan, kuin rakkautta. Kekri on enemmän omaan makuuni, koska se tuo vainajat lähemmäksi. Vainajat ovat osa sukua ja perhettä. Meksikon kuoleman päivän juhla muistuttaa Kekriä monin tavoin, sillä erotuksella, että Meksikossa kuoleman päivää on juhlittu ammoisista ajoista saakka, kun taas Suomessa Kekrin juhliminen kiellettiin 1800-luvun lopulla ”pakanallisena”. Onneksi nykyään osa Kekri perinteistä ovat palanneet myös Suomeen. Cocossa näkyy paljon kuolemanpäivän juhla-tapoja, kuten terälehtien ripottelu, jotta vainajat löytäisivät tiensä perheitten luo. Suomessa suomalaiseen tapaan Kekri iltana talon isäntä kaatoi maahan olutta, joka johdatti vainajat perheen kotiin. Meksikossa vainajat tanssivat ja syövät yhdessä perheen kanssa. Suomessa vainajat nauttivat perheen kanssa illallisen ja vainajia varten laitettiin sauna valmiiksi. Meksikossa ja Suomessa on yksi perinne, joka on jatkunut molemmissa maissa katkeamatta ja se on kynttilöiden sytyttäminen haudoille. Suomessa ei kuitenkaan hautoja koristella samaan tapaan, kuten Meksikossa, mutta ennenvanhaan muunmuassa Liettuassa haudat koristeltiin ja niille vietiin syötävää Vélines juhlan aikana.

De La Cruzin muisto elää hänen faneissaan, mutta hänen perintönsä perustuu kokonaan kuuluisuudelle ja maineen hankinnalle. Kun ihmiset tajusivat, että De La Cruz oli murhaaja, joka ryösti Hectorin laulut fanit hylkäsivät hänet, mutta Hector elää ikuisesti musiikissa, sekä perheensä tarinoissa. De La Cruzin maineeseen perustuva muisto on huomattavasti heikompi kuin Hectorin. Coco on hieman poikkeava monista muista Disney animaatioista, koska Coco keskittyy perheeseen ja perheen tärkeyteen. Monissa aiemmissa animaatioissa perhe on se, joka estää lasta seuraamasta unelmiaan ja lapsi vastustaa perhettään (esim. pieni merenneito). Coco alkaa samalla kaavalla. Miguel haaveilee muusikon urasta, jota perhe vastustaa, mutta seikkailun edetessä ja Miguelin tutustuessa esi-vanhempiinsa hän laittaakin perheensä musiikin edelle. Hän näkee millainen De La Cruzista tuli maineen myötä ja miten paljon Hector katuu, sitä ettei jäänyt Cocon ja Imeldan luokse. Lopulta Miguel saa molemmat, sekä perheensä tuen ja musiikin. Musiikki oli osa perhettä kaiken aikaa. Se kuului heidän unohdettuu identiteettiinsä.

​Cocon teema on suvun ja perheen rakkaus. Kun Miguel ensimmäisen kerran törmää vainajiin hän pelästyy heitä ja he pelästyvät häntä, mutta kun hän kohtaa omat edesmenneet sukulaisensa he osoittautuvat hauskoiksi ja rakastettavaksi ihmisiksi. Sukulaiset tuntevat Miguelin koska he ovat seuranneet tämän kasvua. Miguelin kohtaaminen Hectorin kanssa voi tuntua ihmeeltä, ottaen huomioon sen, että he eivät tiedä olevansa sukua. Miguelin ja Hectorin oli tarkoitus löytää toisensa juuri sen takia. Miguel tuntee yhteyttä isoisäänsä musiikin kautta ja tämän takia Miguel ja Hector ystävystyvät nopeasti. Elokuvan nimi tulee isoäiti Cocolta. Miguel ja muu perhe rakastaa isoäitiä vaikka tämä ei aina muista itseään tai muita. Miguel kertoo Cocolle puuhistaan ja suunnitelmistaan. Coco toimii siltana elävien ja kuolleiden välillä, koska hän viimeinen joka muistaa Hectorin. Vaikka Cocon hahmo ei esiinny elokuvassa pitkän aikaa, hänestä tulee yhdistävä tekijä hahmojen välillä, koska Miguelin täytyy saada Coco muistamaan Hector jottei tämä unohdu kokonaan.  

​Kun ensimmäisen kerran katsoin Cocon vähän väliä mietin onko tämä Ernesto Miguelin isoisoisä, se että hän ei ollut isoisoisä vaan elokuvan pahis oli oikein hyvä juonenkäänne. Katsoin elokuvan vasta uudelleen ja aloin miettimään uskoiko De La Cruz koko ajan, että Miguel on hänen lapsenlapsensa? Ehkä hän tosiaan jätti jonkun naisen kasvattamaan lasta yksin. De La Cruz ei kertaakaan kyseenalaistanut, onko Miguel hänelle sukua. Rakastan elokuvassa lähestulkoon kaikkia kohtauksia, joissa Miguel ja Hector ovat yhdessä, koska heidän oli tarkoitus löytää toisensa. Isoäiti Cocosta minulle tulee aina oma dementtiaa sairastava mummini mieleen. Mama Imelda on yhtä vahva persoon kuin hänen henkieläin pantterinsa. Hector on kuitenkin lempihahmoni. Vaikka hän on kokenut kaikkea ikävää, hän ei kertaakaan ole antanut periksi vaan aina yrittänyt päästä takaisin tyttärensä luo. Oma sukuni on suhteellisen suuri, mutta olen kuitenkin läheinen vain muutaman sukulaisten kanssa. Olen myös jonkin verran tehnyt sukututkimusta ja välillä törmännyt hyvin kiinnostaviin persooniin ja miettinyt millaista olisi kohdata tämä ihminen ja tulisimmeko toimeen keskenämme. Elokuvassa tämä idea toimii erittäin hyvin. Pidän, siitä miten Cocossa Vainajala on kuvattu tosi mestana paikkana. Elämä jatkuu tuonpuoleisessakin. Siellä ovat sukulaiset ja ystävät ja musiikki soi.  

​Suosikki-kohtaukseni elokuvassa taitaa olla Miguelin ja Hectorin Poco Loco esitys, sekä ihan elokuvan loppu, jossa Hector pääsee ensimmäistä kertaa tapaamaan eläviä sukulaisiaan ja hänellä on Coco mukanaan. Tykkäsin myös kovasti kohtauksesta, jossa Miguel menee De La Cruzin bileisiin. Tuntui, siltä kuin hän menisi Vegasiin erittäin hienolle Kasinolle. Mistä saisin kitaran muotoisen uima-altaan?

Tehtäisiinkö retki kummitustaloon? kun sanoin opettajalleni, että tahdon kuvittaa tarinan haamupartiosta tutkimassa kummitustaloa, opettajani sanoi, että kuulostaa ihan sellaiselta jutulta mitä teen vapaa-ajallani :) nämä ihmiset tuntevat minut jo liian hyvin.

Vesiväri luonnoskirjaan. 

Luonnoskirjasta löytyy kujeileva kettu. Tykkään piirtää erilaisilla materiaaleilla niin tässä on ollut käytössä puun oksa/tikku, joka on dipattu nestemäiseen tussiin. 

Koivu on Suomen yleisin lehtipuu ja Suomessa esiintyy rauduskoivua ja hieskoivua ja Lapissa tunturikoivua. Koivu voi elää, jopa 300 vuotiaaksi ja korkeimmat koivut voivat olla, jopa 40 metriä korkeita.
Koivu on ollut monille kansoille tärkeä ja pyhä puu ja muunmuassa suomensukuiset, balttilaiset ja slaavilaiset kansat ovat palvoneet koivuja. Venäjän kielellä koivu merkitsee myös suojelua.
Komin ja udmurtin kielissä kaskeamiseen viittavat sanat merkitsevät myös koivua. Kaskeaminen merkitsi metsän polttamista viljelymaaksi ja jos satuttiin kaskeamaan liikaa yleensä tyhjälle pellolle kasvatettiin koivikkoa.
Koivu on edustanut puhtautty, hyvyyttä, kesää ja lämpöä.

Suomenkielen koivu sana on suomalais-ugrilainen kantasana.
Mordvalaisille koivu oli maailmanpuu. Sen sisällä kulkeva mahla symboloi elämän jatkuvuutta ja jälleensyntymää ja lehvästo oli esi-vanhemmat ja taivaan kirjokansi.  

Suomessa koivu on ollut tärkeä tarvepuuu, josta on veistetty kärrynpyöriä, astioita, tuohikippoja, suksia, polttopuita, jalaksia kelkkoihin sekä vasaroiden ja kirveitten varsia. Koivun tuohi on ollut monikäyttöinen materiaali, jota käytettiin samaan tapaan mitä muovia nykyään ja siitä valmistettiin vaikka mitä, kuten kontteja, virsuja, tuokkosia, astioita, sytykkeitä ja muinaiset suomensukuiset kansat käyttivät sitä myös varhaisena kirjoituspaperina.

Suomessa ja Venäjällä koivunoksia käytettiin karjan vitsoina. Uskottiin, että koivun vitsoilla virvotut lehmät tuottivat yhtä hyvää maitoa, kuin koivun mahla. Samaa tapaa on harjoitettu myös joissain Keski-Euroopan maissa.

Koivun oksat on liitetty kesän tuloon ja ennen kodit koristeltiin koivunoksilla äitienpäiväksi ja juhannukseksi. Kesän saunailloissa käytettiin koivuisia saunavihtoja ja kesällä valmistettiin koivusta saunavihdat koko vuoden tarpeiksi. Saunavihdoissa käytetyillä oksilla on ollut symbolinen merkitys, eli hyvyyttä ja terveyttä tahtova ihminen on voinut sitoa vihtaansa koivunoksan.

Suomenkielessä yksi maaliskuun vanhoista nimityksistä oli mahlakuu. Ihmiset joivat koivun mahlaa keväisin virkistäytyäkseen pitkän talven jälkeen.

Parhailla mahlapuilla saattoi olla jopa omat nimet, kuten lehmillä ja hevosilla. Mahlapuun luvatta kaatamisesta saattoi saada sakkoa ja joutua luovuttamaan kaksi samanarvoista koivua toiselle. Mahlasta tehtiin olutta ja varakkaamman väen tiedettiin nauttivan mahlalimonaadia. Mahlaa juotiin ruokajuomana ja lääkkeenä.

Mahlaa on myös käytetty lääkkeenä rakkovioissa, keripukissa, luuvalosa ja matolääkkeenä. Koivun nuorista pihkaisista lehdistä keitettyä teetä on käytetty kääreenä ihottumiin, savipuoleen ja kolotukseen. Koivun tervaa on käytetty hammassärkyyn ja äkämiin.

Koivu liitetään myös eri jumalhahmoihin. Germaanien äitien ja lasten suojelijajumalatar Berchtaan, Roomalaisten rakkauden ja seksin jumalatar Venuksen, Irlantilaisten tulen ja äitijumalatar Brigidiin, Skandinaavien rakkauden ja seksin jumalatar Freyjaan sekä Skandinaavien ukkosen jumala Thoriin. Suomalaisessa mytologiassa koivu liitetään luonnottariin.
​
Mahlataikoja: Tytöt pesivät keväällä ensimmäiseksi valutetulla mahlalla silmänsä, etteivät päivettyisi kesällä. Taika ei tehonnut, jos mahlaa oli ehtinyt maistaa.

Täytyy myöntää minulla on hieman pelonsekaiset odotukset uutta live-action Aladdin elokuvaa kohtaan. Rakastan vuoden 1993 Aladdin animaatiota ja erityisesti urheaa ja kaunista prinsessa Jasminea. Tässäpä vinkkejä teille, jotka haluatte kokeilla Jasminen maalaamista vesivärein. 

- kyniä luonnosteluun
- A3 vesiväripaperi (paksuus vähintään 300 grammaa)
- kaksi lasipurkkia vettä
- vesivärit tai akvarellivärisetti, itse käytän Windsor & Newtonin vesivärejä
- Akvarellisiveltimiä, eri kokoisia, omani vaihtelevat 3-6 kokojen välillä

Ensin piirrän luonnoksen. Käytän mallina kohtausta, jossa Jasmine saapuu Agraban torille. 

Taustaväriksi tulee burnt umber eli palanut umbra. Värin voi sekoitta sinooperin punaisesta ja kadmiumin keltaisesta. Sekoita mukaan vielä pieni määrä kobaltin sinistä. 

Aina kun maalaat vesiväreillä on suositeltavaa aloittaa vaaleammista väreistä ja lopettaa tummemmilla. Vesiväri/akvarellimaalaus on esim. akryyli ja öljymaalauksen vastakohta siinä mielessä, että akvarellin tarkoitus on maalin läpikuultavuus. Vesiväreillä maalatessa on hankalampi lähteä vaalentamaan tummeja värejä, siksi ne kannattaa jättää viimeisiksi. 

 Jasminella on kaunis oliivinruskea iho. Sekoitin värin keltaisita, punaisista, ruskeasta ja siinä on ripaus valkoista. Koska Jasmine on animaatio-hahmo ihossa ei ole paljon väri-variaatiota, yritin pitää varjostukset myös minimissä. Sen sijaan yritin maalata ihosta hyvin sileän, mitenköhän tuota kuvailisi.... "animaatiomaisen". Minkä jälkeen maalasin Jasminen kauniit tummat kulmakarvat, mustan ja ruskean sekoituksella. Iho näyttää aavemaisen vaalealta kahdessa alla olevassa kuvassa, mikä johtuu kamerani salamasta, pahoittelen. 

Jasminen huivi on okraan vivahtavan keltaisen värinen. Saadakseni tämän värin aikaan sekoitan eri ruskean ja keltaisen sävyjä yhteen. Sitten on vuorossa kultaiset korvakorut. Niiden värityksessä käytän aiemmin sekoittamaani okraa ja lisään siihen hieman punaista ja oranssia. 

Maalaan huulet sinooperin punaisella ja hiukset sekä silmämeikki maalataan tummanruskean ja mustan sekoituksella. Haluan hahmon rajauksen olevan pehmeä, joten maalaan ääriviivat ruskean eri sävyillä. 

Näin syntyi prinsessa Jasmine! 

Jokunen vuosi, sitten tein Harry Potter-tägin. Jos olet Harry Potter-fani haastan sinut mukaan )O(

Satu prinsessa Ruususesta on muuttanut muotoaan paljon vuosisatojen ehkä jopa vuosituhansien saatossa )O(